Sanoiko Jumala todella niin?

    On mielenkiintoista että tuon tuostakin vl optetaan ettei uskovaisen tule lähte kysymään tuollaisia kysymyksiä vaan nöyrtyä seurakunnan neuvoihin.

Mitähän jos ensimmäinen ihmisparikin olisi kääntänyt ja vääntänyt sen käärmeen kysymyksen niin moneen muotoon ... että viimeiseksi kysymykseksi olisi jäänyt --->

Lähdetäänkö kysymäään mikä se Jumalan tahto olikaan?

Miten voi olla mahdollista että vl opetetaan että on vaarallista lähteä kysymään sanoiko Jumala todella niin?


Ei niin paljon huonoa, etteikö jotain hyvääkin, tässä Eevan syömis- seikkailussa. Ihminen sai viisutta.

1 Moos 3:15 > Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: IHMINEN on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän Sitten Herra Jumala sanoi: "IHMINEN ON KUTEN ME ( Isä, Poika ja PH ): hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"

Me saimme Jumalan viisauden, ”” Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan.” Miellä on omassa tunnostamme Jumalan viisaus erotta Hyvä ja Paha, muussa olemme kyllä aika lailla jäljessä.

Eikö ole paljon vaarallisempaa jättää kysymättä tuota asiaa niin montaa kertaa ja niin monella tavalla että on täysin selvää mikä on Jumalan ja minä on käärmeen tahtoa? ** Jumala on tahtonsa ilmoittanut.    

Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu usein fariseuksille siitä, että he tuntevat kirjoitukset, mutta eivät toteuta Jumalan tahtoa, uskomalla Häntä Herraksi.       
Joh. 5:39,40

Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielessänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja ETTE TAHDO TULLA MINUN TYKÖNI, että saisitte elämän.    
       
Silloin siihen Pietari vastaa: "SINÄ OLET KRISTUS, elävän Jumalan Poika!" Kuultuaan tämän vastauksen, Jeesus oikein suuresti julisti Pietarin autuaaksi. Jeesus oikein vakuutti, että ei kukaan toinen ihminen ollut tuota asiaa Pietarille ilmoittanut, vaan itse Isä taivaasta oli hänelle tuon sisäisen tiedon antanut.    
       
Jumalan tahto on se, että ihminen ottaa vastaan lupauksen; Jeesuksen Kristuksen omakseen.   

Itse olen ymmärtänyt tuon asian niin, että ei ole hyvä lähteä epäilemään ketunhäntä kainalossa.

Eli että jos on himo/halu johonkin sellaiseen asiaan, josta omatunto varoittelee, että se voi olla pahaksi uskolle. Niin tuollaisessa tilanteessa lähtee kyselemään, että "olikohan se nyt ihan varmasti näin?" etsien omalle halulleen tukea esim. Raamatusta, josta voi hyvinkin tukea löytää kun vähän etsii.

Mutta tuon on varmasti hyvin yleisesti yksinkertaistettu (ja samalla tiukennettu) sellaiseen muotoon, että kaikenlainen epäileminen on syntiä. Tällaisen opin saarnaaminen ei ole hyväksi.