Helsinkiin ILMAN rahastuskurssia!

Ja vielä sen verran, että valmennuskurssista voi olla hyötyä siinä, että näkee, miellyttääkö alan opiskelu vai ei. Tuossa aloitusviestissäkin mainittu tyttö vaihtoi alaa valmennuskurssin perusteella, ainakin tekstin mukaan. Voi olla niin, ettei kotona pänttäämällä saa kovin kattavaa kuvaa oikeustieteen tms. opiskelusta kuin istumalla kurssilla, jossa käydään läpi asioita, joihin takuulla törmää myös oikiksessa tai minne nyt sitten onkaan tähtäämässä. Kaikki ei ole niin varmoja tulevasta opiskelualastaan ja -paikastaan, kuin te täällä valmennuskurssilaisia mollaavat. Epävarmuus ei ole synti.

fsdlsmdl kirjoitti:

Ja vielä sen verran, että valmennuskurssista voi olla hyötyä siinä, että näkee, miellyttääkö alan opiskelu vai ei. Tuossa aloitusviestissäkin mainittu tyttö vaihtoi alaa valmennuskurssin perusteella, ainakin tekstin mukaan. Voi olla niin, ettei kotona pänttäämällä saa kovin kattavaa kuvaa oikeustieteen tms. opiskelusta kuin istumalla kurssilla, jossa käydään läpi asioita, joihin takuulla törmää myös oikiksessa tai minne nyt sitten onkaan tähtäämässä. Kaikki ei ole niin varmoja tulevasta opiskelualastaan ja -paikastaan, kuin te täällä valmennuskurssilaisia mollaavat. Epävarmuus ei ole synti.

ovat siirtymävaihe koulusta yliopistoon, paikka jossa voi vähän jakaa taakkaa ja hengailla oppitunneilla. Vaikka itse tietomäärä ei siellä kurssilla lisääntyisi (lukutyöhän tehdään joka tapauksessa itse), vastaustekniikka paranee ja muut pyrkijät tulevat tutuksi.

Oikis, ainakin Helsingissä, on sillä tavalla jännä paikka, että itse koulu ei kannusta sosiaaliseen toimintaan mitenkään ja luentojen puitteissa ei tutustu kehenkään. Valmennuskursseilla, varsinkin opiskelijajärjestön omalla, olleet hengailevat aika usein vielä ainakin fuksivuonna keskenään, se pehmentää opiskelun aloittamista paljon. Jos tuntee kurssikavereita, voi vaihtaa muistiinpanoja, vanhoja koekysymyksiä ja kirjojen tiivistelmiä - helpottaa opiskelua ihan suoraan.

Tällä alalla ei pätemisellä ja numeroilla oikein tahdo pärjätä, älyttömän moni työpaikka jaetaan suhteilla. Jos katsoo esim. viime vuoden aikana asianajotoimistoihin palkattuja nuoria juristeja, niistä suuri osa on ollut aktiiveja opiskelijajärjestöissä tai muuten vaan tottuneita dokailijoita jokaikisissä kissanristiäisissä. Kuulostaa mielettömän laskelmoivalta, mutta jos tällä alalla haluaa menestystä, ei kannata eristäytyä.

valmennuskurssit kirjoitti:

ovat siirtymävaihe koulusta yliopistoon, paikka jossa voi vähän jakaa taakkaa ja hengailla oppitunneilla. Vaikka itse tietomäärä ei siellä kurssilla lisääntyisi (lukutyöhän tehdään joka tapauksessa itse), vastaustekniikka paranee ja muut pyrkijät tulevat tutuksi.

Oikis, ainakin Helsingissä, on sillä tavalla jännä paikka, että itse koulu ei kannusta sosiaaliseen toimintaan mitenkään ja luentojen puitteissa ei tutustu kehenkään. Valmennuskursseilla, varsinkin opiskelijajärjestön omalla, olleet hengailevat aika usein vielä ainakin fuksivuonna keskenään, se pehmentää opiskelun aloittamista paljon. Jos tuntee kurssikavereita, voi vaihtaa muistiinpanoja, vanhoja koekysymyksiä ja kirjojen tiivistelmiä - helpottaa opiskelua ihan suoraan.

