Olen kuunnellut nyt reilut 3 vuotta jatkuvaa yläkerran naapurini kanta-astumista ja kolistelua. Joka helvetin ilta. Siitä päivästä lähtien, kun muutin tähän taloon.
Asunto olisi muuten ihan kiva minulle. Oikein mielelläni tässä muuten asuisin. Mutta perkeleen naapurit pilaavat jokaikinen ilta rauhani.
Kuulen askeleen tarkkaan joka ikinen hetki, missä yläkerran norsut liikkuvat milloinkin. Vaikka minulla olisi televisio päällä, niin kuulen astelun AINA. Salkkareiden tai hyvän leffan katselunautinto menee, kun kuulen naapurien kantapäiden äänen korvissani kovempaa, kuin näyttelijöiden äänen.
Itse en astele kantapäilläni. Tiedän, miten piinaavalle se voi alakerran asukkaasta kuulostaa. Omaan korvaani se on esim. musiikkia tai television ääntä piinaavampaa. En myöskään soita televisiota/musiikkia kovaa tai pidä muutakaan meluavaa ääntä. Kuuntelen yleensä kuulokkeilla. Olen siis äänten suhteen unelmanaapuri ja toivoisin sitä tasapuolisuuden nimissä myös yläkerran naapuriltani.
Olen mennyt pari kertaa tän parin vuoden aikana laittamaan lapun postilaatikosta, että voisivatko he päästä eroon kantapääastelustaan/jokailtaisesta kaapinovien kolinakonsertistaan.
Viestini jatkoi naapurin toimesta matkaansa talon isännöitsijälle, ja minut leimattiin häiriköksi, siksi että lähetän postiluukusta lappuja ja puutun heidän normaaliin "elämän ääniinsä".
Muuttaisin toki maalle, metsään tai kartanoon kauas pois, jos taloudellinen tilanteeni sen soisi. Mutta kun ei suo, niin pakko on kestää ja kärsiä.
Pelkään nyt vaan, että pääni ei kestä enää. Olen purrut jo niin monta iltaa hammasta yhteen.
Laput eivät auta, ystävällinen sanominen ei auta.
Olen jopa koettanut huutaa, että "saatanan kantapääastujat, opetelkaa kävelemään naapureita kunnioittavasti".
Ei auttanut, töminä vaan lisääntyi.
Minä saan kuitenkin vaan hullun maineen, jos valitan. Alan olla epätoivoinen.
Tunnen itseni usein erittäin huonovointiseksi, aivan kuin en saisi happea joutuessani kuuntelemaan jatkuvasti naapurin ääntä.
Myös sydämenlyöntini voimistuvat. Tunnen suorastaan että naapurien melu tekee minut sairaaksi. Haluaisin vaan olla rauhassa.
Pelkään nyt, että vielä jokuilta murtaudun naapurin oven läpi, ja teen jotain pahaa.
Ei tarvitsisi naapureiden paljoa elintapojaan muuttaa, jotta kaikki olisi paremmin.
Minä en voi muuttaa pois noin vaan. Eikä hekään.
Yksi helvetin askeltamistavan muutos vaan, niin kaikki olisivat onnellisempia.
Asunto olisi muuten ihan kiva minulle. Oikein mielelläni tässä muuten asuisin. Mutta perkeleen naapurit pilaavat jokaikinen ilta rauhani.
Kuulen askeleen tarkkaan joka ikinen hetki, missä yläkerran norsut liikkuvat milloinkin. Vaikka minulla olisi televisio päällä, niin kuulen astelun AINA. Salkkareiden tai hyvän leffan katselunautinto menee, kun kuulen naapurien kantapäiden äänen korvissani kovempaa, kuin näyttelijöiden äänen.
