LINNAN TAIKA-AVAIN
Elipä kerran eräässä vankilassa köyhä vanginvartija. Hän asui pienessä soluasunnossa vankilan vieressä keskellä kaupunkia. Eräänä päivänä vartija meni ostamaan kaljaa läheisestä Alepasta. Hän päätti viedä ostamansa kaljat työkavereille soluun juotavaksi ja vetää perseet itsekin. Matkalla Alepaan hän tapasi vanhan eläkkeellä olevan vartijan joka valitti olevansa kovassa krapulassa ja janoinen. Vartija antoi vanhalle kollegalle kaikki kaljansa säälistä. Kiitokseksi vanha eläkeruuna antoi vartijalle kultaisen avaimen ja sanoi: "Tämä on taika-avain jonka varastin ovihuoneen taikakaapista ja se käy jokaiseen maailman vankilan lukkoon". Vartija kiitti eläkeruunaa ja jatkoi matkaansa. Illan tullen vartijaa alkoi väsyttää ja hän laahusti uupuneena läheiseen vankilaan yövuoroon. Mutta vankilassa asuikin ilkeä ja vittumainen vanki. Vartija käveli syvemmälle vankilaan kongia pitkin ja astui vahingossa nukkuvan vangin jalan päälle. ”Kuinka kehtaat herättää minut, nyt minä kyllä raiskaan ja hakkaan sinut”, vanki huusi naama punaisena. Vartija aneli armoa ja vanki suostui lopulta päästämään vartijan yhdellä ehdolla. Vanki vei vartijan mustalle kongille kammioon, jossa oli kolme ovea.”Pääset pois, jos pystyt avaamaan nämä ovet. Pidä kiirettä sillä annan sinulle vain tämän yön aikaa. Jos epäonnistut, niin minä raiskaan sinut pahemmin kuin kukaan talon suurimmalla kullilla, vanki sanoi ilkeästi nauraen”. Kun vanki meni pois, vartija ryhtyi työhön. Helposti kokenut ”avaimenperä” (vanginvartijan lempinimi muinaisessa Savossa) sai murrettua ensimmäisen, puusta tehdyn heikoimman oven. Vartija löysi oven takana olevasta huoneesta komean miekan. Seuraava ovi oli hopeaa. Sen oven vartija sai rikki miekalla. Oven takana oli huone, täynnä hopeisia esineitä virkavaatteita ja vankirahoja. Viimeinen ovi oli puhdasta kultaa!
Vartija hakkasi ovea vimmatusti miekalla, mutta se ei edes naarmuttanut ovea, kyllä vartijaa vitutti kun ovi ei auennut. Juuri kun hän oli luopumassa toivosta, hän muisti avaimen ja vanhan eläkkeellä olevan vartijan sanat. Hän huomasi heti, että avain oli lukkoon aivan liian pieni, mutta silti hän työnsi avaimen lukkoon ja väänsi. Ovi aukeni ja sen takaa paljastui kultainen huone, jossa istui kultaisella tuolilla kultaisiin vaatteisiin puettu keittiömestari. Vartija rakastui tuohon keittiön kuningattareeseen heti palavasti. He ottivat mukaansa hieman sekä hopea- että kulta-aarteita, uudet virkapuvut, pari tiskirättiä ja pakenivat pimeyden turvin vankilasta ilkeän vangin luota. Vartija ja kultapukuinen keittiömestari menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Elipä kerran eräässä vankilassa köyhä vanginvartija. Hän asui pienessä soluasunnossa vankilan vieressä keskellä kaupunkia. Eräänä päivänä vartija meni ostamaan kaljaa läheisestä Alepasta. Hän päätti viedä ostamansa kaljat työkavereille soluun juotavaksi ja vetää perseet itsekin. Matkalla Alepaan hän tapasi vanhan eläkkeellä olevan vartijan joka valitti olevansa kovassa krapulassa ja janoinen. Vartija antoi vanhalle kollegalle kaikki kaljansa säälistä. Kiitokseksi vanha eläkeruuna antoi vartijalle kultaisen avaimen ja sanoi: "Tämä on taika-avain jonka varastin ovihuoneen taikakaapista ja se käy jokaiseen maailman vankilan lukkoon". Vartija kiitti eläkeruunaa ja jatkoi matkaansa. Illan tullen vartijaa alkoi väsyttää ja hän laahusti uupuneena läheiseen vankilaan yövuoroon. Mutta vankilassa asuikin ilkeä ja vittumainen vanki. Vartija käveli syvemmälle vankilaan kongia pitkin ja astui vahingossa nukkuvan vangin jalan päälle. ”Kuinka kehtaat herättää minut, nyt minä kyllä raiskaan ja hakkaan sinut”, vanki huusi naama punaisena. Vartija aneli armoa ja vanki suostui lopulta päästämään vartijan yhdellä ehdolla. Vanki vei vartijan mustalle kongille kammioon, jossa oli kolme ovea.”Pääset pois, jos pystyt avaamaan nämä ovet. Pidä kiirettä sillä annan sinulle vain tämän yön aikaa. Jos epäonnistut, niin minä raiskaan sinut pahemmin kuin kukaan talon suurimmalla kullilla, vanki sanoi ilkeästi nauraen”. Kun vanki meni pois, vartija ryhtyi työhön. Helposti kokenut ”avaimenperä” (vanginvartijan lempinimi muinaisessa Savossa) sai murrettua ensimmäisen, puusta tehdyn heikoimman oven. Vartija löysi oven takana olevasta huoneesta komean miekan. Seuraava ovi oli hopeaa. Sen oven vartija sai rikki miekalla. Oven takana oli huone, täynnä hopeisia esineitä virkavaatteita ja vankirahoja. Viimeinen ovi oli puhdasta kultaa!
Vartija hakkasi ovea vimmatusti miekalla, mutta se ei edes naarmuttanut ovea, kyllä vartijaa vitutti kun ovi ei auennut. Juuri kun hän oli luopumassa toivosta, hän muisti avaimen ja vanhan eläkkeellä olevan vartijan sanat. Hän huomasi heti, että avain oli lukkoon aivan liian pieni, mutta silti hän työnsi avaimen lukkoon ja väänsi. Ovi aukeni ja sen takaa paljastui kultainen huone, jossa istui kultaisella tuolilla kultaisiin vaatteisiin puettu keittiömestari. Vartija rakastui tuohon keittiön kuningattareeseen heti palavasti. He ottivat mukaansa hieman sekä hopea- että kulta-aarteita, uudet virkapuvut, pari tiskirättiä ja pakenivat pimeyden turvin vankilasta ilkeän vangin luota. Vartija ja kultapukuinen keittiömestari menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuinka liikuttavaa: kivikosta kirkkauteen, kaaoksesta hallittuun loppuelämään! (Niisk)
Äärimmäisistä, jopa surrealistiseen ilmaisuun vivahtavista tarinan ristiriitaisuuksista huolimatta: jatka hyvä mies/nainen, koska vilkas mielikuvitus on, ja on aina oleva, köyhän paras huvitus.