Tällä alalla ei pätemisellä ja numeroilla oikein tahdo pärjätä, älyttömän moni työpaikka jaetaan suhteilla. Jos katsoo esim. viime vuoden aikana asianajotoimistoihin palkattuja nuoria juristeja, niistä suuri osa on ollut aktiiveja opiskelijajärjestöissä tai muuten vaan tottuneita dokailijoita jokaikisissä kissanristiäisissä. Kuulostaa mielettömän laskelmoivalta, mutta jos tällä alalla haluaa menestystä, ei kannata eristäytyä.

Yksi hailee, vaikka joku pyyhkisi takapuolensa viidensadan euron seteliin! Itse en kuitenkaan moiseen alennu, kun siisään voi muutenkin päästä! Toiseksi, onko mitään sen hauskempaa kuin pari tonnia valmennuskurssista maksava pyrkyri laihan ja ovet sulkevan kirjekuoren kanssa! Miksi maksaa edes kurssista, joka ei takaa TODELLAKAAN sisäänpääsyä!? Sitä paitsi, hälläköväliä, jos en nyt ensimmäisellä sisään pääsisikään. Joskus tulen pääsemään, ennemmin tai myöhemmin kumminkin. Suullinen ilmaisutaito ja esiintyminen ovat kuitenkin sellaisia luontaisiataitojani joilla tulen työelämässä nördähtävät perusoikkarit pesemään mennen tullen!

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta mielestäni jonkun on hyvä ottaa esille tätä jo-käsistä-karannutta valmennuskurssivouhotusta.

aloittaja kirjoitti:

Yksi hailee, vaikka joku pyyhkisi takapuolensa viidensadan euron seteliin! Itse en kuitenkaan moiseen alennu, kun siisään voi muutenkin päästä! Toiseksi, onko mitään sen hauskempaa kuin pari tonnia valmennuskurssista maksava pyrkyri laihan ja ovet sulkevan kirjekuoren kanssa! Miksi maksaa edes kurssista, joka ei takaa TODELLAKAAN sisäänpääsyä!? Sitä paitsi, hälläköväliä, jos en nyt ensimmäisellä sisään pääsisikään. Joskus tulen pääsemään, ennemmin tai myöhemmin kumminkin. Suullinen ilmaisutaito ja esiintyminen ovat kuitenkin sellaisia luontaisiataitojani joilla tulen työelämässä nördähtävät perusoikkarit pesemään mennen tullen!

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta mielestäni jonkun on hyvä ottaa esille tätä jo-käsistä-karannutta valmennuskurssivouhotusta.

*luontaisia taitojani

aloittaja kirjoitti:

Yksi hailee, vaikka joku pyyhkisi takapuolensa viidensadan euron seteliin! Itse en kuitenkaan moiseen alennu, kun siisään voi muutenkin päästä! Toiseksi, onko mitään sen hauskempaa kuin pari tonnia valmennuskurssista maksava pyrkyri laihan ja ovet sulkevan kirjekuoren kanssa! Miksi maksaa edes kurssista, joka ei takaa TODELLAKAAN sisäänpääsyä!? Sitä paitsi, hälläköväliä, jos en nyt ensimmäisellä sisään pääsisikään. Joskus tulen pääsemään, ennemmin tai myöhemmin kumminkin. Suullinen ilmaisutaito ja esiintyminen ovat kuitenkin sellaisia luontaisiataitojani joilla tulen työelämässä nördähtävät perusoikkarit pesemään mennen tullen!

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta mielestäni jonkun on hyvä ottaa esille tätä jo-käsistä-karannutta valmennuskurssivouhotusta.

esiin, miksi moni ihan älykäskin menee kursseille.

Itsehän sen moni maksaa, eivätkä kaikki kurssit tonneissa liiku (suurin osa käy Helsinkiin ainejärjestön kurssin, joka on paljon halvempi kuin kaupalliset).

