Olin nettipalstan välityksellä tutustunut naiseen, tavannut hänet muutaman kerran ja odotin pian koittavan päivän, jolloin hän tekisi ehdotuksen rakastelusta. Halanneet ja suudelleet olimme, hyväilleet ja viihtyneet oikein hyvin yhdessä. Kun eräänä perjantaina menin suoraan työstä hänen luokseen, emme pettymyksekseni jääneetkään kahdestaan vaan lähdimme hänen pyynnöstään tapaamaan hänen kahta ystävätärtään. Vaihdoimme suukkoja bussimatkan aikana, vielä hississäkin, ja taisin siinä välillä itsekseni haaveilla ryhmäseksin mahdollisuudesta. Hullu päähänpisto, eihän minulla ollut mitään käsitystä siitä, millaisia nuo ystävättäret olivat. Kenties pidättyviä ja hitaasti syttyviä, kuten ystäväni Sirpa.
Astuimme sisään huoneistoon, joka oli hyvin naisellisesti, sanoisinko röyhelöisesti sisustettu. Kaksi naista, molemmat jokseenkin saman ikäisiä kuin me, vaikuttivat mukavilta, iloisilta ja rupattelimme hyvän aikaa nauttien samalla kahvit ja reilun kokoiset omenapiirakan palaset. Sitten äkkiä, naisystäväni kääntyi sohvalla vieressään istuvan "emännnän" puoleen ja alkoi hyväillä tätä, ensin käsivarsia ja rintoja, sitten työntäen kätensä naisen niskan taa ja pörröttäen hiuksia painoi huulensa tiiviisti naisen huulille ja he uppoutuivat toisiinsa. Koskaan ennen en ollut lesboseksiä nähnyt livenä, joten katsoin kiihkeästi tuota näytelmää. Naisystäväni S. lasketui polvilleen sohvan eteen ja kaivautui emännän, H:n jalkoväliin. Yritin kurkkia kuinka kaikki tapahtui, kun toinen emännistämme, Anja., nykäisi minua kädestä ja pyysi seuraamaan toiseen huoneeseen. Sydämeni pompotti jännityksestä ja riemusta, sillä kuvittelin nyt saavani maistella tuota vaaleakutrista, hiukan pyylevää ja melkein minun mittaistani naista. Olisimme kahden, ehkä 69-asennossa?
Anja sanoi piipahtavansa kylppärissä ja pyysi minua riisuutumaan. Nopsaan kuorin vaatteet yltäni. Aprikoin, josko menisinkö minäkin vähän peseytymään, kun Anja astui täysissä pukeissa kylppäristä ja käski minun pikaisesti siistiytyä. Suihkun alla pesin kasvoni, kainalot, alapään huolellisesti ja hankasin itseni kuivaksi isoon ruskeaan pyyhkeeseen. Kun tulin kylppäristä, vuoteelle oli siististi aseteltu naisen vaatteita, omiani en nähnyt missään. Anja huikkasi minulle ovelta, että vietämme tyttöjen iltaa, ja minun tulee pukeutua niihin vaatteisiin, jotka sängyllä ovat, niiden pitäisi sopia ylleni.
Päällimmäisenä olivat valkoisella pitsillä koristellut satiiniset, punaiset pikkupösyt ja ihonvärinen lantioliivi, jossa kolme sukkanauhaa kummallakin puolella. Niiden alla mustat saumasukat, sitten punaiset rintaliivit, vaaleanpunainen tyllialushame, skottiruutuinen vekkihame ja valkoinen pehmeä neulepusero, ilmeisesti akryylilankaa. Olin hetken aivan jäykkänä hämmästyksestä, sitten hypistelin noita kahisevia asusteita ja ryhdyin kuuliaisesti pukeutumaan. Ensin kiskoin ylleni liivin. Se oli vyötärlltä tiukka, alempaa väljä. Taiteilin sukat jalkaani ja työläästi sain ne vihdoin kiinni sukkanauhoihin. Sitten todella seksikkäät pöksyt, joiden sisään komeuteni sujahti vaivatta. Hameen vyötärö oli myös tiukanlainen, mutta vetoketjun kiinni saaminen auttoi. Lopuksi rintsikat, joiden ympärysmitta sopi äärimmäiseen hakaseen kiinnitettyinä ja pusero vielä. Pakko oli mentävä kurkistamaan kylppärin peilistä, miltä näytin, ja edelleen olin aivan ymmällä. Miksi minunkin pitää olla naisen vaatteissa?
Anja ilmestyi ovelle ja komensi minut olohuoneeseen, asettuen matolle, tyyny lantion alla, toinen niskan takana, yllään ihonväriset stay-up-sukat, punaiset korkkarit ja musta läpikuultava camisole. Hän levitti reitensä ja käski minun kontata lähemmäs, tulla tutustumaan millainen aarre hänen lyhyeksi leikatun häpytupsunsa alapuolelta löytyy. Kävin makuulle vatsalleni ja avasin hänen aarteensa, levitin ja venytin häpyhuulia, muovailin niitä, työnsin klitoriksen hupun taakse ja koskettelin sitä, sitten kielelläni ja huulillani kiersin jokaisen sopukan, nyhdin häpyhuulia hampaillani, lirputin klitorista kielelläni, välillä sormin, ja nautin kuullessani hänen hengityksensä kiihkeän rytmin, pienet ynähdykset ja voihkaisut, tunsin hänen vartalonsa liikkeiden paljastavan mielihyvän aaltojen nousemisen, haistoin hänen hikensä ja mehunsa kiihottavan tuoksun. Työnsin välillä sormia hänen vaginaansa, löysin karhean pinnan, hieroin sitä sormenpäillä ja taas imin klitorista, seikkailin hänen häpynsä jokaisen uurteen. Anja sai useita orgasmeja, en pystynyt laskemaan montako, eikä sillä ollut väliä, sillä ajattelin, että tyydytän häntä nyt niin kauan kuin suinkin jaksan ja sitten on minun vuoroni. Tuskin puolta tunitia jaksoin ennen kuin aloin olla puuduksissa, kasvot tahmeina hänen mehuistaan, korvat hellinä hänen reisiensä puristuksesta. Olin keikkunut hänen keinuessaan ja heittelehtiessään orgasmien vyöryssä ja onneksi hänkin vaikutti raukealta, riittävästi saaneelta.
