Palstalla puhutaan usein perhepursista ja perheveneilystä. Mielikuva tulee purjehdusharrastusta aloittelevista lapsiperheistä.
Kun lapset kasvavat ja lopulta ovat vanhempien mukana enää satunnaisesti, onko kysymys enää perhepurjehduksesta? Onko perhepurjehdusta, kun perhemiehistöllä osallistutaan avomerikisoihin? Entä kun vaari seilaa lastenlasten kanssa tai pariskunta kaksistaan?
Pitkien purjehdusten tavallisin miehistö on mies vaimo. Eivätkö enää ole perhepurjehtijoita?
Kun lapset kasvavat ja lopulta ovat vanhempien mukana enää satunnaisesti, onko kysymys enää perhepurjehduksesta? Onko perhepurjehdusta, kun perhemiehistöllä osallistutaan avomerikisoihin? Entä kun vaari seilaa lastenlasten kanssa tai pariskunta kaksistaan?
Pitkien purjehdusten tavallisin miehistö on mies vaimo. Eivätkö enää ole perhepurjehtijoita?
Vastaukset 81
Vanhimmat
on kyllä.
Perhepurjehtija on laaja käsite.
Ovat he uusperhepurjehtijoita, sitten on ydinperhepurjehtijat.
ydinsukelluspurjeveneilystä. se se on mannaa.
Persepurjehtijoita on käytännössä kaikki purkkaripellet.
kuvailee suoraan juuri sitä mitä siinä sanotaan.perhepurjehduksessa veneen miehistössä enemmän kuin yksi samaan perhekuntaan kuuluva jäsen.mies ja vaimo riittää vaikka avomerikisassa täyttämään tuo kriteeristön.jos veneeseen kuitenkin tulee ylimääräistä väkeä perheen lisäksi,ei kyse ole enää perhepurjehduksesta.
Perhepurjehtijat, uusavutomia pikku kakaroita ovat ainakin tällä palstalla, jotka ruikuttavat milloin mistäkin. Itse olen purjehtinut vuodesta 2003 perheen kanssa, nyt 3 ja 5 v. lapset vaimo. Hyvin on mennyt, todella vähän on purjehtijoista lapsien kanssa, todellisuudessa. Valitettavasti.
Kaikki jotka eivät ole kilpapurjehtijoita, ovat perhepurjehtijoita.
Sosiologisesti kyse on erittäin epähomogeenisesta ihmisjoukosta, mikä johtaa erilaisiin kuppikuntiin ja kahnauksiin mm. pursiseurojen sisällä. Hienojen veneiden omistajia kadehditaan ja "johtajat" eivät tervehdi laiturilla "duunaripurjehtijoita". Esimerkkinä on myös tätä palstaa sabotoiva(t) kirjoittelija(t), jotka ilmeisesti ovat pahoittaneet mielensä samalla foorumilla käydyistä uuden veneen hankkimista koskevista keskusteluista.
"lakisääteistä" määritelmää ei tietenkään ole. Enkä tiedä, oliko kysyjäkään niin kovin tosissaan. Mutta jos nyt tässä jonkinlaisen luonnehdinnan tekisi siltä pohjalta, millaista veneilyä sillä itse tarkoitan (ja edustan). Arvelisin, että 80-90% luonnehdinnasta osuu päällekkäin useimpien itsensä samankaltaisiksi veneilijöiksi kokevien kanssa, reunoilla on tietysti vaihtelua sinne tänne.
Ehkä se merkitsevin piirre on "ei kilpapurjehdusta". Leppoisaa ja rauhallista purjeveneilyä, ei huutoa veneessä, ei pyrkimystä viimeisen päälle optimoida kulkua tai virittää manöövereita sekunnin päälle. Koneella-ajokaan ei nostata näppylöitä, kun paikka ja/tai olosuhteet eivät ole purjeille otolliset. Pallopurjetta ei välttämättä joka veneestä löydy ollenkaan eikä muissakaan se ole herkimmin käytössä. Purjeet ovat harvemmin mitään kevlaria. Muutenkin varustetaso on usein (mutta ei kaikilla) ennemmin volkkari- kuin mersutyyppistä.
Ylipäätään painopiste on enemmän siinä vesilläolossa ja viihtymisessä kuin purjehduksessa, jos jälkimmäisellä tarkoitetaan purjehdusta teknisenä suorituksena. (Ne jälkimmäistä painottavat touhuaa yleensä siellä kilpailupuolella.) Kirjo on kuitenkin lavea tässäkin. Saattaa siellä ehdottomasti koskaan kilpailuihin osallistumattomienkin joukossa olla "hifisti".
Ja porukkana voi olla perhe tai sitten ei. Perhehän ei muuten mitenkään edellytä lapsia, pariskunta on perhe sekin.
lopeta jo arvelujesi, väärien prosenttilukujen levittäminen, kun et muutenkaan tunnu olevan tietoinen koko purjehduksen olemuksesta. Tai mikäli vaan haluat provosoida palstalla vastaavia kimppuusi, olet aika hyvin onnistunut... kaltaistesi takia tämän palstan taso on miinuksella todella pahasti ja kunnon aiheisiin on vaikeata saada keskustelua aikaiseksi, koska alan harrastajat kyllä luopuvat luettuaan tekstejäsi.
Koski selvästi erästä ääri-ilmiötä perhepurjehduksessa.
Jos purjehtimassa on mukana hiemankaan päiväkodista uloskasvaneita lapsia, ryhdytään kyllä venettä PURJEHTIMAAN, eikä vain lilluta tylsinä virran tai koneen vietävänä.
Eihän siinä mitää huutoa tai riitaa tarvita, että vene pidetään vauhdissa. Pikemmin päinvastoin. Lapset vaatii toimintaa, spinnu ylös aina kun mahdollista. He trimmaavat purjeita ja haluavat kisoihin. Aloitettiin ns. perhekilpapurjehduksista (LYS-kisat). Sellainen tapahtumaköyhä lilluminen ei tunnu olevan nuorten mieleen. Pitää olla "actionia". Ja tosi kivaa on ollut.
Meillä lasten mielestä on ollut tylsää, jos ajetaan koneella tai lillutaan paikallaan. Siis juuri päinvastainen tilanne kuin nimimerkki Perhepurjehtijan perheveneilyssä. Ehkä teillä on lapset vielä niin nuoria, että tyytyvät passiiviseen lomailuun. Luulisin, että varttuessa hekin ennenpitkään kyllästyvät venelöhöilyyn...
