vai voivatako köydemmät vanhemmat sijoittaa kaksi lastaa samaaan huoneeseen?
Yksihuoltaja äiti yhde lapsesa kassa saa oman huoee ja äiti käyttää huoneenaan olohuonetta. Lapsella on siis oikeus omaan huoneeseen, mutta töitä raatava äiti, joka maksaa vuokrat ruuat ja kaiken muun, ei ole oikeutettu omaan huoeesee?
Yksihuoltaja äiti yhde lapsesa kassa saa oman huoee ja äiti käyttää huoneenaan olohuonetta. Lapsella on siis oikeus omaan huoneeseen, mutta töitä raatava äiti, joka maksaa vuokrat ruuat ja kaiken muun, ei ole oikeutettu omaan huoeesee?
Vastaukset 20
Vanhimmat
vaikka se ei kouluulähtöhärräkässä yleesä tule syötyä?
sen verran, että ei tule niin isoa hässäkkää, että sen takia jäisi syömättä. Ei koulussa ole kiva nälkäisenä odottaa lounasta.
En tiedä onko missään määrätty, ettei kahta lasta saisi laittaa samaan huoneeseen. Se on ihan normaali käytäntö.
Valitettavasti suomalaisessa asunto- rakentamisessa, tai asumistukilain säädöksissä ei ole huomioitu yksinhuoltaja perheitä.
Yksinhuoltaja äitinä olen sen kokenut suurena vaikeutena. Kahden hengen perheelle saa vain kaksion. Poikani oli kuusitoista vuotias ja on luonnollista ettei hän nuku äidin kanssa samassa huoneessa. Makuuhuone oli samankokoinen kuin olohuone. Käytin olohuonetta makuu ja työskentelyhuoneena. Asunnossa oli pieni keittiö, mahtuihan siinä toki vähäiset eväänsä syömään.
Suurimpana vaikeutena koin ettei pojallani ja minulla ollut yhteistä tilaa. YKSINKERTAINEN RATKAISU OLISI RAKENTAA TUPAKEITTIÖ PIENET MAKUUHUONEET. Näin olisi oma soppi ja yhteinen tila myös yhteisten sukulaisten ja tuttujen kanssakäymisiin.
Meillä nykyisin olisi jokaiselle oma huone, mutta kaksi nuorempaa nukkuvat mieluummin samassa huoneessa, ja saavat niin tehdäkin. Vanhin haluaa oman huoneen, ja saa sen.
Meillä ei olisi ollut varaa edes maksaa 5h keittiö vuokraa, eikä myöskään sen kokoisia asuntoja juuri ollut tarjollakaan. Niissä asui sitten todella monilapsisia perheitä. Aiemmassa nukkui kolme lasta yhdessä 10 neliön kopissa, se oli asuntomme makuuhuoneista se suurempi.
Enpä usko, että lapsen etua voi mitata vain sillä, että onko hänellä oma huone. Tokihan jo isommat lapset kaipaavat omaa rauhaa, mutta ihmeitä ei voi tehdä. Jos huoneita ei ole, niin sitten niitä ei ole.
Tiedän monia äitejä, jotka ovat siirtyneet olohuoneeseen nukkumaan, ja eristäneet sinne "alkovin" esim. kaapeilla ja verhoilla. Todennäköisesti tekisin itsekin niin, jos tilanne vaatisi.
valittaa vatsakivuista ja väsymyksestä ennen louasta. Sijaishuolto ei anna aamupalaa.
nirppanokka ettei aaamupala kelpaa?? usein syytetään sitten muita ettei vaan viititä syyä mitään.
jokin muu syy löytyy kuin "viitsiminen". Ei kai nyt kukaan laiskuuttaan tai nirppanokkaisuuttaan jätä syömättä! Inhoan ihmisiä, joilla on tarve syyllistää LASTA asioista, joihin syy löytyy useimmiten aikuisissa.
Kyllä aamiaisella voi ottaa huomioon lapsen henkilökohtaiset makumieltymykset, eikä sokeasti tuputtaa jokaiselle esim. samaa puuroa ja leipää ja leikkeitä. Esim. meillä joillekin kelpaa puuro, yhdelle pelkkä leipä ja yksi lapsi vaihtelee aamiaistaan. Viimeisen viikon hän on syönyt aamiaisella vain yhden ainoan sokerittoman ja rasvattoman jugurtin, ei mitään muuta. Päälle juo lasin mehua ja maitoa, sillä pärjää kuulema kouluruokaan asti ja loppupäivästä syö paremmin. Paino on normaali, kasvaa ja kehittyy hyvin. Toisaalta hänellä on AS ja makumieltymykset poikkeavat vähän tavanomaisesta, mutta ei se silti oikeuta aikuista linjaan "jos ei pöydässä oleva ruoka kelpaa, niin olkoon ilman". Aikuisena hän itse vastaa omista ruokaostoksistaan, mutta niin kauan kuin hän on lapsi, on tietysti aikuisen tehtävä vastata siitä, että pöydästä löytyy jokaiselle sopivaa purtavaa.
