Itselleni on siunaantunut muutama hyvä kaveri livemaailmassa. Netissä olen löytänyt kaksi tosiystävää, mutta pelkojeni ja estyneisyyteni vuoksi en ole kyennyt tekemään tapaamisten eteen mitään. Yksinäisyydessä on oma vapautensa, ei ole kaverpiirin orja, vaan saa itse tehdä aikataulunsa juuri niinkuin itse parhaaksi näkee.
Jos ei ole ketään jolle puhua, ketään joka välittäisi näin viikonloppuna, niin ainut lohtu minulle on netti. Vaikka en sanoisi sanan sanaa, niin silti yksinäisyys hälvenee ihmeen kaupalla, kun tulen nettiin vaikka chatissa puhun viisi minuuttia.
Minun täytynee lastenvahtia tätä nettiä sen aikaa, josko kaverit vastaisivat sähköpostiini, muuten siirrän tämän näytön toiseen koneeseeni, jolla kirjoitan vallankumouksellisia ajatuksiani. Kirjoitan vihasta ja rakkaudesta tätä yhteiskuntaa ja kaikkea sen vääryyksiä kohtaan.
Jos ei ole ketään jolle puhua, ketään joka välittäisi näin viikonloppuna, niin ainut lohtu minulle on netti. Vaikka en sanoisi sanan sanaa, niin silti yksinäisyys hälvenee ihmeen kaupalla, kun tulen nettiin vaikka chatissa puhun viisi minuuttia.
Minun täytynee lastenvahtia tätä nettiä sen aikaa, josko kaverit vastaisivat sähköpostiini, muuten siirrän tämän näytön toiseen koneeseeni, jolla kirjoitan vallankumouksellisia ajatuksiani. Kirjoitan vihasta ja rakkaudesta tätä yhteiskuntaa ja kaikkea sen vääryyksiä kohtaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä kun sinulla kuitenkin on muutama hyvä kaveri. Ja hienoa jos netissä kirjoittelu helpottaa myös yksinäisyyttä.
Minäkin olen saanut muutaman hyvän kaverin, jotka ovat tsempanneet itsetuhoisina aikoina. Itse asiassa olen onnistunut haalimaan aika paljonkin sellaisia puolituttuja. Tarkoituksena ei ole infernaalinen sosiaalinen verkosto, vaan muutama hyvä ystävä on riittävä tilanne.
Olin eilen kapakassa ja sain yllättäen seurakseni muutaman tuntemattoman tyypin. Tietenkään he eivät olleet naisia... :(.
Minulle netti ei ole hyvä tapa seurustella ihmisten kanssa. Olen hieman vanhankansan ihminen ja ehkä ikäni puolesta ulkona nykyaikaisesta sätti-, irkki-, feispuuk-kulttuureista, pigprother-show'sta puhumattakaan. Televisiota ei tosiaan ole, mutta katson joitakin videoita, kuten Inhimillinen tekijä ja Jopet-show tv-kanavien nettisivuilta. Onhan mulla tuolla S24:n senssiosastolla nettisenssi-ilmoitus. Ei sitä kautta tärppää, vaan pakkeja tulee.
Oikeastaan en koe enää olevani täysin yksin, koska on muutama hyvä kaveri ja ainakin kesään asti säännöllistä kouluun liittyvää työtä ja opiskelua. Kesä tietenkin hieman pelottaa, mutta en aio liikaa sitä nyt murehtia.
Suurin unelma olisikin löytää mukava, empaattinen ja ei-kapakassa viihtyvä tyttöystävä. Sitten olisin entistäkin onnellisempi. Kapakasta ei tietenkään löydy sellaista hieman ujoa, ei-kapakassa viihtyvää. En tiedä mistä sellaisen hyvän naisen löytäisin.
