Ihmetyttää suuresti asia, kun tällä palstalla monesti mainitaan, että vl-perheissä ei kyetä hoitamaan lapsia kunnolla kun niitä on niin paljon!
Voisin kokemuksella sanoa, että vl-perheissä eletään yleensä hyvin turvallista ja rakastavaista elämää. Ja lapset ovat todellakin rakastettuja ja tervetulleita! Lapsista kasvaa usein hyvin sosiaalisia ja avoimia ihmisiä,hyvin yhteiskuntakelpoisia kansalaisia ja perusarvot ovat yleensä kohdallaan! (toki poikkeuksia löytyy kuten joka asiassa)
Ikävä kyllä, olen sitä mieltä että näin ei ole läheskään kaikissa perheissä joissa on vaikka 1 tai 2 lasta. Rakkaus ja huolenpito ei siis ole suhteessa lapsilukuun!
Että semmosta....
Voisin kokemuksella sanoa, että vl-perheissä eletään yleensä hyvin turvallista ja rakastavaista elämää. Ja lapset ovat todellakin rakastettuja ja tervetulleita! Lapsista kasvaa usein hyvin sosiaalisia ja avoimia ihmisiä,hyvin yhteiskuntakelpoisia kansalaisia ja perusarvot ovat yleensä kohdallaan! (toki poikkeuksia löytyy kuten joka asiassa)
Ikävä kyllä, olen sitä mieltä että näin ei ole läheskään kaikissa perheissä joissa on vaikka 1 tai 2 lasta. Rakkaus ja huolenpito ei siis ole suhteessa lapsilukuun!
Että semmosta....
Vastaukset 32
Vanhimmat
Joopa joo...
...ei ole kuin kaksi lasta ja häpeäkseni joudun tunnustamaan itsekkyyden itsessäni, jota vastaan yritän taistella.
on 1-2 lapsen kasvuympäristö, mitä nämät pienet taivaan taimet saavat siitä elämänsä eväiksi?.
Emme siltikään ala kyseenalaistamaan Jumalan mahdollisuuksia, synnyttää itselleen lapsia vaikka kivistä.
"on 1-2 lapsen kasvuympäristö, mitä nämät pienet taivaan taimet saavat siitä elämänsä eväiksi?."
He saavat elämän eväiksi mm. riittävästi vanhempien huomiota/lapsi, riittävästi isän ja äidin syliä/lapsi, riittävästi kasvatusta/lapsi, riittävästi vanhempien osallistumista lapsen koulutehtävien auttamiseen/lapsi, riittävästi yhdessäoloa/lapsi jne.
Varsinainen kasvuympäristö riippuu jokaisen kodin erityisolosuhteista. Ei ole yhtä vakiomallia.
Rittähän se tietystikkin mutta kuinka kauaksi.
Ja vanhempien huomio, kun he katsovat tv-tä tai ovat kavereiden kanssa teatterissa jonka jälkeen mennään ottamaan siivut.
Riittävää on myös taskuraha, jolloin he voivat istaa pyörän/mopon, joilla pääsee riittävän kauas holhouksesta.
Riittävää syliä, elä nyt tuu!
Yhdessä olo voi vain olla tv-sohvan nurkassa katsella jännäriä, johon isä on taysin paneutunut.
On jokaisen oma asia kuinka perheensä hoitaa, jollei laittomuuksiin mene.
On muuten tosiasia, että moni vl jättää akateemisen uran vain sen takia, että ei pärjää englannissa. Yläasteen jälkeen suunnataan opistoon ja ammattikouluun.
Miksi me sitten olemme huonompia kielissä? Geenit vai televisio? Mitä tälle asialle pitäisi tehdä? Ei kai usko rajoita koulutusta?
todellakin, että noin asiat sujuvat kaikissa ei-vl kodeissa?
Nyt pistit pahasti kärjistetyn tekstin. Selitäppäs sanojasi lisää.
Kuitenkin. eikö niistä joskus tehty tutkimuksiakin..
Mitä lapsi saa kotonaan, varsinkin kun tulee se ränkkä päivä.
Hakeeko isä metsästä risun, vai ottako niskasta kiinni ja heittää seinään.
Tukkapöllökään ei varmaan mitään epätavallista, eikä varmaan mitään helläkätisintä olekkaan.
