Vanhuksien

terveyshenkilökuntaa, jos ei tuotakaan älytä .

" Vanhukset eivät käytä?

Vanhukset ovat aivan erityinen tunnistamaton alkoholinkäyttäjäryhmä. Vaikka varsinaisena tarkastelun kohteena oli työikäinen väestö, lääkärit kertoivat spontaanisti useita esimerkkejä, kuinka huonokuntoisen vanhuksen runsas alkoholinkäyttö oli paljastunut täytenä yllätyksenä hoitohenkilöstölle. Usein kotiavustaja tai muu potilaan kanssa läheisessä tekemisissä oleva henkilöstö tietää asian, mutta saattaa välttää kertomasta tätä tärkeää terveyteen liittyvää asiaa eteenpäin.

"Varmasti vanhoilta naisilta tulee vähemmän kysyttyä, sanotaan ihan jo semmosilta eläkeikäsiltä naisilta en kysy mitenkään säännöllisesti, vaikka heillä ois oireitakin. Se on semmonen ryhmä, minkä sulkee automaattisesti, ettei nuo käytä. Tai sitten ajattelee, että onks se sopivaa kysyä.

Oli yks semmone kotisairaanhoidon vanha asiakas, rouva. Niin kotisairaanhoitaja sano, että se on hänelle yksi annos kahvikupillinen konjakkia, että se on yks annos. Niin, että eihän hää, kun vähänhän hää aina. Minä olin pitkään miettinny, että mikä tässä vanhassa rouvassa on niin omituista, mut hää oli varmaan niitä et oli aina pienessä pyörteessä. Minä en tiiä, koskaan minä en sitä haistannu. Mut hänellä oli kuulemma aina se kuppi esillä siellä.

Vastaanotolle tuli vanha pariskunta. Hyvin fiksu mies. Ne halusi, että kirjataan papereihin, että hänen vaimonsa on piilojuoppo. Että se on hirvee määrä, tosiaan yli seittemänkymppisestä kyse, mitä hää niinku joka päivä. Mies oli tehny matkatyötä, eikä hänkään ollu huomannu sitä pitkiin aikoihin. Mutta nyt kun on eläkkeellä niin huomaa. Sille vaimolle oli sattunnu semmonen, että oli humalapäissään kompuroinu ja saanu mustelmia joka puolelle. Ja sitten oli mies hirveesti pahottanu mielensä kun oli epäilty että hän on pahoinpidelly vaimoonsa. Sitten todella, vaimolla oli ollut mystisesti koholla olevat selittämättömät maksa-arvot. Huomattiin, että edes tämmöisessä tapauksessa oltu kysytty sitä (alkoholin käyttöä)."

Kaikilta pitäisi kysyä alkoholinkäyttöä rutiininomaisesti

Alkoholin riskikulutus ei näy päältä varhaisvaiheissaan. Varsinkin vanhusten alkoholinkäyttö jää usein selvittämättä. Alkoholinkäyttöä pitäisi tiedustella iästä, sukupuolesta, ammatista tai muista seikoista riippumatta rutiininomaisesti aivan kuten muitakin elämäntapariskitekijöitä.

Sodanjälkeiset sukupolvet, jotka nyt vähitellen siirtyvät eläkkeelle, ovat tottuneet käyttämään alkoholia runsaammin ja säännöllisemmin kuin nykyinen vanhusväestö. Kuopio 75 -tutkimuksessa 35 prosenttia naisista ja 65 prosenttia miehistä käytti alkoholia. Vanhusten määrän jatkuvasti kasvaessa liiallinen alkoholinkäyttö muodostaa myös heidän keskuudessaan merkittävän terveydellisen riskitekijän. Vanhusten heikentynyt aineenvaihdunta, monet krooniset sairaudet ja useat säännöllisesti käytettävät lääkkeet vielä lisäävät tätä riskiä.

Terveydenhuoltohenkilöstö kokee edelleen turhaa häveliäisyyttä potilaiden alkoholinkäyttötapoja tiedusteltaessa ja välttää kysymistä joidenkin potilaiden kohdalla.

Mitä voitaisiin tehdä? Auttaisiko alkoholinkäyttö-käsitteen viitekehyksen muuttaminen riippuvuussairaudesta elämäntapariskitekijäksi? Mielestäni mini-interventiosta pitäisikin puhua mieluummin esimerkiksi painonhallinnan ja liikkumisen lisäämisen kanssa samoissa tilaisuuksissa, eikä alkoholismin hoitomuotojen tai - mikä vielä pahempaa - huumeiden käytön yhteydessä. Emmehän liitä laihduttamistapojenkaan neuvontaa aina bulimian tai anoreksian hoitomuotojen esittelyn yhteyteen.

Kirjoittaja työskentelee väestövastuulääkärinä Sisä-Savon terveyskeskuksessa. Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjatutkimukseen Alkoholihaittojen sekundaaripreventio terveyskeskuksessa - lääkärin näkökulma. Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 226. 2000. "