Kyllä totuus on se, että ei kukaan ota toisen lasta nykypäivänä ilmaiseksi asumaan luokseen, mutta ei pelkästään myöskään rahan takia, taustalla on oikeasti halu auttaa lasta, koska ei ne korvaukset mitenkään ole niin suuria että niillä rikastuumaan pääsisi. Eriasia on sitten puhua ammatillisista perhekodeista joissa on ammatillisesti pätevät henkilöt hoitamassa lapsia.
Ikävä kyllä lapset joita sijoitetaan ovat usein kokeneet paljon ja se aiheuttaa heissä paljon erilaista oirehdintaa. Lähtökodin olosuhteet ovat usein lapsen näkökulmasta surkeat tai vieläkin huonommat. (Päihteitä, väkivaltaa, seksiä lapsen nähden tai lapsi mukana, mielenterveydellisiä ongelmia, kyvyttömyyttä vanhemmaksi jne.)
Sijaisperheeltä vaaditaan paljon, heidän täytyy vastata lapsen tarpeisiin alusta saakka, vaikkeivat edes vielä tunne lasta kunnolla, lapsella voi olla erilaista kehitysviivästymää, traumaattista oirehdintaa ja muita aikaisemman elämän aiheuttamia ns. huonoja käytösmalleja, puhumattakaan niistä kokemuksista joita hän on joutunut kokemaan, esim. insestiä, päihteitä yms. Usein lapsi sijoitetaan ns. normaalilapsena, mutta oirehdinta alkaa vasta kun lapsi kokee olevansa turvassa.
Oikeasti hyvät ihmiset, ajatelkaa myös omilla aivoillanne, lastensuojelun huostaanotto on niin monimutkainen prosessi, ja siinä on usein tehty jo pitkään töitä jotta perheen tilanne olisi korjaantunut, että ei milloinkaan lapsia oteta huostaan ilman oikeaa perustetta, syy on varmasti aina olemassa, ja mitä näkymättömämpi se syy on, sitä todennäköisemmin se on sellainen syy joka haluataankin pitää piilossa. Biovanhemmilla on yleensä kyllä varmasti hyvät selitykset....
Yrittäkää ajatella asiaa lapsen kannalta, eikö aina ole paras vaihtoehto se, että lapsi saa rakkautta, lämpöä ja turvaliset puitteet sellaisessa kodissa jossa hänestä välitetään oikeasti?
Sijaisperheitä todella tarvitaan, lapset tarvitsevat!
(Enkä ole sijaisperheen jäsen)
Ikävä kyllä lapset joita sijoitetaan ovat usein kokeneet paljon ja se aiheuttaa heissä paljon erilaista oirehdintaa. Lähtökodin olosuhteet ovat usein lapsen näkökulmasta surkeat tai vieläkin huonommat. (Päihteitä, väkivaltaa, seksiä lapsen nähden tai lapsi mukana, mielenterveydellisiä ongelmia, kyvyttömyyttä vanhemmaksi jne.)
Sijaisperheeltä vaaditaan paljon, heidän täytyy vastata lapsen tarpeisiin alusta saakka, vaikkeivat edes vielä tunne lasta kunnolla, lapsella voi olla erilaista kehitysviivästymää, traumaattista oirehdintaa ja muita aikaisemman elämän aiheuttamia ns. huonoja käytösmalleja, puhumattakaan niistä kokemuksista joita hän on joutunut kokemaan, esim. insestiä, päihteitä yms. Usein lapsi sijoitetaan ns. normaalilapsena, mutta oirehdinta alkaa vasta kun lapsi kokee olevansa turvassa.
Oikeasti hyvät ihmiset, ajatelkaa myös omilla aivoillanne, lastensuojelun huostaanotto on niin monimutkainen prosessi, ja siinä on usein tehty jo pitkään töitä jotta perheen tilanne olisi korjaantunut, että ei milloinkaan lapsia oteta huostaan ilman oikeaa perustetta, syy on varmasti aina olemassa, ja mitä näkymättömämpi se syy on, sitä todennäköisemmin se on sellainen syy joka haluataankin pitää piilossa. Biovanhemmilla on yleensä kyllä varmasti hyvät selitykset....
