Ensin mennään miehen kanssa yhteen, jolla on lapsi. hetki leikitään perhettä, sitten alkaa miehen eksän syyttely,(kasvattanut lapset huonosti jne) katkeruus (minulla ei ole enää omaa elämääkun joudun olemaan lasten kanssa jne)
Jos ei siedä miehen lapsia, niin miksi ei voi sellaista miestä, jolla ei ole lapsia?
Jos ei siedä miehen lapsia, niin miksi ei voi sellaista miestä, jolla ei ole lapsia?
Vastaukset 22
Vanhimmat
ja sitä puidtaan vuodesta toiseen, ja ympäri käydään, eikä vieläkään kukaan ymmärrä, miksi lapsettoman naisen pitää ottaa mies jolla on lapsia? Vai onko se tarkoituksella haettu, jotta voi omat ongelmat sysätä toisten niskaan, ja voi alkaa haukkua ihmisiä. Ihan tutuu siltä, ettei näillä naisilla ole kaikki kotona.
monta miehen kirjoitusta, jossa mies valittaisi em asioista. Miksi pitää mennä yhteen miehen kanssa jolla on lapsia?
ennen kun mies kertoo lapsista.
Alkuperäisestä viestistä olin ymmärtävänäni, että kyseessä ei ollut "aviorikos", vaan suhtautuminen exään. Osoittaa vain huonoa itsetuntoa, jos mollaa entistä siippaansa, sukupuolesta rippumatta; Vielä huonompaa itsetuntoa osoittaa se, joka mollaa siippansa exää, jopa lapsia.
Suomalainen uros ei ole "afrikan jellona", se on suomalainen duunari, joka ei syö naapurin lapsia.
Eikä pahastu, vaikka "Kamuniak" jälkensä jättäisi myös suomalaisenkin naisen sieluun ;-)
"Osoittaa vain huonoa itsetuntoa, jos mollaa entistä siippaansa, sukupuolesta rippumatta; Vielä huonompaa itsetuntoa osoittaa se, joka mollaa siippansa exää, jopa lapsia."
Allekirjoitabn tuon täysin. Oman tai puolisonsa exän mollaaminen (saati lasten) vie turhaa energiaa. Elämme täällä vain kerran, joten ei kannata tehdä ongelmia, joita ei ole.
Meistä jokaisen exä on ihminen, jota joskus olemme rakastaneet, joten kyllä exissä on paljon hyvää. Samoin ajattelen, että puolisoni ex on hyvä tyyppi, koska mieheni on häntä joskus rakastanut. En kai minä sallaisen miehen kanssa olisi jolla on huono maku?:)
Siis eronnut mies saisi seurustella vain naisen kanssa, jolla on lapsia ennestään ? Vai pitäisikö eronneen miehen elää loppuelämänsä sinkkuna ? Vai pitäisikö avioerot kieltää lailla ?
Ei millään pahalla, mutta jos ette ole huomanneet ex puolisoiden sekoilut alkaa monesti just silloin kun entinen mies/nainen löydä uuden vakituisen kumppanin. Paino sanalla vakituinen.
Toiseksi, kaikille niille jotka läksytää tyylin....miksi et ota lapsetonta miestä. Uusioperheitä yleensä perustaa ihmiset noin 40 vuoden iässä, eron jälkeen. Kuinka paljon on eronneita tai sinkkuja lapsettomia 40 vuotiaita ihmisia että voisivat mennä keskenään naimisiin?
Eli....eletään kaikki yksin, sitten ei tulee ongelmia.
naisten probleema..miksi mies ottaa/haluaa kumppanikseen naisen jolla ennestään lapsia..kun mies ei niitä lapsia siedä??
Miksi mies ei osaa pysyä suhteessaan vaan eroaa ja haluaa HETI suhteeseen toisen naisen kanssa??
Ensin mennään miehen kanssa yhteen, jolla on lapsi. hetki leikitään perhettä, sitten alkaa miehen eksän syyttely,(kasvattanut lapset huonosti jne) katkeruus (minulla ei ole enää omaa elämääkun joudun olemaan lasten kanssa jne)
Mitenkäs olisi jos se entinen elämä onkin kasvattanut laset ihan vinoon?
