Pitkän suoran päässä vilahtivat auton valot, pian ne kasvoivat kahdeksi
häikäisevän kirkkaaksi valokeilaksi. Tässä autossa ei piitattu sota-ajan pimennysmääräyksistä.
Musta Mercedeksen 6-litrainen hyrisi unettavasti. Takana oli pitkä taival, Treblinka- Sosibor- Majdanek- Belzec- Plaszow ja pian Auschwitz.
Keskitysleirien tarkastajan kierros ei ollut edes puolivälissä.
- Schumacher, pysäyttäkää vaunu hetkeksi.
- Jawohl Oberführer! (SS-joukoissa ei herroiteltu)
Otsaansa rypistäen siirsi Richard Glycks koppalakkinsa takaraivolle ja virtsasi pietaryrttien lomaan.
Se hölmö- Rudolf Höss, Auschwitzin komendantti oli kuulemma keksinyt jotain uutta, mielestään nerokasta. Jonkun kemikaalin, jota he kutsuivat Cyclon B:ksi.
Hemputellen katsoi natsiupseeri pimeää sleesialaimetsää.
Oli miten oli, RFFS Himmler oli antanut vauhtia juutalaisten ”Lopulliselle ratkaisulle”.
Vasen käsi haparoi taskussa pienoispäätä, juutalaisnaisen hiuksia. Mustia. Ne olivat muodostuneet eräänlaisiksi marioneteiksi, hekin…
Aurinko oli jo korkealla, kun musta Mercedes lipui portin alta, jossa luki: ”Arbeit Macht Frei”. Sekin Hössin typerää fanaattisuutta, ajatteli Glycks happamena.
Hän ei pitänyt tästä yksinkertaisesta baijerilaismoukasta tippaakaan, vaikka tämä oli varhaisia natsipuolueen jäseniä, vuosia vankilassa itsekin virunut.
Asemalla tungeksi ihmismeri, kas, kas lähetys oli juuri saapunut, ilahtui tarkastaja.
Junanvaunuista purkautui joukoittain tummapukuista kansaa, kiintoisaa.
” Miehet toiselle puolelle, naiset ja lapset toisaalle”
SS-lääkäri Heinz Thilo heilutteli käsiään kuin liikennepoliisi.
Sadan metrin päässä, toinen natsilääkäri jakoi myös ihmisiä.
Links, Rechts. Kuolemaan, elämään.
Hetken Mercedeksen lasin takaa seurattuaan, upseeri tiuskahti. Schumacher, avatkaa ovi.
Kuin ilma olisi asteen, pari viilentynyt keskitysleirien tarkastajan astuessa laiturille.
Tumma, lujailmeinen mies. Leuka kuin muurinmurtajalla. Silmät mustan pääkallolakin peitossa. Syvät juonteet suupielissä, pysyvästi ivallinen ilme kasvoilla.
” Herr Oberfyhrer” – yritti komendantti ilmoittaa hädissään.
Tiukkailmeinen, koppalakilla silmänsä verhonnut mies huiskaisi välinpitämättömästi hansikoidulla kädellään.
” Mistä päin erä on kotoisin”, hän äyskähti.
” Vilnasta, Kaunaisista, kommunisteja todennäköisesti” vastasi hiestynyt Höss.
Aikansa he silmäilivät apaattista kulkuetta. Oli vanhoja, keski-ikäisiä ja nuoria.
Lapsiakin joukossa.
Tullessaan tämän mustapukuisen miehen kohdalle, kaikille heille kävi samoin.
Jokaisen pää painui kohti pölyistä tietä, pahuuden pystyi aistimaan tästä miehestä.
” Tämä riittää, haluan nähdä uunit”.
Tasatahtia, puhumatta, askelsi kolmen upseerin seurue kreamatoriolle nr 3.
Mietteliäs autonkuljettaja seurasi perässä.
Naisia ja lapsia oltiin juuri viemässä desinfektioon.
Yhtäkkiä kulkueesta erosi nuori, korkeintaan 20- vuotias nainen, pusertaen vauvaa sylissään.
” Herra upseeri, ottakaa tämä, itse olen valmis kuolemaan”, hän sanoi kyynelten virratessa vuolaana, ojentaen kapaloitua pienokaistaan mustanpuhuvaa SS- miestä kohden.
Mitään sanomatta, sivaltaen ratsupiiskalla verinaarmun naisen poskelle, upseeri viittasi innokkaalle Kapolle. Rimpuileva nainen riistettiin jonon jatkoksi.