Yrittäkää ajatella asiaa lapsen kannalta, eikö aina ole paras vaihtoehto se, että lapsi saa rakkautta, lämpöä ja turvaliset puitteet sellaisessa kodissa jossa hänestä välitetään oikeasti?
Sijaisperheitä todella tarvitaan, lapset tarvitsevat!
(Enkä ole sijaisperheen jäsen)
Vastaukset 14
Vanhimmat
sitä että lapsi kaipaa vanhempiaan ja on koti ikävä ja halu kotiin tämä on nyt niin selvä syy oireiluun etenkin jos lapsi on lainvastaisesti huostattu ja jäänyt ilman diagnoosia niinkuin meidän tapauksessa..?
Kun sossu sijoittaa lapset ensin huonoon sijaisperheeseen ja sen jälkeen perhekotiin jossa toimitaan näin...Tämä on kai sitä niin paljon kehuttua LASTEN ETUA! Kun lapset/lapsi huostaanotetaan koulukiusaamisen ja AD/HD:N Vuoksi... Tosin keskimmäisellä ei ollut edes koulukiusaamista eikä AD/HD:TÄ ja silti hänetkin huostaanotettiin.. Ja en ole 4v:teen saanut sossusta selkeää perustetta huostaanottoon... eikä asiakirjoihinkaan sitä ole merkitty,ei ole mainittu mitä minun pitäisi tehdä että mahd.huostapurku, ei ole mainintaa kuinka minua tuettaisiin vanhempana...ym. vaikka kaikki nämä olen vaatinut.. mutta ymmärtäähän sen että mahdoton tehtävä sossulle kun ei heillä ole mitään huostaanotto perustetta..joita kirjaisi ja ei ole mitään millä minua tuettaisiin..eivät edes osaa sanoa ovatko lasten tilanne parantunut tai huonontunut huostaanoton aikana joita on kertynyt 4vuotta... ei ole edes määrä aika tavoitetta jolloin asioiden pitäisi olla korjaantunut...Näin hyvin sossu hoitaa asiantuntija ammattiaan... Olisi se vaan niin kiva tietää miksi ja millä perustein lapset ovat huostassa....En tiedä saanko edes koskaan tähän kysymykseeni vastausta siinä missä 2 lakimiestänikään ole saaneet...
kun perheneuvolassa lapset tutkittiin ei löytynyt oppimisvaikeuksia/ongelmia...ja nuorimman ja vanhimman kohdalla lähete neurologille meni perille mutta sittemmin oli kuulema kadonnut (sain tämän tiedon vasta nyt perhekodilta)... ja lapsia ei tutkittu kun vasta nyt siirryttyään sijaisperheestä perhekotiin 3vuoden jälkeen..ja nyt saatu diagnoosi AD/HD...Ennen huostaanottoa syytettiin kotioloja lapsen käyttäytymisen vuoksi koulussa... Ja minä kun niin kävin ja hain apua monesta tahosta ennen huostaanottoa.. ja sossusta en saanut avuksi kun tahdonvastaisenhuostaanoton ilman mitään huostaanotto perusteluja huostaanotolle...
Vai mitä tarkoitat tuolla oireilulla? Et taida olla täysin jyvällä lasten asioista ja vielä vähemmän sossun tekemisistä valheellisilla jutuilla tekaistuja huostaanottoja...
Vai miten selität sen jos esim.yhden kaljan satut kerran vuodessa lapsen nähden juoda niin sinut tuomitaan jo alkoholistiksi?! Ja se kirjataan huostaanotto papereihin että käytät runsaasti alkoholia...