Mitäs jos se onkin se vika exässä?
Lapset kasvaa, oppii ja KUUNTELEE!!!aikuisten asioita..mitäpä jos ne soittaakin suutaan niin näppärästi ettei lasten tarvitsisi soittaa?
Mitä jos se exä syytääkin ne lapset täysin miehen ja uuden vaimon vastuulle?"kun ei jaksa, kun ei huvit?"
Vittu kun te täällä vedätte jotain ittanan marttyyrin kruunua EX-VAIMOJEN ylle?mitäs jos se vika oikeesti onkin siell?sen vitun e vaimon luota joltaon kaikki viety,elämä,perhe, mies,talo,hyvä toimeentulo?
Mitäs jos sesyy onkin siellä?
voi ajatella. Kuule, sen exän rinnalla on aikoinaan ollut myös se mies, joka myös on samaan aikaan kasvattanut niitä lapsia, joten syy EI VOILLA OLLA PELKÄSTÄÄN SEN VAIMON! Mietipps nyt mitä
kirjoitat!;)) Se syy on silloin yhteinen.
tuosta kirjoituksesta. Taisi sormet viedä lujempaa kun mitä aivot pelasi. Teksti on sekava ja täynnä kirjoitusvirheitä.
Jos sulla oikeasti on jotain sanottavaa asiaan, koeta edes saada se esille niin että muutkin ymmärtää.
uusia naikkosia. Nyt saisin kyllä karvaasti katua, että olisin lapseni tietoisesti laittanut paikkaan, jossa vieras ihminen haukkuu heidät. Onneksi mies oliniin fiksu että tuki minua päätöksessäni, ja oli samaa mieltä. Hänelle lapset olis kuitenkin tärkeimmät vaikka heidät hylkäsi, sekin naikkosten painostuksesta, jottei jää yksin.
Nyt on helppo hymyillä, kun lapset ovat saaneet rauhassa kasvaa ja olla, ettei ole saaneet huonoja vaikutteita isänsä naikkosista. Me ei olla koskaan kaivattu heitä eikä tarvittu elämäämme, emme silloinkaan kun isä oli vielä perheessämme, eikä nytkään kun jätti meidät.
ihan tänne asti. Olen iloinen puolestasi! Kiitos että jaat onnesi meille täällä uusperhepalstalla.
On niin hauska kuulla tilanteista, joissa kaikki iloitsevat, siitä että isä on löytänyt uuden rakkauden. Se kasvattaa uskoa tulevaan.
Olet hieno ihminen!
En ymmärrä minäkään kaikkia uusperhekiemuroita. Itse eronnut, hyvissä väleissä eksän kanssa ja molemmat onnellisesti uudessa liitossa. Kasvatetaan yhdessä muksuja ja ollaan toisillemme reiluja ja laitetaan lasten etu ensimmäiseksi.
Tuttavaperheen isä löysi monta vuotta eron jälkeen uuden avovaimon itselleen. Jotenkin surettaa kun kuuntelen tämän lapsettoman ihmisen kommentteja miehensä lapsista. Varmaan tykkää omalla tavallaan, mutta vaikeaa tuntuu hänellä välillä olevan miehen eksän ja lasten suhteen. Olemme oman mieheni kanssa ehdottaneet esim. lasten kanssa yhteiselle reissulle tms. menemistä, koska meidän ja heidän lapset viihtyy ihan ok yhdessä. Mies on mieheni lapsuuden kaveri.
Minusta äitipuolen kommentti kertoo kaiken " En halua, kyllä niille saa riittää kun pääsevät kerran vuodessa sille Ruotsin risteilylle (isän ja lapsien yhteinen traditio) " Hän ei tunnu osaavan asettua lapsen asemaan. Voisiko ehkä ajatella, että miehensä voisi haluta tavata vanhoja ystäviään myös lastensa kanssa? Tai että ne lapset voisivat saada enemmänkin kuin sen yhden reissun vuodessa, rankkaakin niillä on ollut?