Miksi ihmeessä purjeiden pitäisi olla kevlaria? Kyllä perhekilpapurjehduksiin voi osallistua millä tahansa.
Miten kuulostikin niin tutulta, juuri noin se meni, vähän pidemmällekin vain. Seurasi nimittäin lapsilla omaa aktiivista purjehdusta, jonka seuraukset omiin menemisiin on toinen juttu.
Ehkä se oli Perhepurjehtijan vene, joka joku aika sitten oli saaren rannassa kuuloetäisyydellä. Perheen about 13 v poika kelluskeli uimapatjalla, kun joku kaveri soitti ja puhelin annettiin pojalle. Muistiin jäi sanat: "me ollaan täällä...jonkun tällasen saaren rannassa, emmä tiiä". Kivaa ja rentoa löhöilyä varmaan kun purjehdus on sillä tavalla koko perheen puuhaa. Eikä toisaalta edes vieraillla ole kyselemistä siitä, minne mennään, kyllä kippari vie.
Muutamaan koiraan on selvästi kalikka kalahtanut. Vastataan nyt kaikille nipussa.
1) Näkyy olevan purjehdusentusiasteille kova paikka myöntää olevansa vähemmistö muualla kuin siellä oman pikku pursiseuran saunassa. Prosentteja voi kukin laskeskella vaikkapa hakemalla netistä muutaman kilpailuaktiivisen pääkaupunkiseudun pursiseuran sivuilta heidän julkaisemiaan kilpailutuloksia. Huomaa nopeasti, että kilpailuihin osallistuu hyvin pieni osa purheveneilijöistä. Loput ovat perhepurjehtijoita.
2) Läheskään jokaisessa perheveneessä ei ole lapsia mukana. Yleisin perheen esiintymä on pariskunta. Ja niistä mukanaolevista lapsista melkoinen osa, jopa enemmistö, on alle kymmenvuotiaita.
3) Lasten yleisestä purjehdussuhtautumisesta on kenenkään mahdoton sanoa mitään kovin kattavaa, mutta useimmissa tuntemissani venekunnissa aikuiset hoitavat ajamisen ja lapset viettävät aikaansa muuten. Oman venekunnan suhteen 1 on hiukan kiinnostunut purjehduksesta, toinen ei ollenkaan (ja protestoi, kun aikoinaan vaihdettiin pois moottoriveneestä). Viettää aikansa lukemalla, piirtämällä tai pelien parissa.
4) Joku esitti, etten ymmärrä mitään "purjehduksen olemuksesta". Jos tällä tarkoitetaan jotain mystistä "purjehdusfilosofiaa", niin en varmaan. En edes välitä, yhtään sen enempää kuin vaikkapa joogasta tai zen-jousiammunnasta tai vaihtoehtohoidoista tai muista hysteerikkojen höpinöistä. Porukka veneeseen, köydet irti ja vesille. Ei veneilyssä mitään sen syvempää olemusta ole. Eikä purjehdus ole veneilyn ydin tai perusasia, se on vain väline veneen liikkumiseen.
En ole nähnyt koskaan tilastoja. Kuitenkin ne pariskunnat tai lapsiperheet, joita vuosien varrella ollaan tavattu eri satamissa, ovat samanhenkisiä eli aktiivisia purjehtijoita. Ehkä kulkualue vaikuttaa, koska joka kesä on seilattu vähintäin Kieliin tai Köpikseen eikä ole jääty lillumaan Saaristomerelle (ehkä lillumishaluiset jäävät sinne??). Myös Pohjanlahtea ollaan kierrelty ja sielläkin tavattu pääasiassa samanhenkisiä, aktiivisesti purjehtivia perheitä.
Miksi lasten innostus pitäisi latistaa kieltämällä heitä ohjaamasta venettä tai skuuttaailemasta purjeita, tai vaikkapa jättämällä solmunteko ja merimerkit opettamatta?
ja vaihda moottoriveneeseen, niin päästään sinusta palstaa häiritsemästä. Tai mielummin lopeta koko veneily, niin on yksi vähemmän tumpelo ja riski itselleen ja muille merellä.
merialue ehkäpä purjehtia. Varsinkin, jos poikkeaa virallisilta väyliltä. Ja myös maailman hienointa maisemaltaan purjehtia. Saimaalta ei ole kokemusta, joten uskon sen kyllä kauneudessaan vetävän vertoja, mutta meri on aina meri... Tuosta pp:n kommenteistahan näkee, että yksin hän on mielipiteineen ja haluaa vain provosoida normaalien purjehtijoiden palstan lukemisen.
Jos katsoo muutaman seuran tuloksia, saa tietysti hyvin pienen osanottajajoukon. Entäs jos laajennetaan tiistiksiin ja keskiviikkokilpailuihin saakka? Ainakin oman seuran näkövinkkelistä katsoen prosentit muuttuvat kerralla melkoisesti. Jäljelle jää perhepurjehtijoita noin puolet. Jos edelleen lasketaan miehistöissä mukana olevat perhepurjehtijat, näyttää Perhepurjehtija parin kaverinsa kanssa jäävän yksin rannalle.
Toki lapset ovat kovin erilaisia. Mutta todella paljon on kiinni vanhemmista, eli lähinnä siitä, miten lapsia otetaan mukaan toimimaan. Lapset ovat myös erittäin herkkiä lukemaan vanhempien suhtautumista toimintaan ja varsinkin huomaamaan epävarmuuden. Eli tuskin koskaan lapset innostuvat, jos eivät vanhemmatkaan niin tee. Jos purjehdus on vain väline veneen liikkumiseen, ei kannata odottaa lapsien niin tylsästä tavasta kiinnostuvan.
viettää perättäisiä kesälomiaan lyhyillä saaristoretkillä? Ei meidän perhe enää. Poiketaan kyllä saaristomeren kautta joka vuosi kotimatkalla.
On tullut laskeskeltua samantapaisia prosentteja, kun kilpailutoiminnan korostus seuran ja SPL:n tekemisissä on pänninyt. Vaikka miten yrittää koota mukaan kaiken, mitä löytää noista seurojen omista viikkoskaboistakin, niin silti edes johonkin skabaan vuodessa osallistuvien veneiden määrä on pitkälle alle 20%. Suurin osa seuroista ei järjestä mitään skaboja ja tuhansia purjeveneitä on seurojen ulkopuolella joten todellinen skabaajien siivu on ihan saletisti tuota pienempi.