Joo no itse kävin eilen kaupassa illalla. En pitänyt meiningistä. Vietän viikonlopun maalaten, fantasiapelejä pelaten sekä lukien. Frendit eivät ole vastanneet viesteihin :(. Varmaan pidän taas viikon tauon tästäkin maailmasta. Hyvin vähän on vielä jäljellä sunlaisia kypsiä, ajattelevia ja sydämen sivistystä omaavia ihmisiä. Netistä ja kapakasta ei usein löydä kuin vaikeuksia.
Hyvä että sulla on suora linja tulevaisuuteen ainakin kesään asti että ei tarvitse pelätä mitään sen isompia. Itse vapaudun emotionaalisesta apatiastani vain saunomalla, kahvinjuonnilla ja hyvällä seuralla. Katsoitko linnan juhlia? Tuli suru puseroon mullekin kun moni nuori kadetti piti söpöä daamia kainalossaan. Itselleni lähinnä naisseura rajoittuu terapeuttini tapaamiseen viikottain. Kaunista naista kelpaa katsella. Taidan mennä nyt pelifoorumeille olemaan ulkomaalaisten kaverieni kanssa, siellä minut hyväksytään paremmin kuin täällä suomalaisessa yhteisössä.
On hyvin vähän Suomessa sinuntapaisiasi tunneihmisiä, jotka eivät piittaa rahasta, pätemisestä ja materiasta, vaan nauttivat elämästä mielentilojensa kautta.
"Hyvin vähän on vielä jäljellä sunlaisia kypsiä, ajattelevia ja sydämen sivistystä omaavia ihmisiä."
Kiitos. Aikamoinen sattuma, sillä eilen illalla juttelin jonkun tuntemattoman nuorenmiehan kanssa baarissa. Hänkin sanoi minua hyväksi ihmiseksi :).
"On hyvin vähän Suomessa sinuntapaisiasi tunneihmisiä, jotka eivät piittaa rahasta, pätemisestä ja materiasta, vaan nauttivat elämästä mielentilojensa kautta."
Päteminen ja etenkin ylimielinen käytös ei minua miellytä. Sellaisten kanssa en tule kovin hyvin toimeen. Itse kun olen rohkeasti oma itseni, heikko, tarvitseva ja ujokin. Koulumme terkkarikin rohkaisi minua sanomalla minua miellyttäväksi persoonaksi.
Saunominen voisi tehdä minullekin hyvää. Taidanpa varata itselle saunavuorot tulevaisuudessa. En ole linnanjuhlia katsonut, ei ole koskaan kiinnostanut. Niin, kyllähän niillä komeilla kadeteilla usein näkyy olevan kauniita daameja. Nainen tarvitsee vierelleen sellaisen komean ja menestyvän miehen. Kaltaiselleni vertikaalisesti rajoittuneelle, heikolle miehelle ei ole kysyntää. Edes hyvät keskustelu- ja kommunikointitaidot eivät auta, koska puuttuu sellainen machopuoli. Toisaalta tuskinpa kaikki, etenkään empaattiset, hyvät naiset sellaista pöyhistelevää miestä kaipaavat.
Minua ei tosiaan materia kovinkaan kiinnosta. Kunpa voisi elättää itsensä ja pystyisi tulevaisuudessa makselemaan pikku hiljaa opintolainoja pois. Ja että tulisi tasapainoisemmaksi, jotta olisi täysin työkuntoinen ja jaksava.
Kävin illalla kävelemässä reilun parin tunnin lenkin. Oli aika hiljaista, ehkä monet olivatkin katsomassa linnan juhlia. Olin kävellessä aika onnellisella mielellä. Pikkupakkanen tuntui raikkaalta ja kevyt lumipeite maassa ja puiden oksilla teki ympäristöstä valoisamman. Tämän alueen lähiössä oli myös mukavan rauhallista ja melko hiljaista. Muutamia ihmisiä näkyi ja hyvin harvoin auto mennä pöristeli ohi. Usein lenkillä tulee mietittyä, kuinka mukavaa olisikin kävellä yhdessä jonkun neidon kanssa. Millaista olisikaan elää yhdessä hyvässä suhteessa. Ne ovat vaan niin etäisiä asioita, sellaisia jotka eivät ole totta mun elämässä. Mutta onneksi monet muut osaavat pelata kortit paremmin ja ovat ansainneet hyvän suhteen. Luulen, että hyvä suhde pitää ansaita, koska ei se itsestään tule. Hienoahan se olisi, jos saisi sellaisen lahjana.