Sama äitipuoli puhuu myös rumasti lasten äidistä ja vaikka koko ihmistä en tunne, niin sen verran on ikää, ettei kukaan yksinään ole syypää eroihin tms. Vikaa on lähes aina molemmissa.
Olen kyllä ihmetellyt, johtuuko hyväksymisen ja suvaitsevuuden puute siitä, että ei ole omia lapsia vai mistä. Luulisi että rakastamansa ihmisen lapsista voi pitää - rakastaahan ei tarvitse. Pitäisi myös ymmärtää, että eksä on lasten äiti. Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin? Lapset kuitenkin vaistoavat pinnan alla olevat asenteet, vaikka ihan suoraan ei heidän läsnäollessaan haukuttaisikaan.
No, meitä on monenlaisia ihmisiä. Joskus surettaa ihmisten mustavalkoisuus. Onneksi tiedän että on eronneita ja uusperheitä joissa asiat toimii ja ihmiset on ihmisiä toisillensa. Kiitän mielessäni eksän puolisoa, joka on hyvä lapsilleni : ).
tehnyt lapsia hänelle. Nyt niitä suututtaa se että lapset ovat isälle tärkeimmät, sitten on ex vaimo, suku ja ystävät, sittent ulee vata tämä uusionainen. joka ei tiedä mihin lokeroon kuuluu. Viimenen pari uunista ulos.
että hän on mustasukkainen siitä, että miehellä ja exällä on side, jota hänellä ei ole miehen kanssa, eli tuo lapsi. Ja pakkohan kaikkien on myöntää että on se vaan aika vakavaa rakkautta jos naimisiin asti mennään. Kun on rakastunut ja innoissaan uudessa suhteessa, ei näitä asioita huomaa, eikä joudu tekemisiin. Sitten arkielämä alkaa pikkuhiljaa paljastaa totuutta.
Siksi hyvin monet, katsokaapa ympärillenne, kun pari eroaa, toinen heistä aloittaa uuden suhteen, on hyvin nopeasti kuviossa kihlat ja vauva. Enpä tiedä onko kyseessä se nyxän haluama vahvistus siitä, että hän on yhtä tärkeä kuin exä aikoinaan...
toimii näin! Se lapsi on jonkin tae. Ensimmäinen vaimo vaatii lapsia todisteeksi ja toinen tekee saman. Hölmöläisen hommaa.
Senpä vuoksi lapseton nyksä onkin – kröhm, aika fiksu. ;)
tosiet liitot, vaimot ja lapset ovat niitä ensimmäisen liiton päonnistumisen korvikkeita. Kun mies on tottunut että aina on vaimo siinä siivoomassa ja kaljaa kantamassa, niin eihän se osaa olla yksin.
Tooinen liitto vaan korjaa ja paikkaa.
Sehän se onkin aidon rakkuden merkki!
Meidä uusio-rakkausliitossa kyllä näytetään rakkautta ihan toisella tavoin...
Se ensimmäinen avioliitto ei ole aina välttämättä rakkaudesta solmittu, kas ennenvanhaan, 80-luvulla oltiin viellä niin tunnollisia että kun nainen tuli raskaaksi, mies kantoi vastuunsa vain lapsen tähden ja solmi avioliiton naisen kanssa jota ei oikeasti välttämättä rakastanutkaan koskaan.
Lapsia saattoi tulla lisääkin, mutta jossain vaiheessa tulee sitten se mitta täyteen ja tullaan pisteeseen että liitosta on lähdettävä. Jos se olisi oikea rakkaus-avioliitto - molemminpuolinen siis - en usko että sitä eroa tulisikaan kovin helposti! Kyllästymisiä tulee mutta rakkaus kestää jos on aitoa.
Nykyinen mieheni olisi halunnut heti lapsen minun kanssani vaikka lapsia oli jo liuta molemmilla ennestäänkin, mutta minä en halunnut niitä lisää riesakseni. Uskon että mies pysyy silti, onpa pysynyt jo 5v.
