Te jotka olette saaneet sädehoitoa kainalon/rinnan alueelle näin talvella: ärtyikö iho pahasti, auttoivatko voiteet(ovatko muuten kortisonivoiteita)? Käsketään pitää väljiä vaatteita, mutta kun olen "trikoopuseronainen" 42 v. ja en oikein keksi mitä tässä vielä ehtisi tehdä. Tiedän, tuntuu pikkuseikalta, mutta ei ehkä olekaan sitä, jos atooppinen ihoni ärtyy ja töissäkin haluaisin yrittää olla... Mut leikattiin noin vähän yli viikko sitten (osapoisto), täytyykö ruveta ompelemaan "tunikoita" vanhoista lakanoista vai...
Olisin todella kiitollinen avusta, ehkä meitä hämmentyneitä/hämmentyviä on muitakin.
Olisin todella kiitollinen avusta, ehkä meitä hämmentyneitä/hämmentyviä on muitakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan tavallista perusvoidetta käytin, sitten kun hoitojakson loppupuolella iho alkoi ärtyä enemmän, käytin jotain palovammoihin tarkoitettua voidetta (olisikohan ollut Bepanthen?). Mulla lääkäri totesi ärsytyksen keskivaikeaksi - en käyttänyt mitenkään tavallisuudesta poikkeavia vaatteita, vain rintaliivien hihnat tuntuivat joskus hankaavan. Lääkäri muuten kielsi saunomisen mutta sädehoitoklinikan hoitsut neuvoivat pitämään sädetetyn kohdan päällä löylyssä märkää pyyhettä,sen avulla pystyin saunomaankin koko ajan.
Perusvoidetta minäkin aluksi käytin, mutta siirryin Bepantheniin heti kun joku älysi siitä kertoa. Ja voidetta pitää todellakin käyttää reilusti: puolen sentin kerros suunnilleen heti sädetyksen jälkeen, ennen pukeutumista. Ja sama aina peseytymisen jälkeen.
Minulla palaminen ja ärtyminen oli kuulemma aika lievää, kyllä silti rinnan iho kuoriutui ruskeana, kuivana pois loppuvaiheessa.
Atooppisuus ei juuri asiaan vaikuta vaan yleinen palamisherkkyys: jos rusketut ksällä hyvin ja nopeasti, palaminen on lievempää kuin hyvin vaaleaihoisilla, punatukkaisilla, jotka eivät usein kestä aurinkoakaan.
Töissä minäkin kävin koko ajan, kävin sädetyksessä joka päivä ruokatunnilla. Ihan loppuvaiheessa väsytti niin paljon, että pidin muutaman päivän nukkumisvapaata.
Pehmeä, puuvillainen kangasvuoraus (esim. sideharsoa) rintaliivin kupin sisällä on hyvä, ellet halua tuhota rintaliivejäsi. Ihan tavallisia vaatteita itse käytin - sen mukaan miltä itsestä tuntuu, turha tuollaiseen on mitään ohjeita antaa.
... en käynyt vertaisryhmätapaamisessa äsken leikatuille, joten tuo tieto "nukkumisvapaasta" oli myös avuksi jatkoa ajatellen. Esitteissä väsymykseen viitataan, mutta koska se on varmaan yksilöllistä, on hyvä tietää vähän tarkemmin, mitä se voi merkitä ;)
ovat tosiaan yksilöllisiä - itselläni ei väsymysoireita ilmennyt lainkaan, pikemminkin päinvastoin: kävin säteilyttämässä itseäni aina aamukahdeksalta ja istuskelin siellä odotustilassa kirkasvalolampun alla, teki tosi hyvää :))) Jotkut taas kertoivat olevansa sairaslomalla koko sädehoitojakson ajan kun hoidot kävivät tosi rankoiksi.
No, minä en jäänyt sairaslomalle edes sytostaattihoitojen ajaksi (paitsi yksi päivä aina hoitokerran jälkeen), vaikka työpaikkalääkäri yritti väkisten ajaa kotiin - minusta tuntui että jaksoi paremmin kun roikkui normaalissa elämänrytmissä kiinni. Pelkäsin että jos jään viikkokausiksi yksin kotiin, alan miettiä asioita liikaa ja masentua ja tiesmitä. Onneksi oli mukava pomo ja mukavat työtoverit, jotka eivät hermostuneet vaikka työteho välillä oli täysin olematonta...
Tsemppiä sulle koettelemuksesi alussa - mulla on joulukuussa jo viisivuotiskontrolli ja jännittää himpsusti!
Jos joku vielä lukaisee tämän, kysyisin:
jumppasitteko niin uutterasti, että mitään kiinnikkeitä (ihonalaisia arpia) ei päässyt tulemaan? Jos pääsi, saitteko itse venyteltyä ne pois sisun tai särkylääkkeiden avulla?
Itse olin ensimmäisen leikkauksen jälkeisen viikon tikkien takia liian varovainen, ja sehän kostautui!
ensimmäisen (multa siis vietiin koko rinta) leikkauksen jälkeen tosi ahkerasti, sen sijaan rekonstruktioleikkauksen jälkeen oli paikat pitkään sen verran kipeät että nyt, vuotta sen leikkauksen jälkeen, alkaa olla ongelmia. Tosin ei sen uuden rinnan tai olkavarren seudun kanssa vaan vatsa- ja pallealihasten.
Minulle tehtiin ensimmäisellä kerralla säästävä leikkaus, joka ei vaivannut millään lailla kun tikit oli poistettu. Samassa laikkauksessa poistettiin imusolmukkeet, mikä yhdessä sädehoidon kanssa aiheutti käsivarren imusuonten kiristymistä. Niitä piti sitten venytellä hyvin varovasti, vähitellen, ei siis varsinaisesti jumppaamalla.
Parin vuoden päästä lähti sitten loputkin rinnasta, ja rekonstruktioleikkauksineen prosessi oli sen varran pitkä että että se aiheutti leikatulle puolelle jatkuvat, jännittämisestä alkaneet hartiakivut, kun haavoja piti jatkuvasti varoa (oli ihan pieni lapsikin hoidettavana). Ja hieroahan ei saa, koska imusolmukkeet on poistettu - seurauksena olisi jumalaton turvotus imunesteiden lähtiessä liikkeelle. Tärkeää on vain opetella kunnolla rentouttamaan välillä ko. lihakset.