Kyse on miesystävästäni ja tahtoisin mielipiteitä..
Mieheni on työnarkomaani. Hän elää työlleen ja sille että voi maksaa veroja. Hän vaatii muilta samaa ja pitää muita aliarvoisempina jos ei ole työelämässä kuten esim. minä. En ole vielä saanut töitä. Hän huutaa ja uhkailee jättävänsä ellen pian saa töitä. Syynä että en ole töissä ja maksa veroja ja se vaikuttaa meidän parisuhteeseen.? Miksi, miten?
Hän ei ikinä kannusta tai ole tukena ja syynä kuulemma on että ihmisen on pärjättävä ihan itse ja selvittää ja selvitä kaikesta yksin NIINKUIN HÄN TEKEE.
Hän ei ikinä halua kertoa menemisistään.. Aina kun kysyn niin hän vain vastaa että hän ei ole tilivelvollinen kenellekkään tai huonoina päivinä hän sanoo suoraan '' Ei kuulu sulle''
Hänellä ei melkein 3 vuoden aikana ole ollut paljoa aikaa minulle.. 2-4 päivää kuukaudessa on harvinaista. Hän tekee 12 tuntisia päiviä, viikko töissä, viikko vapaa.. Kun on viikko vapaa pitää olla suunniteltuna että olen tulossa muuten hän suunnittelee itselleen muuta. Hän on kiireinen. Hän tekee myös todella paljon ylitöitä. Siltikään meillä ei ole yhteistä aikaa?
Jos tapahtuu jotakin niin hän ottaa sen todella raskaasti eikä halua tavata mua esim. kun hänen vanha tätinsä joutui mielisairaalaan ja isä kaatui ja loukkasi kätensä..
Seksi ei onnistu. Aina kun yritetään päästä hommiin hän ei kykene siihen (seisoo ekaks mut sit ''laskee'' Hän ei koskaan ole näyttänyt tunteitaan. Harvoin suutelee ja halaa.
Hän haluaa että minä olen dominoiva joka on erittäin ristiriitaista sen kanssa että hän kutsuu minua pikkuiseksi ja vauvaksi.
Kun kysyn että rakastaakohän minua niin vastaus on aina vaan itsestäänselvällä äänensävyllä Tottakai.. Ei se ole mun mielstä.
Hän juo erittäin paljon vapaalla. Kahvia, töitä, tupakkaa ja pikaruokaa.. Siinä hänen elämänsä..
Olenko minä väärässä että jokin on pielessä ettei tuo ole normaalia.
Hän sanoo aina että työ on elämän tärkein asia ja se on kylmä tosiasia jonka kanssa on vaan opittava elämään. Kaikki muu tulee kaukana sen jälkeen. Myös parisuhde.
Onko väärin että en ajattele samalla tavalla kuin hän? Onko asia tosiaan niin että elämä pyörii ainoastaan työn ymärillä ja parisuhteelle ei ole aikaa?
Tiedän että texti on todella sekavaa eikä tuossa ole edes puoliakaan kaikesta mutta toivottavasti joku ymmärtää..
Voisko hänellä olla jokin sairaus joka antaa tämmösen maailmankuvan hänelle? Se että hän elää työlleen ja veroille, pitää itseään ylempi arvoisena? Hän myös vertailee itseään muihin ja hänellä kuulemma on oikeus vertailla ihmisiä, tunteita, kokemuksia etc.
Mieheni on työnarkomaani. Hän elää työlleen ja sille että voi maksaa veroja. Hän vaatii muilta samaa ja pitää muita aliarvoisempina jos ei ole työelämässä kuten esim. minä. En ole vielä saanut töitä. Hän huutaa ja uhkailee jättävänsä ellen pian saa töitä. Syynä että en ole töissä ja maksa veroja ja se vaikuttaa meidän parisuhteeseen.? Miksi, miten?
Hän ei ikinä kannusta tai ole tukena ja syynä kuulemma on että ihmisen on pärjättävä ihan itse ja selvittää ja selvitä kaikesta yksin NIINKUIN HÄN TEKEE.
Hän ei ikinä halua kertoa menemisistään.. Aina kun kysyn niin hän vain vastaa että hän ei ole tilivelvollinen kenellekkään tai huonoina päivinä hän sanoo suoraan '' Ei kuulu sulle''
Hänellä ei melkein 3 vuoden aikana ole ollut paljoa aikaa minulle.. 2-4 päivää kuukaudessa on harvinaista. Hän tekee 12 tuntisia päiviä, viikko töissä, viikko vapaa.. Kun on viikko vapaa pitää olla suunniteltuna että olen tulossa muuten hän suunnittelee itselleen muuta. Hän on kiireinen. Hän tekee myös todella paljon ylitöitä. Siltikään meillä ei ole yhteistä aikaa?
Jos tapahtuu jotakin niin hän ottaa sen todella raskaasti eikä halua tavata mua esim. kun hänen vanha tätinsä joutui mielisairaalaan ja isä kaatui ja loukkasi kätensä..
Seksi ei onnistu. Aina kun yritetään päästä hommiin hän ei kykene siihen (seisoo ekaks mut sit ''laskee'' Hän ei koskaan ole näyttänyt tunteitaan. Harvoin suutelee ja halaa.
Hän haluaa että minä olen dominoiva joka on erittäin ristiriitaista sen kanssa että hän kutsuu minua pikkuiseksi ja vauvaksi.
