Kotimme täynnä riitaa.
Sydämmemme täynnä surua.
Mielemme täynnä kysymysmerkkejä?
Kumpikin jo sisimmässään tietää sen,
ei ole tulevaisuutemme enään yhteinen.
Ääneen ei uskalla sanoa,
ei toiselta kysyä.
Molemmat vain odottaen,
kumpi tekee päätöksen,
ottaa suuren askeleen.
Vaikenta on myöntää itselleen,
että kaikki mitä rakennettiin,
yhdessä myös särjettiin.
Nyt tuntuu pahalta,
mutta myöhemmin tästä kaikesta,
jää mieliimme monien monien vuosien muistoja!
Sydämmemme täynnä surua.
Mielemme täynnä kysymysmerkkejä?
Kumpikin jo sisimmässään tietää sen,
ei ole tulevaisuutemme enään yhteinen.
Ääneen ei uskalla sanoa,
ei toiselta kysyä.
Molemmat vain odottaen,
kumpi tekee päätöksen,
ottaa suuren askeleen.
Vaikenta on myöntää itselleen,
että kaikki mitä rakennettiin,
yhdessä myös särjettiin.
Nyt tuntuu pahalta,
mutta myöhemmin tästä kaikesta,
jää mieliimme monien monien vuosien muistoja!
Vastaukset 13
Vanhimmat
... ja - Anteeksi,niin ja uusia
runoja syntymään kun aika
muokkaa elämää ja antaa
etäisyyttä... - Hyvä mimsu !
Kiitos taas, eikä mitään anteeksi..elämää ei sen enempää=)Täällä on niin mukavaa ja helpottavaa purkaa tuntojaan..
Hyvä - sitä vartenhan täällä itse
kukin on toisilleen ja ajaa asiansa
kirjoittamisen muodossa.
Hyvä , että olet täällä.
haavat ja kultaa muistot, vanhoja mutta totuudellisia fraaseja. - Sisäisiä paineita on hyvä purkaa kirjoittamalla, se ei vahingoita, ei satuta eikä loukkaa ketään, niinpä ei jää mitään voimia imevää kaduttavaakaan. Mikä pitää ratkaisuja tehdessä muistaa, on: meillä kullakin on vain yksi elämä, vain yksi, siitä on lupa tehdä niin hyvä kuin voi!
..viisaista sanoista, juuri noitahan sitä miettii, että vain yksi elämä ja loppujen lopuksi yksin sen myös kannan. Ja tuo että ei vahingoita ketään kirjoittamalla, se kasvattaa vain voimia! KIITOS ja mukavaa viikonloppua!
Minne katosivat ne hyvät
päivämme ja kiintymyksemme.
Ensi tapaamisen jännittävät
suukot ja sinun turvallinen
sylisi. Hyväilysi ja hellät
sanasi.
Minne jotain meistä on
lähtenyt ja jotain vierasta
tullut sijaan. Sellaista
ettemme enää voi sietää sitä,
mitä toinen on ja mitä puuttuu.
Miksi emme enää löydä toisiamme.
Miksi Rakkautemme on sirpaleina
ja me arkoja tunnustamaan, että
liian paljon on kadonnut ja
valunut pois kuin hiekkaa.
Emmekö voisi tunuustaa ja
jatkaa tahoillamme ystävinä.
Että yhteiset muistommekin ei
särkyisi. Jäisi jotain, jota
voisi kyynel silmin muistaa.
Rakkauttamme ja mitä oli.
Mitä me olimme ja saimme
aikaan. Voisimme pitää ne
aarteen sielussa muistoina.
Kantaa ne hellien tiemme päähän.
Ystävyyskin on osa Rakkautta.
http://www.youtube.com/watch?v=ccWYwOd_JH8
Kiitos runostasi.
Yhteinen liekki kun himmenee,
siinä ei ole syyttömiä eikä
syyllisiä. vain kaksi ihmistä,
joiden suhde on tullut erään
vaiheen päähän.
Elämä toisinaan kasvatta erilleen
ja tärkeä yhteys katkeaa vähitellen.
Rakkaus on kuin puutarha ja
sitä ei aina muista joka
päivä hoitaa.
Keskustelle, tosiasiat tunnustaen
ja sovussa eroten jää jäljelle
ystävyys. Se on hirmuisen
tärkeää.
Rohkeutta, viisautta ja
keskustelua. Kipeiastäkin
asioista.
Rohkeaa, avointa ja
ajateltua tekstiä sinulta.
Arvostan asennettasi ja
sinussa on paljon vahvuutta
jota et itse tiedosta.
Kannustusta ja voimia
päivääsi.
..kyynel vierähti poskelle. Niin kaunista tekstiä sinulta taasen, siitä saan voimia! Kiitos tästä ja musiikkituokiosta myös! Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinulle.
pahalta tuntuu lukea edelleenkin sisäistä tuskaa-
si ja sitä kuinka raskasta sitä on käydä läpi.
Kaunista, mutta niin äärettömän koskettavaa.
Voimia Sinulle päiviisi, kyllä aurinkokin vielä
näyttäytyy ajallaan.
Tämä on helppo tapa purkaa tuntoja, joita käy yksin ja onneksi myös hyvien ystävien kanssa läpi. Eli en aivan yksin kuitenkaan joudu sisälläin kaikkea kantamaan. Ystävien tuki on onneksi vahvana läsnä.
Mukavaa rauhaisaa viikonloppua sinulle!
aikaa silmiini osui runosi.
Koskettavaa.
Itse tuon askeleen olen juuri ottanut, omien painolastieni vaatimana.
Jokaisen vaakakupissa on omat punnuksensa.
Mihin sinun vaakasi käännähtääkään -voimia!
Sitä ei ulkopuolinen ymmärtää voi, mikä tunteiden tuska ja pahanmielen määrä juuri sillä hetkellä onkaan, kun päätöksen "luovuttamisesta" on tehnyt. Toinen ihminen on kuitenkin ollut elämässäsi lähemäpänä kuin kukaan, ja nyt niin kaukana.
Rohkeutta vaativa prosessi, joka jättää jokaiseen jälkensä. Hyvässä ja pahassa!
Voimia sinulle ja onnellista elämän taivalta!!
Ja mukavaaviikonloppua!
Sanoit että osui pitkästä aikaa runoni vastaan..Eilen tälläisen kirjoitin, samaa aihetta käsittelee, joten jos meni ohi niin tässä:
Tukahtuneena ja väsyneenä
monta monta vuotta
sinnittelin, huijaten sinua ja minua.
Uskotellen että kyllä me selvitään,
löydetään rakkauden kipinä uudelleen.
Rakkaus kun oli kadonnnut
voimia ei löytynyt puhaltamaan hiillokseen.
Sydämmeni tukehtui, muutttui vain suorittamaan
välttämätöntä, eli selviämään.
Nyt, kun päätöksen olen tehnyt,
antanut periksi,
päättänyt lopettaa yrittämisen,
huomaan hymyileväni,
jonain päivänä vielä elän uudelleen!
en tuota ollut huomannut. Harvakseltaan muutenkin täällä nykyään käyn. Usein tulee vain etusivun runot luettua. Niistäkin osa saattaa jäädä huomioimatta.
Koskettavasti olet myös tuohon tuttuja tunteita kirjoittanut.
Voisin sanoa tämän asian tiimoilta niin paljonkin, mutta tämä ei ole oikea aika eikä paikka avautua.
Vain runon säkein täällä puramme tuntoja. Lukemalla ja kirjoittamalla.
Hyvää sinulle!