Itse en astele kantapäilläni. Tiedän, miten piinaavalle se voi alakerran asukkaasta kuulostaa. Omaan korvaani se on esim. musiikkia tai television ääntä piinaavampaa. En myöskään soita televisiota/musiikkia kovaa tai pidä muutakaan meluavaa ääntä. Kuuntelen yleensä kuulokkeilla. Olen siis äänten suhteen unelmanaapuri ja toivoisin sitä tasapuolisuuden nimissä myös yläkerran naapuriltani.
Olen mennyt pari kertaa tän parin vuoden aikana laittamaan lapun postilaatikosta, että voisivatko he päästä eroon kantapääastelustaan/jokailtaisesta kaapinovien kolinakonsertistaan.
Viestini jatkoi naapurin toimesta matkaansa talon isännöitsijälle, ja minut leimattiin häiriköksi, siksi että lähetän postiluukusta lappuja ja puutun heidän normaaliin "elämän ääniinsä".
Muuttaisin toki maalle, metsään tai kartanoon kauas pois, jos taloudellinen tilanteeni sen soisi. Mutta kun ei suo, niin pakko on kestää ja kärsiä.
Pelkään nyt vaan, että pääni ei kestä enää. Olen purrut jo niin monta iltaa hammasta yhteen.
Laput eivät auta, ystävällinen sanominen ei auta.
Olen jopa koettanut huutaa, että "saatanan kantapääastujat, opetelkaa kävelemään naapureita kunnioittavasti".
Ei auttanut, töminä vaan lisääntyi.
Minä saan kuitenkin vaan hullun maineen, jos valitan. Alan olla epätoivoinen.
Tunnen itseni usein erittäin huonovointiseksi, aivan kuin en saisi happea joutuessani kuuntelemaan jatkuvasti naapurin ääntä.
Myös sydämenlyöntini voimistuvat. Tunnen suorastaan että naapurien melu tekee minut sairaaksi. Haluaisin vaan olla rauhassa.
Pelkään nyt, että vielä jokuilta murtaudun naapurin oven läpi, ja teen jotain pahaa.
Ei tarvitsisi naapureiden paljoa elintapojaan muuttaa, jotta kaikki olisi paremmin.
Minä en voi muuttaa pois noin vaan. Eikä hekään.
Yksi helvetin askeltamistavan muutos vaan, niin kaikki olisivat onnellisempia.
Vastaukset 36
Vanhimmat
'Muuttaisin toki maalle, metsään tai kartanoon kauas pois, jos taloudellinen tilanteeni sen soisi. Mutta kun ei suo, niin pakko on kestää ja kärsiä.'
Juurikin näin. sinä sen sanoit.
isännöitsijälle? Selvää häiriköintiähän tuo on jos naapurista kuuluu jatkuvasti sellaista jytinää. Naapureilla on oikeus kotirauhaan myös päivällä, ei pelkästään yöllä. Velvollisuuksia sillä isännöitsijälläkin on. Ainahan voit tietty jyskyttää takaisin esim. harjanvarrella kattoon (tai missäpäin se kopistelija nyt asuukaan sinusta katsottuna) silloin kun ne kopistelijat itse ovat hiljaa. Saavat maista omaa lääkettään.
Printtaa tuo kirjoittamasi viesti mukaan ja mene PIAN lääkäriin. Tarvitset kipeästi apua, jota ei todellakaan tältä palstalta löydy.
itse norsu? kun et ymmärrä. ?
Miten sait aikaan tuollaisen päätelmän? Kerro tarkemmin, tuo kertoo minun mielestäni päättelijästä enemmän kuin tilanteesta.
Ihan oikeasti olen huolissani. Jos toinen pitää tappaa hänen kävelytyylinsä vuoksi, missä oikeasti mennään?
Kerrostalossa asuu aina muitakin. Absoluuttiseen hiljaisuuteen ei vain *voi* velvoittaa mitenkään. Normaalista elämästä tulee ääniä. Normaalit talonrakennusmateriaalit päästävät ääntä läpi välttämättä. Jos sitä ei voi sietää, pitää asua muualla eikä alkaa tappaa naapureita.
