Täällä kirjoittaa moni vaivattu syntinen. Syntisille kuuluu ihana evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta, Jeesuksen nimessä ja veressä. Itselleni tieto ja sydämen tunto kaikkien synteni anteeksisaamisesta tuo valtavan ilon ja rauhan, Jumalan ylistyksen ja vapauden.
Hallelujaa kiitos Jeesus!
Varsinainen ihmettelyni tässä avauksessa kohdistuukin vanhoillislestadiolaisiin. Jeesuksen kiitos ja ylistys puuttuu lähes kokonaan tältä sivulta.
Luulisi viimeistään silloin kiitoksen ja ylistyksen Jumalalle purkautuvan huulita (näppäimistöltä), kun pääsee oman vanhurskauden liekanarusta irti, Jumalan lasten iloon rauhaan ja vapauteen. Tulee vähän ristiriitainen tunne, mietin sitä että kuinkahan moni onkin lähtenyt vanhoillislestadiolaisuudesta suoraan maailmaan, nauttimaan synnistä, eikä olekaan paennut Kristuksen syliin, Jumalan seurakuntaan.
Ymmärrän toki sen, että tämä on varmaan aika ärsyttävä kysymys niille, joiden mielestä elämä maailmassa, synnin vapaudessa, on ainoa oikea ihmisen elämä.
Toki ilokseni olen huomannut sen, että moni on saanut ottaa Jeesuksen vastaan sydämensä Herrana Syntiensä sovittajana ja Jumalan lupausten lunastajana.
Lopuksi totean sen että kaivoon ei saisi koskaan kantaa vettä, koska se ei pysy siellä. Väkivallalla ei voi ketään kasvattaan Jeesuksen uskoon. Tämä on jokaiselle uskovalle vanhemmalle opetukseksi, ettei vahingossakaan yritä väkisin saada lapsiaan uskoviksi. Jumala antaa uskon kenelle hän antaa,. Ihminen ei voi toiselle uskoa antaa, vaikka useamman lapsen isänä ja isoisänä ymmärränkin hyvin vanhempien tunteet.
Hallelujaa kiitos Jeesus!
Varsinainen ihmettelyni tässä avauksessa kohdistuukin vanhoillislestadiolaisiin. Jeesuksen kiitos ja ylistys puuttuu lähes kokonaan tältä sivulta.
Luulisi viimeistään silloin kiitoksen ja ylistyksen Jumalalle purkautuvan huulita (näppäimistöltä), kun pääsee oman vanhurskauden liekanarusta irti, Jumalan lasten iloon rauhaan ja vapauteen. Tulee vähän ristiriitainen tunne, mietin sitä että kuinkahan moni onkin lähtenyt vanhoillislestadiolaisuudesta suoraan maailmaan, nauttimaan synnistä, eikä olekaan paennut Kristuksen syliin, Jumalan seurakuntaan.
Ymmärrän toki sen, että tämä on varmaan aika ärsyttävä kysymys niille, joiden mielestä elämä maailmassa, synnin vapaudessa, on ainoa oikea ihmisen elämä.
Toki ilokseni olen huomannut sen, että moni on saanut ottaa Jeesuksen vastaan sydämensä Herrana Syntiensä sovittajana ja Jumalan lupausten lunastajana.
Lopuksi totean sen että kaivoon ei saisi koskaan kantaa vettä, koska se ei pysy siellä. Väkivallalla ei voi ketään kasvattaan Jeesuksen uskoon. Tämä on jokaiselle uskovalle vanhemmalle opetukseksi, ettei vahingossakaan yritä väkisin saada lapsiaan uskoviksi. Jumala antaa uskon kenelle hän antaa,. Ihminen ei voi toiselle uskoa antaa, vaikka useamman lapsen isänä ja isoisänä ymmärränkin hyvin vanhempien tunteet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lopuksi totean sen että kaivoon ei saisi koskaan kantaa vettä, koska se ei pysy siellä. Väkivallalla ei voi ketään kasvattaan Jeesuksen uskoon. Tämä on jokaiselle uskovalle vanhemmalle opetukseksi, ettei vahingossakaan yritä väkisin saada lapsiaan uskoviksi. Jumala antaa uskon kenelle hän antaa,. Ihminen ei voi toiselle uskoa antaa, vaikka useamman lapsen isänä ja isoisänä ymmärränkin hyvin vanhempien tuntee ** Mutta Vl uskohan tuleekin ihmiseltä ihmiseen, verenperintönä, niin ei tee Kiristinusko, se on otettava vastaan vain Jeesuksessa ja lähettävä seuraamaan Häntä, ei muuta.
