Ihmettelen suuresti sitä, että näiden kirjoitusten perusteella moni nyx vihaa/ ei voi sietää/ inhoaa miehensä lapsia vain siksi että miehen ex on ollut inhottava/ilkeä/puuttunut asioihin.
Miksi te hyvät, käsitykseni mukaan aikuiset ihmiset kostatte viattomille lapsille sen mitä heidän vanhempansa tekee ?
Itse olen kuullut tasan kahden ihmisen suusta todella hävytöntä tekstiä ja haukkumista, toinen oli ex-puolisoni eron aikaan ja toinen oli miehen ex, kun hän yritti puuttua siihen miten meillä eletään ja kerroin hänelle että me mieheni kanssa luomme meidän perheen pelisäännöt.
Kuitenkin, olen ex:ni kanssa väleissä, en vihaa häntä saati sitten hänen nyxäänsä tai nyxän lapsia. Heillä kun ei edes ollut osaa eikä arpaa meidän konflikteihin.
Mieheni lapset taas ovat minulle todella tärkeitä. En voi kuvitellakkaan että syytäisin heitä siitä, miten heidän äitinsä minua kohteli.
Mielestäni aikuinen, kypsä ihminen toimii näin.
Miksi te hyvät, käsitykseni mukaan aikuiset ihmiset kostatte viattomille lapsille sen mitä heidän vanhempansa tekee ?
Itse olen kuullut tasan kahden ihmisen suusta todella hävytöntä tekstiä ja haukkumista, toinen oli ex-puolisoni eron aikaan ja toinen oli miehen ex, kun hän yritti puuttua siihen miten meillä eletään ja kerroin hänelle että me mieheni kanssa luomme meidän perheen pelisäännöt.
Kuitenkin, olen ex:ni kanssa väleissä, en vihaa häntä saati sitten hänen nyxäänsä tai nyxän lapsia. Heillä kun ei edes ollut osaa eikä arpaa meidän konflikteihin.
Mieheni lapset taas ovat minulle todella tärkeitä. En voi kuvitellakkaan että syytäisin heitä siitä, miten heidän äitinsä minua kohteli.
Mielestäni aikuinen, kypsä ihminen toimii näin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen lapseton uusvaimo ja kohtelen mieheni lasta erittäin hyvin.
Tällä palstalla vain ei voi keskustella uusperheen asioista, nämä kaksi aktiivista ex-vaimoa estävät sen kaikin keinoin. Se johtaa tilanteeseen, jossa aletaan kirjoitella yhä provosoivampia vastineita pelkästään ärsytysmielessä.
Täällä ei ole sallittua kertoa, jos ex-puoliso on hankala. Nämä kaksi exää ottavat sen henkilökohtaisesti.
Täällä ei myöskään ole sallittua iloita uusperheen onnesta. Itse taannoin riemuitsin lapsen minulle omasta aloitteestaan tekemästä äitienpäiväkortista, enkä koskaan ole saanut niin paljon p***aa niskaani.
Eli teit niin tai näin, väärin menee.
Asia erikseen on ex-puolisoiden harjoittama henkinen väkivalta, jossa he käyttävät omia lapsiaan pelinappuloina erossa. Sille pitäisi perustaa ikioma palsta.
Minä ainakin keskityn antamaan lapselle turvallisen ja rehellisen aikuisen mallin. Äitiä en pyri leikkimään, vaikka tuosta kortista iloitsinkin. Se kertoi, että lapsi luottaa minuun. Äidin syrjäyttämisestä ei siis ole kysymys.
Mieheni on onneksi niin viisas, että sanoo, että kasvavan lapsen kumpaakaan vanhempaa ei koskaan saa kyseenalaistaa. Kyllä lapsi osaa sitten aikuisena itse yhdistellä niitä puuttuvia paloja.
juuri niin,tunteistaan ei saa kertoa..sillä niistä saa aina lokaa niskaan..
Ja jos kertoo omasta elämästään/sen hetkisetä tilanteesta,ja toivoisi vertaistukea,tai vaan muuten asiallista kommenttia..asia kääntyy yleistämiseksi ja "olet nyxä/uusikko/perheen rikkoja/naikkonen/exä"-nimittelyksi"..ja kuinka "olet paha,vihaat puolisosi lasta..olet syyllinen/rikoit toisen perheen"jne.