Ja ei kai kukaan ihan tosissaan usko, että tältä palstalta saisi jotain todellista apua? Lukekaapa ihan ajatuksella noita kirjoituksia ja miettikää niitä suhteessa normaalien ihmisten normaaliin kanssakäymiseen. Ei hyvää päivää!!!
kukaan mistään absoluuttisesta hiljaisuudesta ole mitään puhunut. Jollet ymmärrä lukemaasi älä viitsi vaivautua vastaamaankaan.
Ihan selvästi olet joku hemmetin kanta-astuja elefantti joka tömistelee siellä työkseen, miksi muutoin puolustelisit mokomaa ärsyttävää ja rumaa tapaa. Sellaisen kun voi aika äkkiä korjata jos sellaisen omaa. Matotkin auttavat kummasti tuohon asiaan.
Ei NORMAALISTA asumisesta tule kertakaikkiaan mitään jatkuvia kolinoita ja töminöitä. Itse en saisi "normaalilla" asumisella ja elämisellä aikaan millään tuollaisia jytinöitä mitä kuuluu minunkin yläkerrasta, ja kysessä on tässä tapauksessa käsittääkseni vielä yksinäinen nainen.
Joten ymmärrän hyvinkin keskustelun aloittajaa. Joskus tämä ylenmääräinen koluaminen vaan raivostutta tosi paljon, se on HETKEN TUNNE. Eikä tähän ongelmaan todellakaan ole ratkaisuna mikään "maalle muutto". Kyllä kaikkien täytyisi vaan ottaa huomioon muutki naapurit. T. Koluamatta elävä
Missä kohtaa puolustelin tömistelemistä?
Miten viestini osoittaa minun olevan hemmetin kanta-astuja elefantti?
Mitä kohtaa en ymmärtänyt edellisissä viesteissä?
Jos puolustan oikeutta elämään ja siihen, että asunnossaan saa edes kävellä, tekeekö se minusta täällä todella näin vihatun olennon? Etten saisi edes ilmaista mielipidettäni? Ihan oikeasti, onko tässä nyt jokin sellainen näkökulma huomaamatta, jota ei kuulukaan ymmärtää?
Tässä kohtaa on pakko lopettaa jos yhtään _perusteltua_ vastausta ei tule. Viisaampi kuitenkin antaa periksi ensin.
Ymmärrän oikein hyvin tilanteesi. Itse olen samassa tilanteessa muuten, paitsi etten ole sanonut naapureille mitään. Asunnossa ei saa edes nukuttua, mutta veikkaan, että naapuri vain nauraisi päin naamaa, jos menisin pyytämään hiljaisuutta.
Tilanteessa ainoa ratkaisu on etsiä ylimmän kerroksen asunto. Kaikkia ei äänet häiritse, mutta jos kuuluu siihen ryhmään jolla tuollaiset äänet käyvät oikeasti hermoille, ei sitä kannata jäädä kuuntelemaan. Itse aion muuttaa heti kun sopiva asunto löytyy.
Ei kannata jäädä kärsimään, ennen vaikka maksaa asunnosta ja mielenrauhasta vähän enemmän.
Seinänaapurin kanta-astunta kuuluu ihan sujuvasti läpi betonikasarmissa. Ainoa mahdollisuutesi on muuttaa pois ja koettaa päästä omakotitaloon tai vastaavaan.
Itse olen ex-kohtalotoverinne. Käytin viisi vuotta elämästäni vain rahan haalimiseen, jotta pääsisin pois kerrostalosta. Nyt asun omakotitalossa ja ah tätä rauhaa... sitä makeammalta se tuntuu mitä enemmän on kärsinyt.
Tsemppiä.
sääli naapureitasi kun ovat saaneet valittavan ämmän alakertaan.
