Tämä kirjoitukseni ei saanut yhtäkään kommenttia toisella palstalla (Nicehouse). Miksiköhän...?!
--
Viimeksi eilen oli Hesarissa yleisönosastokirjoitus, missä ylistettiin imetystä ainoana oikeana ja tuomittiin vastikkeet. Täysin, totaalisesti siis.
Uskomatonta. Miksi kukaan ei julkaise faktaa siitä, miten rintaruokinta saattaa
-masentaa äidin
-rappeuttaa limakalvot ja muut eroottisen alueen kudokset
-väsyttää h-tisti
-yllämainituista syistä huonontaa koko vauvaperheen elämänlaatua HUOMATTAVASTI
Onko siis virallisesti olemassa ketään, joka olisi kokenut jotain negatiivista? Media typistää kaiken kielteisen vain "imetysvaikeuksiksi" joista selviää neuvonnalla.
Nythän ei ole kyse siitä, etteikö imettäminen sujuisi. Eikä siinä tarvita mitään erityistä neuvontaa, jollei rintojen rakenteessa ole poikkeavaa.
Kyse on siitä, mitä itse imettäminen aiheuttaa naisen elimistössä. Missään tapauksessa ei kaikki seuraukset (oheisvaikutukset) ole onnellisia ja hyvinä koettuja.
Miksi tätä puolta salataan? Emme ole kehitysmaassa, jossa lapsikuolleisuus olisi vastikkeiden syytä!
--
Tämän jälkeen on tullut jo toinen yleisönosastokirjoitus (tänään), missä ei siinäkään noteerata imetyksen haittoja lainkaan.
Kommentteja!
--
Viimeksi eilen oli Hesarissa yleisönosastokirjoitus, missä ylistettiin imetystä ainoana oikeana ja tuomittiin vastikkeet. Täysin, totaalisesti siis.
Uskomatonta. Miksi kukaan ei julkaise faktaa siitä, miten rintaruokinta saattaa
-masentaa äidin
-rappeuttaa limakalvot ja muut eroottisen alueen kudokset
-väsyttää h-tisti
-yllämainituista syistä huonontaa koko vauvaperheen elämänlaatua HUOMATTAVASTI
Onko siis virallisesti olemassa ketään, joka olisi kokenut jotain negatiivista? Media typistää kaiken kielteisen vain "imetysvaikeuksiksi" joista selviää neuvonnalla.
Nythän ei ole kyse siitä, etteikö imettäminen sujuisi. Eikä siinä tarvita mitään erityistä neuvontaa, jollei rintojen rakenteessa ole poikkeavaa.
Kyse on siitä, mitä itse imettäminen aiheuttaa naisen elimistössä. Missään tapauksessa ei kaikki seuraukset (oheisvaikutukset) ole onnellisia ja hyvinä koettuja.
Miksi tätä puolta salataan? Emme ole kehitysmaassa, jossa lapsikuolleisuus olisi vastikkeiden syytä!
--
Tämän jälkeen on tullut jo toinen yleisönosastokirjoitus (tänään), missä ei siinäkään noteerata imetyksen haittoja lainkaan.
Kommentteja!
Vastaukset 20
Vanhimmat
...että tänne mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan.
Imetyksen onni on virallinen totuus. On (paljon) ihmisiä, jotka rakastavat YHTÄ OIKEAA TOTUUTTA. Harvat pystyvät ymmärtämään, että maailmassa on yhtä monta totuutta kuin ihmisiä, hetkiä ja tilanteita. Harva kestää todellisuutta, jossa joutuu koko ajan punnitsemaan oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa. Harva kykenee koko ajan ajattelemaan ja olemaan ihminen.
Älä välitä. Minäkin yritän olla välittämättä.
Kiitos Lilli asiatekstistä. Onkohan mahdollista, että tiedät kokemuksesta, mistä puhun? Kolmen rintaruokintajakson läpikäyneenä voin kertoa ainakin sen, että
-neuvolantäti myöntää, jos uskaltaa suoraan kysyä. Viran puolesta heidän täytyy kuitenkin yrittää "loiventaa" faktoja, eli sanoa esimerkiksi "Koita imettää nopeasti ja tehokkaasti, että saisit siinä välissä hiukan omaa itseäsi" -ihan fiksusti laitettu, kun käytäntö määrää kuitenkin heidät olemaan suoraan kertomatta, että imetysaika voi olla naiselle helvetillistä psyykkisesti ja fyysisesti. He siis tietävät, että äidit ovat 'itkuisia' jne, mutta eivät saa puhua vauvan parasta vastaan.