Totta puhut, lyhyt ja ujo mies ei ole listan kärkipäässä. Ja tiedätkö mitä 20-30 ikäiset naiset tekivät 6.12 illalla? Vastaus: joko bilettivät porukalla tai katsoivat linnan juhlia ja pukuja televisiosta.
Aika kaukana sinä olet hamuamasi ikäluokan naisten elämästä. Kesäisin nämä tytöt tuhlaavat kesätyörahansa etelän matkaan, lekottelevat rannoilla ja juhlivat illat ja yöt. Tai hummailevat ja shoppailevat suurkaupunkien sykkeessä. Että miten olisi? Nelikymppinen voisi jo arvostaa sitä hyvää ihmistä. Jotenkin muutenkin tuntuu että sinun naisesi pitäisi vastata täysin sinun odotuksiasi mutta mitä nainen saisi odottaa sinulta?
Milloinkahan sinä hyväksyt yksin jäämisesi?
"Kiitos. Aikamoinen sattuma, sillä eilen illalla juttelin jonkun tuntemattoman nuorenmiehan kanssa baarissa. Hänkin sanoi minua hyväksi ihmiseksi :)."
Niin, minähän se olin =)
"Päteminen ja etenkin ylimielinen käytös ei minua miellytä. Sellaisten kanssa en tule kovin hyvin toimeen. Itse kun olen rohkeasti oma itseni, heikko, tarvitseva ja ujokin. Koulumme terkkarikin rohkaisi minua sanomalla minua miellyttäväksi persoonaksi."
Oletkin enemmän aurinkoinen, hyväntuulinen, kohtelias ja välitön Eurooppalainen mies kuin tavallinen perussuomalainen mies. Veljeskansamme Ruotsi ja Venäjä ymmärtävät meidänlaisiamme tunteikkaita ja aitoja miehiä paremmin kuin Suomenmaa.
"Saunominen voisi tehdä minullekin hyvää. Taidanpa varata itselle saunavuorot tulevaisuudessa. En ole linnanjuhlia katsonut, ei ole koskaan kiinnostanut. Niin, kyllähän niillä komeilla kadeteilla usein näkyy olevan kauniita daameja. Nainen tarvitsee vierelleen sellaisen komean ja menestyvän miehen. Kaltaiselleni vertikaalisesti rajoittuneelle, heikolle miehelle ei ole kysyntää. Edes hyvät keskustelu- ja kommunikointitaidot eivät auta, koska puuttuu sellainen machopuoli. Toisaalta tuskinpa kaikki, etenkään empaattiset, hyvät naiset sellaista pöyhistelevää miestä kaipaavat."
Kunnon höyryävät tulikuumat löylyt ja jääkylmä suihku tekee helvetin hyvää henkiselle hyvinvoinnille. Mitä säännöllisemmin, sen parempi. Itsekin ajattelen tismalleen noin, että naiset tarvitsevat itselleen todellisen Miehen, eivät minunlaistani höpisevää kääpiötä.
Toisaalta parisuhde olisi eräänlainen taakka, sillä lääkitys on vienyt mun seksuaaliset halut, joten seksi tuntuisi korkeintaan väkinäiseltä. Aion elää nyt vaan päivästä toiseen toivoen että mikään ei muutu huonommaksi, ties vaikka joskus olen kateellinen nykyisestä elämäntilanteestani. Who knows.