Jos tämä oireilu mielestäsi esimerkiksi on lapsen kaipuuta oman äidin/isän luo, niin sit mullakin tosiaan jotain yläpäässä hämärtynyt:lapsi on ylen kiinnostunut omien lastemme alastomuudesta, työntää kaikennäköisiä ja kokoisia esineitä sinne puolle, jos hetkenkin ilman housuja, saa hurjia raivareita kymmeniä päivässä, niin että verisuonet katkeilee päästä, tuhrii kakalla, lähtisi kenen vain vieraan mukaan, jos vaan kivanolonen setä tai täti on, kadehtii muita lapsia, lyö jos sattuu tuntemaan heidät uhkaksi huomionsa saamiselle, ja erittäin usein myös tuntee. Lyö myös itseään välillä pitkin korvia.. ei varsinaisesti pelkää omia vanhempiaan, mutta ei halua mennä syliin, ja pysyttelee mielellään vanhempien läsnäollessa muutenkin meidän lähellä. Eli turvaa meihin. Vanhempien poistuminen ei aiheuta mitään kaipuun ilmeitä tai eleitä. Ei itkua ei mitään. Osaa jo puhua, ei edes kysy koskaan äidistään tai isästään. Lähinnä kun sanon että nyt mennään tapaamaan sinun omaa äitiä, vastaus on tiukka ei ja torjuva ilme. Silti toivon, että hän äitiinsä edes jonkinlaisen suhteen saa vielä luotua. Hän on saamassa kiintymyssuhdehäiriö diagnoosin. Ei se ihan huuhaata ole, tälläinen käytös on tulosta siitä että vanhemmat eivät ole jaksaneet vastata aikanaan vauvansa edes perustarpeisiin, saatika olla muutenkaan vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Ja näitä lapsia on huostaanotetuissa nykyään tosi paljon. Vai oletko edelleen sitä mieltä, että tämäkin lapsi vain kaipaa kotiin?
niitä, joilla on oikeasti kaltoinkohtelusta johtuva kiintymyssuhdehäiriö!
Mutta ei tuon lapsen kokemukset poista silti sitä tosiasiaa, että iso osa kiintymyssuhdehäiriöiksi kuvitelluista eivät kuitenkaan sitä ole.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko lapsella jotain seuraavista oireista:
-räpytteleekö hän usein silmiään yhtäjaksoisesti
-tekeekö lapsi joskus toistuvia samoja liikkeitä tai liikesarjoja päällä, käsillä tai jaloilla
-onko änkytystä
-toistaako hän samoja tavuja, äänteitä tai sanoja joskus loppumattomiin
-äänteleekö, esim. kiljahteleeko hän joskus vähän kummallisesti ja näyttää, että hän ei ikään kuin pysty hallitsemaan ääntelyään
ja kieltämättä mulla heräsi saman tapaiset epäilyt.
Eli voi olla kysymys jostain muustakin.
Lisäksi tuo käyttäytyminen vanhempiaan kohtaan kyllä mulle kertoo, että kyllä siinäkin kohtaa on paljon pahasti pielessä, mutta muitakaan ongelmia ei voitane ihan kiintymyssuhdehäiriöllä kuitata.
Kannattaa varmaan tutkia enemmän.
tuttavani sijaislapsella on nuo lisäksi, ymmärtääkseni reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö voi tosiaan tulla ilman kaltoinkohtelua tai hoidon laiminlyöntiä, kenen vain lapselle. Jä tällä tuttavani lapsella on myös se, jota meidän lapsella ei ole. Mutta tämän tuttavankaan sijaislasta ei tuon kiintymyssuhdediagnoosin takia ole huostaanotettu, vaan kyllä syyt oli niin rankkoja et en tässä viitsi niitä ilmi tuoda, mutta kaltoinkohtelusta oli kyse. Ja todellakin se näkyy lapsesta, että syy oli ihan jossain muualla. Eli tätä kiintymyssuhdehäiriötä ei todettu kaltoinkohtelusta johtuvaksi vaan ongelmaksi joka synnynnäinen.
Aloitat julistamalla "totuuden" ja lopetat sanomalla, ettet ole sijaisperheen jäsen. Minua nyt kiinnostaisi kovin tietää, että mihin nämä sinun mielipiteesi sitten perustuvat? Mistä tiedät tämän "totuuden"? Ihan noin kuriositeettina.
tässä maassa on kaikki mahdollista, usko se ja avaa silmäsi.
Mun kohdalle on sattunut niitä esimerkkejä niin paljon, etten uskalla epäillä hurjimpiakaan kertomuksia.
riittää, kun suututat esim vaatimuksillasi opettajan, lääkärin sossun tai jonkun muun tärkeilijän. Varmasti alkaa tapahtua ja saat kokea kaiken sen mihin heidän mahtinsa vain ulottuu.
Ihan pikku esimerkkinä kerron omasta lapsestani.
Hänellä oli korkea kuume, mutta ei valittanut mitään kipua.
Mentiin sit lääkäriin terveyskeskukseen. Siellä oli keski-ikäinen naislääkäri.
