On käsittämätöntä lukea näiden lapsettomien (ja muidenkin) nyksien katkeria ja kylmiä kommentteja miehensä lapsista. Ovatko he niin hiton yksinkertaisia, mustasukkaisia vai pelkästään itsekeskeisiä etteivät voi / halua miehensä lapsia maailmaansa.
Tiedän kyllä ettei uuden kumppanin lapsia välttämättä opi rakastamaan mutta heitä TULEE kunnioittaa ja heidät Tulee hyväksyä. Lapset kuuluvat ns. vanhempiensa pakettiin.
Vai onko vain niin että nyksät eivät pidä puolisonsa lapsista siksi, että nuo lapset ovat sen merkkinä että puoliso on joskus rakastanut toista. Lapset ovat heidän rakkautensa hedelmiä. Jos näin on niin kyseessä on sairain mustasukkaisuuden laji.
Jos minä tietäisin että ex mieheni nykyinen vaimo kirjoittelisi lapsestani tuohon sävyyn, niin älähtäisin aivan varmasti. Toisaalta jos ex-puolisoni saisi samaa selville niin saattaisi olla että se liitto päättyisi siihen.
Minulla on onni matkassa, sillä ex mieheni vaimo on lapselleni tärkeä ja heillä on erittäin hyvät välit. Itselleni taas nykyisen mieheni lapset ovat todella tärkeitä. Koen että lapset ovat vahvasti osa miestäni ja koska rakastan häntä suuresti ei lapsista pitäminen ole todellakaan vaikeaa.
Niin tai näin minusta lasten mollaaminen on todella ala-arvoista.
Tiedän kyllä ettei uuden kumppanin lapsia välttämättä opi rakastamaan mutta heitä TULEE kunnioittaa ja heidät Tulee hyväksyä. Lapset kuuluvat ns. vanhempiensa pakettiin.
Vai onko vain niin että nyksät eivät pidä puolisonsa lapsista siksi, että nuo lapset ovat sen merkkinä että puoliso on joskus rakastanut toista. Lapset ovat heidän rakkautensa hedelmiä. Jos näin on niin kyseessä on sairain mustasukkaisuuden laji.
Jos minä tietäisin että ex mieheni nykyinen vaimo kirjoittelisi lapsestani tuohon sävyyn, niin älähtäisin aivan varmasti. Toisaalta jos ex-puolisoni saisi samaa selville niin saattaisi olla että se liitto päättyisi siihen.
Minulla on onni matkassa, sillä ex mieheni vaimo on lapselleni tärkeä ja heillä on erittäin hyvät välit. Itselleni taas nykyisen mieheni lapset ovat todella tärkeitä. Koen että lapset ovat vahvasti osa miestäni ja koska rakastan häntä suuresti ei lapsista pitäminen ole todellakaan vaikeaa.
Niin tai näin minusta lasten mollaaminen on todella ala-arvoista.
Vastaukset 69
Vanhimmat
ja toivon totisesti että ovat provoja, ei näin hirveää kohtelua saisi edes koiratkaan mitä täällä miehen lapsista puhutaan, joulupöydästäkin ajetaan pois...
Olen sitä mieltä, että kun ottaa miehen niin ne olemassa olevat lapset kuuluvat pakettiin, ex-mieheni nyksä oli juuri tällainen tapaus, kaksi vuotta vei mieheltä aikaa tajuta, että homma ei toimi jos vaimonsa kiristää,uhkailee ja on mustasukkainen lapsista. Se meni jo niin sairaaksi että vaikutti meidän kaikkien elämään. Lapset traumatisoituivat pahasti ja tässä nyt niitä jälkiä korjaillaan. Exä otti eron siitä ihmisestä ja toivotti alimpaan helvettiin...
Itse jos joskus rakastun niin ehtona on ehdottomasti että mies ottaa myös lapseni mukaan perheeseen, täysivaltaisesti. Sellaista miestä odotellessa....
kunnioittaa miehen lapsia?Mitä niin spesiaalia he ovat tehneet että ansaitsivat kunnioitukseni?
Kunnioitus ansaitaan teoilla,eikä se ole millään muotoa automaatio joka tulee uuden suhteen/liiton myötä.Sama pätee niin lapsiin kuin aikuisiinkin.
En pidä mieheni lapsen äidistä,sillä liiaksi on ronkkinut ja ilkeillyt elämäämme..se on pakostakin siirtynyt ajatteluuni mieheni lapsesta.Miten siis voisin rakastaa lasta,jonka äiti on tehnyt elämästäni helvettiä??
Hyvä tunne tulee aina hyväksymisestä..tunteita ei voi pakottaa..ne ansaitaan hyvillä teoilla.
