olen käynyt lukion, ammattikoulun ja nyt olen amk:ssa. tuntuu etten koskaan löydä omaa alaani ja usein tuntuu ettei tämäkään mitä nyt opiskelen, ole minulle. pelkään kuitenkin, jos lopetan ja aloitan jonkun toisen koulun, käyn sitäkin vähän aikaa ja huomaan ettei sekään ole minulle. tämä ahdistaa ja vaikuttaa elämääni! mitä minun pitäisi tehdä? en halua että löydän unelma-ammattini vasta viisikymppisenä...
Hukassa ammatin kanssa
ja elämän kanssa...
6529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa lähteä liikkeelle ihan niistä omista mielenkiinnonkohteista. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla? Mitä harrastuksia sinulla on tai mikä kiinnostaa muuten vaan? Ystäväni oli samanlainen kuin sinä ja kokeili vaikka kuinka montaa alaa keskeyttäen aina todettuaan, ettei ala sopinutkaan hänelle. Lopulta hän päätti yksinkertaisesti opiskella sitä, mikä on aina kiinnostanut ja mistä hän nauttii. Nyt hän opiskelee kolmatta vuotta espanjaa ja kirjallisuutta ja vaikuttaa vihdoin löytäneen oman juttunsa.
löytänyt omaa ammattiani!
Seilaan ammatista toiseen ja koulusta toiseen, nytkin olen koulussa. Sivussa teen aina niitä perustöitä ja unelmatyöt on aina sen uuden koulutuksen takana!
Eikä tuo neuvo, ota harrastuksesta ammatti...kovin kaksinen ole!
Kerään aarikan korviksia ja kalevala-koruja ja harrastan akvaariota! Mitä hiton ammattia niistä saa, ei mitään!
Kaikkien ei sitten ilmeisesti olekaan tarkoitus löytää koskaan itselleen ammattia. Voi harmi, kun kaikkea ei voi saada...
Useimmpien tavallisten ihmisten lahjakkuusprofiili on niin monipuolinen, ettei heille ole yhtä ihanneammattia, vaan he soveltuvat varsin laajaan ammattikirjoon. Se, mihin näistä he valikoituvat, on sattuman ja varsin toissijaisten seikkojen sanelemaa.
Ne taas, joilla on terävä lahjakkuuspiikki profiilissaan, tietävät heti paremmin, mitä opiskella.
Suomeksi sanottuna: tavallisille tolleroille on aivan sama, minkä ammatin valitsevat, ei heistä tule millään alalla kuin keskinkertaisuuksia. Tietysti ammatissaan viihtyvä keskinkertaisuus on parempi kuin ammatissaan viihtymätön.
Ensin menin opiskelemaan matkailualaa, mutta.. miten sen nyt nätisti sanoisi..totesin liian neitimäiseksi, pääsin sitten opiskelemaan kesken vuoden rakennusalan perustutkintoa ja olen todennut, että ei ole mun alaa, tosin jotain korjausrakennus hommia on kiva joskus harvoin tehdä. Lisäksi valmistun juuri laman pyörteissä.. Ja cv:ni kesätöiden sarallla ei ole kovin näyttävä: Ollut maataloustöissä papalla ja tehtyä ihan pikkuhommia... Toisin sanoen ei mitään. Joskus olen ollut vähän isän apuna, kun se on mökkiä korjanntu ja venettä olen maalannut ja kokoajan jotakin teen, mutta mitään työtodistustakaan ei ole:/
tosiaan tuo rakentaminen ei ole mua varten, mutta kait ne insinöörin paperit hommaan jos AmKKiin pääsen...
Jos olisin lukioon älynnyt mennä (päässyt olisin lähes mihin lukioon vain), niin kait luokanopettajaksi olisin opiskellut,, Sisätyö ja laman aikanakin töitä..
Ei minullakaan ole mitään kutsumusammattia, mutta en stressaa siitä. Olen löytänyt työn mikä on "ihan jees", työ on työtä eikä aina kivaa mutta kyllä sitä tekee ja rahaa saa. Ehkä tässä joskus tulee joku uusi inspiraatio...