Ylimielisyys, päteminen ja toisten leimaaminen nörteiksi voivat tuhota uran, valmennuskurssille menemättä jättäminen ei. Toki voi joutua pyrkimään sen toisen vuoden, mutta sekin on lopulta aika hyvää kasvamisaikaa monelle (taloudellisestihan 1000e versus vuoden työtulot puhuu aika raa'asti kurssin puolesta).

yritin vain tuoda kirjoitti:

esiin, miksi moni ihan älykäskin menee kursseille.

Itsehän sen moni maksaa, eivätkä kaikki kurssit tonneissa liiku (suurin osa käy Helsinkiin ainejärjestön kurssin, joka on paljon halvempi kuin kaupalliset).

Ylimielisyys, päteminen ja toisten leimaaminen nörteiksi voivat tuhota uran, valmennuskurssille menemättä jättäminen ei. Toki voi joutua pyrkimään sen toisen vuoden, mutta sekin on lopulta aika hyvää kasvamisaikaa monelle (taloudellisestihan 1000e versus vuoden työtulot puhuu aika raa'asti kurssin puolesta).

Ja miettikää, kumpi on hyödyllisempi yo-lahja, kasa kippoja, koruja, ruusuja ja ehkä etelänmatka vaiko valmennuskurssi? Itse sain ns. yo-lahjaksi vaihto-oppilasvuoden, enkä halunnut enää muita lahjoja, omalla kohdalla en olisi voinut kuvitella sen hyödyllisempää lahjaa.

fsdskmdl kirjoitti:

Ja miettikää, kumpi on hyödyllisempi yo-lahja, kasa kippoja, koruja, ruusuja ja ehkä etelänmatka vaiko valmennuskurssi? Itse sain ns. yo-lahjaksi vaihto-oppilasvuoden, enkä halunnut enää muita lahjoja, omalla kohdalla en olisi voinut kuvitella sen hyödyllisempää lahjaa.

Henkinen kasvaminen ja kehitys ovat toden totta varmasti monelle tämän viestiketjun intoilijalle tarpeen. Turha itsevarmuus tulee varmasti karisemaan elämän opettaessa nöyryyttä, mutta myös "mammanpoikien" on hyvä oppia elämän realiteetteja ja ymmärtää se kylmä fakta, että rahalla saa ja bemarilla pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti!
Tietyistä luontaisista ominaisuuksista on kyllä varmasti apua tällä alalla, kuten esimerkiksi esiintymistaidosta, ahkeruudesta ja psykologisesta silmästä. Pienestä kunnianhimostakaan tuskin on haittaa. Toki sisäänpäin kääntyneimmätkin oikkarit voivat työllistyä kiitettävästi, vaikka yliopiston valtaisan kirjavuoren taakse.

oikkarikoikkari kirjoitti:

Henkinen kasvaminen ja kehitys ovat toden totta varmasti monelle tämän viestiketjun intoilijalle tarpeen. Turha itsevarmuus tulee varmasti karisemaan elämän opettaessa nöyryyttä, mutta myös "mammanpoikien" on hyvä oppia elämän realiteetteja ja ymmärtää se kylmä fakta, että rahalla saa ja bemarilla pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti!
Tietyistä luontaisista ominaisuuksista on kyllä varmasti apua tällä alalla, kuten esimerkiksi esiintymistaidosta, ahkeruudesta ja psykologisesta silmästä. Pienestä kunnianhimostakaan tuskin on haittaa. Toki sisäänpäin kääntyneimmätkin oikkarit voivat työllistyä kiitettävästi, vaikka yliopiston valtaisan kirjavuoren taakse.

"Miksi maksaa edes kurssista, joka ei takaa TODELLAKAAN sisäänpääsyä!?"

Ei kai kukaan oikeasti ajattele, että kurssi takaisi varman sisäänpääsyn? Jos joku sattuu näin luulemaan, niin huomaa varmasti viimeistään kurssilla, ettei siellä tehdä taikatemppuja, joilla sisäänpääsy olisi taattu. On muuten aika typerää naureskella, jos joku ei pääse yliopistoon valmennuksesta huolimatta. Vaikka päätavoite kurssilaisillakin on sisäänpääsy, niin valmennus ei mene koskaan hukkaan, vaikkei sillä kertaa yliopiston ovat avautuisikaan.