Rakastan omia lapsiani,ja sanon joka päivä lapsilleni kuinka paljon heitä rakastan..mieheni lapsille en sano,enkä heitä rakasta..olenhan heille vieras ihminen.
Siis kun lapsen äiti on ilkeä niin se kostetaan syyttömään lapseen. Kun sinun sukulainen tekee jotain typerään, niin se oikeuttaa kohtelemaan sinua huonosti. Voi pyhä sylvi tätä aikuisten maailmaa.
Kysyt että miksi lapsia pitäisi kunnoittaa. Tuo kysymys kertoo kyllä paljon sinusta. Minä kun kunnoitan jokaista ihmistä ihmisenä mikäli he eivät sitten käyttäydy niin asiattomasti että syövät käytöksellään kunnioituksen. Lapsista puheen ollen, lapsi tekee ja sanoo varmasti asioita jotka saattavat loukata, mutta kaikkien pitäisi muistaa että lapsi on lapsi, vasta aikuiselta voidaan odottaa että he ottavat vastuun kaikista sanoistaan ja teoistaan.
Kuten kirjoitin ei kukaan varmaan odotakkaan että äiti- tai isäpuoli oppii rakastamaan puolisonsa lapsia (kannattaa lukea teksti kunnolla että osaa vastata oikein). En minäkään rakasta mieheni lapsia kuten omaani, mutta minä pidän mieheni lapsista syvästi, haluan heille pelkkää hyvää ja kunnoitan heitä ihmisinä, vaikka olenkin loukkaantunut joskus heidän sanomisistaan.
He ovat kuitenkin lapsia vasta. En voi hyväksyä heiltä sen vähempää tai enempää kuin omaltakaan lapseltani.
Kuten jo kirjoitin, minusta on suorastaan kuvottavaa miten naiset tänne kirjoittavat puolisoidensa lapsista. Miettikääpä jos ex:nne puoliso kirjoittaisi samoin teidän lapsistanne.
perhettä,et ketään sen jäsenistä. Hävettää puolestasi.
olen myös AIKUINEN!
Mihin lapsi on syytön?Tai mistä häntä syytän?
Sanoin etten rakasta mieheni lasta/lapsia.
Hyväksyn,autan ja annan kylläkin aikaani/tai rahaa kun sitä tarvitsevat.
Ei tässä mikään pyhä sylvi nyt auta..elämä on otettava sellaisena kun se vastaan tulee,ei tarvitse teeskennellä tekevänsä tai olevansa jotain muuta kuin on.Jaksamisellakin on rajansa.
lapsiani,joten tiedän kyllä miltä se tuntuu.Silti minun on hyväksyttävä hänen kantansa asiaan..en voi häntä pakottaa välittämään lapsistani..On siis asetuttava toisen asemaan..kuten ilmaisit,joten siksikin minä ymmärrä miksi en voi pakottaa itseäni rakastamaan toisen naisen lasta..koksa ninen on mitä/mikä on!
Siis SINUN mielestäsi??
Itsellä on suuri perhe,omia lapsia on useampia..ja ansaitsen todellakin kaikki heidät ja olen heille hyvä äiti.
Lasten isä ei niinkään ole lastensa tukena/ lähellä ollut(valitettavasti).
Miehelläni on pari lasta, joista toinen asuu kanssamme..välit ovat lähilapseen hyvät ja lämpimät.Enemmän hän kertoilee asioitaan minulle kuin isälleen..isänsä ei ole ns."puhuvaa"tyyppiä,eikä oikein osaa olla lastensa kanssa.
Teen työtä vammaisten ihmisten parissa,työni on aikas raskasta..joskin antoisaa.Olen hyvin sosiaalinen,ja pidän ihmisistä..joten ei ole siinäkään puolessa kellään valittamista.
Se seikka,että en rakasta mieheni etälasta..se on vain fakta.Tokihan häntä olen joutunut enemmän hoivaamaan,koska mies on töissä tai muutoin estynyt lastaan hoivaamasta.Hoidan lapsen ruoan,säännöllisyyden ruoka-ajoista jne.En sano vihaavani häntä,ja otan syliini jos tarve niin vaatii.
Mikä siis tekee minusta ihmisen joka EI ansaitse perhettään??
Minulla oli perhe olemassa,jo ennen kuin tapasin nykyisen mieheni..eikä nuo lapseni ole vielä vähään aikaan kotoa pois muuttamassa;)
Kuka tässä on rakastamiseen pakottanut.
Lueppa alkuperäisen viesti, siellä nimenomaan sanotaan ettei varmasti kukaan odota että rakastaa puolisonsa lapsia.
Ja toisaalta on käsittämätöntä miten naiset kostavat puolisoidensa lapsille äitiensä teot
mutta muiden naispuolisten mielsetä siis hirviö on se,joka ei toisen naista rakasta.
