Hei!
Kaipaisin asiallista keskustelua alkoholistien omaisten kokemuksista. Oma mieheni on nyt ollut 6 kk raittiina todella RANKAN ryyppäämisen jälkeen (n. 20 v.) Olen onnellinen, että hän voi hyvin, mutta tuntuu että olen itse aika sekaisin. Löytyykö samanlaisia kokemuksia? provoilijat älkää vaivautuko, pliis.
Kaipaisin asiallista keskustelua alkoholistien omaisten kokemuksista. Oma mieheni on nyt ollut 6 kk raittiina todella RANKAN ryyppäämisen jälkeen (n. 20 v.) Olen onnellinen, että hän voi hyvin, mutta tuntuu että olen itse aika sekaisin. Löytyykö samanlaisia kokemuksia? provoilijat älkää vaivautuko, pliis.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen tässä asiassa sekä alkoholistin omainen että alkoholisti. Isäni ei koskaan lopettanut juomistaan, itse lopetin vajaat kolme vuotta sitten.
Kirjoitat, että olet itse aika sekaisin. En ole varma, ymmärränkö mitä tarkoitat, mutta minun tyttäreni (joka kärsi eniten juomisestani), oli myös aika sekaisin raitistuttuani.
Ensinnäkin - siihen raittiuteen on vaikea luottaa, joten on pitkään ikään kuin "hälytystilassa" ja odottaa seuraavaa känniä. On vaikeaa alkaa elämään "normaalisti" kun on elänyt stressissä ja hädässä vuosia.
Toiseksi - alkoholistin omaisen rooli vastuunkantajana ja "hyvänä" ihmisenä loppuu, kun alkoholisti raitistuu. Muutos voi jättää hölmistyneen, jopa vähän "tyhjänpäällä" olevan olon, ennen kuin uusi rooli ja elämä vakiintuvat. Oman elämän vaikeudet tulevat kirkkaammin esiin, kun ei enää voi vain keskittyä alkoholistin ongelmiin.
Minä kävin vuoden terapiassa tyttäreni kanssa. Asenteeni oli myös se, että hän oli etusijalla,hänen piti saada käydä läpi kaikki muutoksen tuottamat tunteet.
Elämä on nyt hyvää, ja suhteemme on erittäin läheinen. Tietenkään en koskaan täysin vapaudu omasta syyllisyydestäni, mutta sen kanssa on vain opittava elämään.
Sinuna hakisin terapia apua itsellesi ja myös teille parina.
Tutustu AL-Anoniin. Siellä on samaa kokeneita.
Alkoholistien puolisot (ja myös lapset) ovat yleensä jopa sairaampia kuin itse alkoholisti, joka on kaikki ne vuodet saanut kuitenkin "hoitaa" omaa sairauttaan ainoalla tuntemallaan tavalla, eli juomalla.
Kun puoliso raitistuu, on perheellä edessä vähintäinkin vaikeat ajat, ja syitä tähän on useita.
Kuten joku tuossa ylempänä jo viittasikin, aluksi pelätään, varotaan sanoja ja kuljetaan varpaillaan vanhaan malliin, josko juominen kuitenkin alkaa taas. Yleensä alkoholistien puolisot pitävät tätä jännittämistä ja juopottelun alkamisen odottamista kaikkein vaikeimpana aikana elää. Se voi hyvinkin olla niin vaikeaa aikaa, että juomisen alkaminen saattaa olla lopulta jopa helpotus, kuten eräässä kotimaisessa elokuvassa (pyhä perhe) kävi selvästi ilmi.
Puolison on vaikea hyväksyä sitäkin, että perheeseen tulee toinenkin aikuinen tekemään päätöksiä, kun kuitenkin joutuu edelleenkin pelkäämään niiden pitävyyttä.
Olet varmaan vuosikausia voinut pahoin ja oireillut eri tavoin miehesi juomisen takia. Olet saanut kaikki nämä vuodet pistää kaiken pahan olosi miehen juomisen piikkiin, ajatellen että olisit hyvin onnellinen jos ei mies joisi.
Nyt kun hän ei juo, et silti muutukaan automaattisesti onnelliseksi, vaan omat masennustilat, ahdistukset ja unettomuudetkin on edelleen hoitamatta.
Sinulta on tavallaan viety syy pois, syy mitä voit syyttää siitä kun et ole onnellinen.
Sinun on nyt vihdoinkin aika ryhtyä elämään itsellesi, ja alkaa hoitamaan itseäsi.
Sinun ei tarvitse, eikä sinun saa hoitaa enää juovaa miestä tai tämän alkoholismia.
Sinun täytyy opetella uusi elämä, kuten miehesikin tekee.