Kolmen lapsen isä, Komendantti Rudolf Höss, tietämättä että eli viimeisiä elinvuosiaan, yritti pitää katseensa vakaana.
”No, Höss, näyttäkää se keksintönne” vaati kärsimätön tarkastaja.
Uhrit tungettiin suihkuhuoneeseen, viimeiset kapot ja SS- miehet ulos ja ovet säppiin.
Katolla tekivät patruunanpudottajat tehtävänsä.
Silmiään siristellen seurasi Oberfyhrer, hymynkare suupielissään, lasiluukusta joukkokuolemaa.
Kelloaan katsellen, hän pani merkille samaisen, nuoren naisen tunkevan itsensä kurkistusaukolle. Sylissään hän piteli kuollutta lasta, itsekin pian lattialle tuupertuen.
SS- upseeri sytytti tyynesti pitkän imukkeen päässä olevan savukkeen.
15 minuutin kuluttua oli kaikki ohi.
Juutalaiskommando raahasi ruumiit pihalle, josta ne pian saatiin arinalle. Saksalaisella täsmällisyydellä ruumiit tuhkattiin, 2000 ruumista 24 tunnissa.
” Gut, olette onnistuneet, mein herr Höss”
Kaiken nähnyt SS- ryhmä huokaisi helpotuksesta, nähdessään tämän salskean upseerin pyörähtävän kantapäillään ja poistuvan portille.
”Schumacher, olette vapaa huomiseen, klo 12.00 saakka. Ajelkaa vaikka leirin polkuautolla, senhän te toki osaatte”. ”Tapaamme kylän kirkolla. Otan vaunun omaan käyttööni”.
Pölyä renkaistaan ruopsauttaen, natsijohtaja ohjasti tielle.
Hämärtyvässä illassa SS- johtaja hymähteli Hössin keksinnölle- no, ken elää, hän näkee.
Rauhallisena käänteli koppalakkinen mies suuren auton rattia.
Kuin yllättäen, pusikosta pinkaisi Mercedeksen keulan eteen jotain ruskeaa. Paniikkijarrutus. Suuri auto sousi hiekkatietä edestakaisin, ennen kuin pysähtyi.
Hämmentyneeltä natsilta sinkosi koppalakki avautuneen oven viereen.
Viidenkymmenen metrin päässä huohotti tiellä kuoleva kaniini.
Kaikkine kilisevine arvomerkkeineen polvistui Überführer kanin puoleen, silitti väräjäviä korvia.
Pyyhkäisi hellästi hansikoidulla kädellään korvasta vuotavaa verivanaa.
Rikke tässä, älä itke, Richard hoitaa…
Suuret kyynelkarpalot valuivat paatuneen natsin silmistä, hänen hoivatessaan kanirukkaa.
Riku hoitaa. Hän silitti kuolevaa kaniinia ja kyyneleet vuosivat valtoimenaan.
Mustat nahkasormikkaat silittivät kanin vavahtelevaa ruumista.
Julmat juonteet sulivat lähes olemattomiin musta-asuisen miehen painaessa pehmeää turkkia poskeaan vasten.
Pian kani aukaisi epäröiden silmänsä, tarkasteli pääkalloasuun itsensä pukenutta miestä, kuin arvostellen, hitaasti luomi sulkeutui. Kani kuoli.
Itkua tyrskähdellen repi natsi rautaristin kaulastaan ja sinkautti sen pimeään.
Kömpelö Poliisin Poika, joka aina mokasi aamuhartaudessa. Scheisse, Scheisse.
Silmissä vilisivät ratsiat puolalaistaloissa, huorat, huumeet, alkoholi. Ne nuoret Wermachtin sotilaat, jotka jouduin ammuttamaan…
Lämmintä ruumista silitellen, kävi keskitysleiritarkastaja hakemassa taisteluveitsensä, kaivoi maantien sivuun haudan, ja laski pupun ikilepoon.
Etwaksen päästä, koppalakkinsa taas silmille nykäistyään, hän käveli hieman neuvottomana Mercedeksen ympärillä.
Johtajalle antaman lupauksen voimalla, hän sai itsensä jälleen kokoon.
Työlistaa kelatessaan hän ryhdistäytyi jälleen.
Mauthausen- Landsberg ja Dachau, sitten kotiin Myncheniin.
Uusi päivä, uudet kujeet, ajatteli natsi ja käynnisti Mersun.
