Avopuolisollani on todettu pakkoneuroosia ja olisinkin kysellyt että miten voisin auttaa häntä? Hän itse sanoo, että pelkästään kuuntelemalla häntä autan jo tosi paljon. Sekä sillä että ymmärrän häntä enkä tuomitse ja kauhistele. Mutta jotenkin minulla on kuitenkin avuton olo. Olisiko teillä vinkkejä voisinko auttaa häntä muutenkin kuin kuuntelemalla? Kiitos etukäteen avustanne!
Miten voin auttaa?
kauris76
9700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kärsivällinen kuuntelu ja ymmärtäminen.
...onko puolisosi hakenut apua?
Pakkoneuroosi tuppaa olemaan sellainen vaiva, et se ei ihan kotikonsteilla aina parane. Terapeutin kanssa suoritetut altistukset ja joskus jopa lääkehoito on tarpeen. Itse pakkoneurooseista kärsineenä voin sanoa, et Edna Foan kirja "Kerrasta poikki" kannattaa hankkia talouteen.
Auttaa voi myös auttaa läheisellä läsnäololla ja empatialla sekä sillä että taloudessa saa aidosti ilmaista esim. surua ettei sanota että "älä itke" jos toista itkettää. Kuuntelu ja asioiden pohtiminen yhdessä auttaa myös. Tuota sanotaan reflektoinniksi. Kosketus on tärkeää jotta toinen voi todella tuntea sen toisen läsnäolon. Myös pitäisi pitää huolta, että toinen ei rasita itseään liikaa ja varsinkaan stressaa. Unista näkee paljon. Jos ne ovat tuhoavissävytteisiä, niin kaikki ei ole kunnossa. Jos ne ovat rakentavia, niin parempaan päin on menossa. Pakko-oireisuus ei ole pysähtynyt tila vaan taustalla on yleensä enemmän tai vähemmän tiedostamattomana valtavan voimakkaita tunteita jotka saattaa ilmetä ruumiillisina oireina eli affekteina tavallisten tunteiden eli emootioioiden sijaan.
Jos noihin valtavan voimakkaisiin tunteisiin pääsee käsiksi. Vaikkapa agressioon, häpeään, ikävään tms. niin noiden tunteiden käsittely yhdessä puhumalla auttaa pikkuhiljaa todella paljon. Esim. häpeästä voi puhua sillei et sanoo, et nyt hävettää tosi paljon ja sä sanot et ei ole mitään syytä hävetä. Ikävään auttaa halaaminen ja agressio. No se on vaikea tunne.
Kuitenkin tunteiden kanssa saa olla hieman varuillaan, koska jos pakko-oireinen häiriö on erittäin vaikea saattaa taustalla olla erittäin voimakkaita tunteita ja valtavaa pahaa oloa.
Pohjimmiltaan pakko-oireinen häiriö liittyy voimakkaasti minuuteen ja todellisuuden tajun heikkenemiseen normaaliin verrattuna
Kiitos kaikille ketkä vastasivat.
Joku kyseli onko avopuolisoni saanut apua, kyllä hän on eli ongelmani ei liity siihen, vaan miten minä voin häntä auttaa sen lisäksi. Mutta sainkin vastauksia tähän ja tukea siihen, että kuuntelemalla autan jo paljon.
Tuo kirjavinkki kuulosti hyvältä, taidan sellaisen hommata :) Ehkä myös sillä osoitan avopuolisolleni, että en pelkää hänen pakkomielteisiä ajatuksiaan.
Rakastamme toisiamme paljon ja uskonkin, että se on se parantava voima myös. :)
Iloista Joulun odotusta teille kaikille!
Millaista pakkoneuroosia avopuolisosi sairastaa?
Minun avopuolisoni kun on saanut tottua toistamis/tarkistuspakkoon... :)
Avopuolisollani on lähinnä pakkoajatuksia. Hän kyllä niistä sitten kertoilee minulle ja yhdessä niitä "analysoidaan" tai sitten hän vain kertoo ne minulle ja kuuntelen sen enempää kommentoimatta. Yhdessä kuitenkin aina todetaan lopuksi, että ne ovat vain ja ainoastaan ajatuksia. Eivät tekoja eikä edes mielihaluja.
miten sinä tuet miestäsi hänen pakko-oireilustaan?
pakko-oireista kärsin minä... :) Eli toistamis- ja tarkistuspakko on meillä riesana...toki on myös noita pakko-ajatuksia jotka sitten laukaisevat tuon toistamispakon...
Avopuolisoni suhtautuu niihin...noh...aika välinpitämättömästi. Hän tietää että minulla on niitä, mutta lähinnä tuon tarkistuspakon hän joutuu konkreettisesti seuraamaan vierestä useammin. Aina kotoa lähdettäessä. :) Avopuolisoni lähinnä hoputtaa että *mennääs nytten* ja työntää minut pois hellan läheisyydestä. Tai jos se ei toimi niin hän menee tahallaan laittamaan hellan päälle eikä anna minun katsoa että laittaako sen pois päältä vai ei. Voi kuullostaa kauhealta mutta tämä on itseasiassa hyväksi...minun kohdallani. Pakko-oireitahan täytyisi oppia sietämään ja sitä kautta niistä pääsisi eroon kun ne aiheuttaisivat aina vähemmän ahdistusta. Meillä tämä toimii suurinpiirtein näin, on pakko luottaa avopuolisoon että hän laittaa hellan pois päältä. :) Toki, kyllähän sitä nyt muutenkin uskoo että hän laittaa hellan pois päältä, ei kai hänkään nyt halua kotiaan polttaa...mutta on aina se pieni ahdistus. :) ja ei ole ollenkaan harvinaista että mieheni unohtaa kahvinkeittimen päälle kotoa lähtiessään ym. :)
Hei!
Olen 35v ja sairastanut pakko-oireista häiriötä n.20vuotta. Sain suuren ja nopean avun homeopatiasta ja nyt voin erittäin hyvin, eikä pakkoajatuksista ole enää jälkeäkään. Pakko-oireisuuden taustalla lapsuuden traumaattiset kokemukset ainakin omalla kohdallani.
Kiitos vinkistä! Täytyykin ehdottaa tätä :)