Sama pätee muihinkin lapsiin,jotka eivät ole omiani..en väitä rakastavani heitä..pidän,ja völitän kylläkin läheisteni lapsista.Rakastaminen ja tykkääminen ovat aivan eri asioita..
rakasta.
Kiire näköjään tekee tepposiaan;)
No,ehkä joku alkaa tuostakin ilkeileen..ainakin ne täydelliset kasvattaja/äiti/-puoli naiset;)
Mua tuo pikku kirjoitusvirhe alkoi vaan hymyilyttämään. Tekee välillä hyvää muista kirjoituksista kohonneen verenpaineen tasaamiseksi. Siis kiitos nopeille sormillesi =))
huumoria ei tässä elämässä pärjää.
Kun oikein maailma tuntuu murjovan,ja kokee ettei millään selviä..auttaa asioiden tarkastelu uusin silmin(myös huumorin keinoin),ja kun toteaa että "pahemminkin vois olla",niin taas jaksaa:)
vastaa:
Hyväksyn kyllä mieheni lapset. Olin heistä tietoinen jo ensimmäisten treffiemme aikana, kun silloinen heilani, nykyinen mieheni kertoi.
Kohtelen lapsia kunnioittavasti ja asiallisesti, kuten hekin tekevät isänsä ja äitinsä opettamana. En vaan halua alkaa leikkimään äitiä. Mitäs väärää siinä sitten on?
Siis just joo. Kunnoitat...et vaan tee edes ruokaa, etkä lasten kanssa mitään muutakaan.
Mahtaa lapsista todella tuntua että vihaat niitä.
Kuinka itsekäs ihmine voikaa olla !
laittaa ruokaa ja leikkii lastensa kanssa. Se on hänen velvollisuutensa, ei minun.
muutaman vuoden ne "isän työt"l. kun miehen etälapsi tuli kotiimme,hoidin häntä,laitoin ruoan,tiskasin,pyykkäsin ja puunasin.Lisänä oli vielä omat lapset,oma työni(myös viikonloppuisin)..kertakaikkiaan VÄSYIN siihen että mie uurastan,ja mies vetelee sikeitä tai viettää hetken "laatu aikaa"etälapsensa kanssa.
Muut kun lähti ulos "huvittelemaan",niin minä jäin kotiin töitä tekemään..ei ollut reilua.
Siispä aloin olemaan yhä enemmän viikonloppuja töissä,sillä en halunnut olla kotona orjan asemassa.
Totesin miehelle että jospa hän itse hoitaisi vast ees lapsensa hoidon ja myös ruokapuolenkin..no, sen verran muutosta tuli että laittoi ruoan omille lapsilleen..ei minun lapsilleni.
Kunnes totesin jälleen että ei ole reilua että kun olen töissä,ja hän kotona,ja kerran laittaa ruoan omille lapsilleen..eikö minunkin lapseni saisi myös ruokaa..koska minä ne ruokatarvikkeet olen maksanutkin??
No,lupasi vast ees siten tehdä...lupaus on kuitenkin vasta lupaus.
Mies on idiot jos pitää omia lapsiaan parempina kuin puolison lapsia..pitäis tajuta että kun on eronnut,sillekin tapahtumalle on omat syynsä.Eli exät on perseestä!
Sinä vain pyörität elämääsi oman napasi ympärillä.
Toivon mukaan luet ajatuksella tuon äidin kirjoituksen jonka lapset joutuvat kokemaan saman kohtelun isänsä luona.
uuden suhteen tiellä. Sehän on selvä asia. Jokainen haluaa aloittaa avioliitonsa alusta eikä tulla valmiiseen pesään.
Minusta olisi hyvä, jos isä ei tapaisi lapsiaan vähään aikaan, kun solmii uuden avioliiton. Puolisoilla on oltava oma kuherrusaikansa, johon eivät lapset kuulu. Tuon ajan on oltava ainakin kuukauden mittainen, mieluummin puoli vuotta.
Minusta näyttää siltä, että te exät ette kunnioita ex-puolisonne kotirauhaa, vaan olette lähettämässä lapsenne exänne luokse silloinkin, kun heidän läsnäolonsa on täysin sopimatonta.
Perheen ulkopuolella asuvat lapset eivät kuulu perheeseen, vaan he vain silloin tällöin vierailevat isänsä luona, missä heitä kohdellaan niin kuin muitakin vieraita. Tämän pitäisi olla selviö myös ex-vaimolle!
Perheen ulkopuoliset lapset eivät myöskään kuulu mihinkään "pakettiin". Kun nyksä menee naimisiin eronneen miehen kanssa, hän ottaa vain miehen, mutta ei tämän edellisen avioliiton lapsia, jos siis lapsia ei ole otettu yhteisessä kodissa kasvatettaviksi, niin kuin harvoin on asian laita, jos lasten äiti elää.
