Ukko on löytänyt uuden hempukan. Olemme olleet naimisissa 28 vuotta ja tämä on jo kolmas ns. vakavasti otettava uusi rakkaus.
Aiemmin olen pitänyt pintani ja pitänyt ukkoni myös, vaikka monta itkua ja hammastenkiristystä on ollut ohjelmassa.
Nyt väittää olevansa tosissaan, on saanut minusta tarpeekseen ja haluaa uuteen liittoon.
Meillä ei ole lapsia, ei avioehtoa. Molemmilla on oma yritys, hyvin menestyvä.
Kaunis koti, kesäpaikka, ulkopuolisin silmin myös hyvä avioliitto, mutta.
Minä rakastan edelleen, mieheni ilmeisesti ei, koska haluaa uuteen, vakavaan suhteeseen.
Vieläkö pyristelen vastaan? Voimani alkavat olla lopussa, rakkauteni ei. Annanko miehen mennä?
Miehen uusi rakkaus ei ole mikään kaksikymppinen pimu, vaan samanikäinen, kaunis, viehättävä nainen.
Sydämeni itkee verta, mutta olisiko jo aika luovuttaa?
Aiemmin olen pitänyt pintani ja pitänyt ukkoni myös, vaikka monta itkua ja hammastenkiristystä on ollut ohjelmassa.
Nyt väittää olevansa tosissaan, on saanut minusta tarpeekseen ja haluaa uuteen liittoon.
Meillä ei ole lapsia, ei avioehtoa. Molemmilla on oma yritys, hyvin menestyvä.
Kaunis koti, kesäpaikka, ulkopuolisin silmin myös hyvä avioliitto, mutta.
Minä rakastan edelleen, mieheni ilmeisesti ei, koska haluaa uuteen, vakavaan suhteeseen.
Vieläkö pyristelen vastaan? Voimani alkavat olla lopussa, rakkauteni ei. Annanko miehen mennä?
Miehen uusi rakkaus ei ole mikään kaksikymppinen pimu, vaan samanikäinen, kaunis, viehättävä nainen.
Sydämeni itkee verta, mutta olisiko jo aika luovuttaa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sulla olis vielä iloisiakin asioita koettavana, mutta joudut tunteittesi takia jäämään siihen runnottavaksi...Hmmmmm. Lähe perskeles itsekkin baanalle ja kerää koko potti. Sitten näet, mikä on sulle parasta.
olla totta.
ekasta pellolle.
kun kerran olen rakastunut ja sen oikean löytänyt, en siitä haluaisi luopua,
niin kova homma oli sen etsiminen, 6 vuotta meni elämästä haaskuun ja kalliiksi tuli.
joo,
ymmärrän aloittanutta,
onneksi ei meillä ole käynyt tuonkaltaista, mutta kyllä yhteinen historia on todella arvokas asia, varsinkin jos on lapsia ja niiden jälkeläisiä.
jaksa vielä neljäs ja viideskin kerta.
Miksi heittää hyvä,rakas ja ihana ukko ulos?
lapsesi, joten turha häntä on lapsena kohdella.
Tosin, näillä palstoilla ei omia näkemyksiä kannata muuttaa. Täällä kukin miettii vastatessaan vain, miten itse vastaavassa tilanteessa tekisi.
Tee, kuten oma sydämesi neuvoo tekemään!
säilytä ihmeessä,eihän toi muuta ole,kuin pelkkää kulissia,huh.huh
...elä anna.... elä elä pirruuttasi anna... elä anna eroa.... elä vaikka menisi viimeisetkin siemenperunat.... pistä hantiin ole ilkeä sano en anna eroa... läläääläläää... en anna en eroa.
Itke itke itke pirusti itke pole jalkaa ja itke vaan elä anna eroa... elä ikiiiinä.....
antaako joku eron, vai ei?
En ole kuullutkaan.
Luulin, että se on suuren maailman härdelliä.
Mitä teet iäkkäällä ukolla. Aikuisen naisen kannattaa katsella vain nuorempia. -10 vuotta on sopiva. Palkkaa hyvä juristi, saat talot ja tavarat.
Ukkosi saa eron kyllä, jos hän sen haluaa, vaikka kuinka pyristelet vastaan.
Näin on käynyt sinulle ennenkin, joten kokoa oma elämäsi ja aloita alusta, näytä, että sinulta sisua siihen vielä riittää! Näytä, että pystyt järjestelemään oman elämän ilman ukkoasikin.
Sydän itkee verta vain sen ajan, mutta toipuminen uuteen alkaa sinulla heti.
Tulejuttelemaan, niin saamme jotain aikaan kyllä...jään odottamaan.....
ole minkäänlaista ylpeyttä kun yrität pitää kynsin hampain kiinni?
Onko sen arvoista elää kulisseissa?
Olin itse 18 vuotta kulissina joten tiedän mistä puhun.
Kyllä hän sen eron saa ilman minun suostumustani, mutta
näin menee laki, ei voi mitään.