Odotin vuoroani, mutta jouduin pettymään. Naisystäväni Sirpa nykäsi minua korvasta ja pyysi tekemään itselleen saman, minkä juuri olin päättänyt. Anja kerähti sivuun ja Sirpa asettui hänen paikalleen. Hänen jalkovälissään oli vaaleanruskeaa, villamaisen pehmeää karvaa, ja sen keskellä hassun ryppyiset, tiiviinä rykelmänä esiin tunkevat häpyhuulet. Raotin niitä varovasti, painoin suuni sinne ja maistelin, nuolin ja imin ja näykin, etsiydyin kohti klitorista, tunsin vihdoin pienen nipukan kieleni alla ja aloin pyörittää kieltäni sen ympäri. Pian kuulin kimeitä äännähdyksiä, tunsin äkkinäisiä liikkeitä, tunsin häpyhuulten turpoavan ja mehun virtaavan matolle. Ponnistelin pystyäkseni jatkamaan, mutta kuullessani hänen saavan ensimmäiset orgasmit, sain uutta intoa ja voimaa jatkaa, jatkaa, jatkaa, kunnes lopulta olin tukahtua. Niskani oli kankea, kyynerpäät hiertyneet mattoa vasten.. Sirpa laski reitensä alas, painoi pääni tiukasti niiden väliin ja vikisi onnellisena. Saisinko nyt vuoroni, saisinko nyt suihinoton?
En saanut. Minun käskettiin hakea lasillinen vettä. Vaivalloisesti nousin ylös, sillä asentoni oli ollut hankala. Menin keittiöön, löysin kaapista lasin, ja laskin siihen vettä. En muistanut, kuka sen oli pyytänyt, joten olin kai hyvin kysyvän ja hämillisen näköinen siinä olohuoneen ovella lasi kädessäni. Helena komensi tulemaan luokseen. Ojensin hänelle lasia, mutta hän tokaisi lasin olevan vajaa, minun pitää juoda se itse. Tyhjensin lasin, hyvältä tuntuikin. Sain hakea uuden lasillisen. Palasin Helenan eteen ja tarjosin lasia. Hän nosti sen huulilleen, mutta antoi minulle takaisin, koska nyt vesi ei ollut tarpeeksi kylmää. Taas jouduin juomaan sen itse ja hakemaan kolmannen lasillisen. Jokohan nyt kelpaisi? Ei Helena tahtonut vettä. Koska olin juonut jo kaksi lasillista, jaksan varmasti juoda kolmannenkin. Niin tein ja jäin odottamaan nöyränä seuraavaa käskyä. Epäilin, että nyt oli H:n vuoro saada sama hoito suun ja sormien avulla. Väärin arvattu. Minun käskettiin hakea lisää vettä ja juoda taas lasillinen ja vielä lasillinen. Seisoin neuvottomana keskellä olohuonetta, alistuneena odottaen uutta käskyä naisilta, jotka lipittivät valkoviiniä tyytyväisen ja suorastaan julkean näköisinä jalat reilusti levällään. Miten halusinkaan päästä sinne, Sirpan vaalean pehkon uumeniin, Anjan piikkisen tupsun alla häämöttävään turpeaan nieluun tai Helenan posliinipimpsaan, pitkään kapeaan vakoon, jota vielä en ollut maistanut.
Helena otti komennon, määräten minut panemaan päähäni tummanruskean peruukin. Latvoista kaartuvat hiukset ulottuivat melkein olkapäille. Anja toi kenkäni ja punaisen A-mallisen päälystakin. Päälleni pirskotettiin hajustetta, huuleni punattiin, poskiin hierottiin meikkivoidetta ja puuteria. Mihin tämä kaikki rekvisiitta? Syy selvisi pian. Minun käskettiin hakea kioskista pussillinen Marianne-karkkeja. Siis kioskille, perjantai-iltana, naiseksi pukeutuneena, meikattuna, tuoksuvana, ja miehenä silti? Häpäisen itseni, nuo naiset häpäisevät minut. Vaikka onneksi tässä lähiseudulla en tiennyt asuvan ketään minut ennestään tuntevaa. Kieltäytyisinkö? Kannattaisko pullikoida vastaan? Silloin en ainakaan saa omaa osuuttani nautinnoista. Päätin totella. Sain kouraani mustan käsilaukun ja näin että siihen pantiin lompakostani viitonen. Ovella kuulin ohjeen kioskin sijainnista kolmen korttelin päässä. Katselin itseäni tyrmistyksen vallassa hissin peilistä. Miten nöyryyttävää mennä ulos puoliksi naisena.