Valmennuskurssibisnestä voi suitsia vain muuttamalla yliopistojen opiskelijavalinnan perusteita siihen suuntaan, jossa yo-tuloksilla ja päättötodistuksen keskiarvolla on keskeinen merkitys opiskelijoita valittaessa. Suomesssa ajatellan kuitenkin niin, että jokaisella on oltava mahdollisuus päästä korkeakouluun, vaikkei opiskelu lukiossa olisikaan maittanut ja sen seurauksena arvosanat olisivat heikot. Huono puoli tässä tasa-arvoisessa systeemissä onkin sitten juuri tämä jokakeväinen valmennuskurssishow, joka paisuu paisumistaan.

Monissa maissa sisäänpääsyn julkisiin yliopistoihin ratkaisee ainoastaan menestys lukiotason opintomenestyksessä ja jos sitä menestystä ei ole, yliopistoon voi pyrkiä myöhemmin muilla meriiteillä tai voi valita kalliin yksityisen yliopiston, jonne pääsee rahalla. Haluaisitteko te valmennuskursseja vastustavat tällaisen systeemin Suomeen?

fdsldmdc kirjoitti:

"Miksi maksaa edes kurssista, joka ei takaa TODELLAKAAN sisäänpääsyä!?"

Ei kai kukaan oikeasti ajattele, että kurssi takaisi varman sisäänpääsyn? Jos joku sattuu näin luulemaan, niin huomaa varmasti viimeistään kurssilla, ettei siellä tehdä taikatemppuja, joilla sisäänpääsy olisi taattu. On muuten aika typerää naureskella, jos joku ei pääse yliopistoon valmennuksesta huolimatta. Vaikka päätavoite kurssilaisillakin on sisäänpääsy, niin valmennus ei mene koskaan hukkaan, vaikkei sillä kertaa yliopiston ovat avautuisikaan.

Valmennuskurssibisnestä voi suitsia vain muuttamalla yliopistojen opiskelijavalinnan perusteita siihen suuntaan, jossa yo-tuloksilla ja päättötodistuksen keskiarvolla on keskeinen merkitys opiskelijoita valittaessa. Suomesssa ajatellan kuitenkin niin, että jokaisella on oltava mahdollisuus päästä korkeakouluun, vaikkei opiskelu lukiossa olisikaan maittanut ja sen seurauksena arvosanat olisivat heikot. Huono puoli tässä tasa-arvoisessa systeemissä onkin sitten juuri tämä jokakeväinen valmennuskurssishow, joka paisuu paisumistaan.

Monissa maissa sisäänpääsyn julkisiin yliopistoihin ratkaisee ainoastaan menestys lukiotason opintomenestyksessä ja jos sitä menestystä ei ole, yliopistoon voi pyrkiä myöhemmin muilla meriiteillä tai voi valita kalliin yksityisen yliopiston, jonne pääsee rahalla. Haluaisitteko te valmennuskursseja vastustavat tällaisen systeemin Suomeen?

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että Suomessa on vieläkin sutkoht tasa-arvoista hakeminen jonnekin tiettyyn yliopistoon. Olisi hirveää jos paikoista joutuisi kilpailemaan rahan avulla eikä ''älyn''.

Joku tietysti nyt ajattelee, että ei ole kovin reilua, että jotkut eivät pääse valmennuskursseille niiden kalleuden takia, mutta kuitenkin meno valmennuskurssille ei takaa pääsyä. Eli Suomessa on vielä tasa-arvoa..

On kuitenkin aika shittimäistä ajatella, että on hauskaa, kun joku valmennuskurssilainen ei pääse sisälle. Muistettavaa on myös, että sisälle pääsevät ovat sekä valmennuskurssilaisia, että itseoppivia. Kummatkin joutuvat tekemään omat työnsä.