-gynekologi myöntää. Niiltä voi saada suoraakin faktaa ilman vauvan kautta syyllistämistä. He voivat kertoa, miten äidit vuotavat verta pelkästä kosketuksesta jälki- ym tarkastuksissa. Ja siinä tilassa ja kohdin pitäisi alkaa nauttia miehestäkin, pitkästä aikaa!?
Tosiasia on se, että nainen on mummotilassa fyysisesti. Entä henkisesti?! Vauvan parasta ajatellen siitä on vaiettava, kuten Lillikin kuittaa. Fiilis mitä tulee imetyshormoneihin voi olla paljon paljon pahempaa kuin 'itkuisuus'.
Jos se imetys tuntuu ilkeälle mitä tuota tappelee,ottaa pullon käyttöön.Ei kukaan voi pakottaa imettämään jos se ei miellytä.
En kyllä ole ole kokenut olevani mummotilassa synnytyksen jälkeen missään muodossa...hormoonit ovat toimineet oitis heti ja hyvässä mielessä...oisiko syynä se, että olen tehnyt lapset nuorena ja voimia on riitänyt niin psyykkisesti kuin fyysisestikkin.
.. noista kertomistasi faktoista, joita imettäminen saa aikaan äidissä!!?? No, ehkä "mummotautia" ja vaihdevuosioireisiin liittyviä juttuja oli se, kun toisen lapsen kohdalla kuukautiset alkoivat vasta kun lapsi oli 8 kk ikäinen enkä enää imettänyt.. esikoisen kohdalla imettämisestä huolimatta menkat alkoi varsin pian...
En kuitenkaan huomannut limakalvojen ohenemista, mutta väsymystä oli. Yösyöttöjen takia. Ja lisäruokinta-vastaisen neuvolakehnkilökunnan takia podin huonoa omaatuntoa ja huonoa äitiyttä joka kerta kun lapsi sai teollista vastiketta, olipa se maitoa tai valmismössöruokaa... Kun ne mössötkin olisi pitänyt tehdä itse, lihat mössätä haarukalla????? kun tuohon esihistorailliseen ja taloudellisesti niukkaan aikaan ei meillä sauvasekoitinta ollut..
Tuo Hesarin yleisönosaston mielipide ei minusta kuitenkaan vastiketta TUOMITSEVA ollut, mutta kylläkin voimallisesti imetystä ihannoiva.
2 kk ikäinen vauvani on saanut rintaa vain 4-5 ensimmäistä elinpäiväänsä. Ja rintamaitoa (lypsettynä) vain ensimmäisen kuukauden aikana, mutta silloinkin lisänä oli korvikkeet.
Etuna on se, että ainakin tiedän että lapsi saa ruokaa!!! Minun ei tarvitse miettiä, tuleeko maitoa tarpeeksi, onko lapsen pieni koko siitä johtuvaa että minulla ei tule tarpeeksi maitoa...?? kuten noiden kahden ensimmäisen lapsen kohdalla.
No, tämä lapsi kasvaa ja voi hyvin! Eikä edes vatsavaivoja tai yöhuutamisia ole ollut kuin nimeksi! Ei mitään koliikkia siis!
Ja verrattuna rintaruokintaan: lapsi nukkuu yöllä 6-7 tunnin unia, joten minäkin saan nukuttua! Kun olen levänneempi, voin paremmin, jaksan paremmin ja kas! parisuhdekin voi hyvin!
En edes ymmärrä, mitä apua olisin tarvinnut imettämiseen? Kun maitoa ei tullut riittävästi, niin sitä ei tullut.
Toisaalta, miten ihmeessä saan vauvan imemään, kun hän lopettaa imemisen, vaikka rinnat ovat maitoa vielä aivan täynnä?
Rinnanpäät ovat ok, aivan ihanteelliset imettämisen kannalta, joten mitään rintatutteja tms. apuvälineitä en olisi tarvinnut. VAuvan imemisote ole hyvä, imu napakka.
Itse asiassa vauva imi niin voimallisesti, että se suorastaan sattui! MInulle se ei ollut mikään nautinto, että jokainen imetyskerta oli kivulias! Ja kaksi lasta aiemmin, ja pitkään! , imettäneenä minulla on siis vertailupohjaa.