Tästä asiasta ymmärtämättömät ovat arvostelleet paljon vanhempia, mutta minusta vanhemmalla ei ole koskaan oikeutta jättää yhtään lasta ilman ateriaa. Ymmärtämätön joutuisi tämän tietysti oppimaan kantapään kautta, kuten monille AS-lasten vanhemmillekin on tapahtunut.
""vain yhden ainoan sokerittoman ja rasvattoman jugurtin, ei mitään muuta. Päälle juo lasin mehua ja maitoa, sillä pärjää kuulema kouluruokaan asti ja loppupäivästä syö paremmin. Paino on normaali, kasvaa ja kehittyy hyvin. """
Meillä lapsi syö aamulla melko vähän, toisinaan taas paljon, LÄÄKÄRI ei koskaan ole ollut huolissaan,
Koulussa lapsi ei syö juurikaan mitään, OPETTAJA "HUOLISSAAN",
Koulusta kotiin tullessaan lapsi syö heti, ruoka on aina valmiina, iltaa kohti ruoka maistuu aina vain enemmän, olen hyväksynyt sen, ettei lapsi syö kuin vasta noin klo 13 jälkeen, tottakai aamulla jotakin "näykkii",
Näin on menty nyt 4 vuotta, kaikki menee hyvin kun hyväksyn lapsen ruokailutottumukset, enkä varsinkaan aamuisin "pakota" lasta syömään.
Tuosta mehusta kysyisin, hammaslääkäri kielsi juomasta, lapsi tykkää mehuista, annanko vai en ? Kenen tahto ratkaisee, hammaslääkärin vai lapsen ?
Olen samanlaisia juttuja kuullut monelta, mutta lapsista tullut kuitenkin normaaleita, terveitä, aikuisia. Jotenkin tuntuu kuin lapsille tyrkytetään ruokaa enemmän kuin heidän elimistönsä pystyy käsittelemään, ehkä siinä yksi syy suuriin lukuihin "elintasosairaus"-tilastoissa.
Tällä hän vältti aamupäivän vatsakivut ennen kouluruokaa.
Hänelle ei annettu rahaa siihen, joten minä maksoin.
Iltapäivän väipalaa eivät suostu myöskään maksamaan.
puhuvat omaansa. Pienempänä lapsen ruokailu oli vielä niukempaa kuin nykyisin ja silloin sisätautilääkärin mielipide tuki omaa käsitystäni siitä, että normaalia niukemman ruokavalionsa takia lapsi tarvitsi yleisesti ottaen nesteitä enemmän kuin tavallista. Hänen mielestään oli ymmärrettävää, että ei aina jaksa litkiä vettä tai maitoa, vaan voi juoda mehujakin välillä. Ja suositellaanhan lapsille hedelmiäkin ja samaa hedelmäsokeriahan niissä on kuin tuoremehuissakin.
Näin meillä on menty mehujen juonnin suhteen kymmenisen vuotta, eivätkä lapsen hampaat ole sen huonommassa kunnossa kuin muillakaan.
Olen samaa mieltä, että lasten ruokailusta pidetään nykyisin jopa ylivöyhötystä. Pahin lieveilmiö siitä tietysti tarhassa tapahtunut pakkosyöttäminen, josta kyllä toivon henkilökunnalle rangaistuksia ylemmästä oikeusasteesta sitten, kun asia sinne käsittelyyn ehtii.
Huostahulluuden aikaansaannosta on koulunkin ylilyönti ja huoli lasten ruokailun kyttäämisessä. Jos lapsi syö koulussa hyvin, tulkitaan se, että kotona ei saa ruokaa riittävästi. Jos hän koulussa syö huonosti, on silloinkin kotona vika.
Yhteiskunnan sairaaksi mennyt lapsen edun tavoittelu lisäsi meille suuria paineita aikanaan koulun taholta, niin lapselle kuin minullekin. Lapsi pelkäsi ruokailuun menoa niin, että oli opettajallekin sanonut, että häntä vapisuttaa. Koululääkärille ehdotin, että lapsi saisi syödä jossain muussa tilassa kuin ruokasalissa, niin sitä ei hyväksytty missään nimessä.
Kun AS-dg varmistui en voinut olla toteamatta näistä paineista yhdessä koulupalaverissa, johon koulupsykologi totesi, että ei varmasti enää syyllistetä vanhempia. Mutta millä ihmeen oikeudella tällaista kyttäystä harjoitetaan ja syyllistetään ikinä ketään varsinkin, jos lapsi ei ole esim. huolestuttavan alipainoinen!
Uskoooo nutturat tätä. Kyllä. Mutta olen edelleen lastani laiminlyövä äiti. Sitä en ole koskaan ollut, mutta näin sossu väittää.
vanhemmat? Ei edes saunakaljaa saisi ottaa?
tässäkin asiassa. Vaikka huostahulluus on pitänytkin sisällään ylilyöntejä monessa asiassa. Tämän suhteen ylilyöntinä on ollut se, että bio-vanhemmille ei sallittaisi edes kohtuukäyttöä tai siitä rangaistaan raskaimman kautta, kun muiden käytöksessä se on hyväksyttävä tapa.