Olen vedonnut yhteisiin vuosiin, kokemuksiin, nousuihin ja laskuihin tässä avioliitossa, mutta hän sanoo saaneensa tarpeeksi, nyt on kuulema onnen ja rakkauden vuoro.
Aloitimme molemmat tyhjästä, kaksi tyhjätaskua alkoi toteuttaa unelmaansa, teimme pitkää päivää tahoillamme, ylämäkeä, alamäkeä, lopulta seesteinen (niin luulin) yhteinen aika, mutta se olikin vain harhaa.
Ensimmäinen syrjähyppy konsultin kanssa, annoin anteeksi, sillä ymmärsin mieheni paineet.
Toinen koski, yhteisiä vuosia oli jo toistakymmentä, yritykset kukoistivat ja elämä näytti hyvältä.
Oli kuulema vakava suhde, mutta sain puhuttua järkeä. Naisella oli kolme lasta ja olin varma, että hän haki vain elättäjää itselleen ja lapsilleen.
Nyt tämä viimeinen. Lapseton uranainen, upea brunetti, riippumaton ja omillaan toimeen tuleva.
Suuri rakkaus.
Niin kai se sitten on, että vanha saa väistyä. Se tuttu ja läpeensä tunnettu, kuin vanha kirja, jota ei enää tarvita.
Parhaat vuoteni annoin tälle miehelle, toki osan niistä työlleni, joka on unelma-ammattini, mutta sinisilmäisesti luulin, että nämä syrjähypyt ovat vain paineiden purkamista vaativan työn vastapainoksi.
Kuinka väärässä sitä voikaan olla.
Anna mennä, jos on löytänyt paremman.
Elämässä on niin vähän ilon aiheita.
Se on parempi, että on yksi onnellinen,
kuin kaksi onnetonta.
Kylläpä täällä on viisaita neuvojia !
Sitä se on, elämä! Vanha pellolle ja uutta putkeen kun tuli eteen se Suuri Rakkaus ! Joo...
kirjotat, niin mie olisin kirijottanu tuonne aviolittopalstale.
Mutta henkilökohtainen käsitykseni on, ettei sinullakaan ole oikeutta ketään omistaa.
Miten semmosessa liitosa voi olla, jossa ei ole toista osapuolta ollenkaan. Ei se ole mikhään liitto, se on riippuvuussuhde.
Hae itsellesi apua ja tukea, ennenkö homma karkaa käsistäsi lopullisesti.
Luulen että sinullakin on edessäpäin vielä aurinkoisiakin päiviä, kunhan saat etäisyyttä asiaan.
Aika on paras hoitaja tämmösissäkin asioissa kunhan nyt ensin pääset pois sieltä synkyyteen vievän kuilun partaalta.
Ei teidän enää keskenänne kannata paljoa jutella, jos toinen on lopullisen päätöksensä tehnyt.
Hae sinä itsellesi nyt ulkopuolinen auttaja, niin kyllä se siitä sitten alkaa menemmään taas elämä uusin uomiinsa.
Hitaasti mutta vamasti. Pienin askelin se alkaa, kunnes pääsee taas täyteen vauhtiinsa.
Mie en enempää osaa sanoa, kun en tiijä mitä kaikkia on taustalla.
Eikä mulla itellä ole henkilökohtaista erokokemusta. Enkä sellaista toivoisikaan, mutta jos on tullaksheen, niin siitäpä vaan sitten on pakko jatkaa jotenkin eteenpäin.
Kyllä minä aavistan minkälaisesta miehestä on kyse. En puolustele häntäkään yhtään, jos hän sinut on tuohon tilanteeseen ajanut henkisestikkin.
Oletko kokeillut muutosta itsessäsi? Jos et meikkaa tai laita hiuksia, tee se. Jos et kuntoile, aloita. Älä kiukkuile äläkä murjota. Yritä olla hyväntuulinen, vaikka pahaa tekisi. Lähde matkalle. Mene vaikka lappiin ja ota ilo irti ja nauti.
Miehesi pitää löytää sinut uutena naisena. asia pitää saada näyttämään siltä ettet rimpuile väkisin.
nuo neuvot ovat aktuelleja?
Lue aloitus kunnolla!
Koska jos mies haluaa eron niin senhän hän olisi jo ottanut.
Siihen riittää kun asian laittaa vireille, ja asuu puoli vuotta muussa osoitteessa!
Eihän täällä Suomessa ole pakko asua sellaisen kanssa joka luulee omistavan jonkun toisen ihmisen.
Vai olisiko tuohon tullut jokin uusi laki?
Jos se mies siitä mennä haluaa niin menee kyllä. Et sille mitään oikeen voikaan ! Mutta kannattaisi kyllä miettiä kaksi kertaa että miksi itse sellaiseen liitton jäisi ?? Ei elämä siihen avioeroon lopu , muuttuu vaan erilaiseksi ja varmaan saat enemmän sisältöä elämään kun ei tarvitse tuntea olevansa kaksin yksin !!
luovuta jo,jos ei mitään kunnon rakkautta sinun miehelläsi sinuun ole.Parisuhde on kuin avain ja lukko,jonka oa tehnyt pikkuinen ukko.Avaimella se sitoo ystävät yhteen niinkuin maamies pellolla lyhteen.Avain kun katoaa ja lukko tiirikoidaan auki,niin se on sitten FINITO.