Luepas kertomuksesi uudestaan ja tarkasti siiiii sä valitat siitä kun ihmiset kävelee!!!!
Meillä ei olla kantapääastujia joten ymmärrän kyllä kuinka herkkä valittaja olet.
Muuta pois tai ilmoita isännöitsijälle kuinka sua häiritsee heidän kävelynsä.
Mukavaa tiistain jatkoa;O)
ajattelinpa vaan että missä siinä alkuperäisen tekstissä luki että on joku "ämmä" kyseessä??!!
Taitaa sinun alakerrassa asua joku nainen joka on sua käskenyt astelemaan pikkasen hiljemmin, vai?? Kö?
Ihan vaan kommentoidakseni alkuperäisen tekstiä, ymmärrän hanen ongelmaansa todella hyvin. Itse asun tuollaisen kanta-astujan sivulla ja olen tosiaan miettinyt sitä miten kauheaa varmasti alapuolellaan on asua kun se astunta tännekin saakka kuuluu niin hyvin. Kerrostalo asukkaille olisikin järjestettävä jotain kursseja asumisesta ja opetettava nämä kanta astujat kävelemään niin etteivät häiritse sillä kävelemisellään koko talon rauhaa. Se nimittäin kuulostaa ikävälle, saati sitten että sitä joutuu kuuntelemaan päivittäin. Normaalia ääntä se ei ole jos se häiritsee muita, vaan tosiaankin epänormaalia ja ei tosiaan kuulu kerrostaloon sellainen voimakas kantapäillään, ilmeisestikin tahallaan, astelu.
Sivuasunnossani asuva nainen, jolla on myöskin pieni lapsi ja koira, ovat muutenkin jollain tavalla häiriintynyttä porukkaa joka ei välitä naapureistaan paskan vertaa, vaikka odottavat kuitenkin naapureiden välittävän heistä. On tuo nainen muutoinkin sellainen elämäntavoiltaan, että en kyllä suosittelisi kenenkään kaveeraavan tuollaisten kanssa. Saavat vielä samanlaisen maineen mitä tällä on. Oikea häirikkö ja kiusanhenki sellainen se on. Eikä sovi kerrostaloasukkaaksi lainkaan.
Jollei musiikki pauhaa, kantapäät kopise, lapsi juokse ja mekasta niin koira sitten haukkuu ja ulvoo siellä oli päivä tai yö. Oikea riesa asukkaaksi tuollainen perhe.
minulla on kokemusta samanlaisesta kiusanteosta...vanha höperö puukenkäukkeli kolisteli joka ikinen yö...aina samaan aikaan ilmeisesti hyppäsi sängystä puukengät jalassa ja alkoi kävellä ympäri yksiötään kengät kopisten...hän saattoi kävellä parikin tuntia taukoamatta...lenkkeili omassa pikkuyksiössään...valitimme mieheni kanssa hänestä isännöitsijälle, joka otti meidät todesta...tilanteemme onneksi muuttui, kun muutimme pian paikkakunnalta...meinasimme tulla hulluiksi...sinuna muuttaisin itse pois..jaksamista...ja heittäydy hankalaksi sille naapurille...aseta selkä seinää vasten...te vastaisku.
Tuotanoinniin...kävely on sentään (minun mielestäni) KÄVELYÄ, eikä esim. TAPPELUA ja/tai RIEHUMISTA, jota en tod. siedä.
Jos pitää valita "kantapääastujan" ja "perheväkivaltakriisin" välillä, valitsen mieluummin ekan...
Mutta hyvä ihminen - OSTA KORVATULPAT - niin minäkin olen tehnyt!
Tai iske walkmanin kuulokkeet korviin ja kuuntele ihanaa musiikkia.
olisi? meinaan on senverta kovat vuokrat että pitäisi kotonaan saada siitä hiljaisuudestakin nauttia ilman naapureiden kanta-astuntaa kokoajan. Kuka sitä korvatulpat päässään istuu kotonaan taikka jaksaa ainaista musriikkiakaan kuunnella. Taitaa kanta-astujat näitä vihjeitä antaa että voi jatkaa rauhassa tömistelyään siellä?
