Kyynel lumisateen
Maailma muuttunut on,
onko myöhäistä tehdä.
Kyynel lumisateen kastellen meitä,
Varjoissa lintulaudan pieni talitiainen vapisee.
Kylmä ajettu nurkkaan,
talvi itkee vuolaita silmän kulmaan tippuvia pisaroita.
Märkä kivi myhäilee, ei valkoista vaippaa päällänsä hänen.
Maan kamara vihreänä, kuin odottamassa uutta kevättä.
Talvikaan ei vielä ladon takaa piilostaan esille tullut,
odotammeko ihmettä.
Vaiko kosto luonnon vahvempi meitä
R.S
05.12.2008
Maailma muuttunut on,
onko myöhäistä tehdä.
Kyynel lumisateen kastellen meitä,
Varjoissa lintulaudan pieni talitiainen vapisee.
Kylmä ajettu nurkkaan,
talvi itkee vuolaita silmän kulmaan tippuvia pisaroita.
Märkä kivi myhäilee, ei valkoista vaippaa päällänsä hänen.
Maan kamara vihreänä, kuin odottamassa uutta kevättä.
Talvikaan ei vielä ladon takaa piilostaan esille tullut,
odotammeko ihmettä.
Vaiko kosto luonnon vahvempi meitä
R.S
05.12.2008
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja melkeinpä arvailin mitä sisältä löytyy,
enkä todellakaan pettynyt.
Tämä runosi on talvisen viileä,
haikeuttakin tässä on ja talitiaisen vapina suru-
tuttaa.
Kyllä me sitä ihmettä vaan edelleenkin joudumme
odottelemaan, ikävä kyllä.
Mutta runossasi viihdyin, kuten on usealle tapa-
nani sanoa. Tänään on perjantai, ja Sinua ei
yleensä viikonlopun aikaan täällä näy.
Toivotan siltikin; hyvää Itsenäisyyspäivää.
Iloiseksi minut saa, ettei lukijat pety laatutasooni.
Haikeutta kun näkee kaiken kauniin tuhoutuvat, niin ei ollut ennen. Selkeyttä oli luonnon kierrossa mutta ei enään.
Viikonloppuna olen irti koneista,, Jää aikaa muulle luovalle työlle.
Viikolla olen teidän ilona.. Ja tuotanto laajenee koko ajan.
ter kobo
Oi miten oivaltava nimi ja ajatus runossasi. Tämä runo puhuttelee, huolestuttaa, surettaa, mitä onkaan tulossa? Kukunor
Kiitos.
Joskus aiheelle otsikon löytyminen on se vaikein asia.
Niin tiedämmekö mitä on tulossa, Vaiko olemme lastuja tuulen vietävänä.
ter kobo