No onhan niitä jotka eivät kajoa lapseensa ,vaikka tämä olisikin tottelematon ja suorastaa häijyn ilkeäkin.
Ja tämä viittaa välinpitämättömyyteen.
Kunpaan joukkoon kuulut?.
taas niin paljon sekavaa höpinää Ruottista käsin, että oikein hirvittää.
Minä ammún sen. saaraan hyvää karjalanpaistia.
ja toisekseen:
miten paljon huonompi vaihtoehto mielestäsi on opisto tai ammattikoulu? olenko minä huono ihminen kun ei ole edes ammattitutkintoa?
Ihmisyys alkaa insinööristä.
Tehkääpä RY:llä lista miten jumalan taimenet ovat kouluttautuneet. Verratkaa sitten valtaväestöön. Löytyykö samat prosentit korkeasti koulutettuja?
Kehityksen jarruna toimivat juuri kouluttamattomat vanhemmat. Jos lapsi sanoo menevänsä amiskaan, niin taputellaan vaan, että saathan hyvän ammatin. Jos koulu jää kesken niin todetaan, että kaikista vaan ei ole koulun penkille.
Laittakaa se pentu kunnon kouluun, vaikka se ei itse sitä teininä ymmärtäisi.
Minä tiedän monta 1-2 lapsen vl-perhettä. Mitä vikaa siinä on, jos Jumala ei siunaa perheeseen enempää lapsia?
Ruotsin pöllö.
äläpäs yleistä!
Tuosta voisi joku loukkaantua.
Sanon taas kerran, että ei lähimmäisenrakkaus ja välittäminen ole ainoastaan uskovaisten ominaisuuksia.
Rrrraivostuttaa tuollainen vähättely.
...minulla on kaksi lasta aj en miollään, en sitten millään istu tuohon muottiin, jonka kuvasit :)
Kasvoin VL perheessä. Täytyy myöntää, että lapsena ja vielä teininä vähän harmitti suuri sisarusparvi. Ei saanut samoja leikkikaluja kuin muut. Kaikki piti jakaa. Koskaan ei ollut omaa rahaa. Teininä kateellisena katselin toisten mopoja ja laskettelusuksia. Me ei koskaan käyty etelän matkoilla. Silloin asia tosiaan harmitti.
Kavereita riitii aina. Välistä vaivaksi asti. Joskus mietin, että olisipa meitä edes yksi vähemmän. Mietiskely loppui aina siihen, että en pystynyt nimeämään veljeä tai siskoa kenet antaisin pois.
Koulussa sai sentään sisaruksista apua, kun isot pojat tuli päälle. Se olikin todella raakaa, kun uskon takia hyökättiin päälle, vaikken ymmärtänyt oikein mistä oli kyse. Ei ne hakkaajat ymmärtänyt sen enempää, mutta olipahan joku syy hyökätä.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä iloisemmaksi sisaruksista tulee. Meillä on yhteiset muistot. Aina on joku, jolle voi kertoa mieltään painavista asioista. En ole enää VL, mutta ei se ole perhesopua vienyt. Asiat näen vähän eri kantilta, mutta eihän kaikesta tarvitse olla yhtämieltä.
Vanhemmille pitää olla todella kiitollinen, että jaksoivat koko porukan kanssa. Nyt alkaa olla meidän vuoro auttaa heitä. Oli niin mahtava lapsuus, että oman velvollisuutensa tekee nyt mielellään.
Olen kasvanut kans vl perheessä ja olen edelleen vl. Suuri sisarusparvi harmittaa välillä mutta on minulla oma elämä ja kavereita riittää kotona.
"Koskaan ei ollu omaa rahaa", minulla on ollut omaa rahaa kun olen säästänyt ja tienannut, olen oppinut että raha ei kasva puussa.
Olemme käyneet ulkomailla, meillä on ollut lumilaudat ja sukset, vaikka lapsia on on 10 ja vain isä on ollut töissä suurimman osan ajasta.
Ei ole varmaan paljon merkitystä perheen hengellisyydellä miten paljon on varallisuutta.
Eikä tarvi olla varallisuuttakaan kovasti niin voi viettää normaalia elämää. Eihän kaiken tarvi olla sitä kalleinta ja hienointa merkkiä.