Kun kysyn että rakastaakohän minua niin vastaus on aina vaan itsestäänselvällä äänensävyllä Tottakai.. Ei se ole mun mielstä.
Hän juo erittäin paljon vapaalla. Kahvia, töitä, tupakkaa ja pikaruokaa.. Siinä hänen elämänsä..
Olenko minä väärässä että jokin on pielessä ettei tuo ole normaalia.
Hän sanoo aina että työ on elämän tärkein asia ja se on kylmä tosiasia jonka kanssa on vaan opittava elämään. Kaikki muu tulee kaukana sen jälkeen. Myös parisuhde.
Onko väärin että en ajattele samalla tavalla kuin hän? Onko asia tosiaan niin että elämä pyörii ainoastaan työn ymärillä ja parisuhteelle ei ole aikaa?
Tiedän että texti on todella sekavaa eikä tuossa ole edes puoliakaan kaikesta mutta toivottavasti joku ymmärtää..
Voisko hänellä olla jokin sairaus joka antaa tämmösen maailmankuvan hänelle? Se että hän elää työlleen ja veroille, pitää itseään ylempi arvoisena? Hän myös vertailee itseään muihin ja hänellä kuulemma on oikeus vertailla ihmisiä, tunteita, kokemuksia etc.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eli se mitä haluan kysyä että onko hänen näkemyksensä elämään oikea ja minulla väärä niinkuin hän itse kiven kovaa väittää?
Voin toki selventää jos joku haluaa.. Tiedän tekstin olevan todella sekava mutta on todella vaikea kirjoittaa lyhyesti kaikkea.
Sinun näkemyksesi elämästä on oikea!!!
Miehesi näkemys on ehdottomasti VÄÄRÄ.
Ei ole oikein verrata sinua MIHINKÄÄN! piste.
Hänen mielestään minulla ei ole oikeutta olla masentunut? Eikä minulla saisi olla huolia.
Mun pitäisi käyttää kaiket päivät aikani työnhakemiseen ja kuten hän itse sanoi ''hakea yötä päivää töitä''
Olen hakenutkin.. Hänen takiaan en itseni. En ole onnellinen ja hänen mielstään tulen onnelliseksi vasta kun minulla on töitä. Ja se mikä harmittaa on että kuulemma meidän parisuhde onnisyuu vasta kun minulla on töitä. Minusta se on väärin :(
paljon vialla. Eli sinä olet osa "kulissia"
pitäähän sitä nyt parisuhdekuvio olla
koska on muutenkin sidottu noihin normikuvioihin.
Uskomaton vaatimus että pitää käydä työssä maksaakseen veroja,jo se kuvastaa ettei kaikki
ole kotona.
Pelasta itsesi nyt kun vielä voit, miehelläsi on
alkoholismiin verrattava riippuvuus ja tuhlaat
elämäsi siinä rinnalla.Jos pitäisi valita hän
todennäköisesti valitsisi TYÖN ennen sinua.
Täysin kiero parisuhdeasetelma kuitenkin on.
Kirjoitan kovaa tekstiä mutta tiedän mistä
on kyse koska olen itse ollut samassa asemassa
kanssasi.
Tiedän että hän valitsisi työn ennen minua.. On hän niin tehnytkin. Monta kertaa kun ollaan suunniteltu että menen hänen luokseen niin hän on työn takia peruuttanut sen. Hän jopa sanoin suoraan että hän haluaa mielummin olla joulun töissä. Kysyin että mites jos meillä olisi perhe niin hän vaan totesi että meidän pitäisi vaan tottua siihen. Samaten tapaamiset melkein aina jää lyhyen juuri sen takia että hänen pitää lähteä töihin.. Hän saa vaan minut tuntemaan itseni niin arvottomaksi ja että en saa häntä parempaa.. Olen aina ollut yksin ja minua on petetty ja siksi en uskalla jättää häntä.. Rakastan häntä todella paljon vaikka hän onkin tuommoinen.
Mielestäni on hyödytöntä pohtia, kuka on oikeassa, sillä jokainen elää omaa elämäänsä omalla tavallaan eikä toista voi muuttaa. Sinun on päätettävä, mitä haluat ja sitten toimittava. Vaikuttaa siltä, että sinua käytetään hyväksi ja olet jo ruvennut epäilemään itseäsi. Sinuna lähtisin tuollaisesta suhteesta heti, sillä jonkin ajan kuluttua sinulla ei enää ole voimia ja rohkeutta siihen.
Voimia sinulle!
rakastavani,mutta karu totuus oli että
olin vain niin alistettu ja riippuvainen
tuosta työnarkomaanista.Kaikki selvisi vasta
myöhemmin.
Hän sanoo että kaikki joiden kanssa hän on jutellut ovat hänen kanssaan samaa mieltä.. Jotenkin vaikea kuvitella että kaikki olisivat hänen kanssaan samaa mieltä..
mieltä, mutta luuletko että hän sen sinulle sanoo?
Jätä koko pölvästi, minä en katselisi vastaavaa käytöstä päivääkään.
Mitä oikein saat tuollaisesta suhteesta? Eikö yksin olisi paljon mukavampaa? Voisit rakentaa omaa elämääsi, hoitaa itsesi vahvaksi ja toteuttaa vähitellen omia tavoitteitasi. Nyt vain kärsit koska luulet rakastavasi ihmistä joka ei sinusta välitä nyt eikä tulevaisuudessa.
Lähetä viesti jossa toivotat hyvää jatkoa, äläkä tapaa häntä enää.