Itse haen seuraavana vuonna ensimmäistä kertaa ja kyllä, aion käydä valmennuskurssin. En siksi, että se takaisi sisäänpääsyn, vaan jotta saisin hieman vaihtelua lukutekniikkaani, tapaisin uusia ''kanssasisaria'' ja saisin ehkäpä uusia ajatuksia. Lisäksi uskon, että kursseilta löytyy paljon huippu-motivoituneita ihmisiä, jotka motivoivat minua, jos mieli mustuu. Ja tietysti jos en sattuisi pääsemään sisään, tietäisin ainakin, että olen yrittänyt kaikkeni. Olisi kurjaa jos tulisi mieleen, että olisikohan sittenkin pitänyt mennä valmennuskurssille...

minä täällä hei kirjoitti:

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että Suomessa on vieläkin sutkoht tasa-arvoista hakeminen jonnekin tiettyyn yliopistoon. Olisi hirveää jos paikoista joutuisi kilpailemaan rahan avulla eikä ''älyn''.

Joku tietysti nyt ajattelee, että ei ole kovin reilua, että jotkut eivät pääse valmennuskursseille niiden kalleuden takia, mutta kuitenkin meno valmennuskurssille ei takaa pääsyä. Eli Suomessa on vielä tasa-arvoa..

On kuitenkin aika shittimäistä ajatella, että on hauskaa, kun joku valmennuskurssilainen ei pääse sisälle. Muistettavaa on myös, että sisälle pääsevät ovat sekä valmennuskurssilaisia, että itseoppivia. Kummatkin joutuvat tekemään omat työnsä.

Itse haen seuraavana vuonna ensimmäistä kertaa ja kyllä, aion käydä valmennuskurssin. En siksi, että se takaisi sisäänpääsyn, vaan jotta saisin hieman vaihtelua lukutekniikkaani, tapaisin uusia ''kanssasisaria'' ja saisin ehkäpä uusia ajatuksia. Lisäksi uskon, että kursseilta löytyy paljon huippu-motivoituneita ihmisiä, jotka motivoivat minua, jos mieli mustuu. Ja tietysti jos en sattuisi pääsemään sisään, tietäisin ainakin, että olen yrittänyt kaikkeni. Olisi kurjaa jos tulisi mieleen, että olisikohan sittenkin pitänyt mennä valmennuskurssille...

Valmennuskurssit vääristävät kilpailua - PISTE. Pääsykokeita tulisi kehittää enemmän aineistopainotteisiksi, jolloin kynnys tuollaisille kursseille olisi korkeampi ja ennen kaikkea niistä saatava hyöty huomattavasti pienempi. Se hyödyttäisi kaikkia osapuolia paremmin, kun luonnonvalinta pääsisi paremmin noukkimaan jyvät akanoista. Ja mikä parasta, luku-urakka kevenisi tuntuvasti aineistotehtävien vuoksi!
Sopii myös muistaa, että läheskään kaikilla EI ole varaa tuollaisiin kursseihin!

tyhmät kyykkyyn kirjoitti:

Valmennuskurssit vääristävät kilpailua - PISTE. Pääsykokeita tulisi kehittää enemmän aineistopainotteisiksi, jolloin kynnys tuollaisille kursseille olisi korkeampi ja ennen kaikkea niistä saatava hyöty huomattavasti pienempi. Se hyödyttäisi kaikkia osapuolia paremmin, kun luonnonvalinta pääsisi paremmin noukkimaan jyvät akanoista. Ja mikä parasta, luku-urakka kevenisi tuntuvasti aineistotehtävien vuoksi!
Sopii myös muistaa, että läheskään kaikilla EI ole varaa tuollaisiin kursseihin!

Mietipä nimimerkki "Tyhmät kyykkyyn", että ketkä hyötyvät taloudellisesti valmennuskursseista ja että missähän näitä kursseja järjestäviä ja niillä opettavia oikein pyöriikään. Pääsykokeiden luonnetta voisi aivan hyvin muuttaa vieläkin tasa-arvoisemmaksi juuri kuten sanoit, eli muuttamalla koe aineistoperusteiseksi, mutta miksipä niitä ei muuteta?

