Kertokaa naiset miten avokumppaninne tai uusioaviomiehenne suhtautuvat lapsenlapsiinne. Mummona haluan antaa aikaa myös heille. Mennessäni uuden mieheni kanssa avioon ei ollut lapsenlapsia ja olimme vain kaksin. Nyt kun minulla on 4 lastenlasta ja miehelläni ei vielä ole niin hän ei ymmärrä tätä ollenkaan. Aina kun pienet tulevat yökylään mieheni lähtee pois kotoa, kavereiden luo tai mökille. Yhdessä emme koskaan ole kun tulevat. Jatkuvasti kuulen että taasko he tulevat vaikka tulevat noin joka toinen kuukausi ja kesällä vähän useammin, eikä koskaan kaikki yhtä aikaa.
Alan olla tähän tilanteeseen erittäin stressaantunut. Tilanne alkaa olla sellainen että on luovuttava jommasta kummasta ja lapsenlapsista en luovu.
Ajattelen koko ajan eroa ja miten onnellinen olisin (vai olisinko) kun ei lasten tuloon tarvitse lupaa kysyä. Ajattelen rakastaako mieheni minuakaan enää kun ei tahdo ymmärtää. Hänelläkin on luultavasti joskus lapsenlapsia, miten hän heihin suhtautuu.
Puhua hän ei halua aiheesta. Ja yleensäkään ei suhteestamme puhu. Jos yritän niin ensimmäinen vastaus on aina että "voinhan tästä lähteä jos haluat". Ja keskustelu loppuu siihen.
Kertokaa miten ratkaista nämä ristiriidat. Itse alan olla voimaton.
Alan olla tähän tilanteeseen erittäin stressaantunut. Tilanne alkaa olla sellainen että on luovuttava jommasta kummasta ja lapsenlapsista en luovu.
Ajattelen koko ajan eroa ja miten onnellinen olisin (vai olisinko) kun ei lasten tuloon tarvitse lupaa kysyä. Ajattelen rakastaako mieheni minuakaan enää kun ei tahdo ymmärtää. Hänelläkin on luultavasti joskus lapsenlapsia, miten hän heihin suhtautuu.
Puhua hän ei halua aiheesta. Ja yleensäkään ei suhteestamme puhu. Jos yritän niin ensimmäinen vastaus on aina että "voinhan tästä lähteä jos haluat". Ja keskustelu loppuu siihen.
Kertokaa miten ratkaista nämä ristiriidat. Itse alan olla voimaton.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei se äijä rakasta, jos ei ymmärrä, miten tärkeitä lapsenlapset ovat sinulle.
Minä en kauan miettisi; joko hyväksyy pienet tai muuttaa muualle murjottamaan.
Lapsenlapset ovat elämämme jälkiruoka ja tiedämme,että olemme vain käymässä heidän elämässän - mutta niin kauan kun saamme täällä olla lapsenlapset ovat rakkainta.
Minä en mistään enkä kenenkään vuoksi luopuisi siitä että lapsenlapset saavat olla yökylässä!
että tässä tapauksessa ne ei oo miehelle lastenlapsia vaan ainoastaan lapsia. Jos menee pois siksi aikaa niin mitä siinä vikaa?
että taas tämmöinen provo ihmissuhteista.
välttämättä olla provo, olen itse kokenut samanlaista, en kuitenkaan ollut vielä noin pitkälle sitoutunut, nyt olen onnellinen kun saan elää ja olla lasten ja lastenlasten kanssa niin paljon kuin haluan.
- Ole tässäkään asiassa mikään neuvonantaja, omatkin jutut solmussa... Mutta olen monasti miettinyt näitä "perhesuhteita" nykyisin...
Joku voi olla ollut useasti naimisissa, lapsia parista, kolmesta liitosta... Puolisoilla mahdollisesti omia entisistä liitoista... Sitten nämä lapset aikanaan eroavat omista liitoistaan ja sama homma...
Järjestä siinä sitten sopuisia sukujuhlia.
keksii mieleistä tekemistä sille ajalle minkä vietät jälkeläistesi kanssa. Turha pakottaa ketään välittämään omista jälkeläisistä niin kuin itse välittää. Minun lapsenlapseni on minun, suostun heidän kanssaan viettämääni aikaa pikkasen jakamaan kumppanini kanssa, mieluiten kuitenkin vietämme lasten kanssa laatuaikaa keskenämme. Aivan kuin kumppaninikin, hän on minun, enkä häntäkään halua jakaa silloin kun vietämme kahdenkeskeistä aikaa.
