En voi luottaa

Surullinen ja ahdistunut

Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän....


Poikaystäväni (tässä tarinassa Antti) ei ole pettänyt minua. Hän pyynnöistäni huolimatta teki asioita, joista en pitänyt (liittyy "kaveri"naisiin).
Luottamushan siinäkin meni ihan kybällä. Olivat kuitenkin asioita, joista olisi selvitty kun olisi vain kertonut tekevänsä niin, mutta kärpäsestä kasvoi härkänen asioiden (huom! useita) tultua ilmi.

No, mietiskelyn jälkeen jatkettiin seurustelua, mutta Antti kuitenkin noilla teoillaan todisti, että tykkää salailla asioita, enkä nyt enää uskalla/pysty tai peräti haluakaan luottaa häneen. Mikäpä sen salailijaluonteen muuttaisi?

Kaivan nykyään kaikesta mahdollisesta mustasukkaisuuden aihetta, harvoin kuitenkaan möläytän niitä ilmoille. Saan yksin ollessani ahdistuskohtauksia ja kuvittelen kaikenlaista.

Tällä hetkellä pahin asia, josta en meinaa päästä yli, on seuraava: poikaystävälleni on tärkeää, että hän tulee toimeen ihmisten kanssa. Erityisesti kaverini kanssa, koska heillä on yhteisiä tuttuja.

Tässä taannoin hän kehui kaikkien kuullen kaverini ulkonäköön liittyvää piirrettä ja muille tuli tilanteessa hieman hämmentyneet ilmeet (se ei siis muidenkaan mielestä ollut kovin soveliasta). Minua loukkaa ihan suunnattomasti se, että muut luulevat nyt minun poikaystäväni haluavan oikeasti kaveriani. Heidän katseensa kertoi tarpeeksi.
Joko itseluottamukseni on todella pohjalla, tai sitten he oikeasti ajattelevat (minua säälien) niin.

Ja pahinta tässä on siis se, etten usko Antin olevan millään tavoin kiinnostunut kaveristani (oikeasti!), mutta se, että muut luulevat niin.. se loukkaa!
Kaverini sattuu olemaan ihminen, joka kaipaa kovasti muiden huomiota ja kehuja, enkä pidä siitä, että hänkin kenties luulisi jotain muuta poikaystäväni kohteliaisuudesta. Hänen uskonsa itseään kohtaan vaihtelee suuresti kehujen saannin perusteella (yhtenä päivänä hän on fiksuin ja kaunein ja seuraavana hän ei koskaan tule saamaan ketään). Ainoa asia, joka minua helpottaisi, olisi se että kaverini luulot Antin puheista puhdistettaisiin, eli olisin onnellinen jos Antti vastapainoksi sanoisi jotain negatiivistakin. Mutta en voi sellaista pyytää ja Antti on olevinaan niin kohtelias, ettei omin päin sellaista tekisi. Ja tosiaankin olevinaan, koska osaa kyllä puhua ihmisistä törkeästikin.
Enkä toisaalta haluaisikaan, koska ne viimeiset itseluottamukseni rippeet ei tahdo sellaista tapahtuvan.

Kannattaako minun enää jatkaa tätä suhdetta, tuntuu etten kestä enää näitä ajatuksiani, olen alkanut ajattelemaan itsestäni vain negatiivisia asioita, koska Antilla oli pokkaa loukata minua niin monin tavoin.. Hän ei varmasti oikeasti tarkoittanut loukata, mutta hän on niin AJATTELEMATON!
Miten voin pyytää, että hän kehuisi vain minua eikä muita? Olen aivan hulluuden partaalla, kun olen löytänyt itsestäni näin säälittävän puolen..

3

872

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokenut...

      Oma pitkä suhteeni loppui juuri samanlaisiin asioihin. Ei ollut suoranaista pettämistä, mut salailua ja ajattelemattomuutta kylläkin. Pikkuhiljaa se luottamuksen puute jäyti ja kasvoi ja johti tunteiden kuolemiseen. Oma virheeni oli se, että en puhunut minua vaivaavista asioista, vaan pidin kaikki negatiiviset tunteet sisälläni.

      Neuvoisin siis puhumaan poikaystäväsi kanssa näistä asioista. Älä syyttele, vaan selitä, miltä sinusta tuntuu ja miksi. Tsemppiä.