Niin ja oikeasti pitää sitä kotonaan saada kotirauhasta nauttia ilman että naapurit tuottavat sitä ainaista melua, joten opetelkaa naapurit elelemään kerrostalossa niin että otatte ne muut siellä myöskin huomioon. Ette ole mitään maailman napoja vaikka niin luulettekin.
.. etten ole yksin samassa tilanteessa.
Koetan tässä kerätä rohkeutta ja mennä asiallisesti opettamaan yläkerran naapuriani kävelemään oikein.
Vastaanotto tosin vähän arveluttaa, koska olen jo saanut muutaman raivokohtauksen ja huutanut täysillä, että "saatanan kantapääastujat, nyt lopetatte kiusaamisen".
Pahimmassa tapauksessa kolina ja jyminä vaan lisäntyy, kun menen sanomaan..
Ja todellakin.. Vuokrat ovat täällä suuressa kaupungissa aivan liian korkeita siihen, että tarvitsisi omassa kotonaan muiden takia tulpat päässä kulkea illat ja yöt pitkät.
No oikeaoppiseen kerrostalokävelyyn valmentavat kurssit voisivat olla kova sana!
Noista korvatulpista sen verran..Itse olen joutunut käyttämään niitä putkeen 3 vuotta.Korvakaytäväni ovat täysin tulehtuneet ja arpeutuneet..Korvakipu on joskus uskomaton!Koska niitä arpia on paljon ne myös joskus aukeavat ja vuotavat verta,kesäisin myös mätää..että suositelkaa vaan niitä korvatulppia kaikille..on helvetin hieno ratkaisu.Korvani eivät luultavasti parane enää ikinä sille tasolle mitä olivat ennen korvatulppien käyttöä.
Ja kaikki tämä vain asumisvammaisten naapureiden takia.Kiitos.
Joissakin huonosti rakennetuissa taloissa kantapääastuja aiheuttaa sellaista jyminää, ettei siihen korvatulpat edes auta.
Itse kokeilin kerran: alle korvatulpat ja päälle vielä isot kuulosuojaimet. Yllätys yllätys: ääni kuului vieläkin läpi. Matalat äänet kun menevät läpi melkein mistä vaan.
Täysi sympatia sinulle! Olen kokenut ihan samaa edellisessä kämpässä. Luulenpa, että kantapään hakkaamisen lisäksi ääniä kiidättää laminaattilattia - sellainen oli ainakin meidän talossa.
Kerran yläkertaan tuli koiranpentu - asuin hetken kuin Vermon raviradan alapuolella. Se säntäsi pentumaiseen hölkkään monta kertaa päivässä, aamusta aikaisin. Se oli kamalaa kuunneltavaa.
Käy ihmeessä puhumassa asiassa, kannattaa edes yrittää. Voithan pyytää anteeksi huutojasi, ja sanoa, että sinulta paloi pinna...
tullu tehtyy, et tollasen rangastuksen oot saanu ?
Tällaset naapurit sulla pitäs olla ?!
http://www.youtube.com/watch?v=3JiXsKrhNbU
Ihminen on luonnostaan kanta-astuja. Kanta-astujan kantapää kohtaa ensimmäisenä lattian/maan. Tästä voi toki tulla huonosti eristetyssä talossa joko alakerran tai seinänaapurin ja jopa yläkerrannaapurin asuntoon tömähtävä ääni.
Mikäli olet paikallistanut äänen lähteen varmasti, suosittelen neulomaan lampaanvillasta sukat heille. Anna vaikka joululahjaksi. Mitä paksummat, sitä enemmän vaimentavat ääntä.