Mutta hassua oli että tämä nälkäinen hätähousu imaisi vain sen verran että pahin nälkä lähti. Rinnat jäivät maitoa täyteen. Tunnin päästä vauvalla oli taas nälkä.
Kivakiva. Äidin kuuluu jaksaa tätä, niinkö?
Minä päätin etten aio jaksaa, itkeä väsymystäni ja uupumustani ja kiukutella muulle perheelle, kun en edes ulos pääse, kun vauva on rinnoilla koko ajan... yö menee vain imettäessä: nosta vauva rinnoille, imetystä ½ tuntia, röyhtäytys, vauva nukkuu vartin tirsat ja sitten uudelleen huutaa rinnoille..
Kuka jaksaa?? Kuuluuko äidin jaksaa tätä ja kuinka monta vuorokautta? Kun kuulemma vauvalla on nyt "tankkausvaihe"..??
Ostin rintapumpun, lypsämällä myös näkisin, tuleeko sitä maitoa ollenkaan. Tuli, muttei riittävästi. Ja sitten loppui kokonaan.
En pode huonoa omaatuntoa. En koe olevani huono äiti.
Imettämisessä puhutaan myös vauvan ja äidin välisestä läheisyydestä. Kuinka moni äiti ruokkii vauvansa niin, että tukee pullon pinnasängyn laitaa vasten???? Luulen, että valtaosa, 99%, pullovauvoista saa maitoannoksensa sylissä syötettynä. Niin meilläkin. Ote ja asento on sama kuin istualtaan imettäessä. Tuntuu mukavalta, kun pieni vauvan käsi tarraa puseron hihaan tai "rapsuttaa" kyljestä... :) Katsekontakti on koko ajan.
En ole edes pettynyt siitä, etten voi imettää. KAmalaaaaaa!! eikös vaan!!????
Kalliiksi tämä tulee, halvemmalla ja helpommalla (pullorumba) pääsee rintaruokinnalla. Mutta tämä myös vapauttaa minua hyvin. Pääsemme miehen kanssa harrastamaan, yksin ja yhdessä, pääsemme viettämään yhdessä aikaa. Mikä on vain hyväksi parisuhteelle.
No, tämä vuodatus saa varmaan imetysintoilijat kimppuuni, mutta antaa tulla vaan molemmilta laidoilta.
En todellakaan koe olevani huono äiti vain siksi, ettei imetys onnistunut, että lapseni saa kuitenkin ruokaa ja kasvaa, voi, ja kehittyy hyvin ja että lapseni on iloinen hyväntuulinen vauva. Miksi potisin huonoa omaatuntoa siitä? ! Imetys on ihan ok. Joka imettää, jolta tule maitoa ja joka kokee imetyksen nautinnollisena, niin selvä,. Minä en. mitään näistä.
Kehitysmaissa imetys on ihan oma lukunsa, sillä vastikeiden kanssa pelaaminen siellä on hullua kun ei edes puhdasta juomavettä ole. Mutta se on eri asia. Me olemme suomessa.
Ilmaisit samat tunteet mitä minä tällä hetkellä koen niin hienosti että tekisi mieli halata! Kiitos! ainakin joku ymmärtää ja on samaa mieltä kanssani =) kun vaan saisi tuon miehénkin ymmärtämään että korvikkeet ovat ihan OK juttu.
Tuota, en ole kuullut imetyksen haitoista,päin vastoin.Oman kokemukseni mukaan perhe ei häiriintynyt imetyksestä,päin vastoi;äkkiä sai vauvan hiljaiseksi kun lykkäsi tisun suuhun.Ei tarvinnut odotella kun pullomaito oli lämmitetty.Kyllä ne mitä olen kuullut ,ovat olleet että äidit ei halua imettää joko siksi, kun rinnat mukamas kärsii(???)Kyllä minun eroottisen alueen kudokset ovat toimineet erittäin hyvin imetyksestä huolimatta.Toinenkin juttu voi olla, että sitoohan se syöttämisen täysin äidin vastuulle.Pulloruokinnalla olevan lapsen voit lykätä kenen syliin vain, tai pahimmassa tapauksessa laitetaan vauva sänkyyn ja tuetaan pullo tyynyllä sopivalle hollille...huh.Ihan vaan äidin mukavuutta ajatellen...Sen pienen hetken kun imetys kestää luulisi olevan aikaa jos kerran lapsen on halunnut.Eri asia on sitten sairaudesta tms. johtuvat syyt.