Yritin kävellä mahdollisimman luontevasti, en kiirehtien, etten herättäisi huomiota. Kuvittelin jokaisen vastaantulijan tuijottavan. Katutasossa olevaan ikkunaan piirtyi kuvajainen, polven yläpuolelle jäävän, leveähelmaisen ulsterin alla näin sukkien verhoamat sääret, jalassani olleet mustat kävelykengät eivät häirisevästi erottuneet. Takin värin ja mallin, käsilaukun ja tumman peruukin ansiosta vaikutelma oli nopeasti vilkaisten naisen olemus, samaa kertoi jälkeeni jäävä tuoksujälki. Onneksi kukaan ei viheltänyt perääni. Kioski löytyi kulman takaa, ja ehdin sinne juuri ennen sulkemisaikaa. Poimin itse karkkipussin, otin käsilaukusta setelin ja ojensin kassatytölle. Minusta näytti siltä kuin hän olisi vinosti hymyillyt. Jos poskeni olivat punaiset, tuskin se johtui yksin häpeästä. Sujautin vaihtorahat käsilaukkuun, napsautin sen kiinni ja poistuin liukkaasti, alkaen kävellä rauhallisesti takaisin. Talon ulko-ovi oli raollaan oven väliin jätetyn maton kulman ansiosta. Vetäydyin hetkeksi talon seinustalle ja olin etsivinäni jotain käsilaukusta, koska sisäänkäynnin ohitse kulki koiraa ulkoiluttava nainen. Livahdin sisään ja hissillä ylös soittamaan ovikelloa.
Riisuin kengät, ripustin punaisen ulsterin naulakkoon ja otin Marianne-pussin käsilaukusta. Olohuoneessa minua kohtasi yllättävä näky. Sirpa ja Anja olivat kontallaan tuolien alla, molemmilla paljas peppu korkealla, Sirpan oikea jalka narulla sekä nilkasta että plven yläpuolelta kytkettynä Anjaa vasempaan jalkaan ja molempien kädet sidottuina tuolien jalkoihin. Helena röhötti tuolien päällä ja piteli rennosti kädessään ratsupiiskaa. Odottiko hän minun lyövän noita valkoisia, suloisen pyöreitä pakaroita, jotka vierekkäin houkuttelevina kohosivat edessäni? Ei, käskyn sisältö oli kummallisempi. Minun tuli työntää karkit naisten peräsuoleen yksi kerrallaan. Asetuin polvilleni heidän taakseen ja nappasin ensimmäisen Mariannen. Kostutin sen pintaa suussani ja valitsin ensin Sirpan peräaukon. Sain tunkea aika tavalla, ennen kuin ryppyinen aukko antoi periksi. Helena käski tyhjentää pussin sisällön vuorotellen Sirpan ja Anjan peppuun. Kauan tuo toimitus kesti, osittain siksi, että minua himotti samalla silmäillä kummankin pimpsaa ja muistella, kuinka olin ne läpikotaisin kolunnut ja halusin tehdä sen uudelleen.
Helena käski minun nousta ja hakea jääpalarasian pakastinlokerosta. Tottelin kuin huumaantuneena, sillä leikki viehätti minua, piti yllä halua, ja satiinipöksyjen sisällä tuntui kostealta. Pyysin samalla lupaa käydä vessassa, koska paljosta juomisesta minulla oli polttava hätä. En saanut lupaa. Toin jääpalarasian ja nyt sain tunkea palan kerrallaan vuoroin Sirpan vuoroin Anjan peräaukkoon. Naiset pysyivät kiltisti liikkumatta paikoillaan, eivätkä olisi paljon kyenneet hievahtamaan. Kumpikaan ei päästänyt suustaan vikinää, ei mitään ääntä, vaikka jääpalat varmasti tuntuivat ilkeän kylmiltä. Minun oli vaikea olla pissahädän takia, ja pyysin Helenalta lupaa käydä tyhentämässä rakkoni. En tiedä, miksi en mennyt vessaan piittaamatta Helenasta, miksi heittäydyin niin alistuneeksi. Oliko Helenan käytös ja olemus syynä, vai oliko kyseessä neuvottomuus oudossa tilanteessa ja kenties piilossa ollut taipumukseni toimimaan alistujan roolissa. Helena nousi, toi keittiöstä puolentoista litran Aqua-pullon ja vihreän suppilon ja ohjeisti, ettei yhtään ainoaa pisaraa saa karata lattialle, ja jos housuihin tulee hiukankin pissaa, ne joudun kastelemaan kokonaan ja tunkemaan suuhuni, hän sitten teippaa suuni kiinni.
Pissasin suppiloon polvillani, pidellen sitä toisella kädelläni ja varoen roiskumista. Onnistuin, ja oloni helpottui huomattavasti. Helena ojensi pullotutin ja käski kiinnittämään sen pullon suulle. Sitten hän ojensi ratsupiiskan ja käski minun tanssittaa piiskaa Sirpan ja Anjan pakaroilla, kunnes jompi kumpi vinkaisee, päästää pienenkin parahduksen. Hän joutuisi tyhjentämään pullon. Aloitin hellästi, niinpä Helena määräsi lyömään lujempaa. Vuorotellen Sirpan ja Anjan pakaroille lyönnin suuntasin, kovaa en tohtinut lyödä. Molemmat pysyivät vaiti. Helena käski käyttämään nopeampaa tempoa ja enemmän voimaa. Punaiset juonteet ilmestyivät kumankin pakaroihin. Vieläkään ei inahdusta kuulunut. Yksi läimähdys luiskahti Anjan pakaroiden väliin, tahattomasti, ja silloin hän ei voinut enää hillitä itseään vaan ynähti. Helena komensi jatkamaan vielä, kymmenen reipasta iskua kummallekin, ja sitten irrottamaan siteet, jotta Anja voi ottaa pullon tyhjennyksen hoitaakseen, ennen kuin pissani jäähtyisi.