Ps Nyksillä ei ole mitään syytä katkeruuteen, koska he eivät ole epäonnistuneet missään. Te exät niitä katkeria olette.
Voi luoja kumpa tuo teksti olisi provoa ! Mutta turha kai toivo on.
Mitähän katkeruutta näet esim. minun kirjoituksessani. Kerropa se. Minun ei tarvitse olla onneksi katkera kellekkään. Ex:n kanssa ollaan väleissä ja hänen vaimonsa on aivan huippu tyyppi. Nykyisen mieheni kanssa olen onnellisempi kuin koskaan, ja hän hoitaa asiat ex:nsä kanssa. Hänen lapsensa ovat minulle tärkeitä.
Minusta on käsittämätöntä itsekyyttä vaatia jotain helvetin kuherruskuukautta suhteen alkuun. Ne lapset kun on osa isänsä elämää jo ennen näiden itsekkäiden naikkosten mukaan tuloa.
Jos ette hyväksy lapsia ottakaa hitto vie lapseton ukko itsellenne.
Teidän kaltaisten takia heikot miehet saattavat hylätä lapsensa, ja hylkääminen musertaa lapsen, aina.
Oletteko valmiita kantamaan seuraukset teoistanne ?
Lapset ei ole koskaa tiellä. Jos suhde ei kestä toisen lapsen mukana oloa, ei suhdetta kannata edes yrittää ylläpitää.
On käsittämätöntä väittää ettei isän lapset kuulu perheeseen ! Totta hitossa ne kuuluu. Ne on sen MIEHEN LAPSIA.
Ottakaa jo nenä pois ruskeasta aukostanne ja herätkää tajuamaan miten toimenne vaikuttavat lapsiin.
Tässä on oikein nyxän perikuva.
Voi helvetti mitä itsekkyyttä.
Lapsista viis kunhan Minulla on mahdollisimman Helppoa eikä kukaan vaaaaan rasita mun elämää.
Fy Fan
Komppaan alkup. kirjoittajaa; puolisonsa kumppani on ensisijaisesti parisuhteessa puolisonsa kanssa, puolison lapset eivät ole mitenkään tärkeysjärjestyksessä ykkösenä lapsettomalle puolisolle. Eikä kuulu ollakaan. Asiallinen voi silti olla näitä vierailevia lapsiakin kohtaan.
Eivät lapset odota isin/äidin puolisolta "vanhemmanrakkautta", sitä varten on jo omat vanhemmat.
Näistä "välittämisistä" skitsoilevat lasten vanhemmat, koko maailman täytyisi rakastaa heidän aikaansaannokosiaan, ja varsinkin uusien kumppaneiden. Mutta kotileikki ei jatku siitä mihin jäi edellisen kumppanin kanssa. Se olisi hyvä aikuisten ihmistenkin tajuta, vaikka lapsia oltaisikin saatu aikaan. Ei ole vaikeaa matematiikka.
kokenut tuon tilanteen jätettynä vaimona. Heh.. on hyvä että ihmisillä on tota mielikuvitusta..
Huomasithan sen itsekin.;)))
Lasten tulee olla tärkeimpiä kummallekin vanhemmalleen ja jos vanhemman uusi seurustelukumppani ei hyväksy tätä, karahtaa homma karikoille.
Kuinka monta kertaakaan isä laiminlyö lapsiaan uuden naisensa painostuksesta.
Ja siis tää kuherruskuukausi asia.... kenestä se on ok, voisi vaikka hakeutua hoitoon !
Aivan kauheaa luettavaa, onneksi jokainen fiksu isä/äiti välttää tälläisiä ihmisiä viimeiseen asti.
Kirjoittajaa muistuttaisin siitä että mies on myös lapsensa tehnyt, eli oikeutus "kuherruskuukauteen" ei vaan käy. TUskin sinäkään luovuttaisit lapsesi vuodeksi pois että saisit uuteen puolisoon tutustua,mutta sitähän sinä et tajua koska sinulla ei ole vielä lapsia(toivottavsti ei koskaan tule olemaankaan). Normaalin äidin ja isän rakkaus lapseen ylittää kaikki rajat, rakkaus on toisenlaista kun rakkaus puolisoa kohtaan, se kestää PALJON enemmän, mutta sitähän et voi tietää koska tuskin koskaan olet aitoa rakkautta saanut/antanut koska tämän tekstin pystyit kirjoitamaan.