Jos joku väittää, että puolet purjeveneilijöistä skabaa, niin valehtelee satavarmasti.
Omassa seurassani viikkokisat olivat erittäin suosittuja 80-luvulla ja osallistujat olivat suureksi/suurimmaksi osaksi perhepurjehtijoita. Jostain syystä viikkokisojen suosio alkoi vähetä 90-luvun alkupuolella, kunnes viikkokisat lopetettiin kokonaan. Samoin kävi seuran matkapurjehduskilpailuille, joissa 80-luvulla enemmistö oli perhemiehistöjä. Näihin ja muihinkin perhekilpapurjehduksiin alkoi osallistua enemmän tai vähemmän sponsoroituja kilpapurjehtijoita ja perhekilpailun voittoja käytettiin mainostarkoituksiin.
Minusta on sääli, että purjehdustaitoja ja yhteishenkeä kehittänyt perhepurjehduksen aktiviteetti lopahti. Samalla näytti, että perheveneiden koneajo lisääntyi. Olisikohan veneiden koon kasvu vaikuttanut? Isoissa veneissä on hankalampi hallittavuus, liian isot spinnut lyhyille radoille tms. Jos vene on pelkkä uiva kesäasunto, eivät lapsetkaan innostu purjehduksen opettelusta. Jos vanhemmat eivät osaa, eivät lapsetkaan opi..
Tämäkö on perhepurjehduksen ja nuorten purjehdusharrastuksen kannalta hyvä kehitys?
hyviä kommentteja. Itsekin ensi kesänä 35 jalkaisen omistajana hieman mietityttää, mihin suuntaan purjehduksen määrä perheen kanssa tulee kehittymään. Ajatuksissa ainakin on yrittää purjehtia mahdollisimman paljon edelleen. Aika näyttää miten käy. Mutta tuon PP:n asenteeseen ei veneen koolla kyllä ole merkitystä. Välinpitämätön asenne ei merelle sovi.
Aivan varmasti veneiden kasvu on jotain vaikuttanut. Omassa seurassa olen huomannut, että viikkokisoihin osallistuvat jokseenkin pelkästään tietyt pienemmän pään venetyypit kuten folkkarit ja Albinit. 30-jalkaiset ja isommat pysyvät lähes täysin poissa. Toki jotkut isompien kipparit ovat gasteina mukana pienemmissä, mutta enimmäkseen niissä näyttää olevan "spesiaalimiehistöt", joita ei sitten juuri muuten näe.
Tunnuit vähän moittivan, jos vene on enimmäkseen "uiva kesäasunto", kuten sanoit. Miksi niin ei saisi olla? Ainakin minua on aina harmittanut sellainen, että joillain tuntuu olevan kovin tiukka ja tarkkarajainen käsitys siitä, mikä on oikea tapa veneillä. Ikävä kyllä se näyttää usein olevan juuri innokkaimpien kilpapurjehtijoiden sairaus.
veneilyyn ehdottomasti. Silti olisi mukavaa nähdä enemmän uusien veneilijöiden aktiivisuutta perinteisiin asioihin veneilyssä; toisten huomioon ottamiseen, merimiestapojen innokkaaseen opetteluun, liputus ym. etikettien noudattamiseen (jossa ruotsalaiset eivät kelpaa esimerkkinä), navigoinnin ja merenkulun perusteiden osaamiseen yms. Ja ehdottomasti olisi hienoa nähdä enemmän nuoria (aikuisia) harrastuksen parissa. Kaikkea oppii, jos intoa löytyy...
Kysymys oli havainnoista eikä kenenkään moittimisesta. Jos haluaa oppia veneen hallintaa purjein, purjeiden käsittelyä, luovimista ja spinnuajoa jne, tehokkain ja haastavin tapa on osallistua mahdollisimman moniin purjehduskilpailuihin. Suosittelen sinullekin! Haasteellisuus lisää innostusta harrastukseen. Se lisää myös lasten ja nuorten innostusta purjehdukseen.
Joillekin harrastus on päiväretkeilyä, jossa ei ole edes motivaatiota purjehdus- ja merimiestaitojen opettelemiseen. Se riittää heille. Joillekin tärkeintä on purjehduksen välineistö, ehkä veneen merkki, eletroniikka jne.
Skaala on laaja.
Merimiestaitojen puutteellisuus heikentää osaamista odottamattomissa tilanteissa. Niitä voi sattua myös "uivalla kesäsunnolla" liikkuville.
Siitä varmaan ollaan yksimielisiä, että kilpapurjehtijat ainakin osaavat purjehtia ja hallitsevat merimistaitoja tai haluavat osata. Se ei ole "kilpapurjehtijoiden sairaus".
Olen muutamassa kilpailussa ollut mukana. En oikeastaan kokenut siellä mitään oppivani, hauskaa se silti oli. Mutta en niiden kertojen pohjalta ole ihan samaa mieltä merimiestaidoista, ainakaan jos niihin luetaan jonkinlainen käytös. En nimittäin ole muuten vesillä nähnyt sellaista nipottamista ja kuumanakäyntiä muutamien venekuntien taholta. Joillain tuntui tosiaan olevan verenmaku suussa. muistan jonkun aloittelevan veneilijän sanoneen ihmeissään, että "tämä oli meidän eka ja vika kilpailu, jos homma on tämmöistä". No, meidän kipparilla oli jokunen SM-mitsku jo plakkarissa, joten ehkää hänellä oli sitten vähemmän näyttöpainetta. Sanoi ensimmäisessä startissa, että "tässä veneessä ei protestilippua käytetä".
Purjehdustekniikkaa kisaamalla varmasti voi oppia. Järjenkäyttöä välttämättä ei, ellei osu juuri sellaista fiksua kipparia ja miehistöä ympärille.
Ruotsalaisten lipunkäyttö ei siis kelpaa esimerkiksi? Mitä olen katsellut, niin he ovat paljon lähempänä maailmalla vallitsevaa tyyliä kuin suomalaiset.
käytöksen ja tiukkapipoisuuden osalta näin on usein.sanotaan että me otetaan rennosti ja silti huuto käy ja purjeshow on aivan hirveä.gastit istuu reunalla läpimärkinä koko helvetin kisan.sitten sanotaan että rennosti mentiin ja hauskaa oli.purjeiden säätöä ja kisatuuleen etsintää tai navigointia voi oppia,jos annetaan tilaisuus ja itsellä voimia siihen on.sitä en tiedä mitä perhepurjehtija/matkapurjehtija voi oppia niistä omien oikeuksien viimeiseen asti kiinni pitämisistä ja ohituksista muutaman kymmenen sentin päästä.tai kylki kylkeä vasten ajamisesta.kisailu on extream urheilua ja kellään ei ole varaa tai mahdollisuutta purjehtia samalla tavoin matkapurjehdusta.
