outo tilanne mutta....
mitäs nyt kun vain tiedän rakastaVANI häntä. Ihan oikeasti. Mut vaikka kuinka kelaan aikojen alkuun, en muista koskaan rakastuNEENi häneen.
mitäs se meinaa??? Monethan hehkuttaa kuinka "ikuisesti muistaa Sen Hetken kun..."" mulle mitään sellaista ei tuu mieleen
hän vain on mulle sanomattoman rakas!!
Mutta ONKO HÄN SIIS VAIN RAKAS YSTÄVÄ? Joku voisi vastata kyllä. Mutta kun minä haluan häntä - ja päinvastoin. Mitä tää oikein on? se oikea??? (naurettava ajatus) auttakaapa joku... onko samassa tilassa olleita....?
mitäs nyt kun vain tiedän rakastaVANI häntä. Ihan oikeasti. Mut vaikka kuinka kelaan aikojen alkuun, en muista koskaan rakastuNEENi häneen.
mitäs se meinaa??? Monethan hehkuttaa kuinka "ikuisesti muistaa Sen Hetken kun..."" mulle mitään sellaista ei tuu mieleen
hän vain on mulle sanomattoman rakas!!
Mutta ONKO HÄN SIIS VAIN RAKAS YSTÄVÄ? Joku voisi vastata kyllä. Mutta kun minä haluan häntä - ja päinvastoin. Mitä tää oikein on? se oikea??? (naurettava ajatus) auttakaapa joku... onko samassa tilassa olleita....?
Vastaukset 7
Vanhimmat
monia ihmisiä ja olen halunnut heistä ehkä teoriatasolla jotain enemmänkin, mutta kyllä sen tuntee kun rakastuu, tietää tosissaan, että tämän ihmisen kanssa haluaa jotain syvempää. Jos toinenkin osapuoli haluaa jotain niin miksei kaveruutta voisi syventää.
ne kalatkin kutovat;) rakastunu sä oot, ai kaikki ala kun salama kirkkaalta taivaalta...
kyllä sä nyt olet yksin tuossa tilanteessa:)
hiljasissa vesissä ne kalat kutovat :D
uskotaan... niin sitä vaan ihmistä täällä viedään...
huomata, ettei itse voi ollenkaan juuri vaikuttaa miten täällä ihmistä viedään. sitä rakastutaan ja silloin tunteet alkaa viedä. ;)
Olen kuullut sanottavan, että ensivaikutelma ratkaisee sen, mitä toisesta ajattelemme. No jos sitten ensivaikutelman perusteella rakastuu, niin mihin se perustuu. Se voi perustua vain perin pinnallisille asioille.
Entäs jos rakastuminen tulee salakavalasti. Huoomaa pitävänsä toisesta, huomaa ajattelevansa tätä enemmän ja enemmän, huomaa viihtyvänsä tämän kanssa paremmin ja paremmin. Ja sitten joku ulkopuolinen kysyy, että rakastatko sinä häntä ja tajuat itse tilanteen, vasta sitten osaat antaa tuntemuksillesi nimen. Minulle kävi näin. Mutta tiedätkö mitä? Hän ei rakastunut minuun. Tuo asian ymmärrys oli samalla ystävyytemme loppu. Surullista.
Kummalla tavalla parempi?
juuri noin. Olen tuntenut tuon työkaverini(n) jo yli kymmenen vuoden ajan. Toki meillä on hyvin synkannut, mutta ihan viime aikoina tajusin -tai niin ainakin luulen- rakastavani häntä. Siis minä, joka olin varma, etten enää edes ihastu kehenkään!
Sääli vain, että hän on varattu. Tosin tiedän hänen harkitsevan eroa, enkä haluaisi hämmentää hänen ajatuksiaan enempää. Hän antaa niin ristiriitaisia viestejä, etten tiedä, mitä tehdä. Tämä kaikki tuntuu tosi vaikealta... Todennäköisesti tässä käy niin, etten pysty olemaan "normaalisti" ja meidänkin ystävyytemme katoaa.