tuntuu niin pahalta että pää hajoaa. Masennuksen takia poissa kohta kolme kk. koko ajan on pelottanut ajatus työhön palaamisesta jo senkin takia että olen ollut niin kauan poissa ja tiedän että ihmiset töissäni(ja muuallakaan)eivät suostu ymmärtämään että masennuskin on sairaus.Nyt pahin pelkoni tuli toteen kun kuulin että minusta on johtoporrasta myöten juoruttu että laiskuuttani olen jäänyt pois ja esitän olevani masentunut.Kuinka esitetään masentunutta??? Miten huijaat useita eri lääkäreitä ja terapeutteja uskomaan? Miksi haluaisin syödä kalliita lääkkeitä joihin ei pienestä palkasta meinaa olla varaa vain sen takia että olisin laiska? Lopputilin ottokin on käynyt mielessä ei tarvitsisi kohdata enää näitä ihmisiä.Pyysin lääkäriä lähettämään tietoa masennuksesta työpaikalleni juuri sen takia että siellä tietäisivät mikä se on,mutta ei nähtävästi auttanut.Olin jo alkanut tuntea oloani paremmaksi mutta tämä päivä veti taas jalat alta.Itkettää ja suututtaa. Ja hävettää että minusta ajatellaan näin.
nyt
juuri..
8316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tiedän tunteen... ainut että olen itse yrittäjä ja minua pelotti mennä takaisin töihin kun ajattelin että työntekijät ajattelevat minusta samoin mitä sinäkin luulet työkavereistasi ja johtohenkilöistä. Jos he eivät ymmärrä tilannetasi niin he ovat kyllä ääliöitä... ja tärkeintä on että tulet kuntoon. Itsekin kovasti yritän taistella
Tulee mieleen mahdollisuus, että kuulemasi huolestuttaisi sinua liikaakin (mikä on sinänsä ymmärrettävää)? Ehkä kuulopuheiden varaan ei kannata liikaa laskea. Kuka on puhunut tai ajattelee mahdollisesti mitä ja kenen mukaan jne. jne.
Toivottavasti joka tapauksessa työpaikalta löytyy pätevää henkilöstöä, joka ymmärtää asioita kuten pitää ja osaa tukea töihinpalaamistasi.
Usko se minkä itse tiedät oikeaksi. Näytä noille paskanjauhajille, mikä on totuus. Silloin he vetävät pitkän korren kun toteutat käytännössä heidän juorunsa. Älä anna periksi. Aina ihmiset yritttävät sotkea toisten elämän. Älä moisesta peräänny.
edes käytännössä heidän juorunsa? Ottamalla loparit vai...? Tällä hetkellä vain tuntuu etten pysty sinne enää menemään.Silmätikuksi. Ja kuulin luotettavalta ystävältäni tämän kaiken.Ystävältä joka tuki minua viimeksikin masennukseni aikana.Eikä hän sitä ilkeyttään kertonut,vastasi vain rehellisesti kun kysyin. Olisi kuitenkin ollut varmaan parempi olla tietämättä.Eilen oli niin paha olo että sorruin taas viilämään ja tumppasin tupakan käteeni.. Tyhmää ja nyt hävettää. Mutta kun ei pysty itkemään ja olo vain on niin valtavan paha..Mietin jo kaikkien lääkärinlausuntojeni kiikuttamista esimieheni nenän eteen että lue siitä kuinka paljon esitän.Mutta toisaalta en luota hänen juorukieleensä niin etteikö hän sitten niitäkin tietoja levittelisi ympäriinsä.Soitinkin hänelle ja hän kielsi kaiken ja lopetti puhelun todella töykeästi.Miksi masennusta ei oteta todesta? Miksi masentuneen joka ei jaksa muutenkaan samalla tavalla arkea kuin terve pitää puolustella itseään joka suuntaan?Eikö tästä sairaudesta ole jo niin paljon puhuttu julkisuudessakin että ihmisten pitäisi tietää mikä se on? No eipä tarvitse miettiä mistä puhuu terapiassa ensiviikolla. :/
Tuntuu ette ole vielä tarpeeki palautunut ja jos tilanne on sinulle ylivoimainen, ei kai sinne ole pakko mennä. On ihmisiä, työantajiakin vielä tietämättömiä ja typeriä. Voisit jatkaa sairaslomaa ja terapiaa ja keskustella terapeutin kanssa työpaikkasi tilanteesta. Sinulle avautuu elämässä vielä paljon muitakin mahdollisuuksia.
Voisitko kuvitella, että menisit työterveyslääkärin puheille tästä uudesta "ongelmastasi" ja tarvitessasi pyydät häntä sopimaan työnantajan kanssa työhönpaluun järjestelemisestä. Ei sairaus ole mikään häpeä. Se voi iskeä kehen tahansa. Hyväksy se. Kun olet ollut ensimmäisen päivän takaisin työssä, et enää muista tätä ajatustasi ja olo on kevyt. Jos joku ottaa asian puheeksi, kerro että näin kävi, mutta kevättä kohti jo mennään. Omat luulot ja tuntemukset ovat paha rasitus. Jos et heti halua mennä ruokalaan tai johonkin, älä mene, mutta kukaan ei sielläkään sinua pahalla ajattele. Jokaisen on lähes pakotettava itsensä vastaavassa tilanteessa, itsetunto menee, ei ole helppoa kenellekään. Lopputiliä älä ota missään tapauksessa.
Ei tuo ole sinun vikasi millään lailla, älä pyöritä yhtään liikaa sitä mielessäsi ja pura itseesi.
Ehkä työpaikan ihmiset saavat kohdata oman ajattelunsa ahtauden sinun suhteesi jatkossa. Jos he taas ovat ihan umpiluupäitä ja tilanne tulee todella olemaan hankala ja selviämätön, niin sitten voit miettiä muita ratkaisuja. Mieti myös yhdessä lääkäritahojen kanssa, milloin todella haluat ja jaksat aloittaa työt. Toivon rohkeutta sinulle.
Joo, aloittajalle oli suunnattu, kuten varmaan osasitte päätellä.