Maitopullon lämmittämisessä ei mene sen kauempaa kuin siinäkään, kun äiti valmistelee itsensä ja vauvan hyvään asentoon imettämistä varten. Sen ajan jaksaa vauva odottaa. Aivan kuten tissille tottunut vauva pikkuhiljaa oppii odottamaan tuttujen ritaalien myötä.. että kohta tuleeee tissiäää.. niin samalla tavalla se pulloon tottunut vauva osaa lukea valmistelurituaalit. Jos näin voisi asian ilmaista.
Minun pullopoikani on lykätty "kenen vaan" syliin syömään - HYI KAMALAA!
Kummit ja isosisko, jotkut vieraat, isovanhemmat, jopa työkaverini (kun kävin työpaikalla) oikein intoilevat, pyytävät: anna minä syötän?!!Iltasella ja joskus viikonloppuisin yölläkin isä syöttää. Hekin kun haluavat kokea sen ainutkertaisen läheisyyden vauvan kanssa, sen rauhallisen maidontuoksuisen syöttöhetken.
En katso, että äitinä olisin niin korvaamaton, ettei minun "tehtäviäni" voisi joku muukin hoitaa.
Ei se pulloruokintakaan kauaa kestä, itse asiassa vähemmän aikaa kuin imettäminen. Sen ajan todellakin jaksaa istua alas ja pitää lasta sylissä ja syöttää. MEillä on oikein tähän tarkoitukseen varattu mukava tuolikin, jossa minun oli alun pitäen tarkoitus imettää vauvaa, vaan eipä sitten onnistunutkaan .. ja tästä muut perheenjäsenet "häädetään" laiskanlinnasta pois, nyt on vauvan syöttö.
Jaa. Mistähän noista haitoista voisi lukea ihan noin niin kuin virallista tietoa? Itse en alan kirjoja lukiessani löytänyt mitään em. kaltaisia juttuja.
Imetys toki vaikuttaa äitiin. Oma vaimoni oli ainaisesta unenpuutteesta äreä ja kiukkuinen, mutta imetyksen jälkeen aina lauhkea, raukea ja tyytyväinen...
Virallista tietoa? Heh, sehän pointtini juuri onkin. Ehkä saattaisi surffatessa löytää jotain gynekologian puolelta, en tiedä.
Kyllä, tuo vaimosi lauhkeus ja raukeus on suoraa seurausta niistä kemikaaleista, mitkä leviävät elimistöön siitä hetkestä alkaen, kun maito alkaa virrata.
Hienoa, jos koitte 'tilan' positiivisena. Ehkä juuri sellaisena, miten Luonto onkin sen tarkoittanut. Eli äiti nukahtaa yhdessä vauvan kanssa. Herätäkseen taas yhdessä sen kanssa syömään. 'Luonnon' ei kuulukaan huomioida mahdollisia muita lapsia, perheenjäseniä, äidin omia toiveita, puuhia ja menoja. Luonnolle äiti on rintapari, jonka tehtävänä on pitää jälkeläinen hengissä. Hoivattavia muita jälkeläisiä ei kukaties ole olemassakaan, koska pitkänpitkät imetykset ja se apatia estävät raskaaksitulon melko tehokkaasti.
En tiedä, mistä johtuu imetyshormonin epäsuotuisa vaikutus joihinkin naisyksilöihin, kun toiset taas kukoistavat. Itse olin motivoitunut imettämään esikoista vähintään vuoden-pari, kunnes lääkäri kehotti lopettamaan, jotta oma toipuminen pääsisi käyntiin.
Jos rintaruokinta on totaalista ja tiheää, eli juuri ohjeiden mukaista, on nainen todella ihan fysiologisesti ja kemiallisesti mummotilassa. Totta ihmeessä se vaikuttaa psyykeen!
Jotkut ovat niin herkkiä, että tuntevat imetyshormonin erittymisen alkamisen napsahduksena pään takaosassa, ihan siinä missä se aivojen osa onkin, mikä aktivoituu. Samalla leviää koko kroppaan ja sieluun se alakuloinen/raukea olo, minkä jotkut kokevat ihanana, toiset taas melkein kuolemana.
Tuskin faija löydät tällaista tietoa mistään Vauvalehdistä tai neuvolan prosyyreistä!