Menikö Sinulta montakin tuntia tämän aloituksen keksimiseen. Näitä vastaaviahan tänne tulee vähintään yksi viikossa.
haluaa mennä niin se menee varmasti jos sen kanssa sotimaan alat. Toisaalta, tyhmältähän tuo vaikuttaa jos se luulee että nainen vaihtaen paranee, samanlaisia lopulta kaikki. Yksinelo on ainoa oikea vaihtoehto jos parisuhteeseen kyllästyy.
kutsua tntemattomia ihmisiä "hempukoiksi" vaikkakin aika kiltti nimitys moniin muihin verrattuina.
mutta haluatko tosiaankin pitää miehen joka on rakastunut toiseen? ja jo aikaisemminkin tehnyt saman. eikö itsetuntosi kärsi siitä että riiput ihmisessä joka ei nähtävästi sinua rakasta?
ja kun riiput tarpeeksi kauan niin sinulla ei ole jäljellä mitään siitä itsetunnosta.
koittasit vain järkeillä niin että mies on löytänyt toisen ja jostakin syystä teidän suhde ei toiminut. älä syyllistä liikaa itseäsi. vika kun on molemmissa.
keskustelu kannattaisi kuitenkin ihan vakavalta pohjalta. miettikää mikä meni vikaan ja mitä puuttui jne. ehkä pääsette parempaan alkuun molemmat.
onhan se kamalaa kun tuntee olevansa vaihdettu parempaan. mutta sinä olet ainutlaatuinen ja sinua ei ole toista. sinulle sopii toisenlainen mies kun sinun nykyinen.
sopikaa eronne sovussa. anna miehen mennä.
et voita mitään olematta antamatta sitä eroa. hän saa sen kuitenkin. teet vaan hallaa itsellesi ja omanarvontunnollesi.
tsemppiä! piä pää pystyssä.
Hän saa eron ilman suostumustasi ja ilman allekirjoitustasi.
(se lappu tulee kotiin, myös tieto erosta tulee aikanaan)
Aika auttaa vaikka mihin, joten tsemppiä, kyllä sinä pärjäät.
Totas noin.
Ois voinut olla mun muijan kirjoitus menneisyydestä. Jaapa, nyt 28 vuotta täälläkin ikeen alla ja muutakin yhdenkaltaista.
Itselle sattui vähän noin kymmenisen vuotta sitten. Leikeltiin luottokortit poikki jne. Jotenkin se ero nyt jäi sitten ottamatta.
Koita nyt siinä olla kahden naisen loukussa, ihme että järki säilyi edes osapuilleen.
En minä tiedä oliko se hyvä vaiko huono juttu kun ei erottu. Luultavasti hyvä. Onhan tämä nyt ollut paketissa sen jälkeen jotenkin. Ainoa kehnopuoli, kaikki mitä jää tekemättä kaduttaa jälkeenpäin kuitenkin.
Jälkeenpäin miettiissä olen pähkäillyt, jotta kai melkein kaikille miehille käy näin jossain elon vaiheessa. Kuuluu ihan luonnostaankin miehen luontoon etsiä uusia naaraita. Öff, siis kun ei ole jälkeläisiä jne.
Turha neuvoa ketään. Luulen notta ukkeli lähtee joku päivä, kun on kerran ollut noita irtiotto yrityksiä useampia jo.
=DW=
suosiolla,aikoinaan ja erosin,en voinut jatkaa enää.
Nyt olen helpottunut,miksi olisin jäänyt siihen mielistelemään kun en kelvannut,olin pitkin tai poikin.
En ainakaan lapsien ja lapsenlapsien takia olisi ollut väkisin aviossa,miksi?,sillä en halunnut sotkea heitä minun ongelmiini.
Omaisuudella ei paljoa merkitystä,parempi elää vaikka vähän köyhänä ja henkisesti hyvää elämää,ilman riitoja.
on sitten sitä rakkautta, kun ero jäi ottamatta? Vai onko sillä mitään merkitystä, ollaan vaan yhdessä kun siihen totuttu? Sitten kiikkutuolissa kadutaan kun jämähti elämään elämää, mitä ei oikeasti olisi halunnut. Jokainen tietysti tekee ratkaisunsa ja kantaa vastun niistä. Joku valitsee rakkauden, joku kulissit.
Vaikeaa se varmastikin on.Mutta onko sinulla sitä iloa mikä vapaasta yhdessäolon tahdosta aitoon rakkauteen kuuluu? En pitelisi ukkoa kynsin hampain kiinni jos hän menossa on.Hän ei rakasta sinua jos menee.Ei se ukkosi uusi liittokaan tule välttämättä onnelliseksi,vasta arki sen näyttää.Sekin liitto voi kariutua.Sinunkin on parempi olla miehen kanssa joka rakastaa sinua,eikö vaan?
eivät ole keskenään synonyymejä