Täällä on näköjään paljon keskustelua eri kaliiberien paremmuudesta. Eräs seikka jota en huomannut mainittavan, on kovien latausten aiheuttama piipun eroosio. Jos ammutaan .308 ja .300win tarkan käyttäikänsä loppuun, niin jälkimmäinen ase säilyy tarkkana ehkä noin puolet .308 eliniästä kovempien latauksiensa takia. Tämä on tietenkin karkea yksinkertaistus ja yleistys, mutta rahoistaan tarkka metsästäjä saattaa haluta ottaa tämänkin asian huomioon. Pitkällä aikavälillä tulee selvästi halvemmaksi ampua läheltä pienemmillä paineilla kuin kauempaa kuumana käyvällä aseella.
Piipun palamisesta
Kiväärimies
42471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Epäilen, että harrasteammunnassa niin suuriin laukausmääriin koskaan päätäisiin, että piippu "palaa" pilalle.
Syöpyminen/kuluminen alkaa kun alkaa patruunapesän päästä. Piipun suu tuskin kuluu ja suuosa se luodin viimeiseksi vakauttaa.
Perustan väitteeni siihen, että armeijassa vuosia vuosia ammutut ja hinkatut kiväärit 7,62/m39 olivat sitteinkin kutakuinkin tarkkoja. Piipun suut olivat välillä ellipsejä kun niitä oli suun kautta sukupolvesta toiseen tahkottu puhdistusrassilla.
Eli saako epäillä?
Kysymys on piipun kuumenemisesta, joka polttaa vähitellen rihlat patruunapesän läheltä. .308:ssa tarkkuus alkaa heikentyä n. 3000-4000 laukauksen jälkeen. Kuumemmalla kaliiberilla jopa jo 1500 laukauksen jälkeen. Ilmiö on ihan todellinen, mutta ei tietenkään estä kiväärin käyttöä hirvimetsällä. Ei se tarkkuus niin paljon putoa. Lintumetsällä pitempään matkaan ampuva saattaa kuitenkin haluta miettiä tätäkin puolta.
Vertailun vuoksi: Hyvä metsästyskivääri ampuu yhden kulmaminuutin kasaa. Piipun kuluessa tämä saattaa suurentua kahteen tai jopa kolmeen kulmaminuuttiin, mikä tarkoittaa edelleen alle 10 cm kasaa 100 metrillä. Hirvimiehelle riittää siis varsin kulunutkin ase. Mutta 1 kulmaminuutti tarkoittaa 200 metrin päähän reilun 5 cm kasaa, 3 kulmaminuuttia on jo vajaat 20 cm. Linnustajalle tällä alkaa olla aika paljon merkitystä. Moni suoran lentoradan omaava kaliiberi käy aika kuumana.
Rynnäkkökiväärin tarkkuus on riittävä vielä neljänkin kulmaminuutkin käynnillä. Janttereitahan niillä ammutaan. Neljä kulmaminuuttia tarkoittaa 10 cm kasaa 100 metrin päästä ja oma kokemukseni noista aseista on, että huonommallakin yksilöllä kasat pysyvät ysin ringissä, paremmalla kympissä.
hyvin korhonen selitit,vaikkakin nyt anonyyminä :)
tosin rohkenen epäillä tuota piipun liiallista kulumista, onhan nuo sota-ajan mosin nagantitkin vielä suht tarkkoja ja takaa löytyy huikeita laukausmääriä
Piipun palaminen on vähäisempää, jos asetta ei ammuta aivan kuumaksi. Sen pitäisi antaa jäähtyä laukausten välillä. Vanhakin ase voi olla tarkka, jos sitä on pidetty hyvin ja laukausmäärä on ollut kohtuullinen. Olisin yllättynyt, jos joku tuo eteen kulmaminuutin kasaa käyvän sotilaskiväärin, jolla on ammuttu yli 5000 laukausta. Vaikka eihän se tietenkään aivan mahdotonta ole.
PS. En ole Korhonen, vaan melko uusi kaveri palstalla. Kirjoitustyylini taitaa olla samantapainen kuin jollain vakijäsenellä.