Olen asunut 28 vuotta kerrostaloissa ja ymmärrän ongelmasi. Olen muutaman vuoden kärsinyt itse samasta välikerroksissa asuessani ja yläpuolelle sattui maaseudulta muuttaneita jotka kulkivat sisällä kalossit jalassa ja raskaasti kantapäällä astuen ymmärtämättä lainkaan miltä se kuulostaa alapuolella. Jyminä oli aivan käsittämätöntä eikä sitä voinut paeta kuulosuojaimilla eikä taustamelulla.
Kerran ehdin huokaista helpotuksesta kun yläkerran naapuri muutti pois kalosseineen. Vaan huokaisin liian aikaisin, tilalle tuli pariskunta jonka miespuolinen jäsen puhui lakkaamatta ja kovalla äänellä. Aamukuudesta iltakymmeneen ukko pajatti jotain akalleen taukoa pitämättä. En tosin ole varma arkipäivistä koska olin töissä mutta viikonloppuna näin oli aina, poikkeuksetta.
Hermot oli huonossa kunnossa edellisen jymistelijän jäljiltä joten luovutin ja muutin pois. Nyt asun ylimmässä kerroksessa ja on varmaa, ettei alakerran naapuri kuule koskaan mitään ainakaan yläkerrasta. Olen minä niin mukava naapuri ja ymmärrän ontelolaattojen tuollapuolen asuvien olosuhteita.
Ymmärrän yskäsi oikein hyvin. Itselläni asuu yläkerrassa sataviiskyt-kiloinen höperö varustettuna puoli-lobotomialla ja ymmärrän häntä toki siinä, että suu auki päivät huoneitossa kävellessä ei mieleen saata juolahtaa naapureiden hyvinvointi. Energia kun ilmeisesti kuluu sisäisten pirujen ja lapsuuden ajan insesti-kokemuksien torjuntaan.
Kuuntelin puolisen vuotta kuinka kattolamppuni sirisi tämän sub-humanuksen askelten tahdissa ja suunnittelin jo jossain vaiheessa että käyn naulaamassa naulat kantapäihinsä. Pari kertaa vierailtuani ko. herrasmiehen luona ja hymyillen, liki kainosti asiani esitettyä huomasin kuinka ymmärrys loisti miehen pulleilta, lapsenomaisilta kasvoilta. Tilanne helpottui osaltani hupomattavasti ja on nykyisin ihan siedettävää.
Kannatan siis avointa keskustelua ongelmasta. Jos se ei auta, merkkaa häirinnän kellonajat minuutilleen ylös päiväkirjamaisesti ja käy viemässä kirjalliset valitukset henkilökohtaisesti isännöitsijälle tms. Ilmoita myös, kuinka törkeää on jos SUOMEN LAISSA kansalaistensa suojaksi säädettyä lakia ei ko. yhtiössä haluta noudatta. Uskoisin kuitenkin että asiaan tulee tätä kautta ratkaisu, isännöitsijät eivät voi tehdä mitään, ellei heillä ole KIRJALLISTA VALITUSTA.
Mirtatsapiini vois olla hyvä, ärsytys loppuu kipukynnys kasvaa ja nukutkin hyvin.
Sitten pystyt ajattelemaan muutakin kuin naapuriasi.
loisto idea se nyt sitten on hakea haitallisia lääkkeitä? Olemattomaan vaivaanko ajattelit niitä?
ilmeisesti et ole joutunut asumaan kantaastujan alla olevassa huonosti eristetyssä majassa.