Vaikka tämä minun elämäni olisikin mennyt aivan eri latujen mukaan..erosta,aidosta välittämisestä rakkauteen ja avioliittoon asti..siitä silti väännetään jotain sairasta ja kieroutunutta.
puolison lapselle,jos sen mutsi on tehnyt kiusaa exälleen ja hänen perheelleen.Eikä tuo inhoaminen,kuten nimitit synny vain tuosta em. syystä..syitä voi olla muitakin,onhan lapsiakin eri ikäisiä.
On eri asia puhua 1v lapsesta,kuin 15,tai 25vuotiaasta lapsesta ja heidän käytöksestään.Murkkuikäinen kun ei ole aina omille vanhemmilleenkaan kiva!
Se jos sanoo ettei rakasta puolisonsa lapsia,ei ole väärin.
Se ei myöskään tarkoita samaa kuin että sillä kostettaisiin jotakin..tai että lasta ei hyväksyttäisi!
Ymmärtääkseni kostaminen on sitä että sanallisesti ilkeilee,moittii lasta jatkuvasti,käyttää ehken fyysistä väkivaltaa.
Se etten rakasta,(kuten omiani)mutta välitän..hyväksyn,enkä sano pahasti lapselle,siedän hänen läsnäoloaan..ei tee minusta pahaa,eikä ilkeää.Se tekee minusta AIKUISEN,joka ymmärtää oman rajallisuutensa.
Kun menin mieheni kanssa yhteen,otin VAIN miehen kumppanikseni(en hänen lapsiaan ,enkä vanhempiaan).
Hyväksyn kylläkin mieheni lapset,pidän heistä ja he pitävät minusta(ovat sen sanoneetkin useasti!).
Nyt oli kyse vain tunteista,jotka omaan lapseen syntyvät pitkän odotusajan/lapsen hoidon myötä..mutta että samoja tunteita ei vaan synny toisen lapseen.
AIKUINEN kypsä ihminen ymmärtää ja myös HYVÄKSYY sen että muunlaisiakin variaatioita välittämisestä on, kuin VAIN hänen omansa.
yksin? Sekö on paha asia? Onko naikkoset niin katkeria, että heitä suututtaa että joku pärjää yksinkin ilman miestä? Vai pelkkää kettuilua? Miksi lapset pitää erottaa isästä väkisin? Ei kukaan lapsi halua tulla isän luo jos siellä on vastassa hirmulisko. Sitten kun lapset eitäv tule enää isän luo, syy onkin yllättävästi äidin!!! Kertokaa mullle, kun minä en ymmärrä, mihin tässä tähdätään? Täällä riidellään vaan lapsista,jotka ovat täysin ulkopuolisia.
rautalangasta??? Lissu sinulla ei ole uusperhettä, häivy h:ttiin täältä naikkostelemasta!
ULKOPUOLISIA?
Vois miettiä että JOS ei olis niitä lapsia,ei ois riitaakaan entisen suhteen kanssa.
Sitä exää kun ei tarttis ikinä enää nähdä,kun ei ois niitä lapsiakaan!
Vois vaan ottaa ja lähtee huonosta suhteesta..laittaa oven kiinni ja jatkaa omaa elämäänsä.
täällä kovinkaan moni on väittänyt äitejä pahoiksi. Jos olet sellaista huomannut, kyse on varmaankin sellaisesta tapauksesta, jossa äiti käyttää lapsiaan juuri edellä mainittuina pelinappuloina ja estää isää tapaamasta näitä.
Näissä tapauksissa on kyse siitä, että ko. äiti käsittelee vielä eroaan, eikä ole toipunut siitä. Hän ei pysty jatkamaan siitä eteenpäin, eikä suostu ajattelemaan, että mies on löytänyt uuden naisen. Ainoa keino, jolla hän voi "kostaa" miehelle tämän lähtemisen on vaikeuttaa lasten tapaamista.
Kyse ei nyt ole suoranaisesta pahuudesta, tällainen äiti on vain kovin hukassa ja avun tarpeessa.
Niinpä, sitten pitäisi kauheasti ymmärtää ja auttaa ja antaa tilaa ja joustaa, nimen omaan sen lapsen vanhemman uuden puolison, kun se entinen ei ymmärrä päästää irti.
Näin se, useinmiten äiti, maksattaa lapsillaan omat pahat olonsa. Lapset ovat näkemättä ikävöimäänsä isää, kun sillä äitylillä on paha mieli, kun se isi onkin onnellinen jo jonkun toisen kanssa.