Mitä pitempi kilpailu sitä vähemmän mitään lähitilanteita. Itse kilpailin n. 20 vuoden aikana avomerikisoja ahkerasti enkä muista, että koskaan olisi ollut kuvaamaasi lähitaistelua. Starttilinjalla oli joskus lähitilanteita, mutta ei ongelmia. Omassa veneessäni ei ollut tapana huudella. Silti pärjättiin kohtuullisesti myös perhemiehistöllä.
Merellä kastuu, jos tuulee reippaammin. Kastuu myös perhemiehistön kanssa seilatessa - jos siis purjehtii eikä vain asu veneessä.
Avomerikilpailuissa opittu oli erittäin tervetullutta oppia myös matkapurjehdukseen! Kun on selvä systeemi vahtivuoroissa, vene kulkee perheen voimin pitkätkin legit myös lomapurjehduksissa.
joka kisassa lähdössä hirveä huuto ja lähikontakti (paitsi ehkä seuran tiistaikisoissa).pitkin kisaa vaikka lyhempikin matka,risteävät kurssit vendoja tehtäessä.erot pieniä lyhyessä kisassa.pidemmässä kisassa esim espoo-suursaari aika hässäkkä lähdössä ja huuto jatkuu helsingin kasuunilla.ja poikkeuksetta sama kasa taas suursaaren tyvenessä ja sen jälkeen uudelleen "alkavassa" kisassa.sitten taas maaliintulossa hirveä sekuntikamppailu.seurasitko muuten VOR kisaa:veneet etenivät aika lähellä toisiaan vaikka matka jo kohtuu pitkä.istutatko muuten perhettäsi painona laidalla kryssiessäni aaltojen läpi yli kympin tuulilla?aika panostusta.itse en ole nähnyt moista paljon muualla kuin kisoissa.vahtivuorot kannattaa jakaa excell-taulukkoon jo syystalvesta seuraavalle kesälle ja antaa vaikka joululahjaksi lapsille ja vaimolle.
Sinä stressaat ja huudat purjehtiessasi, jos oikein ymmärsin.
Ilmeisesti et halua ymmärtää, että perhemiehistöllä tehtävät avomerireissut voivat olla mukavia ja perhettä innostavia. Kannella painolastina istuminen ei niihin tietenkään kuulu.
Sen sijaan avomerilegeistä, kuten Itämeren ylityksistä, tuli rutiini omilla perhepurjehduksillani.
Lasten vahtivuorot omassa veneessäni syntyivät lasten omasta toivomuksesta. Heistä oli jännää saada vastuuta ja osallistua purjehtimiseen. Pienten lasten yöunia ei tietenkään pidä keskeyttää, mutta teini-iässä vapaaehtoisuus sopivan lyhyisiin vahtivuoroihin lisääntyi.
Nyt lapsilla on omat perheet ja omat veneet - myös kiinnostus kilpapurjehdukseen sekä saaristo-ja avomerireissuihin. Innostus purjehdukseen on siirtynyt seuraavalle polvelle. En tiedä olisiko harrastus "periytynyt", jos lapsuuden muistot purjehduksesta olisivat olleet pitkäveteistä ajanviettoa veneen sisätiloissa ja lorvimista vierassatamissa.
Kukaan ei pakota ketään mukaan kisaan. Ja jos extreme-piirteet häiritsee, voi ottaa startit rauhallisemmin ja varoa lähitilanteita. Silloin ei kisaa voitosta, mutta hauskaa voi olla silti.
"Hirveä huuto" on tarpeen selkeässä viestinnässä veneen sisällä ja naapuriveneeseen. Kuiskaamalla ei nyt vaan kuulu eikä aikeet aina selviä. Harvemmin se huuto enää laiturilla jatkuu.
Lähikontaktia ja risteäviä kursseja otetaan siksi, että purjehdus on taktiikkalaji, jossa paitsi yritetään ajaa lujaa, yritetään myös estää toisia ajamasta lujaa. Jos ei yritä, ei voita.
Protestin tarkoitus ei ole kettuilu vaan sääntöjen noudattamisen valvominen.
Sitäpaitsi pahaa huutoa kuuluu joskus perheveneilijöidenkin suusta. "Hyppää, akka!" taitaa olla tyypillinen laiturikomento. Jos olisin akka, jättäisin moiset perheveneilijät purjehtimaan yksinään.
lainsäädäntö haittaa lasten oppimista & kiinnostusta purjehtimiseen. Tämä siis siksi, että purkkarit on pakko rekisteröidä ja rekisteröidyn veneen ajamiseen on tiukat säännöt. Näin lapset passivoidaan ja vieraannutetaan hyvästä harrastuksesta ihan väkisin.
Koskeeko tämä myös tilannetta, jossa aikuinen istuu vieressä valmiina neuvomaan ja auttamaan tai jopa tulemaan tilalle tarvittaessa?
Ei kai kukaan alle 15-vuotiasta ole tähän astikaan pannut yksin vahtia ajamaan? Yöllä eritotenkaan?
Tulkintoja tulee varmaan vasta ensi kesänä, kun uusi laki on ajankohtainen. Itse ainakin olen veneeni kippari ja vastuussa sen kulusta myös silloin, kun gasti tai vieras ohjaa. Jos ei suoraa kieltoa viranomaisilta kuulu, lähtisin kyllä siitä että sama pätee myös lasten ohjatessa venettä.
Tilanne on tietysti toinen silloin, kun kippari ei valvo ja tarvittaessa ohjeista, vaan esim. nukkuu.
Näinhän laissa todetaan:
"Vesiliikennelaki
6 §
Vesikulkuneuvon kuljettajaa koskevat yleiset vaatimukset
Vesikulkuneuvon kuljettajana ei saa toimia henkilö, jolla ei ole olosuhteisiin nähden tarvittavaa ikää, kykyä ja taitoa.
Rekisteröitävää moottorikäyttöistä vesikulkuneuvoa saa kuljettaa vain henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta.
