Voi helvetti sentään, millainen elämä minulla on... olen käynyt vaikka jos kenenkäkin psykiatrin juttusilla, mutta kukaan ei varmasti tiedä mikä minua vaivaa. Yksityisella käydessäni minulla epäiltiin mielialan aaltoiluhäiriötä. Eli vaikka päivä ei ole edennyt edes loppuunsa, on mielialat vaihdelleet todella äärimmäisyyksiin. Esim. jos aamulla minusta jokin suuri päätös on hyvä idea, niin päivällä se tuntuukin ihan kamalalta.
Tämä vaikuttaa kaikkeen; ihmissuhteisiin, työelämään ja kotioloihin. Kotona tuntuu ahdistavalta ja sitten kun pitäisi tehdä töitä niin sekin tuntuu ahdistavalta. Tällöin en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä missäkin. Eilen niin mukava ystävä tuntuukin tänään vastenmieliseltä. En pidä rutiineista ja rajoista. Haluan tehdä jotain rajatonta, jota sitten illalla kadun. Jos en pysty tekemään jotain rajatonta, puran kiukkuni puolisooni. Raivoan, itken ja hajotan. Sitten seuraa kohtuullisen pitkä passiivisuus ja itsesääliin vaipuminen.
Minulla on onneksi uusi aika psykiatrille. Toivottavasti hän saa minusta edes jotain tolkkua...
Tämä vaikuttaa kaikkeen; ihmissuhteisiin, työelämään ja kotioloihin. Kotona tuntuu ahdistavalta ja sitten kun pitäisi tehdä töitä niin sekin tuntuu ahdistavalta. Tällöin en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä missäkin. Eilen niin mukava ystävä tuntuukin tänään vastenmieliseltä. En pidä rutiineista ja rajoista. Haluan tehdä jotain rajatonta, jota sitten illalla kadun. Jos en pysty tekemään jotain rajatonta, puran kiukkuni puolisooni. Raivoan, itken ja hajotan. Sitten seuraa kohtuullisen pitkä passiivisuus ja itsesääliin vaipuminen.
Minulla on onneksi uusi aika psykiatrille. Toivottavasti hän saa minusta edes jotain tolkkua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikutat kirjoituksesi perusteella ihan tavalliselta suomalaiselta naiselta.
Veikkaisin diagnoosiksi joko omaani, tai esim.aggressiivista persoonallisuushäiriötä.
Haepa ennen lääkärinaikaa kirjastosta
psykiatrian kirjoja ja tutustu näihin persoonallisuushäiriöihin:
sieltä voit löytää itsesi!
Eri asia miten vakavasti Jumala nimeltä Lääkäri suvaitsee ottaa "mitättömät"
vaivasi. Voit saada laiskuus- diagnoosinkin.
Itse juoksin vuosia eri työpaikoissa ja
vaihdoin lääkäreitä, kunnes alta 3-kymppisenä kerrottiin minun potevan vaikea-asteista epävakaa persoonallisuus- häiriö -nimistä
mielenhäiriötä, ja pääsin ensin 2 vuoden
sairaslomalle, sitten työkyvyttömyyseläkkeelle.
tänä aikana jolloin yhteiskunta määräilee helposti ihmisen sairaaksi, vaikka elämme niin sairaassa yhteiskunnassa, että se tarttuu meihin pakostakin.
Mielestäni on väärin, jos ihminen alistetaan sairaseläkkeelle, kun nimenomaan työ olisi se, joka parantaisi ihmisen. Tämä on yksi tapa "hoitaa pois ongelmia", joita toisaalla meihin joka hetki suitsutetaan sanomalla "ei ole töitä..." Töitä on, vaan ehkä varsinkin nuorisolta puuttuu kokemattomuutensa vuoksi sisua tarttua niihin. Nimenomaan TYÖHÖN, käsillä ja jaloilla tehtävään ahkeraan työntekoon, siitä pakenisivat sairaudet, kun ajankäyttö tulisi oikeammaksi, ei pelkän TOSI-TV:n katsomiseksi.
Ihmisessä on paljon voimavaroja, joita olisi kiintoisaa käyttää, kunhan yhteiskunnan rajoitukset pienenisivät. Annettaisiin selvempiä, yksinkertaisia ohjeita, kaikki ylimalkaisuus pois.
No olipas ylimielinen viesti :
"Mielisairaudet johtuvat tosi-tv:n katsomisesta ja laiskuudesta."
Vai on mielisairaiden ongelma vain se, että
ajankäyttö on huonoa ja "nuorisolta puuttuu
sisua"; työnteko, käsillä, parantaisi muka kaiken.
Hölö hölö, sanon minä.
