Olen tosi kateellinen mun veljen vaimolle, joka on raskaana. Mäkin haluan sen ihanan masun ja oman vauvan. Olis niin hienoo, kun olis joku pikkunen tuolla masussa kasvamassa ja vois tuntea kun se liikkuu. Olen vaan liian nuori, vasta 14v. Pakko malttaa muutama vuosi vielä.
kateellinen
joskus sitten
5569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta sun kannattaa odottaa, ja kauan vielä!
Itse olin 18 just (täytin pian 19) kun vauva syntyi, ja voin sanoa, että minäkin olin vielä liian nuori!
Nyt on joskus ja usein haikea, kun ei ole melkein ollenkaan omaa-aikaa, en näe todellakaan usein ystäviä ja puolet ystävistä hävis raskauden aikana. Koulu on katkolla, lukion kävin, vielä ammatti hankkimatta. Mies käy töissä, mutta rahaa ei ole silti riittämiin, varsinkin kun olen tottunut kotonani rahakkaampaan talouteen.
Kaikki täytyy suunnitella hyvin ensiks, ja sekin myös, että miten lapsen isä suhtautuu ja haluaako hoitaa, mites kotityöt?
Itse olen harmistunut usein kun saan tehdä kotityöt itse ja suurimmaks osaks lapsen itse hoidan, kun mies vaan jutustelee hänen kanssaan. Eli keskustella täytyy paljon ennen sitä.
Ajatus, että ois vaan kiva tuo paljon muutakin tullessaan.
Mutta tsemppiä, ja käy katsomassa sitä vauvelia ja osallistu hoitoon niin ehkä vauvakuume helpottaa.
ite halusin oman palleron samoihin aikoihin ku sinäki, mutta maltoin muutaman vuoden, nyt oon kuukauen päästä 20 ja ihana pieni poika (syntyny 11.11). aikaa on ku sitä järkkää. voihan sitä mennä vaikka kaverilla käymään jos ei muuten. on se lapsellekin hyväksi välillä vaihella maisemaa sitten ku lapsi on vähän vanhempi. meilläkin ystävät käyvät ja kun lapsi nukkuu vielä niin paljon niin on sitä omaa aikaa. jos haluaa viihteelle niin voihan sitä aina äitille vihjasta jos se ottas hoitoon. kompromisseja pitää osata tehdä ja kaikki kannattaa ajatella loppuun asti ennen kuin menee tekemään mitään näin suurta.
Kun puhuit, että vaikka äidille voi vihjasta jos haluaa vapaa-aikaa, eipä se aina vain mene niin. Mun tapauksessa omat vanhemmat asuvat yli 100km:n päässä, joten ei usein nähdä, eli se siitä hoitoon viemisestä.
Ja miehen vanhemmat asuvat lähempänä, harvoin sinne hoitoon saa. (ehkä 3kk:ssa kerran hyvällätuurilla) heillä on oma kriisinsä menossa.
kaikilla ei ole sukulaisia ketkä hoitasivat, tms. Tai viitsi tuhlata rahaansa esim. mannerheimin hoitajaan..
Tässä on lisää miettimistä vielä, niille ketkä suunnittelee lasta.
Itselläni oli myös haaveissa lapsi 14-vuotiaana.
En onneksi koskaan tullut silloin raskaaksi, vaikka tosissani asiaa harkitsin.
17-vuotiaana tulin raskaaksi ensi kerran,
mutta ensimmäinen ja vielä kaksi seuraavaakin raskautta päättyivät keskenmenoon. (yks tuulimuna, kaksi selittämätöntä)
Tulin lopulta neljännen kerran raskaaksi
19- vuotiaana.
Ja synnytin ihanan pojan viikkoa ennen
kuin täytin 20v
Lapsenhoito itsessään ei muutu helpommaksi
vaikka ikää olisi itsellä kuinka.
Asiat ovat vain yksinkertaisempia
jos sinulla on ammatti, työ, koti ja kunnossa oleva parisuhde.
Itse olen ammatilta freelancer,
eli siis palkkani ja työt olivat
kausiluontoisia.
Eli toimeentuloni oli ns. epävarma.
Mutta olen aina pärjännyt pienillä tuloilla
ja pärjään nytkin.
Parisuhteeni päättyi miehen kuolemaan.
Hän kuoli jo odotusaikanani sairaskohtaukseen.
Eli siis minusta tuli yhtäkkiä yksinhuoltaja.
Minun tieni ei ole ollut helppo.
Mutta tästä selviää jos vain viitsii
nähdä vaivaa järjestelyissä.
Suuri tuki minulle on kuitenkin ollut
oma perheeni ja miehen vanhemmat.
Olen päässyt tuulettumaan ja poika
nauttii isovanhempien seurasta.
Nuoret äidit leimataan aika usein ja nopeasti,
mutta itse tiedän olevani sitkeintä lajia.
Enkä allekirjoita lausetta,
että nuoret ovat vastuuntunnottomampia kuin
vanhemmat tai muutenkaan ne äidit eivät
ole parempia joilla on talous kunnossa.
Äitiyttä ei mitata rahassa.
Mutta nauti nuoruudesta!
Usko pois se kannattaa.
On lapsiperheen elämä antoisaa,
mutta myös tasainen arki puuduttaa.
Joten suosittelen,
että keräät kokemuksia,
etten sitten myöhemmin mieti
että olisi pitäny mennä ja olla
kun et enää aina pääsekään.:)
Ja onpahan lapsille jotain kerrottavaa
sitten, kun ne kasvavat :D
ystäviä on olemassa. jos ei ystäviä niin on olemassa lastenvahteja/"pikkuapulaisia" joitten numero löytyy yleensä neuvolasta ja tuntipalkkana n.2e ja korkeintaan 5e. kyllähän mahollisuuksia löytyy ku kehtaa ettiä. mutta ku hankkinu lapsen nii sitä pitää huomioia enempi sitä lasta ja aatella, että onko se nyt niin välttämätöntä lähtä esim. viettää iltaa juopotellessa ku sen voi tehä myöhemminki. jos haluaa muuten vaan olla niin onhan sitä aikaa sillon ku lapsi nukkuu(alussa nukkuu suurimman osan päivästä) ja myöhemmin lapsi on tarhassa ja sitten se onkin jo koulussa elikkä aina kavereilla. tai sitte isä voi jäähä kotia kattoo lasta tai toisippäi. jos jaksaa tai on ihan pakko tilanne päästä rentoutuun niin ei se oo loppupeleissä niin paha ajaa se yli 100km ja viedä lapsi vaikka pariksi päiväksi hoitoon niin kerkiää kunnolla rentoutua esim. vaikka viikonlopuksi vie hoitoon. asiat voi tehdä helpoksi jos ite on vaan halukas siihen.