Merenkulkuhallitus voi, ottaen huomioon vesikulkuneuvon koon, lajin, käyttötarkoituksen ja liikkumisalueen, määrätä, että tietyn vesikulkuneuvotyypin tai yksittäisen kulkuneuvon kuljettajan on oltava täyttänyt 18 vuotta ja osoittanut merenkulkuhallituksen tarkemmin edellyttämät tiedot ja kyvyn kysymyksessä olevan vesikulkuneuvotyypin tai yksittäisen vesikulkuneuvon kuljettamiseen."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960463
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060976
Kysymykset:
1. onko vesiliikennelain 6§ muutettu? En löytänyt netistä, että sana moottorikäyttöinen olisi poistettu.
2. kuka on vesikulkuneuvon kuljettaja, kun autopilotti tai tuuliperäsin ohjaa? Omassa veneessäni käytän tuuliperäsintä aina avomerilegeillä.
Mitä eroa siinä muka on, että alle 15-vuotias lapsi tähystää kipparin nukkuessa tai vaikka ohjaa venettä, kun kippari istuu pöntöllä? Enkö veneen navigoinnista ja ohjauksesta ole vastuussa päällikkö?
Ajattelin edelleenkin antaa pojanpoikani ohjailla venettäni. Hän sentään on 6-vuotias ja on huolellinen pinnamies.
joskus laivassakin ja taitta silti olla vastuussa koko miehistöstä ja kalustosta. Näin minä ainakin miellän tilanteen olevan meidän perheveneessä - olen sitten nukkumassa tai vaikka p-kalla, niin olen koko lailla jakamattomassa vastuussa aluksen ja sen miehistön turvallsuudesta.
Jos istut autossa ratin takana kännissä auton liikkuessa ja vieressä on selvä kortillinen kuski ja poliisi pysäyttää, niin luuletko että rattijuopumus syyte jää nostamatta (ja tuomio antamatta) kunhan molemmat väittävät sen selvän olleen kuljettaja ?
Ei se nyt vaan mene niin. Viranomainen tulkitsee asian niin että tuomio rapsahtaa. Sama tilanne alaikäisen ajaessa venettä. Lain kirjaimessa noissa kahdessa tilanteessa ei ole mitään olennaista ero sanamuodoissa, mikä viittaisi toisenlaiseen tulkintaan !
Järkevä ei ota turhaan noin isoja juridisia riskejä, niistä saa suomessa tuomion jos jää kiinni. Eri asia miten todennäköistä kiinnijääminen on, mutta rikos on rikos vaikkei kiinni jäisikään.
olen todellakin ajanut purjevenettä alle 15v kavereiden kanssa alle 15 ikäisenä vuosikymmeniä sitten. Ja hyvä niin.
Enkä varmasti ole läheskään ainoa.
Rupesit puhumaan rattijuopumuksesta, kun kysymys oli purjeveneen automaattiohjauksesta!
Mistä tuomio muka rapsahtaa, kun ajan autopilotilla ja lapsi istuu avotilassa? Luuletko tosissasi, että viranomainen väittää pikkulasta veneen kuljettajaksi ellei isukki itse satu pitämään pinnasta tai ratista kiinni?
Onko järjen käyttö sallittua?
Siksi varmaankin rekisteripakon ulkopuolelle on jätetty ne purkkarit, joita käytetään ainoastaan kilpailemiseen. Hih! . Kuljettajan ikä koskee vain rekisteröityjä veneitä.
käytännössä tuota porsaanreikää ei voi käyttää näissä isommissa veneissä,vaan ne täytyy rekisteröidä.purjehduskilpailuun osallistuminen edellyttää veneen katsastamista eikä katsastusta suoriteta jos vene ei ole rekisteröity.näin se vaan on.
Mistä tämmöinen käsitys tulee? Ainoassakaan luokkaveneessä en ole nähnyt rekisteritunnusta. Oman pursiseurani nuoret purjehtijat ovat treenanneet match-racingiä viikottain marraskuun loppuun saakka. Sekö muka nyt olisi rikollista?
Mikä sääntö määrää, että purjehduskilpailuun voi osallistua vain rekisteröidyllä veneellä? Miksi kilpapurren turvallisuuskatsastusta ei tehtäisi ilman maistraatin rekkaria?
Isommalla veneellä varmaan tarkoitit yli 5.5 m pituisia, koska rekisteripakko ei onneksi koske pienempiä pursia.
Kovin monen kisan startissa olen ollut, eikä missään ole ollut hirveää huutoa. Ei niin, ettei mitään olisi kuulunut, mutta jos pitää oma olemassa olonsa tehdä tiettäväksi naapuriveneelle, ei ihan tavallinen puheäänikään riitä. Se kun pitää tehdä sen verran etäältä, että toisella on mahdollisuus reagoidakin. Eikä tavallinen puheääni kanna edes keulakannelle saakka, kun toimintaa on paitsi omassa veneessä, myös lähellä olevissa. Joskus joutuu lähinnä kevyimmissä keleissä laittamaan monoa väliin, kun olemattomissa nopeuksissa veneet käyvät kömpelöiksi. Mutta veneitä siinäkin sitten tönitään, ei ihmisiä. Jos ne tilanteet ahdistavat, lienee kyse lähinnä omasta epävarmuudesta.
Siinä äänenkäytössä ei ole aggressiota mukana. Huutajat mahtuvat vallan mainiosti kisan jälkeen saman pöydän ääreen kaljalle kertaamaan tapahtumia. Jos taas adrenaliinia ei yhtään kerry, niin miksi sitten lähteä jännitystä kilpailemalla hakemaan? Ja miksei saisi kisassa olla lähietäisyystapauksia. Kaikilla on kunnon miehistöt valmiina toimimaan nopeastikin ja silmiä riittää. Silmä ja käsi siinä harjaantuvat arvioimaan tilanteita, jotka kuitenkin jo satamamanöövereissä pitää hallita perhemiehistönkin kanssa. Minä harrastan matkanteon ohella kilpaurjehdusta, koska se antaa jännitystä elämään, kuten kilpailu yleensä. Kylkiäisenä tulee vielä täydellinen stressinpoisto, kun mitään maallista ei kisan aikana mieti ja kaiken päälle vielä oppii joka kerran lisää veneetä, itsestä ja elämästä yleensä joukon jäsenenä.
