Ystäville kertominen

En ole kertonut. Olen vain valehdellut, jos on kysytty. Kaverini kysyi kerran vuosikausia sitten, bulimiani alkuaikoina, mutta silloin en kyllä ollut itsellenikään myöntänyt sairauttani, joten sanoin, että ei ole ongelmaa ja että ei ole mitään syömishäiriötä. Tosin silloin oli enemmän anoreksiaa kuin bulimiaa.

Viestisi on saanut minut miettimään, että ehkä vana sanoisin kaverilleni nyt viikonloppuna, jos hän tulee tänne kylälle käymään. Asutaan eri paikka kunnilla eikä olla oikein hyviäkään ystäviä enää. Mulla ei ole koskaan ollut kuin hän ja yksi toinen kaveri. Jotenkin se kertominen ja tunnustaminen vaan kiehtoo, kun valehteleminen on rassaavaa ja aina jokin tekosyy, miksi ei voi mennä Raxiin.


Eilen illalla kuvittelin ihan miten kertoisin. Sanoisin, että ''minun pitäisi tunnustaa, että mulla on ollut syömisen kanssa ongelmia. On ollut syömättömyyttä ja oksentamista ja paastoamista ja kaikkea siltä väliltä ja siksi en ole usklatanut lähteä sinun kanssa Raxiin, kun pelkään että sitten ahmin ja oksennan enkä halua sitä''.


Mutta sitten mietin, että mitä jos hän ei oikeasti edes halua kuulla ongelmistani. Mitä turha aminä hänelle valittaisin asioistani, kun hänellä itselläänkin on jo niitä tarpeeksi.

Neuvoni on siis että aina ei voi tietää miten toinen reagoi, mutta jos hän ei ole tukena, niin onko hän silloin edes hyvä ystäväsi? Ei varmaankaan ole siinä tapauksessa. Itse en vielä ole kertonut, mutta kehottaisin sinuakin kertomaan, jos vain oikeasti haluat. Se helpottaa kummasti. Minäkin yritän kertoa. Tsemee ja voimia sinulle!

Mä en varsinaisesti kertonu mun kavereille, mut hoin vaan automaattisesti 'Mä oon läski, mä oon läski, mä oon läski'
Sit mun kaveri oli et sä oot sairas kun sanot et oot läski(se on ite vähän pyöreihkö)
No kerran me sit mun yhen toisen kaverinkaa syömään koulun ruokalaan(yläsateella ei oo pakko mennä syömään)koska mul on tosi nälkä en ollut syöny edellisenä päivänä yhtään. Sit kun oltiin syöty tuli ällötäävä olo ja yritin pitää oksennuksen mahassa. Mut sit oli pakko mennä oksentamaan

Sit ne sai tietää kun se mun kaveri oli kuunellut vessan ovest kun mä oksentelin. Ainoastan bestikseni ja kaksi muuta kaveria tietää tästä.
Ne kohtelee mua erillailla nykyään ihan kun mä oisin joku helposti särkyvä tavara jonka kanssa pitää olla varovainen.
Sit jos käyn jokus koulun vessassa niin ne on heti 'Kävitkö oksentamassa?'

Hei, mä uskon et sun kaverit kyl ymmärtää. Esim. Olin sairastanut 6kuukkautta sitten bulimiaa joka kesti vuoden. Ja tänää ollessani parhaankacerini kanssa kävelyllä tunnistin sen hänelle. Aluksi pelotti, koska hän oli vain hiljaa( vaikutti siltä ettei häntä edes kiinnostanut ) mutta sitten hän oli vihainen ja surullinen, koska en kertonut sitä hänelle aikaisemmin. Etten muka luottaisi häneen yhtään. Sitten häntä alkoi vihastuttaa ja surettaa , ettei hän ole huomannut koko vuodenaikaan mitään eikä pystynyt auttamaan. Vaikka olenkin jo täysin parantunut bulimiasta, silti joskus kuulen korvassani kuiskauksen " hei jos sä nyt oksentaisit niin et lihoisi ja laihtuisit" mutta illoin mietin että onko siinä mitään järkeä, ja itsehillintä voittaa.

Mä oon 16v. Ja sairastanu bulimiaa 16-vuotta. Mä oon salaillu sitä kaikilta. Minun vanhempanikaan eivät tiedä tästä. Eilen yksi hyvä ystäväni tuli tuekseni terveydenhoitajalle koska halusin jollekin kertoa. Paras ystäväni jätti kun hän kuuli