      • aloittaja

        Ja lisään vielä sen verran, että "Antti" on tietoinen, että tuo hänen kohteliaisuutensa loukkasi minua ja olen yrittänyt rautalangasta vääntää, mikä siinä minua niin pahasti loukkaa mutta hän ei vain jotenkin ymmärrä..

        Olen myös jauhanut ja jauhanut näitä asioita, miten en uskalla luottaa, mutta hän olisi jo valmis unohtamaan ne.. Tai hän jaksaa kuunnella, mutta tuntuu, että hän sanoo ymmärtävänsä vain, jotta pääsisin mahdollisimman pian yli noista asioista ja voitaisiin jatkaa niinkuin ennenkin.

        Suurimmaksi osaksi meillä menee ihan hyvin, mutta aika ajoin nämä asiat palaavat mieleeni ja ikävä kyllä ne palaavat aina yhtä voimakkaina tuntemuksina..

        Hän on itsekin mustasukkainen, ei liian, mutta tarpeeksi jotta mielikuvitukseni saa siivet (miksi on -tekeekö itse jotain??).

        Juu.. yritän selvittää ajatuksiani, mutta välillä se helpottavimmalta tuntuva ajatus on eri teille lähtö (mikä tuntuu tosi raskaalta sekin, koska ilmeisesti kuitenkin rakastan), enkä tiedä millaisen muuttumisen vaadin jotta pystyn antamaan anteeksi nuo valheet.. :(


      • näin...
        aloittaja kirjoitti:

        Ja lisään vielä sen verran, että "Antti" on tietoinen, että tuo hänen kohteliaisuutensa loukkasi minua ja olen yrittänyt rautalangasta vääntää, mikä siinä minua niin pahasti loukkaa mutta hän ei vain jotenkin ymmärrä..

        Olen myös jauhanut ja jauhanut näitä asioita, miten en uskalla luottaa, mutta hän olisi jo valmis unohtamaan ne.. Tai hän jaksaa kuunnella, mutta tuntuu, että hän sanoo ymmärtävänsä vain, jotta pääsisin mahdollisimman pian yli noista asioista ja voitaisiin jatkaa niinkuin ennenkin.

        Suurimmaksi osaksi meillä menee ihan hyvin, mutta aika ajoin nämä asiat palaavat mieleeni ja ikävä kyllä ne palaavat aina yhtä voimakkaina tuntemuksina..

        Hän on itsekin mustasukkainen, ei liian, mutta tarpeeksi jotta mielikuvitukseni saa siivet (miksi on -tekeekö itse jotain??).

        Juu.. yritän selvittää ajatuksiani, mutta välillä se helpottavimmalta tuntuva ajatus on eri teille lähtö (mikä tuntuu tosi raskaalta sekin, koska ilmeisesti kuitenkin rakastan), enkä tiedä millaisen muuttumisen vaadin jotta pystyn antamaan anteeksi nuo valheet.. :(

        jälkikäteen...

        Luottamus on toki parisuhteen kulmakiviä. Mutta... Luottamuksen on toimittava kahteen suuntaan: sinun on osattava luottaa ja toisen osapuolen pitää haluta olla luottamuksesi arvoinen. Kumpi sinun mielestäsi toteutuu paremmin..?
        Kokemuksesta voin sanoa, että jos toinen "rankaisee" jatkuvasti rankaisemalla jostain asiasta, joka on jo puitu loppuun, alkaa tulla sellainen olo, että onko tämä kaiken vaivan arvoista? Poikaystäväsi halusi vain olla ystävällinen kaverillesi - ja sinä värkkäät siitä väkisin kärpäsestä härkästä. Kaikkea ei voi saada ja toisen mieltä ja tekoja et voi hallita. Voit toki esittää toivomuksia - johon toinen sitten reagoi tavallaan.
        On vain uskallettava luottaa toiseen - muuten ei mitään saa. Hyvällä onnella luottamuksesi palkitaan hyvällä suhteella - huonolla onnella koet pettymyksen. Älä kuitenkaan tapa poikaystäväsi tunteita liiallisella nipotuksella!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      62
      1208
    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      42
      901
    3. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      335
      685
    4. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      51
      661
    5. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      638
    6. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      116
      636
    7. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      99
      613
    8. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      605
    9. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      76
      582
    10. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      56
      574
    Aihe