VOR-startti on harvinaisen vähän asiaan kuuluva elementti. Se on täyttä mediasirkusta ja siihen päälle hiukan veneiden välistä psykologista sodankäyntiä. Startin voittanut loistaa televisiossa ja lehtien kuvissa. Silti aika kesyn näköinen oli loppujen lopuksi edellisen osuuden startti. Perhettä ei tietenkään isuteta laidalla matkapurjehduksessa, mutta miehistöä kisassa luonnollisesti, koska siitä on selvää etua, mitä siitä? Kilpailussakaan ketään ei sinne komenneta, aivan käskemättä sinne mennään. Kippari istuu siellä siinä kuin joku muukin. Komentoja tarvitaan vain trimmimuutoksiin.
Yllättävän harvinaista on keskivertopurjehtijan vahtivuoroja tarvitsevat purjehdukset. Jos ei kippari ole niihin tottunut, ei muu perhe varmaan aloitetta siihen suuntaan tee. Kisamiehistössä minäkin ympärivuorokautiseen menoon totuin. Sen jälkeen se on ollut helppoa omankin perheen kanssa. Tälläkin palstalla luetaan yhä uudestaan ja uudestaan laskelmia siitä, paljonko aikaa jossain kauempana olevassa kohteessa käymiseen tarvitaan. Ja useimmiten tarve lasketaan jollekin päivittäiselle purjehdusajalle ja oletetaan yöt vietettävän satamissa. Kuitenkin eteläinen Itämeri on vain muutaman vuorokauden päässä ja kotimatkan voikin tehdä ajan kanssa rannikoita pitkin. Vahtivuorojen jakoon ei mitään excel-taulukoita tarvita, vain tottuminen ajatukseen niistä.
itse en ole osallistunut yhteenkään kisaan,jossa ei ole edellytetty katsastusta yleensä vielä lisäksi kilpakatsastusta,joka on vielä tarkempi ja vaativampi (kansainväliset säädökset taustalla).viralliset kisat on spl:n luvalla ja niissä noudatetaan spl:n määräyksiä mm. katsastus kuuluu näihin.oikeastaan myös jollat tulisi tiukan käytännön mukaan katsastaa,mutta tiedän ettei sitä vaadita käytännössä.jollille ei aina edes löydy sopivaa katsastusluokkaa,koska esimerkiksi optimistijollaan vc-varustuksen (=ämpäri) laittaminen alkaa jo olla vaikeaa.tietysti katsastustoimenpiteen ajaksi ne sinne saa ja nelosluokkaan voidaan katsastaa.näiden syiden takia osa seuroista katsastaa junioreiden jollat ja osa ei.kansainvälisestikään asiaa ei ole saatu ratkaistua.tätä alle 5,5 m veneiden ja kilpakaluston katsastusta varten tulisi luoda aivan uusi järjestelmä, jotta siitä olisi jotain hyötyäkin.jos ajatellaan että katsastus on turvallisuustoimenpide niin siinä pitäisi mennä hyvin yksityiskohtiin jokaisen eri veneluokan osalta eikä yleistä hyödyllistä normistoa ole helppo löytää.nämä match racing veneet lienevät pelkkiä kilpaveneitä eikä niitä tarvinne sen takia rekisteröidä (poikkeus vahvistaa säännön).sama koskee muitakin selkeitä kilpajollia.mutta kuten sanoin, kilpapurren turvallisuuskatsastus (kuten asian ilmaisit) on mahdotonta ilman rekisteröintiä, koska rekisteröimättömiä veneitä ei ohjeiden mukaan tulisi katsastaa.tulkinnat itse rekisteröintipakon suhteen on sitten viranomaisten annettava/haettava ensi kesän aikana,mutta veneilyliittojen katsastus edellyttää rekisteröintiä ohjeen mukaisesti.
rekisterinumeron!
Kysymys ei ollut katsastamattomista kilpapursista, vaan rekisteröintipakon ulkopuolella olevista kilpaveneistä.
Väität siis, että SM-kisoihin ei voi osallistua ilman maistraatin rekisterinumeroa?
Hyvä pointti tuo viestisi viimeinen kappale.
Ei tarvita kovin kummostakaan venevauhtia siihen, että perhepurjehduksilla voi laajentaa purjehdusreviiriä.
Kilpailu, ja vahtivuorotkin voi perheveneessä järjestää ihan yksilöllisen jaksamisen ja viihtimisen mukaan.
Ei kilpaveneessäkään tarvita kiinteitä vahtivuoroja. Eikä vielä parikymppistäkään kannata laittaa vahtiin aamuyöllä, koska sen ikäinen ei skarppina pysy. Kisassa pannaan remmiin ne, jotka sillä hetkellä pystyvät parhaiten venettä viemään. Pointti matkapurjehduksen kannalta on tottua vahtivuoroihin yleensä ja monen mielestä pahalle mörölle nimeltä yöpurjehdus.
Viimeistään avomerikisoissa oppii sen, että vene kulkee yölläkin. Saattaa olla, että aloitteleva perhepurjehtija vierastaa koko ajatusta eikä sen takia ehkä halua ruveta edes kokeilemaan.
Ihmiset on erilaisia myös unen tarpeen suhteen. Iltavirkuille ei alkuyön vahtivuoro ole mikään pulma, aamuvirkku ottaa mielellään aamutuntien vuoron jne.
Toki nukkuvakin kippari on kippari, mutta nukkuessaan ei lain silmissä veneen kuljettaja.
Ja rekisteröitävää venettä ei alle 15-vuotias saa kuljettaa.
Tulkitsen toistaiseksi näin: lapsi saa ohjata rekisteröitävää venettä, jos aikuinen on hereillä, tähystää ja tarvittaessa antaa ohjauskomentoja tai ottaa ohjauksen käsiinsä. Jos tämä on laitonta, pitäisi kieltää autopilotilla ajokin.
ja sen ulkopuolella on lupa käyttää omaa harkintakykyä.
Alle 15 lapsi EI saa ohjata venettä kuin hätätapauksessa.
Eihän alaikäinen lapsi saa autoakaan ajaa, ei edes pitää kaasupoljinta halutussa asennossa, vaikka vakionopeudensäädin sen saa tehdä.
Autopilotti on ohjauksen apuväline, ja autopilotin ohjatessa veneen kippari on virallisesti ohjaaja.
siinä tapauksessa on p-hätä, kun jätän pinnan 6-vuotiaalle. Jaa, onkin jo 7 v. ensi kesänä ja osaa hoidella homman hätätapauksessa ja "hätätapauksessa".
juridiikassa ei järjen käyttö ole suomessa koskaan sallittua, vaan laki ratkaisee. Ei kai tässä nyt tosissaan voinut olla mitään epäselvää ?
