Märkää pimeyttä johdattavat kadut
joiden kupeissa valot heijastelevat
siipiään.
Vilkkuen värivalot kuin puhuen
äänillään säristen väen paljouden
seassa puikkelehtien
arjen tunnelmissaan.
Sisäiset tunnot risteilevät ajatuksieni
verkoissa löytämättä kiinnekohtaansa
johon hetkeksi voisivat levähtää.
Kiihdytyksiä,jarrutuksia,tempoilevaa
katujen rytmitystä,jotka pukkivat
autojaan sinne tänne hämärän kujilla.
Vilinää - asfaltti huutaa
mustaa puhettaan
märkiin jalkineisiin.
Kiire - minne,pakoonko tätä
kylmän tummaa maailmaa,joka
kastellen viettelee meitä
hyiseen syliinsä.
Ja minä kuljen verkalleen
sisälle itseeni
-lämpimään takkatulen
lämpöön.
Ja siellä Sinä odotat
-ja maailmamme on
vihdoin meidän
voitimme toisemme
yhdessä
-maailmalta.
Elämme heijastumana
taivaan ja maan väreissä
-maailmoilla.
joiden kupeissa valot heijastelevat
siipiään.
Vilkkuen värivalot kuin puhuen
äänillään säristen väen paljouden
seassa puikkelehtien
arjen tunnelmissaan.
Sisäiset tunnot risteilevät ajatuksieni
verkoissa löytämättä kiinnekohtaansa
johon hetkeksi voisivat levähtää.
Kiihdytyksiä,jarrutuksia,tempoilevaa
katujen rytmitystä,jotka pukkivat
autojaan sinne tänne hämärän kujilla.
Vilinää - asfaltti huutaa
mustaa puhettaan
märkiin jalkineisiin.
Kiire - minne,pakoonko tätä
kylmän tummaa maailmaa,joka
kastellen viettelee meitä
hyiseen syliinsä.
Ja minä kuljen verkalleen
sisälle itseeni
-lämpimään takkatulen
lämpöön.
Ja siellä Sinä odotat
-ja maailmamme on
vihdoin meidän
voitimme toisemme
yhdessä
-maailmalta.
Elämme heijastumana
taivaan ja maan väreissä
-maailmoilla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ajatustenkin poluilla ajoittain kaoottinen meininki. Hyvin kuvaa runosi sitä kaaosta.
Hieno varsinkin tuo kohta, jossa runosi muuttuu...
ikäänkuin ymmärrykseksi siitä mikä on tärkeää ja
miten säilyttää ihmisen itsessään.
Pidän tästä runosta paljon.
Moi ystävä hyvä .... onhan tuo
kaaottinen,vaikka aivan
tuollaista ei pitänyt tulla.
Mutta kirjoittaessaan sitä joskus
muuttaa suunnitelmiaan aiotusta.
Sinä älykkäänä lukijana huomasit
tuon muuttumisen,aivan kuin ei
kuuluisi aiottuun suunnitelmaani
- ehkä virheen teinkin.
Ajattelin sitten vain kaunista
lopputulosta.
Muuten - pidän pirskatisti
kommentistasi - otsikkosi
nappiin osunut myös.
Kommentti oli parempi kuin
itse runoni...ja että silti
pidit,ei olis tarvinnut...
Kiitos Sinulle...älä kastele
itseäsi...
...saan tässä vaikutelman vastakkainastelusta
todellisen maailman ja virtuaalimaailman
välillä
mutta se on luultavasti väärin.
tulee tässä mieleen kultaiset muistotkin
kun pääsee rauhottumaan niin rakas alkaa
elämöimään sydämessä
ja muistot hiipii ja vievät mukanaan maailmoille.
loistavaa tekstiä maestrolta.
hyvä dolan!!!
Voit muuten hyvinkin olla oikeassa,
eikä kaukaa haettua.
Ei voi... eihän tämän pitänyt
Sinua muistojen vuorille viedä
ja vielä tunnelmoiden...yötä
vasten minä tälläisellä kiusaan.
Kiitos sanoistasi ja nyt sitten
nukutaan pitkä yö...eikä muistella
koko yötä elämän ohutta kipinä
lankaa.