Hän halusi ehdottomasti puhkaista lapselta molemmat korvat.
Koska lapsi ei ollut mitenkään oireillut korviaan, kieltäydyin toimenpiteestä.
Siitä tämä lääkäri suuttui niin kovin, että ilman mitään todellista perustetta määräsi lapsen keskussairaalaan tutkimuksiin, tulirokkoepäilynä, täydelliseen eristykseen.
Lapsella ei kuumeen lisäksi ollut mitään mikä olisi viitannut tulirokkoon.
Tämä syykin selvisi mulle vasta siellä keskussairaalassa. Lääkäri ei maininnut mitään.
Siellä sitten toista vuorokautta lapsen kanssa vietettiin ja kaiken maailman kokeet otettiin, eikä yhtään mitään.
Jo poliklinikalla pyysin tarkistamaan lapsen korvat, jolloin totesivat, että täysin terveet.
Siellä lastenosastolla kävivät ottamassa kokeita lapsesta toinen toisestaan tietämättä.
Yövuoro oli jo ottanut samat kokeet, millä aamuvuoro alotti.
Ihmettelivät vain, kun sanoin, että 15 min. sitten jo otettiin.
Vaihdoimme miehen kanssa vuoroa päivystyksessä, et minä pääsin vuorostani töihin.
Soitin miehelle sairaalaan, hoitajien huoneeseen ja kysyin, mitä lääkäri oli kierrolla sanonut.
Mies sanoi mulle puhelimeen kovalla äänellä, ettei täällä kukaan sano mitään ei mulle kerrota mitään, ennen kuin räjäytän koko sairaalan.
Vasta sitten alkoi tapahtua. Puolen tunnin päästä olivat jo kotona.
Niin, eipä tätäkään uskoisi, ellei olisi itse nähnyt ja kokenut. Tämä ei suinkaan ole ainut esimerkki viranomaisten omituisista aivoituksista.
mutta lääkäri oli asiallinen. Lapseni otettiin sairaalaan ja mitään syytä ei löydetty kuumeelle. Epäily vain, että mahdollisesti virusperäinen ja päästettiin kotiin. Poika on erittäin komea ja hyväkäytöksinen nuori mies tänä päivänä. Vaikka itse sanonkin. Eikä sitä käytöstä opittu sijoituksessa. Huostassa hän oli, toivon jokaisena päivänä että hänen elämässään sössineet saisivat kukin sairautta ja alamäkeä.
Näiden palstojen vakiohäirikkö taitaa olla taas asialla.
Ja samaa ihmettelen kuin Amaliakin, että koska et ole sijaisperheen jäsen, niin mihin kuvitteluun tietosi perustuvat?
Hyvinpä olet ulkoa perinteisiä syitä opetellut "(Päihteitä, väkivaltaa, seksiä lapsen nähden tai lapsi mukana, mielenterveydellisiä ongelmia, kyvyttömyyttä vanhemmaksi jne.) "
Ajattele kun EDES SOSSUN MUKAAN väkivalta on syynä vain parissa prosentissa huostaanottoja... Eikö ole merkillistä?
eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja lukemalla saa havaita, että kansanedustajatkin puhuvat nykyisin niin sanotuista EI-PERINTEISISTÄ SYISTÄ huostaanottojen perusteina.
Siinäpä sinulle uusi päihkinä purtavaksi kun yrität paneutua selvittämään, mitä ovat nuo ei-perinteiset syyt. Jos nimittäin haluat EDES YRITTÄÄ rehellisesti tarkastella nykyisiä huostaanottoja.
ihmetellyt, että mikä takaa ammatillisessa perhekodissa, ammattilaisten vanhempien hoidossa, että lapsi saa tuon esittämäsi rakkautta, lämpöä ja aitoa välittämistä.
Keneltä hoitohenkilökunnassa lapsi voi odottaa saavansa oikeaa välittämistä ja rakkautta.