Oikea ratkaisu EI ole mollata kursseilla käyviä, vaan miettiä sitä, mistä tällainen bisnes johtuu ja kuka hyötyy taloudellisesti siitä, ettei pääsykoemallia muuteta.

Ja kyllä ainakin minä tiedän, ettei kaikilla ole varaa kursseihin. Menehän ulkomaille katsomaan, niin huomaat, ettei kaikilla ole varaa käydä koko yliopistoa. Siinä mielessä yksi valmennuskurssi ei ole hirveä rike.

fksmdlcsm kirjoitti:

Mietipä nimimerkki "Tyhmät kyykkyyn", että ketkä hyötyvät taloudellisesti valmennuskursseista ja että missähän näitä kursseja järjestäviä ja niillä opettavia oikein pyöriikään. Pääsykokeiden luonnetta voisi aivan hyvin muuttaa vieläkin tasa-arvoisemmaksi juuri kuten sanoit, eli muuttamalla koe aineistoperusteiseksi, mutta miksipä niitä ei muuteta?

Oikea ratkaisu EI ole mollata kursseilla käyviä, vaan miettiä sitä, mistä tällainen bisnes johtuu ja kuka hyötyy taloudellisesti siitä, ettei pääsykoemallia muuteta.

Ja kyllä ainakin minä tiedän, ettei kaikilla ole varaa kursseihin. Menehän ulkomaille katsomaan, niin huomaat, ettei kaikilla ole varaa käydä koko yliopistoa. Siinä mielessä yksi valmennuskurssi ei ole hirveä rike.

Huomio, huomio-tyyppi, ettet vain ole joku valmennuskurssijärjestäjien värväämä kurssien puolestapuhuja tai itse kyseisen bisneksen pyörittäjä???

Sellaisia heppuja varmasti liikkuu juuri tällaisilla keskustelupalstoilla pelottelemassa uusia pyrkyreitä.

just wondering kirjoitti:

Huomio, huomio-tyyppi, ettet vain ole joku valmennuskurssijärjestäjien värväämä kurssien puolestapuhuja tai itse kyseisen bisneksen pyörittäjä???

Sellaisia heppuja varmasti liikkuu juuri tällaisilla keskustelupalstoilla pelottelemassa uusia pyrkyreitä.

En ole valmennuskurssibisneksessä, enkä puhu niiden puolesta (vaikket sinä ehkä uskokaan). Yritän vain osoittaa, että asioilla on kaksi puolta, eikä kaikki ole vain joko mustaa tai valkoista. Tulet vielä huomaamaan tämän myöhemmin elämässä. Olisin varmasti maininnut nimeltä jonkin valmennuskurssifirman, jos olisin sellaisen palveluksessa tai mollannut jotain tiettyä firmaa. Itse olen jo opiskelut opiskellut ja nimenomaan ulkomailla, siksi käytin esimerkkinä ulkomaita, joissa kaikilla ei ole varaa edes koko yliopistoon.

Eli vielä kerran: en kannata valmennuskurssibisnestä, sillä kilpavarustelussa on se huono puoli, että se paisuu vuosi vuodelta. Uskon kuitenkin, että Suomessa osataan pitää bisnes sen verran hallinnassa, ettei se karkaa käsistä. Varmaankin jossain vaiheessa pistetään stoppi kursseille ja muutetaan pääsykokeen luonnetta siihen, että se perustuu aineistoon (mitäpä luulet, päästäänkö tälläkään systeemillä valmennuskursseista eroon, sillä on olemassa valmennuskursseja aineistotyyppisiin kokeisiin)) tai annetaan lukio/yo-arvosanoille suurempi merkitys. Sitä odotellessa...

tyhmät kyykkyyn kirjoitti:

Valmennuskurssit vääristävät kilpailua - PISTE. Pääsykokeita tulisi kehittää enemmän aineistopainotteisiksi, jolloin kynnys tuollaisille kursseille olisi korkeampi ja ennen kaikkea niistä saatava hyöty huomattavasti pienempi. Se hyödyttäisi kaikkia osapuolia paremmin, kun luonnonvalinta pääsisi paremmin noukkimaan jyvät akanoista. Ja mikä parasta, luku-urakka kevenisi tuntuvasti aineistotehtävien vuoksi!
Sopii myös muistaa, että läheskään kaikilla EI ole varaa tuollaisiin kursseihin!