Yksi ärsyttävä piirre suomalaisessa alkoholikulttuurissa on se, että myös absolutisti joutuu rasismin kohteeksi. Jos joku ei juo alkoholia, luullaan alkoholistiksi, jolta pienikin määrä alkoholia on kielletty, vaikka kyse on vain henkilön vapaaehtoisesta valinnasta olla käyttämättä alkoholia.
En juo mitään mutta kuulemani perusteella olen alkoholisti.
Jos joisin, en salailisi sitä, vetäisin pullon kossua vaikka koulun pihassa, se olisi minun oikeuteni.
unta, hän ottaa lääkärin määräämän unilääkkeen iltaisin. Onko sekin lääkkeiden liikakäyttöä ja lapsen edun vastaista?
lääkkeen käyttö silloin tällöin ei aiheuta mitään ongelmia. Mutta sossu tietysti tuhertaisi tästäkin negatiivisia kirjauksiaan, jos asia hänen korviinsa menisi.
Kun itse tein aikanaan vuorotyötä ja päälle ylitöitäkin, meinasi joskus unirytmi mennä sekaisin ja lääkkeidenkäyttöön suhtauduin varauksella. Siihen työpaikkalääkäri totesi, että jos hän saa vaikka lomamatkalla meluisan hotellihuoneen, jossa on vaikea saada unta, hän ottaa ihan hyvällä omalla tunnolla Stilnoctin (maailman yleisimmin käytetty nukahtamislääke); silloin tällöin käytöstä ei ole vaaraa kenellekään. Nukahtamislääke on eri asia kuin varsinaiset unilääkkeet.
olen oikeudelle kirjoittanut, että sossiaalitäti haluaa leikkiä minun lääkäriäni ja ottaa minulta pois lääkärini määräämät lääkkeet. Kirjoitin vielä, että voi olla hengenvaarallista, jos lopettaisin kaikkien lääkkeideni käytön, koska ne on muutoin soma puolelle merkitty.
Minulle on kirjoitettu Imovanet tarvittaessa, mutta en voi niitä käyttää, koska en ole aamulla sitten skarppina, enkä herää, jos lapset heräävät.Yöunet jäävät tosi lyhyiksi iltavuorojen jälkeen. Mutta minulla on ollut toimiva ratkaisu melatoniinista, ei pöhnää lainkaan, ja unenlaatu paranee. Siltikin herään, jos lapset yöllä heräävät. Monet kuitenkin kokevat, ettei nukahtamislääkkeestä ole mitään haittaa, ja se on varmaan heidän kohdallaan ihan totta. Minä vain kuulun niihin, joille ne eivät sovi. On minulla "huono viinapääkin"...
En ole bio, enkä sijari, mutta ihan tarpeeksi olen joutunut asioita kyselemään ja kyseenalaistamaankin sossujen ja muiden virkamiesten suhteen. Viimeksi lastenpsykologi oli taho, joka oli ihan pihalla nykymaaiolman menosta, ja ohitti mm. neurologin ja sairaalakoulun osaamisen omasta mielestään. Kunnassamme on myöskin sosiaalityöntekijöitä, jotka eivät tee minkäänlaisia asiakaskirjauksia... Sukulaiselleni oli sosiaalityöntekijä itse keksinyt skitsofrenia-diagnoosin, vaikka sitä ei edes psykiatri ole tehnyt. Tämä henkilö on kuitenkin ollut psykiatrin hoidossa, mutta ei todellakaan niin ongelmainen kuin tuon sossun diagnoosin mukaan.
Olen erittäin taipuvainen uskomaan tämän palstan juttuja todeksi juuri omien kokemusten kautta. Mutta todennäköisesti jo univaikeudetkin ovat tuossa vaiheessa sossujen mielestä iso miinus, vaikka niistä kärsii aika ajoin lähes jokainen ihminen.
kuin oman äidin kuolema. Lääkärin kanssa kokeiltiin minulle ties mitä pillereitä ja hänkin alkoi jo huolestua, kun en pystynyt nukkumaan millään pillerillä. Aika kului, olin äärettömän väsynyt, mutta sitte alkoi nukahtamislääke purra.
Herään erittäin herkästi,vaikka olisin ottanut nukahtamislääkkeen.
Sossut todella nykyaikana leikkivät psykiatria, lääkäriä ja kaikki mahdollisia tahoja; laki antaa heille äärettömän vallan ihmisten yli.
jos sun jotakin haittavaikutuksia, vaikka se nukahtamislääke onkin.
Melatoniinia ei ainakaan minun tietojeni mukaan nukahtamislääkkeisiin lasketa. Tunnen sen kyllä, koska oma lapseni on käyttänyt sitä 9-vuotiaasta alkaen.