Minulla on nyt imetyskokemusta viidestä lapsesta yhteensä kuusi ja puoli vuotta. Nuorimmaista imetän vielä, mutta vaikka ikääkin on jo päälle 40, en tunne olevani mummotilassa, en sitten alkuunkaan. Menkatkin tulee ihan säännöllisesti. Minulle imetys on ollut aina miellyttävä asia ja itseni ja perheeni kannalta kaikkein helpoin vaihtoehto. Kenenkään ei tarvitse herätä yöllä vauvan huutoihin. Vauva nukkuu yöt vieressä ja saa tissin suuhun silloin, kun haluaa. Itsekin nukun tosi hyvin ja olen virkeä koko päivän ja jaksan kyllä totisesti huolehtia muustakin perheestä. En kyllä suoraan sanoen ymmärrä, mitä oikein ajat takaa, mutta väliäkös tuolla.
Tämä on tyypillistä lähes kaikilla keskustelupalstoilla. Aina joku kirjoittaa, että kun hänellä ei ole jotain kokemusta ei voi olla muillakaan. Kas, kun ei ala väittämään, että kaikissa itsestä poikkeavissa on varmasti jotain vikaa.
Sinä 43v olet ihan tavallinen tapaus. Onnittelut jaksamisestasi, ja vauvan hyvinvoinnista.
Missään kohdin en ole väittänyt, että imetyksestä kärsiminen on se normaali tilanne, se tavallisin tilanne. Esitän vain pimennossa pidettyä puolta hormonien vaikutuksesta naisen elimistöön ja psyykeen.
Jos joku täällä kertoo, ettei HÄNEN limakalvonsa ole menneet rikki (estrogeenin puute, imetyksestä johtuva) ei se voi tarkoittaa sitä, että tuhannet naiset ja sadat gynekologit ovat väärässä, haloo!
Ei, sillä ettet sinä ymmärrä, sillä ei ole väliä.
Höh.
Mitä sinä ajat takaa noilla viesteilläsi jostakin limakalvojen ohentumisesta ja alakulohormonien erittymisestä? Mikä on se pointti?- Ai, joku vaiettu totuus vai? Kuulostaa ihan salaisilta kansioilta. Miksi meiltä "Salattaisiin" jokin ratkaiseva tieto imetyksen Katastrofaalisista vaikutuksista? Niin, miksi? Lähinnä nuo mainitsemasi asiat kuuluvat yleissivistykseen. Ei mitään uutta.
Mitä sitten, jos imettäminen väsyttää, seksi ei maistu.Onko se nyt NIIIN hirveää.Itse kokisin am. asiat kuuluvan asiaan pienen vauvan kanssa eläessä. Jos se elämänvaihe paljon ottaa, niin myös paljon antaa. Kuitenkin vauva on vauva vain pienen hetken ihmiselossa. Ajatellaanpa jo pelkkää raskautta. Siihenkin sisältyy vaiheita, jolloin seksi ei onnistu, väsyttää, hiipii alakuloinen ja itkuinen olo. Entäpä, kun vauva kasvaa. On yöheräilyitä hampaitten puhkeamisen takia, tulee uhmaikää, naisella painaa päälle elämän ruuhkavuodet töineen ja lapsineen. Kylläpä taas väsyttää. Se kuuluu ihan elämään, ilman että meiltä olisi pimitetty tietoja elämän raadollisista realiteeteistä.. Tänä päivänä asioista saa hyvin helposti tietoa mm.netin ja tiedotusvälineiden kautta. Eiköhän se ole ihan yleisesti tiedettyä, että vauvan hoito vaatii hermoja/rassaa parisuhdetta, on raskasta kaikinpuolin.
Mitä se auttaa, jos asiasta tehtäisiin esimerkiksi tieteellinen tutkimus.-Ja varmaan on muuten tehtykin,ihme ellei olisi. Asiasanoilla: imetys, synnytysmasennus, hormonit jne. Saisimme lukea siitä alan lehdistä. Olisimmeko kenties onnellisempia, kun kerran ihan näin lehdessä luki. Kai nyt jokainen vähääkään ajatteleva ihminen tietää, mikä hänelle itselleen ja vauvalleen sopii, mikä ei. Voi luottaa ihan omiin vaistoihinsa ja tuntemuksiinsa, vai ovatko ihmiset tosiaan niin hölmöjä ja uusvuttomia, että kaikki pitää kuulla asiantuntijan suusta.
Jos kuukautiskierto pyörii, et ole 'mummotilassa'. Todennäköisesti lapsesi siis saa muutakin kuin äidinmaitoa, eli kyse ei ole täysimetyksestä (voit tulla raskaaksi toisin kuin täysimettäjät).