Siinä ei voi kuule olla ajattelematta naapuria kun tietää sen pirulaisen jokaisen hemmetin askeleen missä liikkuukin vaikka et edes keskittyisi koko naapurin olemassa oloon, Ihan oikeasti se vain pakosti tunkee joka hemmetin aivosoluun se että joutuu pakosta kuuntelemaan missä naapuri menee ja mitä tekee milloinkin. Anna olla kerrankin kun joudut tämmöiseen tilanteen väliin niin varmasti itsekkin vaikka millainen teräshermo sattuisitkin luulevasi olemaan niin varmasti alkaisi pinna kiristyä sinullakin..siitä nyt ei tarviste edes ääntenlaskentaa tahi mimmoistakaan galluppia perustaa.
mikäli viestisi ei ollut provo. Omassa asunnossaan saa kävellä ihan vapaasti! Saa jopa juosta tai vaikka jumpata! Normaalia kävelyä ei ole naapurisi vika. Eri asia on jos naapurillasi olis vaikka puukengät jalassa mutta näin tuskin on asia. Naapurisi saattaa muttaa esim.juopon tai ketjupolttajan tai vaikkapa haukkuvan koiran! Silloin sulla olisi hieman enemmän syytää valittamiseen! Asiat oikeisiin mittasuhteisiin!
Ei sitä nyt sentään juosta saa kerrostalossa. Jotain rajaa sentään. Itselläni on naapurissa entinen Pohjois-Korean sotilas varmaankin, ainakin kävelytyylistä niin voisi päätellä. Joskus tuntuu, että Masai-Maran puhvelivaellus on meneillään, kun kyseinen tuleva terveydenhoitaja aloittaa iltalenkin. Huonekalujakin pitää aina siirtää, vetämällä lattiaa pitkin. Ilmeisesti Ikean koottava sänky pitää joka ilta pistää kasaan. Ehkei se kauan siellä enää ole, koska aviomies on alkanut jo huoraksi tituleeraamaan. Mies käskikin jo agressiiviseen sävyyn mennä harjoittamaan kyseistä tointa muualle.
Minuakin ahdisti kanta-astuminen joskus aikoja sitten kun muutin kerrostaloon. Mutta siihen tottuu aikaa myöten. Mielestäni sinun pitäisi oppia olemaan kuuntelematta naapurien kanta-astuntaa. Jos sitä kuuntelee koko ajan ja ajattelee etä se häiritsee niin se takuulla häiritsee silloin enemmän kuin jos sitä ei kuuntele. Keskitä ajatuksesi siis muuhun, älä kuuntele, äläkä missään nimessä ärsyynny. Mielenrauhasi säilyy ainakin paljon parempana etkä ole niin vihainen silloin.
Itse olen asunut paljon myös soluissa ja oppinut olemaan huomioimatta toisten normaalin elämän ääniä, ainoastaan silloin ne yhä häiritsevät ja ärsyttävät kun ne herättävät unesta ja siihen ei koskaan tunnu tottuvan. Muuten niiden huomiotta jättäminen auttaa paljon.
mä olen valvonut joka perkeleen yö vuoden verran 04-07 välisen ajan.
saatana kun jalkoja hakataan lattiaan seinän takana,olen monesti sanonut suoraan
poliisti on monesti käyneet mutta mikään ei auta.vittumaisinta on se että mulla on vakava sydän vika leikkaus tulossa ja lääkäri määrännyt unta vaan kuunteleppa
tota joka saatanan yö
Näyttää olevan vanha ketju, mutta kommentoin, koska asia itsessään ei vanhene.
Mietiskelen monesti, mitä tällä kanta-astujarodulla sijaitsee aivojen paikalla. Tyhjiö???
Normaalit ihmiset tuntevat empatiaa, häpeääkin, jos vaikka joskus yöllä sattuu vahingossa kompastumaan vaikkapa imuriin, joka ainakin minulla jää lattialle vuorokausiksi odottelemaan siivousinspiraatiota.
Niin, nämä kanta-astujavajakit (sallittakoon sanonta heidän tapauksessaan) eivät pysty kunnioittamaan toista ihmistä ollenkaan. Heidän mielestään heidän kantapäänsä saavat sairastuttaa henkisesti ja fyysisesti vaikka koko lopun rapun väen. Minä ja Minun kantapääni astuvat, FUCK muista ihmisistä. Nämä idiootithan eivät edes tajua, että ulkona olisi rajattomasti tilaa kävellä. Ei, kun MINÄ lenkkeilen sisällä, olen niin laiska. Ja kuunnelkaapa lapsetkin, kuinka isin ja äidinkin kanta kopsaa kovasti. No, juoksennelkaahan tekin, kuulostaapa mukavalta.