Sinä et voi häntä tukea mitenkään hänen raittiudessaan, van miehesi onkin nyt tuettava sinua sinun omassa toipumisessasi.
Tämä uusi elämä sekä sinulle että lapsille tarkoittaa mm. menneisyyden käsittelemistä, sillä vain sen käsitteleminen voi antaa luvan hyväksyä kaiken tapahtuneen ja vain hyväksyminen antaa vapauden elää niiden muistojen kanssa.
Niitä kun ei voi pyyhkiä pois, vaan käsittelemättöminä nuo inhoittavat nuistot tulevat tasaisin välein pilaamaan perheen ilmapiirin, uudestaan ja uudestaan.
Tässä kaikessa vertaistuki on ehdottoman tärkeää.
Tätä mieltä on jopa Stakes, joka oli tutkinut, että juuri alkoholistien läheisille vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää.
Itse pidän sitä huomattavsti tehokkaampana hoitomuotona, kuin jonkun alkoholismia tuntemattoman terapeutin luona käyntejä.
Ja onhan tällainen "ryhmä-terapia" halvempaakin, ellei peräti ilmaista.
"Itse pidän sitä huomattavsti tehokkaampana hoitomuotona, kuin jonkun alkoholismia tuntemattoman terapeutin luona käyntejä.
Ja onhan tällainen "ryhmä-terapia" halvempaakin, ellei peräti ilmaista."
Jos tämä viittasi vastaukseeni, niin luonnollisesti tarkoitin alkoholismiin ja sen hoitoon erikoistuneita terapeutteja. Tietysti, sen nyt sanoo järkikin.
Holizon, onko sinulla joku selitys itselläsi sille että esiinnyt täällä alentuvasti? Raittiusko sinulle antaa oikeuden siihen, että olet kaikille ilkeä koko ajan? Vai ihanko tuo on myötäsyntyistä?
kiitos vastauksista!
Joo olen samaa mieltä siitä, että monetkaan alkoholismiin perehtymättömät "terveydenhuollon ammattilaiset" eivät siitä ymmärrä hölkäsen pöläystä. Vieläkin kismittää, kun muistan miten perheneuvolan täti oli sitä mieltä, että mieheni kyllä pystyisi kohtuukäyttöön, jos hänellä ei olisi niin paljon työstressiä.=( Lisäksi rakas anoppini lohdutti minua poikamme ollessa kahden viikon ikäinen sanomalla: " x varmaan juo, koska ei ole saanut synnytyksen jälkeen seksiä." Minä olisin ainakin seksin sijasta kaivannut sitä että kotona olisi ollut minun lisäkseni toinen selvinpäin oleva aikuinen. Siksi olen surullinen =(
Mutta joo, ei ole mitään järkeä miettiä näitä vanhoja pahoja juttuja, joita joskus on tapahtunut. Haluaisin vapahutua kaikesta vihasta ja katkeruudrsta ja itsesäälistä, mutta en tiedä miten se onnistuu.
Mieheni raitistumisen jälkeen olen kyllä ollut todella ONNELLINEN ja äärimmäisen kiitollinen sekä miehelleni, että "korkeammalle voimalle" (jos sellainen on.) Välillä kuitenkin harmittaa, että hänen lähes kaikki vapaa-aikansa kuluu joko palavereissa tai sanoman saatossa, eikä minulle juuri jää taaskaan aikaa. Miehelleni en tästä halua mainita halaistua sanaa, ettei hän vaan suutu ja ala juoda.
Huoh, tässä sen taas näkee, miten järjetöntä oma ajatuksen juoksuni on. Kiitos teille, hyviä vastauksia kaikki.
Sanonpa vaan, että turhaan olet saanut kärsiä anopin ja terveydenhuollon toimesta ja vissiin olet niellyt kaikki mukisematta ja paha tunne on sisällä. Että ihmiset kehtaakin sanoa toisilleen tuollaisia asioita ja jonkun pitäisi olla vielä terveydenhoidon ammattilainen.
Toivon, että teillä menee hyvin ja ettei ne palaverit enää liian kauaa ota ukon aikaa. Ehkä se on vaan alkuvaiheessa noin tiivistä toimintaa.
Ei sun ajatuksenjuoksu ole mitenkään järjetöntä. Itse en viisi vuotta sitten juonut juuri mitään, senaikainen avopuoliso joi ja se oli minulle aika käsittämätöntä aluksi. Että jo aamusta aukeaa kalja. Lopetin suhteen sitten jossain vaiheessa mutta aloin kaikesta syyllisyydentunnosta ryyppäämään itse. Kun miehellä meni kaikki pieleen eron jälkeen. Mutta niin meinasi mennä minullakin, jotenkin sain itseni kumminkin kasattua ja yritän tässä vaihtelevalla menestyksellä toipua omasta alko-ongelmasta.