Suunnaton pölypilvi peitti alleen tienoon, saattoipa siitä osanen laskeutua kaniinin haudallekin…
häikäisevän kirkkaaksi valokeilaksi. Tässä autossa ei piitattu sota-ajan pimennysmääräyksistä.
Musta Mercedeksen 6-litrainen hyrisi unettavasti. Takana oli pitkä taival, Treblinka- Sosibor- Majdanek- Belzec- Plaszow ja pian Auschwitz.
Keskitysleirien tarkastajan kierros ei ollut edes puolivälissä.
- Schumacher, pysäyttäkää vaunu hetkeksi.
- Jawohl Oberführer! (SS-joukoissa ei herroiteltu)
Otsaansa rypistäen siirsi Richard Glycks koppalakkinsa takaraivolle ja virtsasi pietaryrttien lomaan.
Se hölmö- Rudolf Höss, Auschwitzin komendantti oli kuulemma keksinyt jotain uutta, mielestään nerokasta. Jonkun kemikaalin, jota he kutsuivat Cyclon B:ksi.
Hemputellen katsoi natsiupseeri pimeää sleesialaimetsää.
Oli miten oli, RFFS Himmler oli antanut vauhtia juutalaisten ”Lopulliselle ratkaisulle”.
Vasen käsi haparoi taskussa pienoispäätä, juutalaisnaisen hiuksia. Mustia. Ne olivat muodostuneet eräänlaisiksi marioneteiksi, hekin…
Aurinko oli jo korkealla, kun musta Mercedes lipui portin alta, jossa luki: ”Arbeit Macht Frei”. Sekin Hössin typerää fanaattisuutta, ajatteli Glycks happamena.
Hän ei pitänyt tästä yksinkertaisesta baijerilaismoukasta tippaakaan, vaikka tämä oli varhaisia natsipuolueen jäseniä, vuosia vankilassa itsekin virunut.
Asemalla tungeksi ihmismeri, kas, kas lähetys oli juuri saapunut, ilahtui tarkastaja.
Junanvaunuista purkautui joukoittain tummapukuista kansaa, kiintoisaa.
” Miehet toiselle puolelle, naiset ja lapset toisaalle”
SS-lääkäri Heinz Thilo heilutteli käsiään kuin liikennepoliisi.
Sadan metrin päässä, toinen natsilääkäri jakoi myös ihmisiä.
Links, Rechts. Kuolemaan, elämään.
Hetken Mercedeksen lasin takaa seurattuaan, upseeri tiuskahti. Schumacher, avatkaa ovi.
Kuin ilma olisi asteen, pari viilentynyt keskitysleirien tarkastajan astuessa laiturille.
Tumma, lujailmeinen mies. Leuka kuin muurinmurtajalla. Silmät mustan pääkallolakin peitossa. Syvät juonteet suupielissä, pysyvästi ivallinen ilme kasvoilla.
” Herr Oberfyhrer” – yritti komendantti ilmoittaa hädissään.
Tiukkailmeinen, koppalakilla silmänsä verhonnut mies huiskaisi välinpitämättömästi hansikoidulla kädellään.
” Mistä päin erä on kotoisin”, hän äyskähti.
” Vilnasta, Kaunaisista, kommunisteja todennäköisesti” vastasi hiestynyt Höss.
Aikansa he silmäilivät apaattista kulkuetta. Oli vanhoja, keski-ikäisiä ja nuoria.
Lapsiakin joukossa.
Tullessaan tämän mustapukuisen miehen kohdalle, kaikille heille kävi samoin.
Jokaisen pää painui kohti pölyistä tietä, pahuuden pystyi aistimaan tästä miehestä.
” Tämä riittää, haluan nähdä uunit”.
Tasatahtia, puhumatta, askelsi kolmen upseerin seurue kreamatoriolle nr 3.
Mietteliäs autonkuljettaja seurasi perässä.
Naisia ja lapsia oltiin juuri viemässä desinfektioon.
Yhtäkkiä kulkueesta erosi nuori, korkeintaan 20- vuotias nainen, pusertaen vauvaa sylissään.
” Herra upseeri, ottakaa tämä, itse olen valmis kuolemaan”, hän sanoi kyynelten virratessa vuolaana, ojentaen kapaloitua pienokaistaan mustanpuhuvaa SS- miestä kohden.
Mitään sanomatta, sivaltaen ratsupiiskalla verinaarmun naisen poskelle, upseeri viittasi innokkaalle Kapolle. Rimpuileva nainen riistettiin jonon jatkoksi.