Jos tämä teksti oli provo, sekin kertoo sinusta jo paljon ihmisenä, normaali aikuinen nainen/mies ei pystyisi kirjoittamaan tälläistä tekstiä. Toivottvasti olet niin lapsi vielä, ettet tarvitse hoitoa vaan muutama vuosi kasvua riittäisi.
taidoilles.
Itsell on lapsia,olen aikoinaan eronnut..kuin on myös entinen puoliso tahollaan uuden puolisonsa/lapsen kanssa.
Olen naimisissa,ja miehelläin on lapsia.Ja hänen ent.suhteellaan on uus mies ja lapsikin.
Kokemusta siis moneen suuntaan,ja rakkauden eri tasot läpikäytynä.
Kyllä se vaan niin on että rakkaus lapsiin ei ole samanlaista rakkautta kuin on rakkaus aviomieheen.
Rakkaussuhde mieheen on paljon syvempää ja kokonaisvaltaisempaa.
Aikuinen suhde on aivan eri asia kuin Aikuisen suhde omaan lapseensa..eikä lapsi korvaa koskaan toista aikuista!
Sinun tekstisi oli täysin vailla sävyjä,niitäkin kun välittämisen tasoista löytyy..
Kun vanhemmat eroaa, niin lapsille ja isälle pitää järjestää yhteistä aikaa tottua uuteen tilanteeseen, ettei ole enää äitiä siinä mukana. Vieras ihminen vain sekoittaa kaiken perinpohjin, ettei siitä tule yhtään mitään. Ainakin viisi vuotta, pitää uusikiden olla poissa, jotta tilanne rauhoittuu.
Näyttää siltä että uusikoit ei kunnioita miestä, hänen lapsiaan ja ex vaimoa lainkaan, vaan syöksyy suin päin suhteeseen, ajattelematta.
Perheenulkopuolinen ihminen ei kuulu lasten ja miehen perheeseen vaan kuuluu olla vain silloin kun lapset eivät ole isän luona. Se olisi parempi niin, jottei lapset kärsi. Tämä pitäisi uusikolle olla selviö!
Uusikko ei kuulu mihinkään sukuun eikä mihinkään pakettiin. Kun mies eroaa, hän on tärkeä ihminen lapsille ei arvosta uusikkoa siinä määrin, että menisi lasten edelle. Lapset ovat miehelle tärkeimmät asiat, eikä halua että uusikko erottaa lapset hänestä kaikin tavoin.
muun kuin äidin tiellä, ja sen tiedät kyllä itsekin Lissu. ;)
siksi näitä katkeria viestejä pursuaaaaaaaa!
olen kyllä sitä mieltä, että saisit jo lopettaa niiden katkerien uusikkoviestien pursuttamisen! :D Ne kun eivät auta sinua millään lailla, miehesi uusikko on ja pysyy.
Muutama muukin lienee kanssani samaa mieltä.
ja sen tähden hänellä niitä uusikoita on, ettei tarvi surra yksin. Mutta aivan sama meille, oma on valinta. Meillä on nyt oma elämä, ja lapset ovat onnellisa olleet, joten meitä ei haittaa.
ivan sama, ihan sama, mä olen niin onnellinen ja kirjoitan uusperhepalstalle, kun olen niin yksin ja onnellinen. Aivan sama, oma valinta. Ihan sama, aivan sama.
Mutta totta se on että seksi auttaa katumiseen!
No se on sun tapasi poistaa katumus itsestäsi.:)))
parempi olo ja saa muuta ajateltavaa!
Ei tarvitse joka hetki katua sitä että meni joskus naimisiin ja teki lapsia.
Kuten kaksi edellistä kirjoittajaa kirjoitti on rakkaus lapsia kohtaan erilaista kuin kahden aikuisen välinen rakkaus. mutta tämän jälkimmäisen väite siitä (mitä nyt erittäin sekasvasta tekstistä sai selvää) että rakkaus aikiusten kesken on paljon syvempää ja kokonaisvaltaisempaa on kyllä kyllä täyttä bullshitia.
Mies voisi teoillaan tappaa rakkauteni häntä kohtaan, lapsi ei koskaan. Siinäpä se nähdään mikä rakkaus on syvintä.
Tämähän oli vain selvästi vastaus tuohon kirjoitukseen jossa vaadittiin ettei lapset saa mennä isälleen "puolen vuoden kuherruskuukauden" aikana.
Ihan yhtä sairaita väitteitä molemmat. Kummallista vain, että tämä kirjoitus sai paljon enemmän katkeraa palautetta. Että tässä sen näkee että kyllä ne taitaa pelkät nyxit enemmän tänne kirjoittaa katkeria juttujaan.
Onneksi en ole yksi teistä katkerista ihmisistä.
Säälin vain niin kovasti lapsia jotka joutuvat kaltaistenne kanssa olemaan tekemisissä.