että moni vl-uskossa kasvanut on oppinut tuntemaan vain jonkun vihaisen Jumalan joka ei rakasta ihmisiä ollenkaan. Sen vuoksi moni ei halua olla missään tekemisissä uskonnon kanssa sen jälkeen kun sieltä lähtee. Siksi en sitä yhtään ihmettelekään.
Kaikki ihmiset eivät saa lahjaksi uskoa ja jos Jumala ei heitä vedä niin sitten ei vedä.
Mutta me ihmisethän emme voi sanoa yhdestäkään pääsekö hän taivaaseen, mitä hänen sisällään oikeasti on jne.
Jokatapuksessa meidän tehtävä ei ole erotella.
Monien kanssa olen tällä palstalla iloinnut yhdenlaisesta uskosta itseni kanssa. Tunnen hyvin esikoislestadiolaisen perinteen, vanhoillisiin olen livenä tutustunut vain muutamiin yksittäisiin henkilöihin. Muun muassa kummipoikamme avioitui vanhoillislestadiolaisen kanssa. Toisista (vl) on jäänyt hyvin eristäytynyt kuva, toiset ovat avoimen iloisia.
Ymmärrän aivan hyvin sen, että jos lapsi pakotetaan "uskoon", niin siitä ei voi tulla mitään hyvää.
Jumala kun on agapee rakkaus, eikä sydämellinen rakkaus tunne sellaisia sanoja lainkaan, kun "pakko" taikka "pelko". Tätä taustaa vastaan on kammottavaa edes ajatella sitä, että joku sairas heikko nainen pakotetaan synnyttämään niin kauan kunnes henki lähtee.
Tätä taustaa vastaan jokainen ymmärtää sen, ettei tällaisia sääntöjä värkänneet ihmiset tunne lainkaan Jumalaa (rakkaus).
Kysymyksessä onkin Jumalan sijasta omavanhurskaus perkele. Omavanhurskaus ei tunne sääliä, se on itse saatana kamalimmassa muodossaan. Liikkeen johdolla on lisäksi vielä kunnian perkele, saavat leuhkia ihmisille isoista perheistä ja liikkeen suuresta jäsenmäärästä.
Ihmiset tarvitsevat yhteisöä jonka turvissa he voivat jakaa surujaan ilojaan ja muita tuntojaan ja kokemuksiaan. Tarve kuulua johonkin, on ihmisessä perustavaa laatua oleva primitiivinen tarve. Kaksi muuta vastaavaa tarvetta ovat, tarve kuulua jollekin ja tarve olla jollekin tärkeä. Sisiaaliseen ja uskonnolliseen haarniskaan pukeutunut muista eristäytynyt liike täyttää näitä tarpeita ilmeisen hyvin.
Vasta sitten tulee toppi, kun ihminen alkaa kaipaamaan rakastavaa ja lempeätä isukki Jumalaa, joka (Jumala itse henkilökohtaisena persoonana) rakastaa häntä juuri sellaisena kun hän on.
Liike jossa seurakunta on tekeytynyt Jumalaksi ja Pyhäksi Hengeksi ja hallitsee väkeä ankaralla itse keksityn lain ruoskalla, ei missään tapauksessa kykene vastaamaan rakastettuna olemisen tarpeeseen. Silloin nälkäinen ja janoinen alkaa kärsimään. Kielto kiellon päälle, käsky käskyn päälle, sitä se sitten on kun heikko ja monessa puuttuvainen ihminen valtaa Jumalan paikan seurakunnassa. Vallassa oleville tärkeintä on että valta ja komento säilyy heillä.
Palvelijoiksi valitusta, on tullut siinä vaiheessa seurakunnan isäntiä ja orjien käskijöitä.
Tämä ei orjan osa lopu ennen, kun orja sanoo, kiitos, tämä riitti minulle, Kristuksen lahjoittama täydellinen vanhuskaus riittää minulle ja teidän tehtävänne on nyt päättynyt.
Kiito seurasta.