Laki on ykselitteinen, se onko hätä ollut hätä, käsitellään sitten oikeusistuimessa, jos kohdatulla viranomaisella on eri näkemys asiasta.
Autoakin saa ajaa alaikäinen hätätilanteessa, vaikka lentää lentokonetta.
Sinä olet se aikuinen, joka asian päättää, etkä vaikuta kovin vastuuntuntoiselta.
Opetatko lapsillesi yleisesti että lain rikkominen on ok?
Venettä voi ohjata alaikäisenä, autollakin voi käydä pikku lenkin, heroiiniäkin voi tuoda ulkomaanreissulta, jos ei jää kiinni ja tehdä hyvän tilin myydessä.
Laki nyt on laki.
kv. vesialueella ja muiden valtioiden rannikoilla. Siellä se ei ole rikollista toimintaa.
Ja amsterdamissa voipi poltella pilveä laillisesti.
Meillä perheen purjehtiminen on kyllä ihan leppoisaa viikonloppu/loma purjehdusta.
Tiukkoja aikatauluja ei ole, ja kaikki osallistuvat halunsa mukaan.
Into vaihtelee, eikä joku 10 vuotias jaska innostua tuntitolkulla ohjaamiseen.
Anhin poika 15v. ei enää ole innokas lähtemään mukaan, paitsi kun joku kaverikin lähtee.
Tuossa iässä itsenäistyminen ja kaverit ovat tärkeämpää kuin purjehtiminen.
Nuoremmat taas tykkäävät olla veneessä ja saarissa paikkoja tutkimassa, kaikkein innokkain on kaikista nuorin tyttö 2v.
Nuorin poika 9v. joka on ylivilkas ja melkein voisi olla ADHD-lapsi (ei diagnostoitu) taas nauttii purjehduksesta sen rauhallisuuden takia, ei ole missään niin rauhallinen kuin nauttiessa veneen kannella rauhallisesta meren liikkeestä, oikein näkee miten rauhoittuu ja voi makoilla keulakannella tuntitolkulla vain nauttien.
Joskus käymme pidempiä reittejä, joskus menemme vain 10 mailin päähän saareen, jossa mukava vierasvenesatama ilman sähköä, lillumme siellä viikonlopun saarta kierrellen ja tutkien.
Vanhin poika innostui jossain vaiheessa nuorena opparipurjehduksesta, kävi kurssia ja kilpaili, mutta innostus lopahti muutaman kesän jälkeen.
Itse en välitä kilpailusta, enkä ole lainkaan kilpailuhenkinen, en silti usko sen vaikuttavan lasten päätöksiin oman purjehdusharrastuksen tasosta. Ei lapsia tarvitse muutenkaan elämässä patistaa harrastuksiin, meilä ainakin lapset ovat harrastuksia löytäneet ilman meidän aktiivisuutta kyseiseen lajiin. Vanhin poika esim on innokas harrastamaan omaa lajiaan, ja kilpailee lajissa paljonkin.
Itse pidän tätä perhepurjehduksena parhaimmillaan, mukavaa matkantekoa, stressitöntä aikaa, yhdessä oloa perheen kanssa, mukavia syvällisiä juttutuokioita ruorin takana istuen....
Vene ei ole auto. Tuolla logiikalla 14 vuotiasta ei saisi päästää skuutteihinkaan, koska veneen suuntaa voidaan muuttaa myös niillä. Alkaa loppua kädet perhepurjehduksilla.
Perheveneessä on luonnollisesti itseskuuttaava keulapurje. Ei tarvita alaikäisiä käsiä.
14 vuotiasta ei valitettavasti voi enää ensikesänä voi päästää jaluksiinkaan rekisteröityyn veneeseen. Laki on ihan älytön, mutta minkäs teet ...
Ei muuta kun myydään perhepursi pois, tai lähdetään itse maasta sellaiseen joissa lainsäädäntö on hieman järkevämpää ...
Veneen ohjaamisestahan vain on puhuttu.
Ohjaaminen on suunnan tai nopeuden muuttamista. Molempiin voi vaikuttaa purjeita säätämällä. Jos ihan tarkkoja ollaan, niihin voi vaikuttaa myös kallistamalla venettä siirtymällä laidalta toiselle.
Eli jos haluaa lakia pilkun päälle noudattaa, on parasta kieltää jälkikasvulta kaikki avustavatkin purjehdustoimet. Oikeastaan on varminta sulkea lapset hyttiin sipsejä popsimaan matkan ajaksi, etteivät valppaat kanssaveneilijät soita poliiseja.
niinkuin aina ennenkin: avomerelle ja lapset puikkoihin!
Kiitos.
Nuorena parina 60-luvulla riitti hyvin perätuuppari ja sivupulpetti, varustettuna teltalla ja yöpymisvarusteilla. Silloin piti mennä lujaa. Lapsia (2 poikaa) syntyi ja edelleen oltiin nuoria ja lujaa piti mennä, hankittiin HT-vene ja siitä Marinoon. Vanhempi täytti 15-vuotta ja liikkui "itsenäisesti". Annettiin silloisia "tiiliskiviä" mukaan, ensimmäinen homma oli pistää luuri kiinni. Hankittiin isompi hyvin varustettu moottorivene, pojat kysyivät: "Milloin te veneilette?". Toinen poika oli meripartiossa ja kiersi pitkin Itämerta, Puola, Ruotsi ja Pohjanlahti, sai meidätkin hankkimaan vielä purjeveneen. Tänään isäkin kelpaa kaveriksi "vähän kovempaankin keliin".
Meille isovanhemmille ilmeisesti ensi kesän tärkein "purjehdus" on yöpyminen ensimmäisen lapsenlapsen (3 v.) kanssa suojaisessa satamassa, hyvin varustettu leikkipaikka vieressä. Viime kesän mielenkiintoinen asia oli esim. "pappan kaiu".
Nykyisin 30-v. pojat kalastavat ja vuokraavat mökkejä pitkäksi viikonlopuksi Ahvenanmaalta (Brändö) tai Turunmaan Saaristosta veneineen, yhtään kalaa ei tule kotiin. Samoin ajavat Kuusamoon "metsästämään", viime reisulta yksi teeri. 2 yötä hotellissa ja 1600 km, kyllä kannattaa.