Kolmen lapsen isä, Komendantti Rudolf Höss, tietämättä että eli viimeisiä elinvuosiaan, yritti pitää katseensa vakaana.
”No, Höss, näyttäkää se keksintönne” vaati kärsimätön tarkastaja.
Uhrit tungettiin suihkuhuoneeseen, viimeiset kapot ja SS- miehet ulos ja ovet säppiin.
Katolla tekivät patruunanpudottajat tehtävänsä.
Silmiään siristellen seurasi Oberfyhrer, hymynkare suupielissään, lasiluukusta joukkokuolemaa.
Kelloaan katsellen, hän pani merkille samaisen, nuoren naisen tunkevan itsensä kurkistusaukolle. Sylissään hän piteli kuollutta lasta, itsekin pian lattialle tuupertuen.
SS- upseeri sytytti tyynesti pitkän imukkeen päässä olevan savukkeen.
15 minuutin kuluttua oli kaikki ohi.
Juutalaiskommando raahasi ruumiit pihalle, josta ne pian saatiin arinalle. Saksalaisella täsmällisyydellä ruumiit tuhkattiin, 2000 ruumista 24 tunnissa.
” Gut, olette onnistuneet, mein herr Höss”
Kaiken nähnyt SS- ryhmä huokaisi helpotuksesta, nähdessään tämän salskean upseerin pyörähtävän kantapäillään ja poistuvan portille.
”Schumacher, olette vapaa huomiseen, klo 12.00 saakka. Ajelkaa vaikka leirin polkuautolla, senhän te toki osaatte”. ”Tapaamme kylän kirkolla. Otan vaunun omaan käyttööni”.
Pölyä renkaistaan ruopsauttaen, natsijohtaja ohjasti tielle.
Hämärtyvässä illassa SS- johtaja hymähteli Hössin keksinnölle- no, ken elää, hän näkee.
Rauhallisena käänteli koppalakkinen mies suuren auton rattia.
Kuin yllättäen, pusikosta pinkaisi Mercedeksen keulan eteen jotain ruskeaa. Paniikkijarrutus. Suuri auto sousi hiekkatietä edestakaisin, ennen kuin pysähtyi.
Hämmentyneeltä natsilta sinkosi koppalakki avautuneen oven viereen.
Viidenkymmenen metrin päässä huohotti tiellä kuoleva kaniini.
Kaikkine kilisevine arvomerkkeineen polvistui Überführer kanin puoleen, silitti väräjäviä korvia.
Pyyhkäisi hellästi hansikoidulla kädellään korvasta vuotavaa verivanaa.
Rikke tässä, älä itke, Richard hoitaa…
Suuret kyynelkarpalot valuivat paatuneen natsin silmistä, hänen hoivatessaan kanirukkaa.
Riku hoitaa. Hän silitti kuolevaa kaniinia ja kyyneleet vuosivat valtoimenaan.
Mustat nahkasormikkaat silittivät kanin vavahtelevaa ruumista.
Julmat juonteet sulivat lähes olemattomiin musta-asuisen miehen painaessa pehmeää turkkia poskeaan vasten.
Pian kani aukaisi epäröiden silmänsä, tarkasteli pääkalloasuun itsensä pukenutta miestä, kuin arvostellen, hitaasti luomi sulkeutui. Kani kuoli.
Itkua tyrskähdellen repi natsi rautaristin kaulastaan ja sinkautti sen pimeään.
Kömpelö Poliisin Poika, joka aina mokasi aamuhartaudessa. Scheisse, Scheisse.
Silmissä vilisivät ratsiat puolalaistaloissa, huorat, huumeet, alkoholi. Ne nuoret Wermachtin sotilaat, jotka jouduin ammuttamaan…
Lämmintä ruumista silitellen, kävi keskitysleiritarkastaja hakemassa taisteluveitsensä, kaivoi maantien sivuun haudan, ja laski pupun ikilepoon.
Etwaksen päästä, koppalakkinsa taas silmille nykäistyään, hän käveli hieman neuvottomana Mercedeksen ympärillä.
Johtajalle antaman lupauksen voimalla, hän sai itsensä jälleen kokoon.
Työlistaa kelatessaan hän ryhdistäytyi jälleen.
Mauthausen- Landsberg ja Dachau, sitten kotiin Myncheniin.
Uusi päivä, uudet kujeet, ajatteli natsi ja käynnisti Mersun.