ongelma on siinä, että mitään soveltavia kysymyksiä ei voida tehdä, koska niihin ei voida antaa yksiselitteistä mallivastausta. Oikikseen pyrkijät ovat jo vuosia tienneet, että aina kannattaa valittaa, ja kaikki hiemankin soveltavammat kysymykset ovat hallinto-oikeudessa kaatuneet niin, ettei eroja pyrkijöiden välille voida niillä tehdä. Kysymysten on siksi pakko olla täysin palikkatasoisia, että vastauksista saadaan mallia "koska kirjan sivulla 55 sanotaan näin, asia on näin".

Toinen ongelma on raha. Oikiksen käytettävissä oleva rahamäärä per opiskelija taitaa olla kaikista yliopistoaloista pienin. Työvoimaa ei siis voida palkata edes tiedekunnan opetukseen, saati käyttämään hurjasti aikaa kokelaiden räpellysten lukemiseen. Nopea tarkastettavuus ja yksiselitteisyys rules.

Näillä raameilla kysymykset siis ovat erittäin perinteisiä, ja mahdollistavat kokelaiden kurssittamisesta saatavaa hyötyä. Tiedekunta itse suhtautuu erittäin nuivasti bisnekseen, ja on kieltänyt kaikkien työntekijöidensä osallistumisen siihen.

Aineistothan on Helsingissä otettu käyttöön, mutta siitä pari huomiota. Luku-urakan keventyminen ei toisi hyvää ainakaan tiedekunnalle; nykyisellään tutkinto on niin pitkälle ulkoalukemista, että sisäänpäässeet enää naureskelevat pääsykokeen sivumäärälle. Tiedekunnassa sitä kuulkaa sitten luetaankin, ja ne, jotka eivät jaksa istua nenä kirjassa kiinni, jäävät jälkeen opinnoissaan. Sisäänpäässeen materiaalin on siis pakko kestää isoja alueita.

Toisaalta aineisto ei tyyppinä sovellu oikikseen kovinkaan hyvin - me olemme kuin amis, opettelemme säännön ja opettelemme soveltamaan sitä, hyvin harvassa aineessa on todellista aivojenkäyttöä. Pääsykoekirjoissa pyritään hieman raapaisemaan oikeustieteelle tyypillisiä rakenteita ja ratkaisumalleja eli tutustuttamaan hakijat vieraaseen alaan, vrt humanistiset tieteet, jotka sallivat ajattelun ja joihin on jo tutustuttu koulussa. Lukemalla aineistoa vasta kokeessa ajatusmaailman sisäistämistä ei ehtisi tapahtua sitäkään vähää eikä vastauksista näkisi, kuka pystyy omaksumaan alalle tarpeellista ajattelua.

Oma kantani on ehkä puolueellinen, olenhan opiskelija, jonka järjestö järjestää näitä kursseja. Aktiivina voin kertoa, että opiskelijajärjestöjen kursseista voiton käärivät vain alan opiskelijat omien tilojen ja tapahtumien muodossa. Aloilla, joissa tällaista toimintaa ei ole, on vain yhteisiä tiloja ylioppilaskunnan toimesta ja paljon vähemmän resursseja vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen.