Totta , mieheni lapset ovat minulle pakollinen riesa, heitä en valinnut elämääni, mutta näin elämä kuljetti ne luoksemme asumaan pysyvästi ja täällä viihtyvät, koska huolehdin heistä kuin omistani. Ja minä en ole mustasukkainen miehen exälle lapsista (enkä todellakaan MISTÄÄN!) vaan VIHAINEN ettei hoitanut omiaan! Ja hänen lapsensa valitettavasti muistuttavat olemassaolollaan jatkuvasti minua mieheni exän olemassaolosta. Lapsethan pitäisi olla rakkaudesta tehtyjä, mutta joskus näin ei ole vaan täysin holtiton naikkonen järjestää itsensä raskaaksi kerta toisensa jälkeen eikä ole aikomustakaan pitää huolta jälkikasvustaan.
Jos nainen antaa itsensä tulla raskaaksi, niin kyllä totta vie pitäisi myös olla vastuuntuntoa hoitaa lapsensa aikuiseksi asti.
Tuo mitä kirjoitit, että uusissa suhteissa hyvin pian tehdään myös lapsi, niin koskee varmaan niitä pareja joissa naisella ei ennestään ole vielä lapsia. Ja kyllä uskon että jos lapsi tehdään uudessa liitossa, kyllä se tehdään yhtähyvin rakkaudesta, uudessa liitossahan ollaan vastarakastuneita kun vanha oli jo väsähtänyt ja mennyttä, tai sitä todellista rakkautta ei siinä vanhassa liitossa välttämättä koskaan ollutkaan.
Mutta en epäile että niitä naisia löytyy myös aina jotka viis veisaavat kenen kanssa lapsia vääntävät tähän maailmaan. Sellaisille naisille en soisi sitä ainuttakaan lasta!
juo kaljaa..on enemmän sportti tyyppiä joka huolehtii kunnostaan.
Yhteisiä lapsia meill ei oo myöskään,kummallakin oli tavatessamme jo lapset tehtynä...ja miehelle on tärkeämpää olla MINUN kanssani,ihan vaan kaksinkin..emme tarvitse uusia lapsia todistamaan mitään.
Tämä suhde,avioliitto ON kummallekin se todellinen rakkausavioliitto.
Ja meillä osallistuu kodin töihin kumpikin yhtä paljon.
Mulla on yhteishuoltajuudessa oleva lapsi, poikkeuksellisesti niin että isä on lähihuoltaja. Eiköhän tää uusi nainen ole heti syyttelemässä siitä, että heidän yhteisille pojilleen ei riitä tarpeeksi huomiota ja mun lapsen vois viskata mulle hoitoon. Jumalaton valitus siitä, että ex-mieheni "pakenee" perhe-elämää työmaalleen ja ettei ota tarpeeksi vastuuta. Nainen avautuu miehelle jatkuvasti kaikesta, hirvee valitus ja jäkätys!!
Kyse ei ole siitä, että olisin katkera. Eksäni kanssa asiat on selvitetty ja haluan vilpittömästi, että hän löytää sellaisen naisen jonka kanssa voi olla onnellinen. Olemme hyviä kavereita ex-mieheni kanssa ja voimme sopia lapseemme liittyvistä asioista ilman kränää. Tää uus naikkonen valittaa kaikille jotka jaksaa kuunnella, vaikka mun silmissä ongelmia ei ole. Täälläkin päässä mies painaa pitkää päivää, jotta meille riittäisi ruokaa - vaikka olen monesti sanonut, ettei uudella miehelläni ole mitään velvollisuutta elättää minun lastani!
Eipä mieleenkään tulisi valittaa...
Ensin ollaan NIIIIIN perhe-elämää - valitetaan ettei lasten äidit tee mitään lastensa eteen - ja heti kun se arki tulee eteen, väistyy se "mä-olen-parempi-kuin-sä-eksä"-omahyväinen asenne ja tulee tilalle valitus.
Jestas että sitä jaksetaan olla tyhmiä.