Tukahtuneena ja väsyneenä
monta monta vuotta
sinnittelin, huijaten sinua ja minua.
Uskotellen että kyllä me selvitään,
löydetään rakkauden kipinä uudelleen.
Rakkaus kun oli kadonnnut
voimia ei löytynyt puhaltamaan hiillokseen.
Sydämmeni tukehtui, muutttui vain suorittamaan
välttämätöntä, eli selviämään.
Nyt, kun päätöksen olen tehnyt,
antanut periksi,
päättänyt lopettaa yrittämisen,
huomaan hymyileväni,
jonain päivänä vielä elän uudelleen!
monta monta vuotta
sinnittelin, huijaten sinua ja minua.
Uskotellen että kyllä me selvitään,
löydetään rakkauden kipinä uudelleen.
Rakkaus kun oli kadonnnut
voimia ei löytynyt puhaltamaan hiillokseen.
Sydämmeni tukehtui, muutttui vain suorittamaan
välttämätöntä, eli selviämään.
Nyt, kun päätöksen olen tehnyt,
antanut periksi,
päättänyt lopettaa yrittämisen,
huomaan hymyileväni,
jonain päivänä vielä elän uudelleen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotenkin niin yksinäisen surullista Sinunkin ru-
nosi. Luovuttamista ja irrottautumista siitä,
minkä kuvitteli kestävän hamaan loppuun.
Sydän joutuu tuollaisessa koville, mutta aina se
jossain vaiheessa kuitenkin paranee ja silloin
huomaa, että elämää on sittenkin vielä jäljellä.
Hymykin löytyy, huomaa edelleen hengittävänsä.
Koskettavaa ja taisi olla ihan elämästä suoraa
tämä runosi.
kiitos linda palautteestasi..kyllä tuo teksti tuli suoraan sydämmestäni...
Helppoa, niin helppoa sanoa
viereltä: antaa surun mennä.
Helppoa tehdä päätös, jota
ei tarvitse itse tehdä, kokea.
Kokea sitä kipua ja tuskaa.
Kamppailua itsensä kanssa ja
Rakkautensa. Valvoa ja miettiä
oikeaa ja väärää. Hyvää ja pahaa.
Olla yksin kuin suurella rannalla
ja tehdä aivan itse päätös. Kun
sydän sanoo yhtä, sielu toista,
ajatus kolmatta ja vielä on Rakkaus.
Kuka voi käydä kaikkea läpi ja
säilyä ehjänä. Kuka pystyy tekemään
päätöksen, että se huomennakin tuntuu
oikealta. Ilman syyllisyyttä.
Vai tarvitseeko ajatella syyllisyyttä?
Vai vain oikeuttaan omaan elämään ja
vapauteen. vapauteen tarjota
sielulleen vielä huone. Sydämelle koti.
Pitääkö elämää uhrauksen hintana.Vai
elämää omanakin oikeutena. Huutaa lopulta rannalla: tahdon elää vielä!! Ja
siinä on se oikeus ja varmuus.
Ja sitten on askel kevyt.
Rakkauteenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=3ScbNsrKq-g&feature
=related
Kiitos runostasi.
Varmaan kivuliainta on
työstää päätös. Kun
tulee varmuus, päätöksen
tekeminen itsesään on
helppoa ja olo on kevyt
sen jälkeen.
On varmuus että tein
oikein ja tämä on oikein.
Kypsä ja aikuinen runo,
missä ei ollut rönsyjä,
vaan täyttä asiaa.
Kauniissa ja hienossa
muodossa.
Hieno runosi.
Voimia sinulle.
Voi kun sinulta saa niin kaunista ja viisasta kirjoitusta. Siitä saan voimia!! KIITOS!
Vaikeaa on kaiken kokeman jälkeen
aloittaa kaikkea uudelleen.
Mutta on pakko,jos aikoo
selviytyä eteenpäin elämässään.
Asettaa uudet tavoitteet
uudelle suhteelle ja
katsoa ettei samoja tuo
esiin ja kertaa - omaa
tuskaansa.
Kaikki kertautuu hyvänä
edessäpäin,kun arjessa
huomaa uuden elämisensä
ilmeen - Toivoa on
aina edessäpäin,kun vain
jaksaa yrittää.
Mimsulle valkeaa Joulua.
...ja aurinkoa sinulle..KIITOS!
...otan vastaan,kunhan
vain näyttäytyy,
ja muistan Sinut.
Hyviä pyhiä Sinulle.