Niin monta erilaista tarinaa kuin perhettäkin. Monilapsisuus ei ole itsestään selvyys. Meillä on perheessä sen verran henkilöitä kuin normaalikokoiseen henkilöautoon mahtuu. Talo on pienempi kuin moni uskaltaisi kuvitellakaan eikä ammatitkaan ole sen kummempia. Ei edes akateemisia (voih! joku on nyt kauhuissaan). Nuorimmat lapsista asuu vielä ahtaasti kotona. Koskaan en ole minäkään etelässä käynyt. Muutamalla perhelomalla olen kylläkin ollut, pienenä.
Lapsena sain hirveästi leluja, siltä se tuntui. Pidin niitä todella hyvin. En ymmärrä miksi suurilapsisten perheiden lelut olivat aina rikki ja huonokuntoisia, jos niitä ollenkaan oli. Aina ihmettelin sitä. Omat vaatteeni olivat suurimmaksi osaksi muiden vanhoja. Raha ei kasvanut meilläkään puissa mutta hyvän päälle olen itse aina ymmärtänyt. Mitään feikkituotteita en ole koskaan ostanut, en edes kehtaisi käyttää. Kaiken pitää olla niin kallista kuin mahdollista, että näyttäisin rikkaammalta. Asenteeni sotii muun perheeni asennetta vastaan ihan silmissä.
Kristityt ystävät olisivat silti ihan tärkeitä, mutta kun suurin osa on suuressa perheessä kasvaneita, niin heillä todella on ne leikkikaverinsa siellä omissa kodeissaan. Tuntuu etteivät muita tarvitsekaan. Senpä vuoksi usein ihmettelen että "kuinka niin he ovat kasvaneet sosiaalisimmiksi kuin minä, joka jo pienenä jouduin(/sain) lähteä hakemaan kyliltä ja konnuilta ystäviä, juosta pitkät matkat ulkona ja leikkipuistoissa etsimässä kavereita ja hakemassa niitä kodeistansa leikkimään suuria leikkejäni Kerrostaloasuntoni pihaan tai meille ahtaaseen kotiini". Ja kouluissakin aina minä olin se joka puolusti suurten perheiden lapsia, ja auttoi heitä tutustumaan muihin luokkatovereihini, minun välitykselläni, kun he muuten istuivat hiljaisina ja peloissaan omissa pulpeteissaan. Kouluelämässä en ollut koskaan yksin, kaikki koulutoverini kunnioittivat minua ja olin suosittu. Mutta niitäkin aikoja oli, kun pihoilta löytämäni kaverit olivat lomilla..eipä ollut minulla ystävää kenen kanssa olisin ollut. Nyt vanhempanakin, tahtoisin kovasti että olisi vaikka veli tai sisko enemmän, mutta ei ole. Ei ole kun ei Jumala antanut.
ei vanhemmat ryyppää eikä lasten tarvi sillee pelätä vanhempia, ja nykyään ei vissiin ainakaan paljo käytetä piiskaa. En tiedä tarkemmin. Itse en ainakaan ole käyttäny piiskaa, kun olen ollut lapsenvahtina.
muissakaan uskovaisperheissä.
Kerran käyttänyt, ja näytti auttavan.
Mutta kurinpidossa on sääntönä etei sitä saa jättää kesken, vaan aina kuin tarve vaatii niin sitä tulee käyttää.
Muuten tapahtuu se että lapsesta tulee vieläkin pahempi.
Olen jo toisessa yhteydessä kommentoinut tätä lahkolaisten lapsitehtailua. Lapsia tehdään vain sen takia kun ehkäisy ei ole sallittua...Minulla on "kunnia" tuntea lestadiolaispariskunta joilla on 6 lasta. Tässä perheessä säästettiin vanhempien voimia ja lasten kasvatus jätettiin täysin naapureiden harteille. Pikku viikarit pompottelivat vanhempiaan, tuhosivat ja terrorisoivat lähiympäristöään ja kertoivat aina vanhemmilleen oman totuutensa jonka nämä uskoivat ennemmin kuin aikuisten ihmisten valitukset lasten tihutöistä. Perheessä elämä alkoi yleensä vasta puolenyön maissa jolloin lapset alkoivat pelata jalkapalloa sisällä, hakkasivat tiiliseinään reikää ja keksivät muuta kehittävää toimintaa. Ja kun ottaa huomioon että he asuivat kerrostalossa niin eipä tämä ole ihan normaalia. Perheen äidille ei pystynyt sanomaan mistään asiasta vaan säkätys alkoi heti, kuitenkaan samainen äiti ei kieltänyt kertaakaan lapsiaan vaikka esim. seisoi vieressä kun pikku enkeli hajoitti pulloja piha-asfalttiin...
