Lapsena en jaksanut aina valvoa viikottaisten hoitokokousten loppuun saakka -monesti nukuin lattialla seurapenkkien alla jo ennen puolta yötä vaikka neuvonpito jatkui aamuneljäänkin saakka. Uni pelasti meidät lapset niiltä julmimmilta loppupään tunneilta mutta seuraavana päivänä jo vanhempien puheesta kävi ilmi, kuka oli "sidottu synteihinsä" ja luovutettu saatanan kiusattavaksi.
Hieman vanhempana jo jaksoin valvoa katkeraan loppuun saakka. Hyviä loppuja niissä kokouksissa ei juuri ollutkaan. Joutuvatko nykyajankin lapset nukkumaan Ry:n lattialla viikottain?
Hieman vanhempana jo jaksoin valvoa katkeraan loppuun saakka. Hyviä loppuja niissä kokouksissa ei juuri ollutkaan. Joutuvatko nykyajankin lapset nukkumaan Ry:n lattialla viikottain?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...
Tuskinpa, vaikka noinkin mielenkiintoisessa ja siunauksellisessa kokouksessa olisit ollut..
Ei vissiin nykyään enää tartte.
Omasta lapsuudestani 80-luvulla ei ole jäänyt muistikuvia lattialla nukkumisesta. Sen sijaan nukuimme yleensä isämme sylissä. Yksi oli sylissä, kaksi nojasi hänen kylkiinsä. Loput oli kauempana. Muistan kuinka hän tuoksui aina niin hyvälle, tupakalle!
En muista näitä aikoja niin ahdistavina. Ahdistus tuli mukaan kuvioon siinä vaiheessa kun tätä uskoa olisi pitänyt alkaa suorittaa näillä säännöillä. Olis pitänyt olla meikittä ja värjäämättä hiuksia ja olla jossain ry:n pihalla ringissä miettimässä mihin menee iltakylään ja siellä laulettiin vaan siioninlauluja ja vanhemmat oli paikalla. Ahdistunutta, patoutunutta seksuaalisuutta ja siioninlaulujen laulamista jossa laulettiin että kohta mut mustaan hautaan lasketaan kun olisin vaan halunnut pitää hauskaa. Eikä mitään tekohauskaa.
kun nukuitte hänen kylkiään vasten hoitokokouksessa. Hoitomiehet saattoivat hänen puolestaan valita jonkun "vapaana olevan"...