Suunnaton pölypilvi peitti alleen tienoon, saattoipa siitä osanen laskeutua kaniinin haudallekin…
Vastaukset 20
Vanhimmat
Viitsi, tippa tuli silmään!
Kylläpäs taas oli hauskaa. Ne ovat tämän humoristin tavaramerkit aina samat. Ainekset ovat: natseja, Hitleriä, piereskelyä virtsaamista, rasismia, huonoa kieltä ja typeryyttä.
Tää on etupäässä aikuisille tarkoitettu palsta, siirry takaisin mopopalstalle, ikäistesi seuraan.
Miksi vaihtaa palstaa, roikuthan sinäkin täällä autoilijoiden seassa, idiootti!
Jokin näissä tarinoissa sinua ainakin näyttää kiinnostavan. Viestistäsi kävi ilmi, ettei ollut ensimmäinen sepustus jonka luet.
En tiedä, kiinnostaako. Ymmärrän senkin, että näitäkin juttuja mahtuu toki maailmaan. Mutta kun mielestäni vitsi (?) on jo kuultu. Toisto on oiva tehokeino, mutta ei se näin toimi.
Joku ihmeellinen viehtymys natseihin, kusemiseen, piereskelyyn kirjoittajalla näyttää olevan. Niin myös nähtävästi monella lukijalla, palautteesta päätellen. Ja kovin nuorta näyttää väki täällä olevan. Joku tuossa aiemmin kutsui minua "teiniksi" - valitettavasti olen pitkälti yli 50.
Ihmisiä on monenlaisia. Eivät kaikki voi pitää natsi -, kusemis - ja piereskelyhuumorista. =) Turhaan tulet kuitenkin tänne mielipidettäsi kertomaan.
Jokainen arvostelija voi vapaasti valita aiheen, ja kirjoittaa tarinan.. Minä todella nostan hattua, jos joku yltää yhtä suureen suosioon kuin Hande.
Tuskin Handen suosio johtuu meidän kieroutuneesta (?) ajatusmaailmasta, vaan siitä, että tämä kaveri osaa luoda tarinastaan mielenkiintoisen, oli aihe sitten mikä hyvänsä.
Onhan meitä monenlaisia, onneksi.
"Turhaan tulet ... tänne mielipidettäsi kertomaan", eli turhaan tulet tänne keskustelemaan, niinkö. Eihän tämä nyt sentään mikään keskustelupalsta sentään ole!
Näyttää tämäkin yli 50 vuotias, jääneen koukuun näihin tarinoihin. No, et ole ainoa.
Joskus nämä viha/rakkaussuhteet purskahtavat esille tyrmäävänä kritiikkinä.
Scuore Sportivo näkyy myös tämän hyvin oivaltaneen.
Jotkut osaavat tarinoida, toiset nurista.
Kummallakahan lienee kannatusta?
”Jotkut osaavat tarinoida, toiset nurista. Kummallakohan lienee kannatusta?”
Totta kai sillä, joka osaa tarinoida. Siitähän tässä on koko ajan ollut kysymys.
Eihän se maailman tärkein asia ole, mitä tällaiselle palstalle kirjoitellaan. Toisaalta muistamme herra Goldfingerin kavereineen, he saivat viime vuonna Mercedes-Benz –keskustelun tyrehtymään täysin. Goldfingerillä oli kannatusta; kymmeniä vastauksia joka kerta, tuhansia lukijoita.
Oletko koskaan kurkistanut tämän samaisen Suomi24:n seksinovelleja? Surkeita kyhäelmiä, tökeröä kerrontaa ja hirvittävää kieltä. Useimmat sepustukset näyttävät kuitenkin saavan haltioituneen vastaanoton ja kannatusta: loistavaa, lisää tällaista! Ero handen tarinoihin on siinä, että seksinovellit sentään ovat oikealla paikallaan.
Itse kannattaisin autokeskustelua, ainakin silloin kun kyseessä on autokeskustelupalsta. Olen nimittäin kiinnostunut siitä tahattomasta komiikasta, jota nämä essonbaarin miesten keskustelut sisältävät: jos autosi ei minua miellytä, olet idiootti, typerys, homo. Parhaita tässä suhteessa ovat olleet MB-palsta ennen Goldfinger-ilmiötä, Audi, Opel ja joskus jotkut japanilaisautojen palstat.
Hauskin on kuitenkin oikeiden alfamiesten foorumi (AlfaBBS.tk). Sieltä selviää karulla tavalla, miten tärkeä auto voi olla nuorelle miehelle. Palstalla tosin ei solvata muita, kyseessähän on sisäänkirjoittautuneiden veljeskerho.