Alku niin yhtä
sekamelskaa, niinkuin on joskus
mielikin,
kunnes löytyy se
niin mikä?
hhmmmm,,
tärkeintä aina
kuitenkin se oma
tasapaino,
loistavaa,
rohkea kirjoitustyyliis,
itseen on menty ja syvälle,
se on sitä, tiiän kait,
opettelen,
levollisuutta iltaasi
ja yöhösi~~
Sekametallisoppaa hevyllä ja
aarialla jostain opuksesta
- vapaa valinta.
Tasapaino ei ole niitä
parhaimpia puolia,
saattaa suuntavaistokin
odottaa vaaleaa keppiä
kätösiinsä.
Annoit liian paljon eväitä
yölleni kuin aamun olotilaani,
jossa vesi litisee varpaiden
välissä.
Voisitkin olla hyvä unirohto
ai niin ja Kiitos kommentistasi
...tasapainoillaan aamuun.
vaan
karjahdellen*
heräsköhän moni
tigrun karjaisuun?! kuuliks sä?
Kuulin kellon soivan ja estit
vuoteesen menoni hetkeksi.
Yleensä aina järjestyksessä otan,
mutta nyt tapahtui tämä...
otinkin viimeisen - Sinut.
Joko näin olen sairastunut,että
kotoaan haetaan hospitaaliin.
Tiikeri karjahtelee,että
nässykin säikähtää
vesistöissään.
Ota rennosti Beethovenia
ja kamomillaa,kuin että
runokirjanen viereen
- ja matkataan
Satumaahan unilaivalla.
Hyvää yötä !
sitten ihan mahoton!!
enhän mä,,, mitään oo,,*hymyilee*
*viheltellöö*
en mä voinu
sitä karjisuu estää!! sori!
meniköhän nässynvedet
sekaisin? *naur*
nooh, kyllä ne siitä vielä
selviää* :))
juups,
tigru otta neuvoistasi vaarin,,
,,
,mut en voi unilaivaan viä
nousta, kuka sit valvoo ja
hoitaa ytarvittaessa?
hyvää yötä sulle
rakas ystävä,
t,se aina viimeisin
ja villein
pöljänperältä*
Sie oot Opettajana tehnyt minusta
tälläisen oppilaan,joten pidä
hyvänäs tai pahanas.
Toit lumipulveria huudollasi ja
pöyhit pilvien sielunmaisemia.
Myö ollaanki pöljänperäläisii
ihan naapurloit.
Välissää triljoona
kuutioo vettä.
Kiirehtiä pois ahdistuksesta rauhaan ja lämpöön.
Osuva kuvaus arjen kiireestä ja tunnottumuudesta.
Mukava loppu, ja meille loisti, kadut....Kiitos D
:-))
Tarkkis
Olen miettinyt,että onko aina
oltava onnellinen loppu,koska
tästä ei pitänyt sitä rakentaa.
Erityisen hyvin itsekin amm.henk.
ja kirjoittajana ymmärsit runoni
todellisen tarkoituksen.
Pian jo viedään neljättä
luukkua ja mitähän sieltä
paljastuu...hyviä öitä
ja Kiitos kommentistasi.
se nousee päälimmäisenä runostasi mieleen. Seu-
raava ajatus on yksinäinen ihminen kadun vilinäs-
sä vesisateessa, kylmän asfaltin päällä jossa sy-
dän ja sielu kaipaa toista ihmistä - lämpöä.
Mutta onnellinen on loppu,
' maailmamme on vihdoin meidän '
Olisin ehkä hiukan tiivistänyt tuota katuosuutta,
mutta kokonaisuudesta ja runon perusajatuksesta
pidin paljon.
Alunperiään ei pitänyt tulla onnellista
loppua lainkaan,sillä kirjoittaessani
tuli muutoksia,eikä ne oikein
kuosiinsa mahdu - kuin kaksi
yhteen pakattu.
Yritän tuon korjata jollain muulla
tavalla jossain toisessa runossa.
Tälläisenään - kohtuullinen - mutta
tiivistyksestä olen aivan samaa
mieltä kanssasi....
miksi pitää väkisin venyttää
miksi lopun pitää olla onnellinen
...- varokaa vielä
mustaa Joulua
riveiltäni.
Kiitos kommentistasi linda.