Liioiteltu mustasukkaisuuteni on typerää ja aiheuttaa tarpeetonta mielipahaa itselleni, mutta en osaa tehdä asialle mitään.
Jos ihastukseni näyttää kiinnittävän enemmän huomiota toisiin henkilöihin pidemmän aikaa minun ollessa lähellä, minä petyn ja otan melkein marttyyrin viitan hartioille.
Muutun hiljaiseksi ja haluan "rangaista" ihastustani, jopa siinä määrin että hän saattaa itsekin muuttua mykäksi siinä luulossa etten ole juttutuulella. Oikeasti haluaisin vain halata häntä ja sanoa kuinka paljon välitän.
Vihastuttaa oma käytökseni. Mutta siinä on kuitenkin taustalla vahvat tunteet, kuten se, etten halua menettää häntä toisille. :( Luulen jopa rakastavani häntä...
Jumalauta kun voin olla idiootti.
Jos ihastukseni näyttää kiinnittävän enemmän huomiota toisiin henkilöihin pidemmän aikaa minun ollessa lähellä, minä petyn ja otan melkein marttyyrin viitan hartioille.
Muutun hiljaiseksi ja haluan "rangaista" ihastustani, jopa siinä määrin että hän saattaa itsekin muuttua mykäksi siinä luulossa etten ole juttutuulella. Oikeasti haluaisin vain halata häntä ja sanoa kuinka paljon välitän.
Vihastuttaa oma käytökseni. Mutta siinä on kuitenkin taustalla vahvat tunteet, kuten se, etten halua menettää häntä toisille. :( Luulen jopa rakastavani häntä...
Jumalauta kun voin olla idiootti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etpä taida rakkaudesta tietää mitään vielä.
Jos hän on vain ihastuksesi niin on varmaankin turha loukkaantua moisesta.
Sitä paitsi et ole haluttava ja kiinnostava jos mökötät, kannattaisi nyt miettiä ihan kunnolla että mitä/ketä oikeasti haluat.
ei ole toisen ihmisen omistamista/huomionkipeyttä. Aito rakkaus on todellista toisesta välittämistä, pyyteettömästi ja epäitsekkäästi. Haluaa toiselle vain hyvää, rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa häntä ihmisenä ja yksilönä. Ja muista vielä, että kukaan aikuinen ihminen ei voi omistaa toista aikuista ihmistä!
On opittava ensin arvostamaan ja rakastamaan itseään, hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja viihtymään itsekseen, omassa seurassaan, ennen kuin todella kykenee kypsästi toista ihmistä rakastamaan ja osoittamaan sen hänelle kypsällä tavalla.
Minulla on samoja tunteita erästä naista kohtaan. Emme ole suhteessa, mutta olen aivan valtavasti ihastunut häneen. Olen sanonutkin jo rakastavani häntä, mutta hän sanoi, että etten ole hänen tyyppiään jne. Tunnen melkoista mustasukkaisuutta häntä kohtaan, jos hän on muiden miesten kanssa. Ajattelin häntä vielä jokin aika sitten melkein koko ajan, mutta nyt ajatukset häntä kohtaan ovat vähentyneet, onneksi.
Meille tuli kova riita viimeksi kun näimme toisemme ja sen jälkeen emme ole tavanneet. Haluaisin kuitenkin olla edes hänen ystävävänsä, mutta pelkään että jos tapaisimme jälleen niin ihastuksen voimat menisivät päälle ja siitä ei seuraisi mitään hyvää, koska hän ei halua suhdetta minun kanssani.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisi varmaan kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä se tosiasia, että kaikkea ei voi saada. Ja toiseksi pitäisi varmaan hankkia uusi seuralainen. :)