Yksi suosituimmista keskustelun aiheista on forumissa jo pitkään ollut ”Kanssaihmisten suhtautuminen Alfa Romeoosi". Joillekin on siis tärkeintä se, miten muut suhtautuvat hänen silmäteräänsä. Lieneekö minkään muun automerkin käyttäjillä vastaavaa suhtautumista?
Vielä suositumpi teema on ollut ”Yleinen boardilaisten bongaus-thread” (kaunista tämä suomen kieli), jossa äänekkäästi paheksutaan niitä Alfa Romeon omistajia, jotka eivät tervehdi muita Alfa Romeon omistajia tiellä vastaan tullessaan. Ei kai millään muulla automerkillä ole vastaavaa? Eikä varmasti missään muussa maassakaan kuin täällä Suomessa, jossa se sen sijaan on aivan luonnollista, että saman rapun asukkaat eivät tervehdi toisiaan.
Kasvava suosio on myös aiheella ”Tarrat”. Kuukausikaupalla siellä on jo väännetty peistä siitä, millaisen tarran kukin haluaisi rakkaimpansa takaikkunaan; käärmekuviolla vai myös Suomen lipulla? Tällainen autokeskustelu on paljastavaa ja hauskaa. Vaikka paljastavathan ne hande-tarinatkin jotain.
henkilökohtaisesti kannatat..(lainaus)"Itse kannattaisin autokeskustelua, ainakin silloin kun kyseessä on autokeskustelupalsta."
Kyllä kun tuota kommenttiasi lukee niin ei voi
ihmetellä mitäs keskustelua se on, pikemminkin muiden kyttäämistä ja onnetonta napinaa..ihme kyttääjä..
...sitä voinut sanoa paremmin. Kuka tätä harrastajaa on pyytänyt tänne palstanpelastusoperaatioihinsa, emme me hänen apuansa kaipaa. Eikse "Get a life!" sanonta olis ihan paikallaan tässä vaiheessa.
Kerrassaan mykistävän loistava tarina.
Luin antaumuksella taas. Sattuikin ajankohtainen aihe, eilen säntasi kissaparka Alfan alle huonoin seurauksin, ei tuntunut kivalta sekään. Juutalaiset olen kyllä jättänyt rauhaan.
Toisaalta Peter von Bagh on sanonut, ettei elokuvan tarvitse olla miellyttävä ollakseen hyvä.
...
Kesäisin grillatessanne makkaraa jne., mitä kaasua suositte?
Itse olen mieltynyt sinappikaasuun. :/
Olen mieltynyt näihin hermokaasuihin,- ehkä liikaakin... ainakin erään jo yli 50 vuotiaan herrasmiehen mielestä!
Suhtautua noin viileän asiallisesti typpiin joka sinua haukkuu ja parjailee!
Ei tietenkään ole fiksua ruvetakkaan typerystä solvaamaan, mutta ajatteleppa toki millainen surkimus sinuakin arvostelee. Mies joka rypee päivät seksipalstoilla tai täällä muita kyttäämässä. Ja vielä yli 50 kymppinen. Hyi Hitto!
Kiitosta vaan, nuori? ystäväni. Oikeastaan kysymykseesi olet jo omassa puheenvuorossasi vastannutkin. Juuri näistä syistä johtuen en vastaa ollenkaan itseeni kohdistuviin naljailuihin. Humoristisiin toki.
Kyse ei ole siitä, ettenkö siinä taiteenlajissa pärjäisi. En vaan tahdo, koska ne eivät ketään hyödytä, jos täällä tukkanuottasilla toisilleen tiuskitaan.
Saattaapa siihen sorja Sheriffimmekin paikalle karauttaa, ennen pitkää.
Itse luen mielelläni tarinoita, jotka saavat hetkeksi ajatukset irti tästä kiireestä ja paineesta. Olen paljon myös kahlannut läpi kirjallisuutta, jossa käsitellään armottomia ihmiskohtaloita. Niiden lukuhetkien jälkeen tuntuvat omat vastoinkäymiset leivosen liverrykseltä.
Parhaita tietenkin ovat huumoria sisältävät pläjäykset, jotka saattavat pelastaa
monesti koko päivän. Se on joskus niin pienestä kiinni.
Näitä tuntemuksia haluaisin omilla tuherruksillani myös muille välittää. En muita.