Ja siksi kadun.
tähän (sinun kirjoittamaasi?) viestiin:
Kovati mies katuu
Kirjoittanut: nyt jälkeenpäin 4.12.2008 klo 12.45
ja sen tähden hänellä niitä uusikoita on, ettei tarvi surra yksin. Mutta aivan sama meille, oma on valinta. Meillä on nyt oma elämä, ja lapset ovat onnellisa olleet, joten meitä ei haittaa.
eikä mihinkään pakettiin???
Kyllä minä "uusikko" kuulun nykyisen puolisoni sukuun, olen heille tärkeä ja tykätty. Ja sen lisäksi kuulun vielä ex-miehenikin sukuun hitusen, eli tapaan lasteni isomummia säännöllisesti.
Ja kuulun omaan sukuuni...
Kunnioitan puolisoani, lapsiamme (omiani ja hänen), kaikkia lähi sukulaisiamme ja ystäviämme.
Mutta sitä ex-vaimoa minun ei tod. tarvitsekkaan kunnioittaa, miksi pitäisi?
Enkä syöksynyt mihinkää suinpäin, tutustuimme, rakastuimme jne...
Minä olen mieheni perhettä, en siis "perheen ulkopulinen" ja minä en kodistani mihinkään lähde, kun sinne etä-lapset tulee, miksi pitäisi?
Kukaha järjen jättiläinen siellä taas kynäili??
niinkuin minä. Ei meiltä suku kadonnut vaikka mies kätosi. Yhä ollaan tekemisissä.
serkkujen yms. vanhemmat kuuluvat sukuun.
Sukupolvien ketju yhdistää, eivät satunnaiset paneskelut.
"tekemisissä" ex-miehesi suvun kanssa niin se ei tee sinusta heille sukulaista, vaikka kuinka haluaisit. Sukulaisuussuhde loppui avioeron myötä. Lapsiesi sukulaisia he ovat kyllä.
sukuja silloin, kun sen seurauksena syntyy lapsia. Näistä tulee vanhempiensa sukujen jäseniä, bylsimällä ei sukuun luikahdeta.
Onneksi – mulla ainakin olisi järjetön määrä joulukortteja lähetettävänä.
Meillä on sama sukunimi, ja olen se ensimmäinen vaimo, ja kuulun samalla lailla sukuun kuin ennenkin. Ei se huonosta miehestä eroominen minusta suvutonta tehnyt. Päinvastoin anoppi ja appi ym ovat vieläkin läheisempiä kuin ennen, ja joulu mennään taas samaan tapaan anoppilaan!;)) Mutta eipä ole kutsuttu niitä satunnaisia tilaipäisiä uusia ex miehen suhteita! Hih... että kukas se oikein sukuun kuuluu? Älä ole katkera että sinut on pois potkittu.
synnytään,sinut adoptoidaan..tai sitten avioliiton kautta.
Eron jälkeen EI kuuluta enää ex-puolison sukuun..sen kun moni ex-nainen tajuais..se sukuun tuppaaminen kun ei ole kellekään mukavaa.
Sekö tekee sinusta EX-miehesi vanhempien sukulaisen, että olet se ENSIMMÄINEN vaimo???
Sekö tekee sinusta sukulaisen että sinulla on sama sukunimi kuin EX-anopillasi ja EX-apellasi? Minulla on aika yleinen sukunimi, näköjään sitten kaikki samannimiset ovat minullekkin sukua...
Tekeekö sinusta sukulaisen sillä perusteella että olet läheisissä väleissä EX-anoppisi ja EX-appesi kanssa? Tuolla perusteella minäkin voisin olla sukua mm. kaikille ystävilleni sekä naapureille...
Oletko sukulainen sillä perusteella että menet jouluksi EX-anoppilaasi???
Minä en ole katkera, enkä pois potkittu. Minä olen hyvissä väleissä ex-anoppini ja ex-appeni kanssa, mutta en koe enää kuuluvani heidän sukuunsa!
ei ajattele lastensa kuuluvan OMAAN uuteen elämäänsä?Siten kun oma exäni ajattelee/suhtautuu lapsiinsa.
Itse menin nykyisen mieheni kanssa yhteen koska rakastin/rakastan häntä..kuten hänkin rakastaa minua.
Toisemme halusimme em. syystä,emme syystä että kummallakin on lapsia.
Mietin tuossa sanaa "heikko mies"..jos puhut omasta kumppanistasi..siitä entisestä siis,niin kysyn alistitko hänet niin että koet exäsi olevan jotenkin "heikko mies"..mistä muuten moinen ilmaus?
Ex mieheni ei ole mitenkään "heikko mies",hän ei vaan halua olla omien lastensa kanssa missään tekemisissä.
on rakkaus silloin,kun se on tasavertaista!