Anjan piti asettua kykkyyn muovisen lautasen päälle ja minun pidellessä pulloa, Anja selvästi vastahakoisesti alkoi imeä tuttia. Ensi ruiskahdus ja Anjan ilme jäykistyi, häm empi, nieleminen viipyi. Olisin antanut hänen luovuttaa, mutta pontevasti pidin pulloa hänen kasvojensa tasalla. Vihdoin hän nielaisi, imaisi kevyesti, ja nielaisi nopeasti. Helena seurasi tilannetta valppaana ja kehotti pitämään kiirettä. Kyynelsilmin Anja jatkoi imemistä ja nieleskeli, nestepinta aleni verkalleen pullossa. Pohdin, jaksaako hän imeä kaiken? Mitä sitten tapahtuu? Pian on hänellä niin pakottava pissahätä, että pulloon kertyy vähintään sen verran kuin siibä oli minun jäljeltäni. Kuka ottaa tutin huulilleen ja tyhjentää sen lastin? Mieleni teki helpottaa Anjan urakkaa, mutta en voinut mitään, Helena valvoi tapahtumia tarkasti. Tuskallisen hitaasti pullo tyhjeni. Anja työnsi kielellään tutin suustaan ja painoi kyynelraitojen tahrimat kasvonsa alas. Helena käski minun varmistaa, että lautanen pysyi paikoillaan ja liruttaa sormeni Anjan peräaukkoon, jottai saisin nauttia makeaa Marianne-mehua. Herkistelin Anjan peräaukon suuta, kunnes alkoi lorina lautaselle. Vain osittain sulaneita karkkeja tipahteli ruskean nesteen keskelle. Minua ällötti, kuvotti, kauhistutti jo ennalta, että jos oksennan, joudunko nielemään kaiken uudeleen, ja sitten tyhjentämään Anjan pissan tuttia lutkuttaen.
Silmäni sulkien lusikoin lautasen kiireesti tyhjäksi. Karamellien ansiosta maku ei ollut järkyttävän paha. Kun olin valmis, sain vapauttaa Sirpan siteistään ja istuttaa hänet lautasen päälle, jotta saisin toisen annoksen Marianne-herkkua. Hieroin Anjan peräaukkoa, kunnes sain sormeni kostumaan ja ujutettua sisään, liikuttaen sormea edestakaisin. Kesti kotvan, ennen kuin neste alkoi valua lautaselle, sitten tipahti ensimmäien karkki, peräaukko laajeni, ja sieltä pursui tukeva vaaleanruskea pötkylä, jonka hädin tuskin ehdin pyydystää lautaselle. Mitä nyt, oliko minun ateriani tuossa, pitikö ahmia paskaa? Siihen en kyllä pystyisi, en haluaisi edes yrittää. Ilmoitan heti, että lopetan leikin, sillä jos Helena vaatii minun nielevän ulostetta, ylittyy leikin raja. Helena tiedusteli Sirpalta, oliko kaikki tullut vai pidätelikö hän vielä. Sirpa väitti purkaneensa ulos kaiken. Helena käski minun poimia karkit ja nouti jostain vaippahousut, jotka minun tuli pukea ylleni. Laskin satiinipöksyt alas ja nöyrästi kiskoin jalkaani muoviset, alushousujen muotoiset vaippahousut. Ylös asti en saanut niitä vetää, sillä lautesen sisältö tuli kahmia niiden sisään. Kumosin lautasen sisällön housujen sisään ja sain kahdeksi taittuneen pötkylän pysymään siellä samalla kun nostin housut vyötärölle. Tiukat ne olivat, ja tunsin kostean, tahmean seoksen levittyvän niin että miehinen varustukseni varmaan tahriintui. Nyt en ainakaan saisi osakseni suuseksiä, en muutakaan nautintoa!
Helena tiukkasi, kumman nartun pimpero oli maistunut paremmalta. Sirpan nimen mainitsin empimättä, vaikka hurjemmalta oli Anja kiihkossaan vaikuttanut. Sain riisu peruukin. Minut määrättiin lattialle selin makuulle, suuhuni työnnettiin noin 20-senttisen vibraattorin pää, jota käskettiin pidellä hampaiden välissä, ja Sirpan tuli istua kasvoilleni, siten että vibraattori upposi hänen vaginaansa. Näin me molemmat saimme tuntea värinän, minä sain nauttia hajusta ja kostuvan pimpsan mehusta, Sirpa kokea vibran touhuavan sisälllään.. En tiedä oliko Sirpan kokemus Sex Maniac-laitteesta pelkästään hurmioitunut, minusta sen pitäminen suussa oli erittäin epämukavaa, enkä tietenkään voinut pidellä sitä tukevasti Sirpan liikahdellessa. Kun paristot tyhjenivät, Sirpa sai luvan nousta ja ottaa vibran suustani. Kasvoni olivat tahmaiset, kullini jäykistynyt, sen verran kuin se oli ahtaissa vaippahousuissa mahdollista. Sitä pakotti, olisin halunnut survoa sen Sirpan märän pöheikön läpi ahtaaseen tunneliin, johon sormin olin jo tutustunut.
Sain luvan nousta ylös ja valmistautua ulkoiluttamaan Anjaa. Meikkiäni korjattiin, peruukki painettiin taas päähäni ja olin valmis pukemaan punaisen ulsterin. Anjaa en nähnyt, ja miten kauas ja kuinka pitkään häntä pitäisi kävelyttää. Mitä toimeksianto tarkoitti, sitä pohdin tovin ja kävelin jo naulakon luo. En ollut huomannutkaan, missä Anja oli ollut sillä aikaa kun kipeytin ikenet vibran vaappuessa suussani. Helena talutti hänet kohta makuuhuoneesta pidellen remmiä, joka oli kiinnitetty Anjan kaulassa olevan pantaan. Anja pystyi kulkemaan vain lyhyin askelin köpöttäen, jalassaan piikkikorkoiset saappaat. Hänen ilmeensä oli tuskainen. Helena laski remmin pään käteeni ja teroitti mieleeni, että hihna kiinnitetään ulos lähtiessä vyölenkkiin, ja sitä reilusti nykäisten patistan nartun ripeämpään liikkeeseen. Liian kovaa en saa kadulla kiskoa, koska Anja silloin voi pahasti kaatua. Puistoon jos menemme, voin kuljettaa häntä kuin koiraa, kiinnittäen talutusremmin kaulapantaan. Siellä narttu voi kontata, saa tahria itsensä koirankakkaan, ja mikäli tuntee pissaamisen tarvetta, laskekoon alleen ja kuopikoon multaa peitteeksi. Vähintään puoli tuntia on ulkona kulutettava, ja sisään tultuamme kenties voimme peseytyä.