Kukas kaikella rakkaudella ajattelisi niitä lapsia ja patistaisi sen äidin terapiaan, näkisi miten itse omia lapsiaan satuttaa ja miten äitylin tunteet onkin tärkeimpiä ja edellä kaikkien muiden? Niiden omien rakkaiden lastenkin tunteita, puhumattakaan ihan äitylille kuulumattoman parisuhteen osapuolien tunteista?
Itse olin pakotettu tuohon joustamiseen, sillä olin umpirakastunut ja halusin jakaa elämäni mieheni kanssa. Lapsen äiti oli erittäin hankala, mutta pakotin itseni puhumaan hänestä pelkkää hyvää.
Näin, että lapsi oli väliin hämmästynyt, kun en moittinut hänen äitiään. Tiesin, että minusta puhuttiin negatiivisesti hänen kotonaan. Kehumalla hänen äitiään terminoin tämän aseet. Lapsen mukana kotiin meni pelkkää positiivista kommenttia, ja sen uskon auttaneen tilanteen korjaantumisessa.
Se vaati keskittymistä ja tunteiden hallintaa, mutta onneksi omaan hyvät näyttelijänlahjat. ;) Nykyisin asiat ovat mukavasti ja lapsi uskaltaa jo halata minua äidin nähden.
Minä en tiedä kirjoitanko jotenkin epäselvästi, vai halutaanko minut vain ymmärtää väärin.
Minä ymmärrän kyllä sen ettei meihen ex-puolisosta välttämättä pidä. Oman mieheni ex on, uskallan väittää, hankalampi kuin keskimäärin expuolisot ovat, mutta en viitisi siitä stressiä repiä. Minä en ko. naisen kanssa ole missään tekemisissä, meillä molemmat hoitavat asiat omien ex:nsä kanssa. Mutta se minkä perään nyt kuulutan on asenne puolison LAPSIA kohtaan. Tuntuu pöyristyttävälle lukea miten puolison lapsia täällä haukutaan, ne on läskejä, inhottavia ja ilkeitä, niitä ei haluta jouluksi isän luo, ja ne häiritsee tulollaan joka kerta.
Usein tätä inhoamista "puolustellaan" sillä että lasten äiti on niin paska.
Miksi nykyiset puolisot eivät voi nauttia onnestaan, ja siitä että miehen mukana on tullut kokolailla mukavia mukuloita, jotka välillä rasittaa tosi paljon, mutta jotka vaistotessaan että niistä tykkää, tykkää takaisin. En edes puhu rakastamisesta, mutta tykkäämisestä kyllä.
En haluaisi tännenäitä katkeria ex:ä pilaamaan ketjua, vaan toivoisin että jokainen nyxä laittaisi käden sydämmelleen ja kysyisi itseltään että kohtelenko minä puolisoni lapsia samoin kuin toivon omiani kohdeltavan, kunnoittavasti.
Sinulle ensimmäiseksi vastanneena tulen nyt kertomaan uudelleen, että nuo "lasten vihaamisjutut" ovat suurimmaksi osaksi provosoitumisen tulosta. Eli ne heitetään koirille kaluttavaksi.
Uskon, että suurin osa uuspuolisoista pyrkii ylläpitämään kaikille perheenjäsenille hyvää kotia. Joskus on vaikea rakastaa omiakin lapsiaan, saatikka sitten 'vieraita'. Siksi tältä palstalta haetaan vertaistukea ja turhaudutaan, kun joku tulee tarkoituksella väliin häiriköimään. Siinä se soppa onkin sitten jo keitetty.
lapsia ajatellen, ei kukaan täysin vieras voi korvata mitään puuttuvaa lapselle. Miten vieras henkilö voi yrittää pitää hyvää kotia, jos koko ajan haukkuu lasta ja hänen äitiä? Minusta se on huonoa käytöstä.
ikävä kyllä vahvistat näitä provoja. Mutta siihen ilmeisesti tähtäätkin? Toivon, että rauhallinen ja rakentava keskustelu jatkuu tästä huolimatta.
eivät sitten moiti ex-miehensä vaimoa??
Pyh,minuu ainakin on mieheni ex haukkunut kaikin tavoin..jo vuosia.
Lasta en saisi hoitaa,vaikka omaan lastenhoitokokemusta ajalta ennen kuin hän oli ees syntynytkään.
Miten hän voi myöskään haukkua minua jatkuvasti,vaikkei kehtaa kasvotusten vastaan astella..omituista käytöstä sanoisin.
Itse en sorru samaan haukkumisrumbaan,mutten voi kyseistä ihmisenkuvatusta sietääkään..