Aikuisen ja lapsen suhde ei ole tasavertaista,sillä on kyse aikuisen suhde lapseensa joka on siis se heikompi osapuoli.
Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen,vaikka vanhempi olisi millainen tahansa..lapsi hyväksyy vanhempanasa(useimmiten)muttei välttämättä koe/miellä sitä tunnetta rakkaudeksi.
Kahden aikusisen välinen suhde,tasavertaisina kumppaneina..lisänä seksi,välittäminen ja pyyteettömyys.Se valtaa sielun ja mielen ollen siksi KOKONAISVALTAISEMPAA.
Sellaista tunnetta ei lapsi korvaa,ei koskaan.
Ei ihme että teiltä on suhde päättynyt,kun olette unohtaneet mitä on kahden ihmisen välinen rakkaussuhde!
UUSIKKO?
Ymmärrän sanan nuorikko,kuin myös Untuvikko..mutta että uusikko??
Minä olen miehelleni vaimo,muita vaimoja hällä ei ole.
Olemme rakastuneita yhä,muita emme rakasta..lapsistamme välitämme ja tykkäämme.
Emme ole nuoriakaan enää,joten olisi outoa ajatella itseäni "uusikkona".Se on täysin keksitty sana,jonka joka ilkeämielinen suhteesta erotettu naisenkuvatus on keksinyt.
Ihmiset ovat eronneet aina,mutta ei silti kenenkään uutta puolisoa ilkeästi nimitelty.Se olisi vain ollut osoitus omasta sivistymättömyydestä.
Ensinnäkin en koe olevani tuo puhumasi kohderyhmä, koska välitän erittäin paljon miehen pojasta. Olen kuitenkin jonkun verran tutustunut muihin keskustelupalstoihin, joissa ei vain raapaista pintaa ja ns. läyhätä anonyymeina. Ja uskon, että tuossa ei taustalla oikeasti ole nuo mainitsemasi syyt. Sellaista voi esiintyä alkuaikoina, mutta ei se ole pitkissä parisuhteissa mitenkään taustalla. Sellaisessa jossa saman katon alla asustetaan. Ensinnäkin edes se lapsen hyväksyminen lähtee aivan eri tasolta, kun kyseessä ei ole vanhempi. Ei ole niitä vaaleanpunaisia lasia, joilla lasta katsoa. Jokainen voi koittaa ottaa sen naapurinlapsen joka toinen viikko kotiinsa 24h ja huomaa, että suhde lapseen alkaakin vaatia paljon enemmän. Toinen mitä olen huomannut on se, että jos on niinkin riitaisia (kuin täällä vaikuttaa exillä ja nyxillä) suhteita exien ja nyxien välillä ja siis kuviot menevät todella rumiksi, niin valitettavasti se lapsikin saa siitä osansa. Hän edustaa UO:lle sitä vaikeaa puolta perhekuviossa.
Mutta myös se, miten puoliso suhtautuu voi vaikuttaa. Valitettavasti on niitäkin eroäiteja ja -isejä, jotka vaativat kumppaniaan suhtautumaan heti alkuajoilta lapseensa kuin omaansa. Asetetaan siis sellaiset vaatimukset heti ensiksi, jotka ei ole mahdollista toteuttaa. Minun ja lapsipuolen väleihin vaikutti ehdottomasti positiivisesti se, että tosiaan vaadittiin tuota hyvää käytöstä mutta ei oletettu minun olevan äiti vaan minun ja pojan annettiin vuosien varrella muovata se omanlaisemme suhteemme. Meitä ei pakotettu halimaan, pitämään jne vaan saimme huomata sen toisen ihmisen positiiviset puolet itse ja saimme kiintyä toisiimme omaa tahtia. Jos kyseessä etäisä/äiti niin myös se oma suhtautuminen lapseen voi olla suuren syyllisyyden sävyttämää: Kun lapsi on paikalla niin perheen käytännöt laitetaan täysin ylösalaisin ja eletään kuin Disneylandissa; tämä romuttaa sen normaalin vanhempi-lapsisuhteen lisäksi myös vanhempipuolen suhtautumista.
Sitten uskon myös olevan niitä miehiä ja naisia, jotka kaikesta halustaan huolimatta eivät vaan osaa suhtautua siihen lapseen. On rakastuttu lapselliseen ihmiseen, mutta ei osata ottaa sitä lasta paketin mukana.