Sinkkuna en osaa antaa neuvoja.Olen lueskellut parisuhdejuttuja ja perheellisten elämää,niin kovalta tuntuu.Kuinka ihmeessä te jaksatte ja vielä teette lisää lapsia ja solmitte uusia parisuhteita.No yksi sopii toiselle ja toisenlainen elämä taas toiselle.Mutta ,...,mutta ja mutta.Eikö ne lapset ja lapsenlapset jo kärsi teidän aikuisten moninaisista parisuhteista,uusista avioliitoista,uusista avoliitoista jne.
Lapset jäävät huomiotta.Niitä on sitten joka kodissa ja monesta suhteesta ripoteltuna sinne sun tänne.Johan siinä lapsiparat häiriintyvät ja ovat poissa tolaltaan,kun eivät kohta tiedä,kuinka monta äitiä ja kuinka monta isää heillä oikein on???
Tuokaan ei liity aloitukseen, mutta lapset sopeutuvat kuviteltua paremmin. Aikuiset ne lapsia riepottelevat yleensä, vai ovatko keskenkavuisia, jos ottavat lapset omiin riitoihinsa kiistakapuloiksi. Sitäkin valitettavasti tapahtuu. Huono parisuhde on huono malli myös lapsien tuleviin parisuhteisiin.
Törkeää sinun elämäsi rajoittamista suhtautua lastenlapsiisi noin. Ei muuta.
voi olla kysymys. Ensimmäinen mieheni, oli mustasukkainen, sisareni pikku pojalle. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia. Kun tämä poika oli kiintynyt minuun, pienenä, olinhan hänen rakas oma tätinsä. Tällä miehellä oli vaikea sulattaa tätä asiaa. Sitten, kerran sattui niin, että otimme tämän pikkupojan yhteiselle telttaretkelle mukaan. Sen jälkeen tuo suhtautuminen lapseen onneksi muuttui...
Ymmärrän hyvinkin että, pahalta sinusta tuntuu. Itse olen naisena aina ollut kovin lapsirakas. Valitettavasti olen vaan saanut yhden oman biologisen lapsen. Eikä tuo kiintyminen lapseen ole koskaan ollut siitä kiinni onko lapsi oma ja biologinen. Toisille taas tämä on vaikeaa...monille miehille tuo biologisuus kysymys on varmasti eräänlainen kynnyskysymys. Mutta, on niitä naisiakin jotka, eivät hyväksy muita kuin omat biologiset lapsensa ja lapsenlapsensa. Toivon, naisena sinulle jaksamista. Vaikeassa tilanteessa olet. Tee ratkaisusi sydämelläsi. Sydän on aina oikeassa...meillä on vain yksi elämä.
eronnut tulee aina eroamaan.Ja tavallaan kerran eronnut on aina eronnut.Eronneesta huomaa,että kaikki ei ole kohdallaan ja uusikaan liitto ei kyllä onnistu toivotulla tavalla.Uudelleen rakastuminen tuntuu alkuun LOISTAVALTA mutta sitten,...oho tuliko tehtyä pieni virhe.
Oho,mikäs nyt on,kun tuo uusikaan ei tee just niinkun mä sanon.
parempi olla puuttumatta, jos kysymys ei ole omasta itsestään...ei sitä täydellistä ihmistä tai parisuhdetta ole olemassakaan..jos, sitä ajat takaa...
Katkeraa... eikä liity aloitukseen mitenkään.
Ota vielä kerran ero ja solmi uusi suhde.Voi olla,että se suhde toimisi paremmin.
Tilanteessasi ottaisin sen kannan, että lastenlasten tulo on ilmoitusluontoinen asia, ei lupa-anomusasia. Jos ukko siitä lähtee siksi aikaa niin lähteköön. Tuskin sen pidemmälle lähtee. Puhumattomuus ja lyhyet säälinpurkaukset kertonevat vähän heikohkosta itsetunnosta. Koeta kehua häntä joistakin asioista, joissa hän on hyvä. Jos hän joskus saa omia lastenlapsia, voit näyttää mallia.
tai lastenlapsia käytetään kuin ihmiskilpiä, suojautumiseen.
Jos haluat että sinua rakastetaan, tee samoin myös sille jonka haluat sinua rakastavan. Tuntuu että ajattelet vain itseäsi.
...olin 40v tavatessani 23v "uusioMieheni", nyt olemme Mummi ja Pappa...Miehet(kin) ottavat "asiat" eri tavalla, niin se vain on:)
Lapsenilapsia on kaksi 5v ja 6v ja oma Poitsu 12v=D