Astuimme sisään huoneistoon, joka oli hyvin naisellisesti, sanoisinko röyhelöisesti sisustettu. Kaksi naista, molemmat jokseenkin saman ikäisiä kuin me, vaikuttivat mukavilta, iloisilta ja rupattelimme hyvän aikaa nauttien samalla kahvit ja reilun kokoiset omenapiirakan palaset. Sitten äkkiä, naisystäväni kääntyi sohvalla vieressään istuvan "emännnän" puoleen ja alkoi hyväillä tätä, ensin käsivarsia ja rintoja, sitten työntäen kätensä naisen niskan taa ja pörröttäen hiuksia painoi huulensa tiiviisti naisen huulille ja he uppoutuivat toisiinsa. Koskaan ennen en ollut lesboseksiä nähnyt livenä, joten katsoin kiihkeästi tuota näytelmää. Naisystäväni S. lasketui polvilleen sohvan eteen ja kaivautui emännän, H:n jalkoväliin. Yritin kurkkia kuinka kaikki tapahtui, kun toinen emännistämme, Anja., nykäisi minua kädestä ja pyysi seuraamaan toiseen huoneeseen. Sydämeni pompotti jännityksestä ja riemusta, sillä kuvittelin nyt saavani maistella tuota vaaleakutrista, hiukan pyylevää ja melkein minun mittaistani naista. Olisimme kahden, ehkä 69-asennossa?
Anja sanoi piipahtavansa kylppärissä ja pyysi minua riisuutumaan. Nopsaan kuorin vaatteet yltäni. Aprikoin, josko menisinkö minäkin vähän peseytymään, kun Anja astui täysissä pukeissa kylppäristä ja käski minun pikaisesti siistiytyä. Suihkun alla pesin kasvoni, kainalot, alapään huolellisesti ja hankasin itseni kuivaksi isoon ruskeaan pyyhkeeseen. Kun tulin kylppäristä, vuoteelle oli siististi aseteltu naisen vaatteita, omiani en nähnyt missään. Anja huikkasi minulle ovelta, että vietämme tyttöjen iltaa, ja minun tulee pukeutua niihin vaatteisiin, jotka sängyllä ovat, niiden pitäisi sopia ylleni.
Päällimmäisenä olivat valkoisella pitsillä koristellut satiiniset, punaiset pikkupösyt ja ihonvärinen lantioliivi, jossa kolme sukkanauhaa kummallakin puolella. Niiden alla mustat saumasukat, sitten punaiset rintaliivit, vaaleanpunainen tyllialushame, skottiruutuinen vekkihame ja valkoinen pehmeä neulepusero, ilmeisesti akryylilankaa. Olin hetken aivan jäykkänä hämmästyksestä, sitten hypistelin noita kahisevia asusteita ja ryhdyin kuuliaisesti pukeutumaan. Ensin kiskoin ylleni liivin. Se oli vyötärlltä tiukka, alempaa väljä. Taiteilin sukat jalkaani ja työläästi sain ne vihdoin kiinni sukkanauhoihin. Sitten todella seksikkäät pöksyt, joiden sisään komeuteni sujahti vaivatta. Hameen vyötärö oli myös tiukanlainen, mutta vetoketjun kiinni saaminen auttoi. Lopuksi rintsikat, joiden ympärysmitta sopi äärimmäiseen hakaseen kiinnitettyinä ja pusero vielä. Pakko oli mentävä kurkistamaan kylppärin peilistä, miltä näytin, ja edelleen olin aivan ymmällä. Miksi minunkin pitää olla naisen vaatteissa?
Anja ilmestyi ovelle ja komensi minut olohuoneeseen, asettuen matolle, tyyny lantion alla, toinen niskan takana, yllään ihonväriset stay-up-sukat, punaiset korkkarit ja musta läpikuultava camisole. Hän levitti reitensä ja käski minun kontata lähemmäs, tulla tutustumaan millainen aarre hänen lyhyeksi leikatun häpytupsunsa alapuolelta löytyy. Kävin makuulle vatsalleni ja avasin hänen aarteensa, levitin ja venytin häpyhuulia, muovailin niitä, työnsin klitoriksen hupun taakse ja koskettelin sitä, sitten kielelläni ja huulillani kiersin jokaisen sopukan, nyhdin häpyhuulia hampaillani, lirputin klitorista kielelläni, välillä sormin, ja nautin kuullessani hänen hengityksensä kiihkeän rytmin, pienet ynähdykset ja voihkaisut, tunsin hänen vartalonsa liikkeiden paljastavan mielihyvän aaltojen nousemisen, haistoin hänen hikensä ja mehunsa kiihottavan tuoksun. Työnsin välillä sormia hänen vaginaansa, löysin karhean pinnan, hieroin sitä sormenpäillä ja taas imin klitorista, seikkailin hänen häpynsä jokaisen uurteen. Anja sai useita orgasmeja, en pystynyt laskemaan montako, eikä sillä ollut väliä, sillä ajattelin, että tyydytän häntä nyt niin kauan kuin suinkin jaksan ja sitten on minun vuoroni. Tuskin puolta tunitia jaksoin ennen kuin aloin olla puuduksissa, kasvot tahmeina hänen mehuistaan, korvat hellinä hänen reisiensä puristuksesta. Olin keikkunut hänen keinuessaan ja heittelehtiessään orgasmien vyöryssä ja onneksi hänkin vaikutti raukealta, riittävästi saaneelta.