Oli niin banaali ilmaus sekin, miten "voimavaroja ei hyväksikäytetä" -
mitä se on tarkoittavinaan?
Samanlaista psyykkisesti sairaiden ihmisten
syyllistämistä ja soimaamista laiskaksi
olen saanut kuulla niin paljon...
Hermoromahdus - näin esimerkiksi -
ei ole sitä, että harmittaa ja kyllästyttää
ja haluaa lopettaa työnteon, ja ottaa loparit
koska haluaa välillä levätä.
Hermoromahduksessa katoaa todellisuudentaju
ja suhteellisuudentaju;
harhainen ihminen muuttuu aggressiiviseksi
ja paranoidiksi vahingoittaen itseään,
joskus muitakin ihmisiä, ellei lähde pois
työstä kotiin sairastamaan.
Minä esim. hermostuin niin pahasti työkaveriini erään alan tehtaassa, että aloin
seurata häntä pitkin tehdasta,
syytellä ja huutaa, ja tietysti heitin
hänen päähänsä tehtaan tuotteita (ei höyhentyynyjä).
Ei kun lääkäriin ja sairaslomalle.
Mutta sama toistui aina, joka työpaikassa,
vuosi vuoden perään:
vihasin työkavereitani ja halusin vahingoittaa
heitä joskus onnistuenkin siinä.
Työni oli tätä sinun mainostamaasi -
"kaikki vaivat parantavaa TYÖTÄ
käsillä ja jaloilla".
Minua ei Tosi- TV vieroittanut työelämästä,
vaan vaikea-asteinen, invalidisoiva
persoonallisuushäiriö.
Tiedoksesi:
persoonallisuushäiriö on hyvin lähellä psykoosia, ja vaikkei sairastunut olisikaan
psykoottinen, on hänen käytöksensä skitsoidia
ja häiritsevää, mikä kiusaa työkavereita, pelottaakin - ja ennen kaikkea sairaus aiheuttaa
suurta kärsimystä ja kauhua potilaassa
itsessään.
Todella naiivia käskeä "tehdä käsillä ja
jaloilla töitä", jotta mielisairaus häviää.
Ei mielenhäiriö ole yhtä helposti hoidettava
kuin pikku flunssa, josta palataan
työhön sinun tyrkyttämälläsi asenteella:
niskasta kiinni ja kunnon töihin.
Itse asiassa on hyvin loukkaavaa syyttää
mieleltään sairastunutta laiskaksi ja tv:n
tuijottajaksi!
Ei ennenvanhaan todellakaan hoidettu mielisairaita: vaikeasti häiriintyneet joutuivat
raskaimpiin töihin, ja oireet pidettiin
kurissa nyrkiniskuin. Pahasti psykoottiset;
katatoniset tai näköharhoissa elävät heitettiin
maakellariin virumaan, kalterien raosta
he saivat homeista ja märännyttä ravintoa.
Sinun murheeksesi näin ei enää tehdä, vaan
mieleltään häiriintyneille myönnetään työkyvyttömyyseläke ja he saavat elää normaalien
kanssa rinnakkain -
oikeutenaan nostaa minimaalisen pientä kansaneläkkeen perusosaa, ja saavat
eläkeläisten asumistukea, sekä eläkeläisalennukset linja- autoissa,VR:llä,
Matkahuollossa, Finnairilla, kampaamoissa,
kylpylöissä, uima- ja urheiluhalleissa jne.jne.
Olet varmasti myös pahoillasi, Mutsi-55,
kun nykyään hoidetaan nivelrikkopotilaitakin.
Ennen he tekivät TÖITÄ tuskissaan, ei ollut
kipulääkkeitä tai leikkauksia,
nyt on minultakin leikattu molemmat polvet kondromalasian takia.
Ja kehtaan olla vielä työkyv. eläkkeellä
teeskennellyn masennuksen ja persoonallisuus-
häiriön takia.
Mahtaa Sinua ottaa päähän...
No, lohdutan Sinua:
Eläkkeeni on surkean pieni, en saa uusia vaatteita montakaan vuodessa, enkä aja alle 5- vuotiasta autoa, enkä pääse vuosittain etelänmatkalle. Enhän toki ole ansainnut, kuin haukkumiset laiskuuden ja teeskentelyn vuoksi,
eikä minulle pitäisi maksaa pikkuriikkistäkään
eläkettäni(560€ /kk).
Toivottavasti et ITSE laiskuuttasi sairastu
psykoosiin,
tai saa nivelrikkoa, josta teeskentelet,
että se muka särkee:
ethän Sinäkään ole omien oppiesi mukaan
oikeutettu sairastamaan mitään!!
OIKEA TYÖ parantaa kaiken!
Ja hahhah!
Terveisin mutsi-69.