Eron jälkeiset kuviot voivat olla hankalia ja sitten kun siihen liitetään uusperhe, niin se vaatiikin sitten ihmisiltä vielä enemmän. Eikä ainoastaan UO:lta ja exältä vaan ihan kaikilta. Tuo olisi niin hyvä jokaisen muistaa, että kohtuus kaikessa. Niin siinä mitä odottaa puolison exältä, puolisolta, LAPSELTA etenkin, kuin myös se mitä odottaa omalta exältään (uusperheellinen tai ei) tai hänen UO:ltaan. Ja vaikka kuviot olisivat vaikeita ja henkilökohtaisesti kokisi sen UO:n/exän olevan kamalinta maailmassa, niin pitäisi sen lapsen takaraivossa eikä hankaloittaisi lapsen eloa riidoillaan ja negatiivisilla suhtautumisillaan. Hienoa että te ap olette tässä onnistuneet hyvin. Sitä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä ja syytä sinunkin itseäsi olalle taputtaa, koska vaikka et edes siihen uusperheen suurimpaan vastuurinkulaan kuulu, niin olet toiminut siten, että lapsellasi on mahdollisimman hyvä olla. Äläkä kyllästä liikaa itseäsi tämän paikan jutuilla. Valitettavasti aina tulee olemaan näitä mustempia kolikon puolia. Osa niistä korostuu tässä paikassa, kun kaikki päästävät niitä sielunsa syvimpiä ulos - en usko, että lapsille kukaan UO/ex on niinkään julma mitä kirjoitukset täällä antavat käsittää. :)
eihän hänellä ole perhettä? Hän kuuluu sinkkujen palstalle. Minäkin voisin olla lapsenlapseton mummo, tai kummilapseton kummi! Heh..
mitä tällä kirjoituksellasi taas itsestäsi kerroit! ;) Sinä voisit muuten olla myös onnellinen aviovaimo ja sinunkin perheessäsi olisi MIES, ellet itse olisi töpeksinyt!
Lapsettomalla lapsen vanhemman puolisolla on perhe, johon kuuluu tämä puolisonsa ja vierailevat/ kanssa asuvat puolison lapset. Ikävää, eikö totta.
Aivoton Älykääpiö!
enempää perhettään kuin mitä ovat jo tehneet. Mun exä ainakin kunnioittaa meitä niin paljon, ettei tuo naikkosia meille, eikä koskaan ole kehuskellut naikkosilla, tai pakottanut lapsiaan heitä katsastamaan. Minun lapeni ovat minun, en ole antanut lupaa jakaa muiden naisten kanssa heitä.
lapset ole jo aikuisia ja hyvissä töissä? Tai jotain vastaavaa, eivät kuitenkaan enään alle 18v.?
Sulla ei ole eikä ole ollut uusperhettä, joten nosta kytkintä tältä palstalta.
ei ole perhettä. Lapsettomalla ihmisellä voi mainiosti olla perhe. Perhe ei tarkoita samaa kuin äitiys tai isyys.
Ihan vaan tähän vuodatuksesi väliin.
A) minkä ikäisiä lapsesi olivat kun naikkonen
vei heidän isän?
B) minkä ikäisiä lapsesi ovat nyt?
A) 4, 8,11
B) 37,41, 44
joka edes haluaisi "jakaa" tämän naisen lapset?
Siinä mielessä pelkosi lienee turha, Lissu.
Pera onkin jo ehtinyt täyttää 45, mutta en minä vieläkään sitä naikkosten kanssa jaa! Isä katuu nyt ja kärsii, mutta lapset kiittävät.
Eilakin käy todella hienoa koulua eikä tarvinnut kuin 16 kertaa pyrkiä. Gosmetoloogiksi valmistuu neljän vuoden päästä eli hienosti alle viiskymppisenä! Heh, silloin haluaisin nähdä isän naaman kun näin hienosti lapset menestyvät! Kovin se katuu, mutta nyt saa maksaa kun meidät jätti!
jos ei tiiä, turha arvailla.
:D :D :D
kysytään jotain asiaa, niin
eukko häipyy kuin p... saharaan?
ihanko itse moisen keksit??Voi mitä järjen aatelia..
sanoisin että Aivoton ei kirjoittaisi yhtään mitään,sen tajuaa sellainen ihminen jolla on AIVOT;)
en ole isän uusikko joka tulis isän elämään vaan isä tuli minun elämääni. Ja jos hän tuli minun elämääni sinne ei mahdu kuin yksi. vanhat lapset ei mahdu mukaan, sorry. Isän oma valinta jääkö yksin vai lähteekö lastensa luo
Miten voit olla isän vaimo? Hoh... en oikein nyt usko.... eikö se ole sun äitisi joka on isäsi vaimo?
tällä sivulla?Kuka puuttuu kirjoitus virheisiin tai muuhun epöolennaiseen asiaan jne.
Kyllä minä ainakin ymmärsin mitä kirjoittaja tarkoitti.
Sinä et ilmeisesti ole normi-älyllä varustettu yksilö?
Näsäviisaus ei ole viisautta.