Mitä se sitten on, kun sitä saa vain työvuoron verran ja niin kauan kuin kulloisenkin rakkauden antajan työsuhde kestää?
vanhempi tuntuu jotenkin parempana vaihtoehtona näitä laitosmaisempia vaihtoehtoja pitävän lapsensa sijoituspaikkana. Itsekin sitä ihmetellyt, kun samaan aikaan moni kuitenkin perää sitä, että sijaisvanhemman täytyisi lasta pystyä rakastamaan ja pitämään kuin omaansa, itse tälläisessä perhekodissa työskennelleenä joskus, voin vain todeta, että sielä ei mitenkään vaihtuvat hoitajat (vuorotyötä) voi antaa varsinaista rakkautta näille lapsille ja lapset eivät myöskään voi kiintyä oikein kehenkään sen enempi, kun kohteitakin on useita. Toki hoitajat tekevät parhaansa, mutta lähtevät kaikki työvuoronsa päätyttyä elämään omaa elämäänsä ja unohtavat yksittäisten lasten ongelmat, koska se on vain heidän työtään. Joten taas saa todeta tähän päätteeksi, kuinka arvokasta työtä sijaisvanhemmat normaalissa perheessä tekevätkään ja ymmärrän täysin että meilläkin päin kaikki alle 3 vuotiaat pyritään saamaan perheisiin. Mehän ei laiteta illalla sitä ovea takanamme kiinni ja suljeta näitä lapsia ajatuksistamme, kunnes seuraava työvuoro alkaa.
Yhden lapsen sijoittaminen tehtiin vanhemman toivetta vastaan eli perheeseen. Vanhempi suostui huostaan, mutta olisi halunnut pitää lapsen laitoksessa, toisin kun lapsi itse halusi perheeseen.
Syy äidillä oli, että hän voi mennä lasta tapaamaan silloin kun hänelle sopii. Yleensä ei tullut kun oli luvannut, saattoi mennä viikkojakin ja sitten taas kävi parikertaa peräkkäin kunnes taas katosi.
Lapsi sijoitettiin meille ja tapaamiset ovat sujuneet vaihtelevasti.
Niin, tässäpä niitä faktoja lisää....
Sijoiteut lapset oireilevat kuitenkin aina niihin kokemuksiin joita heillä on aikaisemmassa elämässään.
Sijaisvanhemman tehtävä on lähes toivoton, koska heidän tulee antaa lapselle tukea, vanhemmuutta, lämpöä ja syliä vaikka lapsen käytös voi olla sietämätöntä, esim. heidän omia lapsiaan kohtaan.
Käsittämättömän usein sijoitetun lapsen biol. vanhemmat ovat vaurioittaneet omalla käytöksellään lastaan, ja tämä kyllä näkyy näissä lapsissa.
Todellisessa elämässä ei oteta lasta huostaan jos juot yhden kaljan lapsen nähden, sitä soopaa on turha selittää, se on juuri niitä "tarinoita" joilla pidetään totuutta salassa.
Ymmärrän hyvin että te vanhemmat joiden lapset on otettu huostaan, haluatte peitellä totuutta, mutta niin kauan kuin totuutta ei kohdata, ei myöskään tapahdu niitä muutoksia, joiden kautta lasten palauttaminen mahdollistuisi.
Sen sijaan, että rähisette katkeruuttanne täällä, miettikää miten voisitte auttaa lastanne sijaisperheessä, ja miten auttaisitte sijaisvanhempia auttamaan lastanne.
Ja ennenkaikkea, miettikää sitä, mistä saisitte itse sellaista apua jota tarvitsette muuttaaksenne elämänne ja kotinne sellaiseksi kodiksi jossa lapsenne voisi elää.
Vai haluatteko sitä ensinnäkään?
Huostaanottoja puretaan päivittäin, lapsia muuttaa takaisin koteihinsa, ei se ole mahdottomuus, mutta se vaatii vanhemmilta sitoutumista muutokseen ja pysyvyyden takaamista siitä, että lapsi saa hyvän kodin ja hyvät vanhemmat palatessaan.
Ei siinä vaadita ihmeitä, ei oikeastaan muuta kuin että kodin tilanne muuttuu. ja sehän ei ole mitään muuta kun se, että alkoholisti osoittaa että kykenee päihteettömyyteen, että mielenterveysongelmainen hoidetaan kuntoon, että vanhempien väkivalta loppuu, jne...että vanhempien elämä on yleensä ottaen tasapainoista ja että kodissa on lapselle turvallista.
Suurin osa ihmisistä kykenee elämään niin että saa pitää lapsensa, miksi siis te ette pystyisi?
Ainoastaan pedofiili ei saa lastaan takaisin, vaikka kuinka tahtoisi.