Kurssin käymättä jättäminen tuskin torppaa kenenkään mahdollisuuksia ja auttaa kävijöitä vain rajallisessa määrin, mutta on niissä hyvätkin puolensa - rahankeruu opiskelijoille, seura luku-urakan aikana, tutustuminen opiskelijatoimintaan jo lukuaikana (se auttaa oikeasti motivoitumaan tai kertoo suoraan, että hei, enhän mä tonne tahdo) jne. Se, mitä olen ihmisten kanssa puhunut, niin nykynuorilla on lähes poikkeuksetta käytössään sen verran rahaa, ettei jonkun yleiskurssin hinta ole liian suuri maksettavaksi, varsinkin jos motivaatio on kova.

oikiksen osalta kirjoitti:

ongelma on siinä, että mitään soveltavia kysymyksiä ei voida tehdä, koska niihin ei voida antaa yksiselitteistä mallivastausta. Oikikseen pyrkijät ovat jo vuosia tienneet, että aina kannattaa valittaa, ja kaikki hiemankin soveltavammat kysymykset ovat hallinto-oikeudessa kaatuneet niin, ettei eroja pyrkijöiden välille voida niillä tehdä. Kysymysten on siksi pakko olla täysin palikkatasoisia, että vastauksista saadaan mallia "koska kirjan sivulla 55 sanotaan näin, asia on näin".

Toinen ongelma on raha. Oikiksen käytettävissä oleva rahamäärä per opiskelija taitaa olla kaikista yliopistoaloista pienin. Työvoimaa ei siis voida palkata edes tiedekunnan opetukseen, saati käyttämään hurjasti aikaa kokelaiden räpellysten lukemiseen. Nopea tarkastettavuus ja yksiselitteisyys rules.

Näillä raameilla kysymykset siis ovat erittäin perinteisiä, ja mahdollistavat kokelaiden kurssittamisesta saatavaa hyötyä. Tiedekunta itse suhtautuu erittäin nuivasti bisnekseen, ja on kieltänyt kaikkien työntekijöidensä osallistumisen siihen.

Aineistothan on Helsingissä otettu käyttöön, mutta siitä pari huomiota. Luku-urakan keventyminen ei toisi hyvää ainakaan tiedekunnalle; nykyisellään tutkinto on niin pitkälle ulkoalukemista, että sisäänpäässeet enää naureskelevat pääsykokeen sivumäärälle. Tiedekunnassa sitä kuulkaa sitten luetaankin, ja ne, jotka eivät jaksa istua nenä kirjassa kiinni, jäävät jälkeen opinnoissaan. Sisäänpäässeen materiaalin on siis pakko kestää isoja alueita.

Toisaalta aineisto ei tyyppinä sovellu oikikseen kovinkaan hyvin - me olemme kuin amis, opettelemme säännön ja opettelemme soveltamaan sitä, hyvin harvassa aineessa on todellista aivojenkäyttöä. Pääsykoekirjoissa pyritään hieman raapaisemaan oikeustieteelle tyypillisiä rakenteita ja ratkaisumalleja eli tutustuttamaan hakijat vieraaseen alaan, vrt humanistiset tieteet, jotka sallivat ajattelun ja joihin on jo tutustuttu koulussa. Lukemalla aineistoa vasta kokeessa ajatusmaailman sisäistämistä ei ehtisi tapahtua sitäkään vähää eikä vastauksista näkisi, kuka pystyy omaksumaan alalle tarpeellista ajattelua.

Oma kantani on ehkä puolueellinen, olenhan opiskelija, jonka järjestö järjestää näitä kursseja. Aktiivina voin kertoa, että opiskelijajärjestöjen kursseista voiton käärivät vain alan opiskelijat omien tilojen ja tapahtumien muodossa. Aloilla, joissa tällaista toimintaa ei ole, on vain yhteisiä tiloja ylioppilaskunnan toimesta ja paljon vähemmän resursseja vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen.

Kurssin käymättä jättäminen tuskin torppaa kenenkään mahdollisuuksia ja auttaa kävijöitä vain rajallisessa määrin, mutta on niissä hyvätkin puolensa - rahankeruu opiskelijoille, seura luku-urakan aikana, tutustuminen opiskelijatoimintaan jo lukuaikana (se auttaa oikeasti motivoitumaan tai kertoo suoraan, että hei, enhän mä tonne tahdo) jne. Se, mitä olen ihmisten kanssa puhunut, niin nykynuorilla on lähes poikkeuksetta käytössään sen verran rahaa, ettei jonkun yleiskurssin hinta ole liian suuri maksettavaksi, varsinkin jos motivaatio on kova.

Hyvin sanottu!