Asuin aikoinaan kerrostalohelvetissä, jossa naapuri ei kai nukkunut laisinkaan. Kun tulin töistä, kuului jumputus, jota jatkui ja jatkui ja jatkui. Pari tuntia yöllä saattoi olla hiljaista. Viideltä viimeistään heräsin. JUMP, JUMP...
Tuollaisten "ihmisten" on oltava sairaita henkisesti. Jonkinlainen terapia olisi paikallaan. Tai mielellään lopullinen hoito, jonka laatua en tässä uskalla kertoa.
Nämä sairaat ihmiset riistävät toisilta unenkin, joka on elintärkeää ihmisen terveydelle. Heidät pitäisi saada syytteeseen vähintään pahoinpitelystä.
Nyt asun talossa, jossa nykyään kukaan ei kopsuttele. Rakas Jumala, anna sen olla näin kauan.
Jos kantapäätamppaaja osaat lukea, niin ota onkeesi varoitus. Jokainen askeleesi voi olla viimeisesi!
Jossain lapset kuolevat nälkään ja te vingutte kävelystä.
Eivät ne lakkaa kuolemasta, vaikka ei vinguttaiskaan...
Täytyypä kommentoida tänne, vaikka melkoisen vanha ketju onkin. Itse muutin juuri uuteen kämppään ihan vain naapurin takia. Seinänaapuriksi muutti nimittäin n. 16-vuotias amispoika äitinsä omistamaan vuokrakämppään. Poikahan ei sitten muuta tehnyt kuin soitti musiikkia lähes koko ajan. Lisäksi asunnossa ramppasi kavereita tämän tästä ja kovaäänistä huutamista sai useasti kuunnella. Yli puoli vuotta menoa kuuntelin ja kyllä siinä hermot kärsivät. Telkkarista ei pystynyt rauhassa ohjelmia katselemaan, kun musiikin jumputus kuului yli. Monta kertaa korvatulpat korvissa itkien istuin sohvalla ja mietin, että pakko on muuttaa.
Nyt olen saanut muutettua ja uusi asunto on suht rauhallinen. Eilen tosin naapuri piti ennenaikaisia juhannusjuhlia ja musiikki soi. Huomaan entisen naapurin vaikuttaneen omaan mielenterveyteen niin paljon, että uudessakin asunnossa kauhulla vain kyttään naapureiden ääniä ja säikähdän pientäkin meteliä. Niinkuin joku täällä kommentoikin, ei häiriötekijään pitäisi kiinnittää niin paljon huomiota, sillä silloin se varmasti häiritsee. Itsekin tässä yritän opetella olemaan huomioimatta jokaista kolahdusta ja ottamaan rennommin. Ehkä se ajan kanssa onnistuu, koska on aika rankkaa olla koko ajan jännittyneessä tilassa ja odottaa, että milloin joku naapureista aloittaa metelöinnin.
Meillä soitetaan naapurissa rumpuja vielä klo 24 yöllä. Meteli ei oikeastaan muuten häritsisi, koska siihen tasaiseen ja matalaan komppijumputukseen voisi vaikka nukahtaa, mutta nyt olen huomannut sen aiheuttavan ikään kuin rytmihäiriöitä? Oma "pumpun" rytmi sekoaa. :D
En pelkää, että tapan heidät, mutta rukoilen joka päivä häirikkönaapureiden kuolemaa ja mielikuvissani potkaisen niskansa nurin. Tahallinen häiriköinti on näille narsistinaapureille pyhä asia siinä missä kotirauha normaalille.