Mua kiinnostaisi tietää, missä vaiheessa epiduraali annetaan yleensä alateitse synnyttäessä? Eli kuinka paljon pitää olla avautunut ennen kuin epiduraalin voi antaa? Entä milloin on jo myöhäistä?
Itselleni tehtiin kiireellinen sektio synnytyksen ollessa jo käynnissä ja minut kärrättiin leikkaussaliin kun kohdunsuu oli 5cm auki. Alunperin tarkoitus oli tehdä suunniteltu sektio kaksosten perätilan vuoksi mutta synnytys käynnistyi rv 38, ennen suunniteltua sektiopäivää.
Mahdollista seuraavaa synnytystä tässä pohdiskelen, kuinkahan kauan pitää pärjätä ilokaasulla ennen epiduraalia... Jännittää, jos sitä ei ehditäkään antaa... Tuntui että viiteenkin senttiin asti kipu oli sietämätöntä, varmaan vaan pahemmaksi muuttuu sen jälkeen.
Kertokaahan omia kokemuksianne.
Itselleni tehtiin kiireellinen sektio synnytyksen ollessa jo käynnissä ja minut kärrättiin leikkaussaliin kun kohdunsuu oli 5cm auki. Alunperin tarkoitus oli tehdä suunniteltu sektio kaksosten perätilan vuoksi mutta synnytys käynnistyi rv 38, ennen suunniteltua sektiopäivää.
Mahdollista seuraavaa synnytystä tässä pohdiskelen, kuinkahan kauan pitää pärjätä ilokaasulla ennen epiduraalia... Jännittää, jos sitä ei ehditäkään antaa... Tuntui että viiteenkin senttiin asti kipu oli sietämätöntä, varmaan vaan pahemmaksi muuttuu sen jälkeen.
Kertokaahan omia kokemuksianne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei siihen ennalta luettavia sääntöjä löydy.
synnyttäjille ei epiduraalia muistaakseni voida antaa ennen kuin on neljä senttiä auki, ettei avautumisvaihe pitkity. Uudelleensynnyttäjistä en tiedä, onko sama juttu.
Minä ilmoitin hyvissä ajoin, että haluan epiduraalin.
Pääsin saliin kun olin 3-4 cm auki (olin ensisynnyttäjä), ja sain samalla epiduraalin. Kätilöltä kun kysyin, niin hän sanoi, ettei sitä voida antaa enää jos on noin 7 cm auki.
Sun kannattaakin varmaan myös lähteä sairaalaan jo ajoissa, varsinkaan kun et ole ensisynnyttäjä, ja kiekaista jo aulassa että haluat sen epiduraalin; osaavat sitten ajoissa varautua.
Ei voi sanoa yleisesti, koska epiduraalin voi antaa, vaan se harkitaan tapauskohtaisesti. Mikäli ponnistusvaihe on läehllä, on todella turha antaa epiduraalia, koska ponnistuskipuun se ei juurikaan auta. Sitä on turha antaa myös liian aikaisin, koska ei sitä voi rajattoman montaa kertaa lisätä, ja sitten voi käydä niin että epiduraali loppuu kesken avautumisvaiheen loppupuolella.
Alkuvaiheen kipua voi lievittää myös muilla keinoilla, esim. Petidinillä.
Uudelleensynnyttäjällä voidaan käyttää myös tietty spinaalipuudutusta.
Turha etukäteen jännittää kipua, kyllä se hoituu varmasti ihan hyvin.
Miksi epiduraalia ei voi lisätä? Missä kulkee raja ja miksi? Miten määrittelet rajat jos käytetään jatkuvaa epiduraalia pumpulla?
Moiks!
Minulla on kokemusta vain yhdestä sairaalasta, jossa anestesialääkärit ovat määritelleen rasjan, paljonko lääkkeitä voi antaa.
Epidurralia voi lisätä kaksi kertaa, sen jälkeen sitä voi lisätä vielä ilman Fentanylia, käyttäen ainoastan Naropinia ja NaCl:ää. Mutta näissä on varmasti huimasti sairaalkohtaisia eroja! Tässä sairaalassa ei pumppua käytetä ollenkaan.
Muistelisin sain epiduraalin kun kohdunsuu oli 4 cm auki. Rinnalle sain "supistustipan", jottei synnytyksen edistyminen pysähdy.
Ennen epiduraalia sain ainoastaan Oxynormia 10 mg, joka ei pyllistänyt mihinkään suuntaan,eli ei vienyt kipuja... Epiduraali sen sijaan oli aivan loistava kivunlievittäjä. Mutta kaikki nämä kai hyvinkin yksilöllisiä :)
Tsemppiä synnytykseen! :)
Ekassa synnytyksesä jouduin odottamaan epiduraalipuudutusta anestesialääkärin kiireen takia mielstäni liian kauan, sillä kun lääkäri lopulta saapui ja minua neuvottiin oikeaan asentoon, tärisin jo ihan hallitsemattomasti. Onneksi oli taitava ja kokenut lääkäri, joten tilanne hoitui :) Tosin epiduraalipuudutus vei sillä kertaa ponnistustarpeen tunteen kokonaan (eli varmaan liian myöhään laitettiin?)enkä esikoisen synnyttyä voinut rehellisesti sanoa, että edes tiesin mitä sellaisella tarpeella tarkoitetaan. Lapsi syntyi imukupin avulla.
Toisessa synnytyksessä oli vähän samaa, aika kauan jouduin odottamaan puudutusta mutta sillä kertaa ponnistustarve tuli. Silti lapsi syntyi taas imukupin avulla.
Kolmannessa synnytyksessä kaikki kävi kuin unelma - jos nyt niin voi sanoa synnytyksestä, koska kipeää se kyllä teki silläkin kertaa. Olin jotenkin paljon rennompi ja paremmin mukana tilanteessa koko ajan (levänneempikin), joten aina, kun kipu kävi kestämättömäksi, kätilö ohjasi minua seuraavaan kivunlievitystapaan, joka auttoi taas jonkin aikaa eteen päin. Ilokaasusta sain ensimmäistä kertaa hyötyä ja sen avulla sinnittelin, kunnes taas pyytämättä sain epiduraalipuudutuksen. Ja itse ponnistaminen kävi mielestäni aivan kivutta, toisin kuin edellisillä kerroilla. Ei tarvittu mitään imukuppia. Ajoitus kohdallaan ilmeisesti!
Laitokselle mennessäni olin auki 6cm, joten varmasti olin auki enempi, kun saliin siirryttiin, silti mielestäni tuntui iäisyydeltä, ennen kun sain epiduraalin =)
Sanoivat että heikentää ponnistustarvetta, mutta itse ainakin koin sen valtavana, imukuppia huutelivat jo siinä, vaikka ponnistus kestikin ainoastaan alle vartin.
Vauva olikin huomattavasti isompi kuin oltiin ajateltu, tai näin uudelleen synnyttäneenä väittäisin että pään muoto on se joka vaikuttaa -siis vauvan- Heh.
Toisella lapsella oli aivan erimmuotoinen pää, sellain pyöreä ja suippo verrattuna esikoiseen joka oli kuin laatikkopää (kuulostaa rumalta sanoa noin, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan)