mitä miun nyt pitäis tehdä??
olen seurustellut mieheni kanssa vajaan 2 vuotta, suunnittelimme menevämme kihloihin..
asumme vuokralla omakotitalossa ja meillä on yhteisiä lemmikkejä. lapsia ei ole.
kaikki on niin hyvin päällepäin.
mutta reilu vuosi sitten kuvioihin tuli hänen kaverinsa, johon tutustuin ja meistä tuli todella hyvät ystävät (mies).
lopulta huomasin ihastuneeni tähän tyyppiin ja hän tunnusti tunteensa minulle jokin aika sitten.
en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta nykyisen mieheni kanssa suhde on pelkkää riitelyä.
usein hän uhkaa ampua minut ja on lyönyt muutaman kerran. en kylläkään usko että hän on tosissaan.
minulla on paniikkihäiriö ja se vaikeuttaa arkista elämääni. mieheni ei sitä ymmärrä, mutta hänen kaverinsa on samassa tilanteessa.
yhdessä ollessamme asiat helpottuvat, saamme toisistamme voimaa. :D
tämä on niin väärin!!
nykyinen mieheni ei halua, kuin yhden lapsen, pienen pienen mökin jossa asuisimme 3:lleen ja lapsia hankitaan kuulemma vasta vajaan 10 vuoden päästä, kun hän on saanut elää nuoruuden rillutellen ja juhlien. silloin hän on yli kolmenkymmenen ja sanoo silloin rauhoittuvansa.
kaverinsa taas on 24 ja on odottanut perheen saamista nuoresta lähtien (epätavallista miehelle) ja minä olen samaa mieltä.
olemme myös puhuneet että lapsia pitäisi saada ainakin 5... jos luoja suo.
olen oikea peikkotyttö, enkä olisi uskonut että niin komea, suloinen mies voisi koskaan löytää minusta sielunkumppania..
tämä on niin uskomaton tilanne.
haluaisin olla hänen kanssaan, sillä tiedän että suhteemme olisi kestävä..
mieheni kanssa en usko ikuiseen rakkauteen.
emme ole tehneet mitään fyysistä väärää, mutta ajatuksissa olen tehnyt syntiä todella paljon.
en tiedä mitä tehdä.
neuvokaa! :D
olen seurustellut mieheni kanssa vajaan 2 vuotta, suunnittelimme menevämme kihloihin..
asumme vuokralla omakotitalossa ja meillä on yhteisiä lemmikkejä. lapsia ei ole.
kaikki on niin hyvin päällepäin.
mutta reilu vuosi sitten kuvioihin tuli hänen kaverinsa, johon tutustuin ja meistä tuli todella hyvät ystävät (mies).
lopulta huomasin ihastuneeni tähän tyyppiin ja hän tunnusti tunteensa minulle jokin aika sitten.
en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta nykyisen mieheni kanssa suhde on pelkkää riitelyä.
usein hän uhkaa ampua minut ja on lyönyt muutaman kerran. en kylläkään usko että hän on tosissaan.
minulla on paniikkihäiriö ja se vaikeuttaa arkista elämääni. mieheni ei sitä ymmärrä, mutta hänen kaverinsa on samassa tilanteessa.
yhdessä ollessamme asiat helpottuvat, saamme toisistamme voimaa. :D
tämä on niin väärin!!
nykyinen mieheni ei halua, kuin yhden lapsen, pienen pienen mökin jossa asuisimme 3:lleen ja lapsia hankitaan kuulemma vasta vajaan 10 vuoden päästä, kun hän on saanut elää nuoruuden rillutellen ja juhlien. silloin hän on yli kolmenkymmenen ja sanoo silloin rauhoittuvansa.
kaverinsa taas on 24 ja on odottanut perheen saamista nuoresta lähtien (epätavallista miehelle) ja minä olen samaa mieltä.
olemme myös puhuneet että lapsia pitäisi saada ainakin 5... jos luoja suo.
olen oikea peikkotyttö, enkä olisi uskonut että niin komea, suloinen mies voisi koskaan löytää minusta sielunkumppania..
tämä on niin uskomaton tilanne.
haluaisin olla hänen kanssaan, sillä tiedän että suhteemme olisi kestävä..
mieheni kanssa en usko ikuiseen rakkauteen.
emme ole tehneet mitään fyysistä väärää, mutta ajatuksissa olen tehnyt syntiä todella paljon.
en tiedä mitä tehdä.
neuvokaa! :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lyö ja uhkaa ampua? Eikö hälytyskellot jo soi, lähde pois kun vielä voit.
kiehdo elää miesten kanssa. Se olisi liian kauheaa.. miehet on tunteettomia toopeja.. niin olen siis peikonpoikanen. :)
Ei tässä elämässä olisi muuten mitään järkeä jollei pyrkisi kohti niitä korkeita tavoitteita.. Eli niitä mitkä sinulle jotain todella merkitsevät. Jos homma ei näytä hyvältä (nyt eikä tulevaisuuden kannalta) nykyisen ukon kanssa niin miksi tuhlaat elämääsi?
Yhdessäolossa on kyse muusta kuin uhrautumisesta ja kummasti se monilta naisilta tuppaa unohtumaan..
haukata hieman happea nii virkistyy ajatukset.Kauheeta ininää!
ei kannata jäädä. Kun täyttää kolmekymmentä huomaa, että jokainen hukkaan heitetty päivä huonossa suhteessa on aina täysin turha. Pitää olla sellaisen ihmisen kanssa yhdessä, jonka kanssa on mukava olla. Tai ehkä sun sitten pitää maistaa sitä kuuluisaa elämän suolaa, joka näyttää, mitä elämä sitten on siinä parisuhteessa. Fyysistä kimppuun käymistä ei pidä ollenkaan sietää. Minä muutin eroon ja en ole katunut pätkääkään. Nykyään olemme hyvät ystävät.