Odotin vuoroani, mutta jouduin pettymään. Naisystäväni Sirpa nykäsi minua korvasta ja pyysi tekemään itselleen saman, minkä juuri olin päättänyt. Anja kerähti sivuun ja Sirpa asettui hänen paikalleen. Hänen jalkovälissään oli vaaleanruskeaa, villamaisen pehmeää karvaa, ja sen keskellä hassun ryppyiset, tiiviinä rykelmänä esiin tunkevat häpyhuulet. Raotin niitä varovasti, painoin suuni sinne ja maistelin, nuolin ja imin ja näykin, etsiydyin kohti klitorista, tunsin vihdoin pienen nipukan kieleni alla ja aloin pyörittää kieltäni sen ympäri. Pian kuulin kimeitä äännähdyksiä, tunsin äkkinäisiä liikkeitä, tunsin häpyhuulten turpoavan ja mehun virtaavan matolle. Ponnistelin pystyäkseni jatkamaan, mutta kuullessani hänen saavan ensimmäiset orgasmit, sain uutta intoa ja voimaa jatkaa, jatkaa, jatkaa, kunnes lopulta olin tukahtua. Niskani oli kankea, kyynerpäät hiertyneet mattoa vasten.. Sirpa laski reitensä alas, painoi pääni tiukasti niiden väliin ja vikisi onnellisena. Saisinko nyt vuoroni, saisinko nyt suihinoton?
En saanut. Minun käskettiin hakea lasillinen vettä. Vaivalloisesti nousin ylös, sillä asentoni oli ollut hankala. Menin keittiöön, löysin kaapista lasin, ja laskin siihen vettä. En muistanut, kuka sen oli pyytänyt, joten olin kai hyvin kysyvän ja hämillisen näköinen siinä olohuoneen ovella lasi kädessäni. Helena komensi tulemaan luokseen. Ojensin hänelle lasia, mutta hän tokaisi lasin olevan vajaa, minun pitää juoda se itse. Tyhjensin lasin, hyvältä tuntuikin. Sain hakea uuden lasillisen. Palasin Helenan eteen ja tarjosin lasia. Hän nosti sen huulilleen, mutta antoi minulle takaisin, koska nyt vesi ei ollut tarpeeksi kylmää. Taas jouduin juomaan sen itse ja hakemaan kolmannen lasillisen. Jokohan nyt kelpaisi? Ei Helena tahtonut vettä. Koska olin juonut jo kaksi lasillista, jaksan varmasti juoda kolmannenkin. Niin tein ja jäin odottamaan nöyränä seuraavaa käskyä. Epäilin, että nyt oli H:n vuoro saada sama hoito suun ja sormien avulla. Väärin arvattu. Minun käskettiin hakea lisää vettä ja juoda taas lasillinen ja vielä lasillinen. Seisoin neuvottomana keskellä olohuonetta, alistuneena odottaen uutta käskyä naisilta, jotka lipittivät valkoviiniä tyytyväisen ja suorastaan julkean näköisinä jalat reilusti levällään. Miten halusinkaan päästä sinne, Sirpan vaalean pehkon uumeniin, Anjan piikkisen tupsun alla häämöttävään turpeaan nieluun tai Helenan posliinipimpsaan, pitkään kapeaan vakoon, jota vielä en ollut maistanut.
Helena otti komennon, määräten minut panemaan päähäni tummanruskean peruukin. Latvoista kaartuvat hiukset ulottuivat melkein olkapäille. Anja toi kenkäni ja punaisen A-mallisen päälystakin. Päälleni pirskotettiin hajustetta, huuleni punattiin, poskiin hierottiin meikkivoidetta ja puuteria. Mihin tämä kaikki rekvisiitta? Syy selvisi pian. Minun käskettiin hakea kioskista pussillinen Marianne-karkkeja. Siis kioskille, perjantai-iltana, naiseksi pukeutuneena, meikattuna, tuoksuvana, ja miehenä silti? Häpäisen itseni, nuo naiset häpäisevät minut. Vaikka onneksi tässä lähiseudulla en tiennyt asuvan ketään minut ennestään tuntevaa. Kieltäytyisinkö? Kannattaisko pullikoida vastaan? Silloin en ainakaan saa omaa osuuttani nautinnoista. Päätin totella. Sain kouraani mustan käsilaukun ja näin että siihen pantiin lompakostani viitonen. Ovella kuulin ohjeen kioskin sijainnista kolmen korttelin päässä. Katselin itseäni tyrmistyksen vallassa hissin peilistä. Miten nöyryyttävää mennä ulos puoliksi naisena.
Yritin kävellä mahdollisimman luontevasti, en kiirehtien, etten herättäisi huomiota. Kuvittelin jokaisen vastaantulijan tuijottavan. Katutasossa olevaan ikkunaan piirtyi kuvajainen, polven yläpuolelle jäävän, leveähelmaisen ulsterin alla näin sukkien verhoamat sääret, jalassani olleet mustat kävelykengät eivät häirisevästi erottuneet. Takin värin ja mallin, käsilaukun ja tumman peruukin ansiosta vaikutelma oli nopeasti vilkaisten naisen olemus, samaa kertoi jälkeeni jäävä tuoksujälki. Onneksi kukaan ei viheltänyt perääni. Kioski löytyi kulman takaa, ja ehdin sinne juuri ennen sulkemisaikaa. Poimin itse karkkipussin, otin käsilaukusta setelin ja ojensin kassatytölle. Minusta näytti siltä kuin hän olisi vinosti hymyillyt. Jos poskeni olivat punaiset, tuskin se johtui yksin häpeästä. Sujautin vaihtorahat käsilaukkuun, napsautin sen kiinni ja poistuin liukkaasti, alkaen kävellä rauhallisesti takaisin. Talon ulko-ovi oli raollaan oven väliin jätetyn maton kulman ansiosta. Vetäydyin hetkeksi talon seinustalle ja olin etsivinäni jotain käsilaukusta, koska sisäänkäynnin ohitse kulki koiraa ulkoiluttava nainen. Livahdin sisään ja hissillä ylös soittamaan ovikelloa.