Mielestäni on jokaisen oma asia kuinka monta lasta haluaa, mutta silloin on myös otettava vastuu lasten kasvattamisesta eikä sysätä sitä muitten niskaan. Eli tuossa perheessä ei totetunut mikään noista esittämistäsi seikoista, outoa eikö totta...?
Mutta osiltaan normaaliin vl tyyliin menee.
Vaikkapa totuuden nimessä ei kaikki ole sellaisia vaikka olisi enemmänkin lapsia.
Hyvistä vanhemmistahan voi syhtyä pahoja lapsia ja päinvastoin.
Joten kaikkea emme voi vanhempienkaan syyksi laittaa.
Ja toisekseen itse oelt varmaankin ollut HUUTAMASSA lakia lastensuojeluun , Kun lestat käyttää vitsaa kurittamiseen.
EI LAPSIA SAA LYÖDÄ ; HAKKAA HULLUNA LAPSIAAN.
Ja nyt se on sitte lestavanhempien syy kun lapsia ei saa kurittaa..... ja lestat ottavat lain totena, valitettavasti.
Laittakaapa vähän näistä Omalle kontollennekin.
... joilla on paljon lapsia, ole lestadiolaisia. On myös ns. epäsosiaalisia perheitä, joissa lapsia on kuin sieniä sateella, kasvatus juuri mainitsemallasi tavalla. Heillä uskonto on kaukana elämästä!
...kyllä tämä poppoo oli ihan pesunkestäviä lestadiolaisia...
Paras uskovainen on sellainen joka ei tuputa uskoaan muille, silloin usko on oma asia, muuten ei...
Joillakin tuo uskonto tuntuu olevan niin lähellä elämää että se syrjäyttää muiden läheisten tai jopa omien lasten hyvinvoinnin..olisikohan nämä niitä "ulkokullattuja"..
mutta en kiistä etteikö pienikin olisi. Kaikki on yhtä arvokkaita. Itse olen suuresta vl-perheestä lähtöisin ja minullakin on jo lapsia. Olen oppinut elämään isossa perheessä ja olen huomannut ne monet hyvät seikat jotka isosa perheessä on. Samoin varmaan ne ovat huomanneet hyvät puolet pienestä perheestä, jotka ovat esim. ainoita lapsia perheessäään. Ei se perhe ole arvokkuuden mittari, siksi ihmettelenkin valitetttavan yleistä negatiivista asennetta pieniperheisiä kohtaan. Sama vika on monessa muussakin asiassa vl:ssa, että turhan helposti jopa saarnoissa haukutaan ilman parempaa tietoa ja kokemusta "maailman ihmisiä" ja nostetaan esiin vain ääriesimerkkejä. Siinä olisi teille vl:t kaikille mielestäni ajateltavaa. Asenne uskosta osattomia kohtaan on hyvin jyrkkä, sen huomaa varsinkin nuorison kanssa jutellessa. Tottakai jyrkät asenteet vähän loiventuvat kun ikää tulee, mutta minusta on todella harmi, että lestadiolaisilla nuorilla on varsin mustavalkoiset mielipiteet asioista. Siihen mistä tämä johtuu en ota kantaa, siihen on niin paljon eri syitä.
En millään muotoa halua mollata tai väheksyä vähälapsisia perheitä tai ei vl-perheitä, jos joku sai sellaisen käsityksen. Eikä vl-perheet todellakaan oo ainoita joissa eletään "hyvää" elämää ja toki vl-perheistäkin löytyy todella paljon huonoakin, sitä ei käy kiistäminen. Keskustelun herätyksen ajatuksena oli vain se kun niin usein puhutaan, että suuret vl-perheet eivät kykene huolehtimaan lapsistaan ja tarjoamaan lapsille riittävästi rakkautta...