Nykyisin veneilemme vaimon kanssa, kiire ei ole mihinkään, suuntaakin voimme aina vaihtaa, kilpailu ei tulisi mieleenkään. Perheveneilyä voi todella harrastaa niin monella eri tavalla.
Oookei.
Ja sitten?
> Onneksi aluevesiraja on aika lähellä ja sen
> ulkopuolella on lupa käyttää omaa harkintakykyä.
Siis millä perusteella suomeen rekisteröidyssä veneessä kansainvälisillä vesillä ei tarvitsisi noudattaa suomen lakia ????
Käsittämätön oletus, saakos siellä muka rikkoa sitten ihan mitä tahansa rikoslainpykälääkin ?
Jos nyt kuitenkin sielläkin olisi lait voimassa rekisterivalyion säätäminä, ja siten alaikäisten ohjaaminen kiellettyä ihan samoilla perusteilla kuin pahoinpitelykin samoilla vesillä !!!
riippuu pikkaisen rikoksen seuraamuksista.
Esim juuri em. amsterdamissa suomalainen saa pössytellä pilveä, vaikka suomessa onkin laitonta.
Kun taas esim alaikäisen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on suomalaisilta kiellettyä niissäkin maissa, joissa se ei paikallisen lain mukaan oliskaan kielletty.
Luulen että tuo ohjausrike on seuraamukseltaan niin lievä, että sitä voi tehdä ihan "laillisesti" aluevesirajan ulkopuolella.
Mutta luulosi on väärä. Pilvenpössyttelijä Amsterdamissa on paikallisen laina lainen, ei Suomen lain. Lapsiseksin kohdalla määritelty poikkeus on nimenomaan poikkeus, ei pääsääntö. Samanlainen poikkeus on joidenkin muidenkin rikosten kohdalla.
Mutta suomalaisessa aluksessa pätee juuri pääsäännön mukaan suomalainen laki. Toisin sanoen 15v-sääntö on siinä veneessä voimassa kaikkialla maailmassa. Kiinnijääminen ja sakonsaanti on tietty ihan eri asia.
Haluan nähdä sen intialaisen viranomaisen, joka ensinnäkin tietää että suomalainen lapsi ei alusta saa kuljettaa, ja alkaa vielä käymään läpi sen byrokratian, jotta asia tulee suomalaisten viranomaisten tietoon.
Sitten vielä että se suomalainen viranomainen ryhtyisi toimiin.
Voisko käyttää tätäkin kaistanleveyttä johonkin edes näennäisesti kehittävään.
Toistetaanpa siis tuo erittäin tärkeä tosiasia uudelleen joka tuossa juuri mainittiin :
Pilvenpössyttelijä Amsterdamissa on paikallisen lain alainen, ei Suomen lain. Lapsiseksin kohdalla määritelty poikkeus on nimenomaan poikkeus, ei pääsääntö. Samanlainen poikkeus on joidenkin muidenkin rikosten kohdalla.
Mutta suomalaisessa aluksessa pätee juuri pääsäännön mukaan suomalainen laki. Toisin sanoen 15v-sääntö on siinä veneessä voimassa kaikkialla maailmassa. Kiinnijääminen ja sakonsaanti on tietty ihan eri asia.
Lue lain kohdat uudelleen.
Rekisteröintipakko koskee suomalaista vesikulkuneuvoa vain, jos sitä pääasiallisesti käytetään Suomessa. Tarkan sanamuodon löydät maistraatin sivuilta.
Tämän lisäksi Vesiliikennelain 6§ todetaan 15-vuoden ikärajan koskevan moottorilla liikkuvaa rekisteröityä venettä. Kerro, jos 6§ on muutettu koskemaan myös purjeilla liikkuvaa vesikulkuneuvoa. En löytänyt lain muutosta netistä.
Joka tapauksessa olet väärässä. 15v-sääntö ei koske rekisteröimätöntä "suomalaista alusta kaikkialla maailmassa". Turha puhua kiinnijäämisestä ja sakoista, jos mitään rikollista toimintaa ei ole!
että löydät lain tarkan sanamuodon maistraatin sivuilta ja että laissa sanottaisiin ettei rekisteröimispakko koske yli 5.5m pituista venettä jota pääsääntöisesti käytetään suomen ulkopuolella ja toisinaan suomessa !!!
Että alle 15 v. ei saa kuljettaa rekisteröityä venettä.
Aikaisemmin kun tarvitsi rekisteröidä vain ne yli 20 hp motarit, niin siksi yleisesti sanotaan että ikäraja koskee moottorivenettä.
Ikäraja koskee rekisteröityä venettä.
Laissa lukee (Vesiliikennelaki, 6§): "rekisteröitävää moottorikäyttöistä vesikulkuneuvoa saa kuljettaa vain henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta."
Vesikulkuneuvorekisterilaissa ei ikärajoista puhuta mitään. Maistraatin nettisivujen teksti ei ole lakia, ja jos ristiriitaa on, lain mukaan mennään.
Voi olla, että lainlaatijan tarkoitus oli kieltää purjehdus rekisteröitävällä veneellä alle 15-vuotiailta, mutta kun tällaista lakia ei ole säädetty, ei tällaista kieltoakaan ole.
se seikka, onko apumoottorilla varustettu purjevene moottorikäyttöinen silloin, kun kuljetaan purjeilla. Ikäraja ei lain mukaan koske rekisteröitäviä pelkästään purjekäyttöisiä veneitä kuten liti
Siellä määritetään konealus ja purjealus. Ei pitäisi olla epäselvää.
"Miten määritellään väliaikainen käyttö ja missä tapauksessa väliaikaisessa käytössä oleva vene tulee rekisteröidä?
Väliaikaisesta käytöstä puhutaan esimerkiksi silloin, kun ulkomailla vakinaisesti asuva veneen omistaja matkustaa veneellään Suomeen lomailun tai vierailun yhteydessä. Jos taas venettä käytetään Suomessa joka kesä ja sitä myös säilytetään täällä ympärivuotisesti, on se rekisteröitävä"
Siellä määritellään konealus ja purjealus, mutta ei "moottorikäyttöistä" alusta. Tottakai näin maallikkologiikalla tuntuu selvältä, että konealus ja moottorikäyttöinen alus ovat sama asia, mutta juristinäkemys ei välttämättä ole sama.