Citysinkun koiraunelmat

Jos koira on yksin päivät, niin on koiralle
todella epäreilua jättää se illallakin yksin ja
lähteä muualle harrastuksiin. Koira on kuin pieni
lapsi, se sitoo aikalailla.Tosin riippuu paljon
harrastuksistasi kuinka paljon koira "haittaa"
niitä. Jos harrastat sauvakävelyä, niin se
varmasti on koirankin mieleen, mutta jos
harrastat uinti 6 kertaa viikossa, niin
suosittelen mielummin vaikka kissan hankkimista.

Yksin asuvalle on joitain ongelmia, mutta saahan
apua tarvittaessa dog sittereiltä, joita
suosittelen lämpimästi käyttämään.

Aamulla kuudelta ylös, aamupala ja koiran kanssa
ulos. Koiran pesu ja kuivaus sateisina päivinä.
Puoli kahdeksalta töihin. Neljän jälkeen kotiin.
Välipala, koiran kanssa ulos. Kuudelta kotiin,
koiran pesu ja kuivaus. Koiralle ruokaa.
Telkkarin katselua, meilien lukemista, mitä nyt
keksii. Koiran aktivointia. Kahdeksan maissa
iltalenkille. Iltapesu ja nukkumaan. Aamulla
kuudelta ylös...

Joka päivä. Töitten jälkeen ei lähdetä
kaupungille shoppailemaan eikä työkavereiden
kanssa siiderille. Illalla (ainakaan joka ilta)
ei lähdetä moneksi tunniksi omiin harrastuksiin,
koska koira on jo ollut yli 8h yksin kotona.
Lauantaisin siivotaan huoneisto koirankarvoista
ja hiekasta. Joskus ehtii käydä kaupungillakin.

En ole katkera, mutta joskus väsyttää! :)

Itselleni jäi koira eron jälkeen, muuten en
sinkkuna olisi (koiran itsensä vuoksi) sitä
ottanut. Parisuhteessa eläville asia on aivan
toinen kun vastuun voi jakaa. Koirasta on
huolehdittava koska se on otettukin. Mikään
lemmikki ei saa olla hetken mielijohde.

Olen päivät töissä ja illat opiskelen. Koiran
joudun antamaan aina lukukauden ajaksi hoitoon,
koska on rääkkäystä työpäivän lisäksi pitää
koiraa vielä illallakin yksin. Lomien ajaksi haen
koiran kotiin. Onneksi koirani pääsee maalle
hoitoon. Saattaapa olla, että viihtyy siellä
paremmin kuin kaupungissa kanssani, vaikka
kiintynyt minuun onkin.

Kesällä työpäivän jälkeen ei mennä
terassille/rannalle kavereiden tapaan, vaan
kotiin ja lenkille koiran kanssa. Viikonloppuna
tulee huono omatunto kun lähtee illalla
liikenteeseen; koira on muutenkin arkisin
työpäivien ajan ikävöinyt emäntää.

Ota huomioon, että tämä pätee kaikkiin
harrastuksiin, mikäli niitä on koiran lisäksi.

Silti, kotiin tullessa odottaa aina iloinen
hännänheilutus ja nukkumaan mennessä mukava
kainalokaveri.

olen sinkku ja omistan ison koiran.. sinkuksi
jäin jo koiran ollessa minulla, joten ei ollut
vara valita. en suosittele kenellekkään menevälle
sinkulle tai parille koiran hankkimista. päivät
ollaan töissä tai koulussa, illalla on jotain ja
viikonloppuinakin allakka pursuaa juttuja. teen
itse vuorotöitä ja varsinkin nää yövuorot rassaa
nimenomaisesti koiraani. vaikka se on hoidossa
äidilläni eli ei joudu olemaan yksin. ulkoilutan
sen ennen töihin lähtöäni, ulkoilutan sen aamulla
ennen nukkumaan menoani ja ulkoilutan sen
herättyäni päivällä. mutta ajateltuani sitä
koiran kantilta, että ensin nulutaan yö ja päivä
siihen perään, niin ei järin toiminnallista ole.
koira vaatisi todella paljon huomiota, aikaa,
viitseliäisyyttä ja herhoja, jotta voisi sanoa,
että koiralla on hyvät oltavat ja se voi hyvin.
kannattaa miettiä todella tarkasti, että miksi
koiran hankkii ja onko todella valmis sitoutumaan
siihen seuraaviksi vuosiksi. itse en
sydänystävästäni suostuisi ikinä luopumaan ja sen
vuoksi kohtelenkin sitä, kuin ihmistä. olen
sille kerran kodin antanut ja minun tehtäväni on
luoda sille sellaiset olosuhteet, että sen on
hyvä elää luonani.

Minäkin otin koiran, asuin pennun tullessa kyllä
yksin, mutta seurustelin, kumppani kuitenkin
häipyi kuvioista samoihin aikoihin. Ensimmäinen
kuusi kuukautta pennun kanssa oli todella
raskasta. Olin hyvin väsynyt enkä jaksanut
keskittyä itseni hoitamiseen yhtään. Mitään
menoja ei voinut olla.

Nyt, kun koira on hieman reilun vuoden, elämä on
asettunut uomiinsa. Koiraa ulkoiluttaa kaikkina
arkipäivinä parin tunnin ajan dogsitteri,
pelastava enkeli. Itse työpäivät ovat väkisin 9
tuntia. Arki-illat vietän kaikki koiran kanssa,
eli sosiaalisia tai muita kuin koiraharrastuksia
tai paikkoja, joihin koiran kanssa voi mennä,
elämään ei juurikaan mahdu. Ostoksia en juurikaan
ehdi tekemään, joten vaatekaappi meinaa vanhentua
silmissä :) Tuskinpa olisi rahaakaan, kun
koiranhoitajan palkka vie vaaterahat.

Koirastani en kuitenkaan luopuisi, sen eteen
tekee helposti kaiken tuon. Ilman yustävien
hoitoapua ja säännöllisiä 'lomia' koiranpidosta
mieki voisi kyllä joskus mustua. Koirani on pieni
ja sen kanssa voin kyllä kulkea helposti melkein
missä vain, joten se helpottaa elämää.

Pahimmat karikot ovat siis mielestäni koiran
pentuaika, ja se hetki, kun toivoisit löytäväsi
miesseuraa :) Treffeille kun ei lähdetäkään ihan
tuosta vaan....

Vaikka koirasta onkin paljon vaivaa, huolta, se
vie rahaa ja aikaa niin on se silti sen arvoista.
Ei tarvitse olla yksin ja on joku joka kuuntelee
ja nuolee kyyneleet pois.