Jos kuvailisit

harmaata ja jäännöksiä ruskan sävyistä.
Johtuu tapahtumista ja elämäntilanteesta.

ja minä pidän talvesta ja hiljaisuudesta, siihen lisättynä illalla laskeutuva sininen hämärä.

harmaata melkolailla, jotain punastakin sieltä
löytyy.

Niin, mustaa nyt yleensä pidetään Suomessa kuoleman ja synkkyyden värinä. Syynä kai ihmisen luontainen pimeydenpelko ja kristinuskon mukanaan tuoma symboliikka. Noin väriopillisesti musta tavallaan ei edes ole väri, se absorboi kaiken valon heijastamatta mitään ulospäin.

Itse koen asian jotenkin erilailla. Mustassa on niin valtavasti sävyjä, ei niin paljon kuin harmaassa, mutta kuitenkin.

Nyt on jokin purppurasävyinen mustakausi elossa. Tavallaan yhtä v******:ta, mutta samalla toiveikasta ja eteenpäin painavaa fiilistä. Odottelen vaalean vihreää lisää lähiaikoina, pääsisi violettiimpaan mustaan elämässä.

Nojoo, noin muutenkin musta on hauska ja hyvä väri, jos housut sattuvat ratkeamaan hanurista, ei hätää kun on mustat kalsarit.

Mitähän ihmettä taas koitin selittää...

=DW=

Tasaisen siniharmaata, kuten ulkona, ja koska elämässä on juuri nyt vähänkin liian tasaista ja rauhallista.

Mutta myös kullankeltaista, kuten kynttilän liekissä, sillä olen hyvällä ja valoisalla tuulella.

vihreää ja punakeltaisia sävyjä.

Uuninlämpöä, joulunodotusta, kasvamista ja toivorikkautta. Muutoksia elämässä, helpotusta työhön :)

Sellainen siniharmaa,utuinen valkoinen ja kullankeltainen valo heijastaa sen takaa antaen voimaa uuteen aamuun..
Olen elämässäni tilanteessa että monet asiat muuttuvat lähikuukausien aikana.
Kullankeltainen on minulle toivo uudesta tuntemattomasta,mitä en vielä tiedä,siellä voi olla värinä myös hyvinkin tumma sävy,mutta yritän löytää sen kullankeltaisen.

niin kummallisen mörkkiä. Se tulee valtavasta väsymyksestä ja alakulosta, syksyn ruskavärit ovat jääneet päälle, ja niihin on jopa lisätty jotain epämääräisen ruskeaa.
Onneksi vain pari viikkoa ja päivä ja valo lisääntyvät ja tulee kevät.

Toisaalta olen punainen jouluihminen ja koristelen kotini lämpimäksi joulunpunalla.
Sekin tulee jollain tavalla viiveellä.
Mutta ehtiihän tässä vielä.

Kaiken tämän mörkkeyden keskellä viivähtää elämäniloinen keltainen. Se pilkahdus tulee ihmissuhteesta joka kantaa ja kantaa tämän pimeydenkin yli.

värit..

Jaa että miksikö, koska eikös elämä ole sellaista - välillä tummaa lyijjynharmaata, välillä kullankeltaista, ja vaaleaa..iloisen kirkkaitakin raitojakin löytyy..

Elämän onni on asennekysymys..

on, kirkasta ja välillä tummempaa, kaikki sävyt mahtuu mukaan.

Siksi, että sellaistahan elämä on, ei aina ole kirkasta eikä aina synkkää.

Ruosteen punaista, sammaleen vihreää, tumman ruskeää, beigeä, lämpimät sinisen sävyt, keltaisen himmeät säteet. (Ei koske vaatetustani)

Maalauksissani toistuu nuo värit, huoneistoni, eri huoneissa huonekalusissa ja tekstiileissä on omat väriteemasa. Värit ovat lämpimiä ja viihdyn niiden keskellä. Värini eivät vaihtele, ne ovat samoja ajasta riippumatta.

...perusvärit. Puhtaat värit. Kuvastaa ajatteluani. Elää elämää perusarvojen/ajatusten mukaan, sopivasti sävyttäen värejä.

Keltainen väri ei esiinny esimerkiksi vaatteissa, mutta pidän siitä erityisen paljon. Se kuvastaa aurinkoa, lämpöä positiivisuutta. Uskoa tulevaan.

En pidä harmaista sävyistä, likaisen värisistä, ruskeasta, enkä hailakkaista.
Kirkkaat värit, ne ovat minun värejä :)

tahtoo vihreä, keltainen ja sininen olla aina mielessä :=))

heleän sinistä, valkoista, auringonkeltaista :)

Valkoinen, harmaa ja punainen.
Valkoinen edustaa toivoa mieheni parantumisesta,
harmaa niitä kuukausia, jotka olen pelännyt hänen henkensä puolesta ja punainen niitä ilon hetkiä, kun saan olla hänen kanssaan.

tällä hetkellä ehdottomasti.
Olen pitänyt sinisestä väristä jo useita vuosia mutta nyt se on vallannut kaikessa, johtuuko vuodenajasta ja sinisistä hetkistä kenties?
Nyt ei puutu kuin F-sininen enään.

Koska huomenna tulee neljä oliivinvihreää seteliä veronpalautuksina.