Olet siis "omillasi" hormonien suhteen. Tässä keskustellaan käsittäkseni siitä tilasta, mihin kroppa joutuu, kun kuukautiskierto on seisahduksissa. Kuten mummoilla.
Olen samaa mieltä ketjun avaajan kanssa siitä, että 'virallinen' neuvonta ja tiedotus tavallaan pimittää totuuden: tiedetään, että apeus ja jopa depressio johtuu naishormonien puuttumisesta, mutta ei kerrota sitä, että tila korjaantuu imetyksen lopettamisella. Tai siirtymisellä osittaiseen rintaruokintaan, vaikka vain iltaisin.
tyypillistä miehen ajatteluu.
tottakai sun vaimo oli onnellinen ku oli saanu tenavan hiljaseksi.
imetys on äitiä rassaavaa puuhaa ja se ei oo kiva että siitä tehään iso numero.
jos joku ei haluu imettää nii se on sen oma asia.
ei tarkoita ettei rakasta lastaan jos ei haluu imettää.
onhan se helppoo ku on aina ruoka messissä.
mut jos äiti on väsyny ja kiukkunen siitä ei oo paljoo iloo muulle perheelle saati sitte vauvalle.
Minä olen täysimettänyt kaikkia lapsiani puolivuotiaiksi, ei tippaakaan tuttelia eikä lusikallistakaan perunaa sinä aikana. Silti olen ollut mummotilassa vain n. 2 kk synnytyksen jälkeen.
Monenlaisia selityksiä imetyksen lopettamisesta lyhyeen olen kuullut ja lukenut, mutta se, että on jonkun aikaa, vaikka vuodenkin, mummotilassa, on kyllä jo melkoisen outo syy lopettaa imetys. Mutta kukin tehköön niin kuin tykkää.
Ei tässä ole kyse siitä, että on välttämätöntä lopettaa imetys mahdollisimman varhain. Vaan siitä, että jos äiti tuntee olonsa kamalaksi ja pyytää apua ja neuvoa vaikka neuvolantädiltä ei tämä kerro totuutta!
Ole onnellinen yksilöllisestä kokemuksestasi. Jos se nyt niin positiivinen onkaan ollut. Mutta ole suopea sen suhteen, että faktatietoa ei pimitettäisi. On varmasti joka hetki niitäkin, jotka kärsivät eivätkä tiedä, missä on syy.
Minä täysimetin tyttöäni 2 vkoa ja olo oli kamala. Tyttö ei nukkunut, huusi ja itse olin todella väsynyt ja kaikki tuntui kaatuvan päälle. Neuvolan ohjeitten vastaisesti aloin antamaan korviketta ja heti tyttö hiljeni! Yöllä syö vain kerran, eikä tarvi hyssytellä tai kanniskella yöllä.
Oma oloni parani sitä mukaa, mitä rinnoista ehtyi maidon tulo. Nyt kun tyttö on 2kk ikäinen, kaikki on hyvin. Kamala masennus ja väsymys on poissa. Elämän ilo on palannut. Imetys vaikutti siis ainakin minuun haitallisesti.
imetin just sen aikaa ku sitä jaksoin eli 3-kuukautta.
se alko olee liian rassaavaa touhuu.
ei se nyt oo nii ihanaa ku mitä jotku antaa ymmärtää.
mun oma mutsi vaahtoo miten tärkeetä se imetys on ja on....
eipä ole kuitenkaan meikäläistä koskaan imettäny...et sellasta.
Tämän aamun hesari julkaisi lastenlääkärin (vai oliko se nyt -psykiatrin) kirjoituksen, missä tämä kuittasi kahden aiemman kirjoittajan vastikekriittiset-imetystäihannoivat julistukset toisarvoisiksi.
Tekstistä voi tulkita myös samansuuntaisia taustatekijöitä kuin mitä itse olen yrittänyt tässä julkituoda. Mutta tietenkin edelleen jää julkaisematta suorasanallisesti se perimmäinen totuus imetyshormonista.
Lohduttavaa kuulla, että joku muukin on samaa mieltä. Itselläni on kolme lasta ja jokaisen lapsen imetys on ollut todella masentavaa. Imettäminen on saanut aikaan masennuskohtauksen, pahan olon ja jopa masennusoireita. Neuvolassa ei oltu kuultukaan moisesta reaktiosta. On se sitten henkistä tai fyysistä, joka tapauksessa saa huonon omantunnon, sillä joka paikassa yleensä toitotetaan miten ihanaa imettäminen on!