Riisuin kengät, ripustin punaisen ulsterin naulakkoon ja otin Marianne-pussin käsilaukusta. Olohuoneessa minua kohtasi yllättävä näky. Sirpa ja Anja olivat kontallaan tuolien alla, molemmilla paljas peppu korkealla, Sirpan oikea jalka narulla sekä nilkasta että plven yläpuolelta kytkettynä Anjaa vasempaan jalkaan ja molempien kädet sidottuina tuolien jalkoihin. Helena röhötti tuolien päällä ja piteli rennosti kädessään ratsupiiskaa. Odottiko hän minun lyövän noita valkoisia, suloisen pyöreitä pakaroita, jotka vierekkäin houkuttelevina kohosivat edessäni? Ei, käskyn sisältö oli kummallisempi. Minun tuli työntää karkit naisten peräsuoleen yksi kerrallaan. Asetuin polvilleni heidän taakseen ja nappasin ensimmäisen Mariannen. Kostutin sen pintaa suussani ja valitsin ensin Sirpan peräaukon. Sain tunkea aika tavalla, ennen kuin ryppyinen aukko antoi periksi. Helena käski tyhjentää pussin sisällön vuorotellen Sirpan ja Anjan peppuun. Kauan tuo toimitus kesti, osittain siksi, että minua himotti samalla silmäillä kummankin pimpsaa ja muistella, kuinka olin ne läpikotaisin kolunnut ja halusin tehdä sen uudelleen.
Helena käski minun nousta ja hakea jääpalarasian pakastinlokerosta. Tottelin kuin huumaantuneena, sillä leikki viehätti minua, piti yllä halua, ja satiinipöksyjen sisällä tuntui kostealta. Pyysin samalla lupaa käydä vessassa, koska paljosta juomisesta minulla oli polttava hätä. En saanut lupaa. Toin jääpalarasian ja nyt sain tunkea palan kerrallaan vuoroin Sirpan vuoroin Anjan peräaukkoon. Naiset pysyivät kiltisti liikkumatta paikoillaan, eivätkä olisi paljon kyenneet hievahtamaan. Kumpikaan ei päästänyt suustaan vikinää, ei mitään ääntä, vaikka jääpalat varmasti tuntuivat ilkeän kylmiltä. Minun oli vaikea olla pissahädän takia, ja pyysin Helenalta lupaa käydä tyhentämässä rakkoni. En tiedä, miksi en mennyt vessaan piittaamatta Helenasta, miksi heittäydyin niin alistuneeksi. Oliko Helenan käytös ja olemus syynä, vai oliko kyseessä neuvottomuus oudossa tilanteessa ja kenties piilossa ollut taipumukseni toimimaan alistujan roolissa. Helena nousi, toi keittiöstä puolentoista litran Aqua-pullon ja vihreän suppilon ja ohjeisti, ettei yhtään ainoaa pisaraa saa karata lattialle, ja jos housuihin tulee hiukankin pissaa, ne joudun kastelemaan kokonaan ja tunkemaan suuhuni, hän sitten teippaa suuni kiinni.
Pissasin suppiloon polvillani, pidellen sitä toisella kädelläni ja varoen roiskumista. Onnistuin, ja oloni helpottui huomattavasti. Helena ojensi pullotutin ja käski kiinnittämään sen pullon suulle. Sitten hän ojensi ratsupiiskan ja käski minun tanssittaa piiskaa Sirpan ja Anjan pakaroilla, kunnes jompi kumpi vinkaisee, päästää pienenkin parahduksen. Hän joutuisi tyhjentämään pullon. Aloitin hellästi, niinpä Helena määräsi lyömään lujempaa. Vuorotellen Sirpan ja Anjan pakaroille lyönnin suuntasin, kovaa en tohtinut lyödä. Molemmat pysyivät vaiti. Helena käski käyttämään nopeampaa tempoa ja enemmän voimaa. Punaiset juonteet ilmestyivät kumankin pakaroihin. Vieläkään ei inahdusta kuulunut. Yksi läimähdys luiskahti Anjan pakaroiden väliin, tahattomasti, ja silloin hän ei voinut enää hillitä itseään vaan ynähti. Helena komensi jatkamaan vielä, kymmenen reipasta iskua kummallekin, ja sitten irrottamaan siteet, jotta Anja voi ottaa pullon tyhjennyksen hoitaakseen, ennen kuin pissani jäähtyisi.
Anjan piti asettua kykkyyn muovisen lautasen päälle ja minun pidellessä pulloa, Anja selvästi vastahakoisesti alkoi imeä tuttia. Ensi ruiskahdus ja Anjan ilme jäykistyi, häm empi, nieleminen viipyi. Olisin antanut hänen luovuttaa, mutta pontevasti pidin pulloa hänen kasvojensa tasalla. Vihdoin hän nielaisi, imaisi kevyesti, ja nielaisi nopeasti. Helena seurasi tilannetta valppaana ja kehotti pitämään kiirettä. Kyynelsilmin Anja jatkoi imemistä ja nieleskeli, nestepinta aleni verkalleen pullossa. Pohdin, jaksaako hän imeä kaiken? Mitä sitten tapahtuu? Pian on hänellä niin pakottava pissahätä, että pulloon kertyy vähintään sen verran kuin siibä oli minun jäljeltäni. Kuka ottaa tutin huulilleen ja tyhjentää sen lastin? Mieleni teki helpottaa Anjan urakkaa, mutta en voinut mitään, Helena valvoi tapahtumia tarkasti. Tuskallisen hitaasti pullo tyhjeni. Anja työnsi kielellään tutin suustaan ja painoi kyynelraitojen tahrimat kasvonsa alas. Helena käski minun varmistaa, että lautanen pysyi paikoillaan ja liruttaa sormeni Anjan peräaukkoon, jottai saisin nauttia makeaa Marianne-mehua. Herkistelin Anjan peräaukon suuta, kunnes alkoi lorina lautaselle. Vain osittain sulaneita karkkeja tipahteli ruskean nesteen keskelle. Minua ällötti, kuvotti, kauhistutti jo ennalta, että jos oksennan, joudunko nielemään kaiken uudeleen, ja sitten tyhjentämään Anjan pissan tuttia lutkuttaen.
