Osaako joku tulkita miksi koira hyvin usein seuraa minua jalkojeni juurella huoneesta toiseen tai jää norkoilemaan/ touhuamaan johonkin näköetäisyydelle? Poika ottaa kontaktia aktiivisesti ja kuuliaisesti toteuttaa kaiken mitä sille sanon vaikka mitään näkyvää herkkua ei palkinnoksi olekaan tarjolla. Jos menen toiseen huoneeseen, esim. suihkuun, tai jätän koiran itsekseen/ miehen kanssa kotiin, ei erillään olo ole koiralle mikään ongelma. Mutta silti aina kun mahdollista, se on kintereillä mukana menossa (nytkin nukkuu jaloissani samalla kun mieheni touhuaa olohuoneessa).
Tarkoittaako koiran liimaantuminen sitä, että olen koiralle hyvä pomo vai jotain aivan muuta? Mistä koiralle syntyy tarve "vahtia" minua kun miestäni kohtaan poika ei samalla tavoin käyttäydy (on välinpitämättömämpi). Olettaako koira etten minä pärjää ellei se ole kanssani vai onko sen vain hyvä olla ihan liki? Ihmetyttää ja kummastuttaa.. Äitinikin pisti merkille asian ja totesi siellä ollessamme että hän on huomannut kuinka tiiviisti pikkumiehemme vahtii minua = on koko ajan tietoinen missä minä olen ja kulkee mukana.
Poika on paimen ja n.1v vanha jos tämä auttaa yhtään hahmottamaan asiaa.
Tarkoittaako koiran liimaantuminen sitä, että olen koiralle hyvä pomo vai jotain aivan muuta? Mistä koiralle syntyy tarve "vahtia" minua kun miestäni kohtaan poika ei samalla tavoin käyttäydy (on välinpitämättömämpi). Olettaako koira etten minä pärjää ellei se ole kanssani vai onko sen vain hyvä olla ihan liki? Ihmetyttää ja kummastuttaa.. Äitinikin pisti merkille asian ja totesi siellä ollessamme että hän on huomannut kuinka tiiviisti pikkumiehemme vahtii minua = on koko ajan tietoinen missä minä olen ja kulkee mukana.
Poika on paimen ja n.1v vanha jos tämä auttaa yhtään hahmottamaan asiaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on avomieheni kanssa yhteinen saksanpaimenkoirauros, tällä hetkellä ikää kohta 9kk.
Siitä asti kun pentu tuli taloon (7vko) minä olen koiran kanssa enemmän touhunnut, koska en käy töissä, kuten mieheni.
Alkuun, koiran ollessa ihan pieni, se tapasi itkeä perääni, menimpä vaikka pelkästään vessaan. Mutta auta armias kun lähdin kotoa! Mieheni raportoi, että pentu meni ihan kauhusta kankeaksi, ja huusi minkä ehti.
Tämä älytön perään itkeminen saatiin loppumaan sillä, että tiedostaen jätin "tahallani" pennun oven toiselle puolelle, enkä päästänytkään sitä esim. makuuhuoneeseen jalkoihini leikkimään, eikä tietenkään wc/suihkuosastolle (sinne ei ole koskaan ollut koiralla asiaa).
Jos pentu itki oven takana, pysyin toisessa huoneessa niin kauan, ennen kuin pentu lopetti itkemisen.
Ja jos kävimme yhteisillä kävelyillä pennun ollessa varttuneempi, huolehdin aina siitä, että myös mieheni talutti koiraa, ja kotona antoi sille ruoan, luun tms...
Tällä koiranhoidon tasapainottamisella kummankin omistajan osalle pääsimme tuosta minun perääni itkemisestä :)
Mutta kyllä tuo poika tänäkin päivänä on kuin varjo kannoillani, tosin ilman perään itkemistä.
Ehkä se noin miehenä (hihii) vaistoaa, että tuo mami on nainen, ja sitä pitää suojella, kun iskä ei ole kotona...
Aina se tuo meidän karvaturripoika tuppaa makoilemaan vähintäänkin sen näköetäisyyden päässä..
Nytkin, kun tässä koneella makuuhuoneessa istun, meidän koira makaa tuolla eteisen puolella, mutta kääntyessäni katsomaan sen pää näkyy sopivasti oviaukosta ja sieltä ajoittain ruskeat silmät lempeästi napittaa :)
Välillä tuo haamu kannoillani käy hermoille, jos on muutoinkin jouhi kireellä, esim. jos katson telkkaria sohvalla, ja koira nousee nukkumasta ja tulee istumaan juuri silmieni ja televisioruudun väliselle tulilinjalle minua napittamaan...
Vaistoan jo koiran katseen pisteenä niskassani, mutta tuo ko. piste tuntuu useinkin lähinnä lempeältä suojelevalta katseelta... :)
Koiralta on mitä suurin luottamuksen osoitus se, että se on valinnut juuri sinut isännäkseen (tai emännäkseen) kaikista maaliman ihmisistä, tai no, niistä muista ketä taloudessa asuu...
Ja täytyy myöntää, että vaikka joskus jätänkin koiran isännälle ja lähden itse "hermolomalle" käymään jossain kaverini tai vanhempieni luona, on kyllä suhteellisen orpo olo tuolla maailmalla ilman tuota ikiomaa bodyguardia... :)
Koska sitähän se on, ihmisen paras ystävä.
Se pitää sinua lempeästi silmällä, mutta kaikki lempeys on kovin katoavaista, jos sinua vaara uhkaa ja koira ampaisee kuin nuoli pitämään huolen, ettei sen Rakkaimmalle Olennolle tapahdu mitään pahaa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=628&posting=22000000037739569
se ei vastaa esittämääni kysymykseen miksi koira tekee niin. Ei minua häiritse yhtään seurailu, on ihana kun koiran saa kontaktin aina kun itse haluaa eikä se katoa kauas. Mietityttää vain millaisena laumanjohtajana se minut näkee -hyvänä vai huonona- kun kokee tarpeelliseksi kulkea kantapäillä minne ikinä keksinkin mennä. :D Hakeeko koira tukea ja turvaa minulta vai olettaako etten minä pärjää itsekseni ja siksi minua pitää erikseen vahtia?
koirasi rakastaa sinua ylikaiken olet sille äiti jota myös kunnioittaa ja pitää pomonaan. minulle tuli 8kk iässä yksi koira joka seuraa joka paikkaan nytkin makaa jaloissa ,olen ylpeä että on noin kiintynyt myös tottelee nykyään ,ei osannut tullessaan edes hihnassa kulkea on nyt 2v .minulla on myös muita koiria.
Kysehän ei ole mistään sen kummemmasta jutusta kuin normaalista laumavietistä. Vieläpä kun tuo yksilö on paimenkoira, on laumavietti luonnostaan erityisen voimakas ja ilmenee mm. seurailuna. Kuten aiemmin vastaavaan keskusteluun kirjoitin, kyseessä ei ole mikään vika vaan ennemminkin ominaisuus.