Silmäni sulkien lusikoin lautasen kiireesti tyhjäksi. Karamellien ansiosta maku ei ollut järkyttävän paha. Kun olin valmis, sain vapauttaa Sirpan siteistään ja istuttaa hänet lautasen päälle, jotta saisin toisen annoksen Marianne-herkkua. Hieroin Anjan peräaukkoa, kunnes sain sormeni kostumaan ja ujutettua sisään, liikuttaen sormea edestakaisin. Kesti kotvan, ennen kuin neste alkoi valua lautaselle, sitten tipahti ensimmäien karkki, peräaukko laajeni, ja sieltä pursui tukeva vaaleanruskea pötkylä, jonka hädin tuskin ehdin pyydystää lautaselle. Mitä nyt, oliko minun ateriani tuossa, pitikö ahmia paskaa? Siihen en kyllä pystyisi, en haluaisi edes yrittää. Ilmoitan heti, että lopetan leikin, sillä jos Helena vaatii minun nielevän ulostetta, ylittyy leikin raja. Helena tiedusteli Sirpalta, oliko kaikki tullut vai pidätelikö hän vielä. Sirpa väitti purkaneensa ulos kaiken. Helena käski minun poimia karkit ja nouti jostain vaippahousut, jotka minun tuli pukea ylleni. Laskin satiinipöksyt alas ja nöyrästi kiskoin jalkaani muoviset, alushousujen muotoiset vaippahousut. Ylös asti en saanut niitä vetää, sillä lautesen sisältö tuli kahmia niiden sisään. Kumosin lautasen sisällön housujen sisään ja sain kahdeksi taittuneen pötkylän pysymään siellä samalla kun nostin housut vyötärölle. Tiukat ne olivat, ja tunsin kostean, tahmean seoksen levittyvän niin että miehinen varustukseni varmaan tahriintui. Nyt en ainakaan saisi osakseni suuseksiä, en muutakaan nautintoa!
Helena tiukkasi, kumman nartun pimpero oli maistunut paremmalta. Sirpan nimen mainitsin empimättä, vaikka hurjemmalta oli Anja kiihkossaan vaikuttanut. Sain riisu peruukin. Minut määrättiin lattialle selin makuulle, suuhuni työnnettiin noin 20-senttisen vibraattorin pää, jota käskettiin pidellä hampaiden välissä, ja Sirpan tuli istua kasvoilleni, siten että vibraattori upposi hänen vaginaansa. Näin me molemmat saimme tuntea värinän, minä sain nauttia hajusta ja kostuvan pimpsan mehusta, Sirpa kokea vibran touhuavan sisälllään.. En tiedä oliko Sirpan kokemus Sex Maniac-laitteesta pelkästään hurmioitunut, minusta sen pitäminen suussa oli erittäin epämukavaa, enkä tietenkään voinut pidellä sitä tukevasti Sirpan liikahdellessa. Kun paristot tyhjenivät, Sirpa sai luvan nousta ja ottaa vibran suustani. Kasvoni olivat tahmaiset, kullini jäykistynyt, sen verran kuin se oli ahtaissa vaippahousuissa mahdollista. Sitä pakotti, olisin halunnut survoa sen Sirpan märän pöheikön läpi ahtaaseen tunneliin, johon sormin olin jo tutustunut.
Sain luvan nousta ylös ja valmistautua ulkoiluttamaan Anjaa. Meikkiäni korjattiin, peruukki painettiin taas päähäni ja olin valmis pukemaan punaisen ulsterin. Anjaa en nähnyt, ja miten kauas ja kuinka pitkään häntä pitäisi kävelyttää. Mitä toimeksianto tarkoitti, sitä pohdin tovin ja kävelin jo naulakon luo. En ollut huomannutkaan, missä Anja oli ollut sillä aikaa kun kipeytin ikenet vibran vaappuessa suussani. Helena talutti hänet kohta makuuhuoneesta pidellen remmiä, joka oli kiinnitetty Anjan kaulassa olevan pantaan. Anja pystyi kulkemaan vain lyhyin askelin köpöttäen, jalassaan piikkikorkoiset saappaat. Hänen ilmeensä oli tuskainen. Helena laski remmin pään käteeni ja teroitti mieleeni, että hihna kiinnitetään ulos lähtiessä vyölenkkiin, ja sitä reilusti nykäisten patistan nartun ripeämpään liikkeeseen. Liian kovaa en saa kadulla kiskoa, koska Anja silloin voi pahasti kaatua. Puistoon jos menemme, voin kuljettaa häntä kuin koiraa, kiinnittäen talutusremmin kaulapantaan. Siellä narttu voi kontata, saa tahria itsensä koirankakkaan, ja mikäli tuntee pissaamisen tarvetta, laskekoon alleen ja kuopikoon multaa peitteeksi. Vähintään puoli tuntia on ulkona kulutettava, ja sisään tultuamme kenties voimme peseytyä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.