PS. Vähintäänkin pappana :)
ainakin jollakin on elämän realiteetit kohdillaan...
että nelikymppisestä naisesta voisi löytää hyvää arvostavan naisen mutta kun ei meinaa kelvata näille ronkeleille kun kaikki tahtoo nuorta...
"Niin, minähän se olin =)"
Ehkä hän oli kaltaisesi hyväsydäminen ja toiset huomioiva. Mutta ei hän ihan Krusaderilta näyttänyt.
"Oletkin enemmän aurinkoinen, hyväntuulinen, kohtelias ja välitön eurooppalainen mies kuin tavallinen perussuomalainen mies."
Tuo lienee totta. Koska monet ovat sanoneet minun osaavan hyvin puhua tuntemuksistani. Myös hyvästä käytöksestä on tullut joskus palautetta. Tosin ujouteni ja sosiaaliset pelot haittaavat minua koko ajan. Herkästi voi antaa koppavan kuvan kun on paniikki ja pelko päällä. Etenkin kaupassa kassajonossa usein pelottaa, eikä oikein uskalla kunnolla katsoa muita ihmisiä. Sosiaalinen pelko taas on syynä yksin jäämiseenkin, yhdessä vähemmän miellyttävään naamaan. Tuntuu, että pärstä on veistetty tylsällä kirveellä... Pitäisiköhän kesäksi teettää t-paita, jossa olisi teksti: "Sosiaalisten tilanteiden pelkääjä" tai "F.60.6".
Minä taas kaipaisin parisuhdetta, vaikka se tulisikin muuttamaan kaiken. Omalla kohdalla seksuaalinen vierys on aika voimakas, joten ei olisi väkinäistä. Tosin tarvitsisin mukavan seurustelukumppanin, en pelkkää seksuaalista hyväksikäyttöä.
"Tosin ujouteni ja sosiaaliset pelot haittaavat minua koko ajan. Herkästi voi antaa koppavan kuvan kun on paniikki ja pelko päällä. Etenkin kaupassa kassajonossa usein pelottaa, eikä oikein uskalla kunnolla katsoa muita ihmisiä. Sosiaalinen pelko taas on syynä yksin jäämiseenkin, yhdessä vähemmän miellyttävään naamaan. Tuntuu, että pärstä on veistetty tylsällä kirveellä... Pitäisiköhän kesäksi teettää t-paita, jossa olisi teksti: "Sosiaalisten tilanteiden pelkääjä" tai "F.60.6"."
Itsekin olen pelännyt samoja asioita. Pahinta olisi kuitenkin, jos et pystyisi edes käymään kaupassa, nyt on asiat kuitenkin verrattaen hyvin. Meidän pitäisi vain päästää positiivisuus dominoivaksi osaksi elämäämme, sillä meillä on se etu, että me olemme nuoria, meillä on elämä aika paljon edessäpäin sekä emme ole esim. pyörätuolissa. Henkistä vammaa pahempi asia on mielestäni fyysinen vamma esim. jaloissa.
Muutos tulee elämääni ensi vuoden puolella. Treenaan physical healthini hyväksi ja sitten kattelen maailmaa siviilipalvelusmiehenä.
"Minä taas kaipaisin parisuhdetta, vaikka se tulisikin muuttamaan kaiken. Omalla kohdalla seksuaalinen vierys on aika voimakas, joten ei olisi väkinäistä. Tosin tarvitsisin mukavan seurustelukumppanin, en pelkkää seksuaalista hyväksikäyttöä."
Niin onhan se elämä joskus hiukan pahvinmakuista jos naisseura perustuu väkisin hankittuun, kuten terapeutin kanssa jutteluun ja nettipornoon. Itse en kaipaa seksiä elämääni, tarvitsen sitä vain jälkeläisten hankkimiseen, sitten joskus.
Asunnollani on aika hiljaista, vain tietokoneen puhallin hieman hurisee ja kahvinkeitin vähän suhisee. On iltasumpin aika. Sumppia ja suklaata. Radiossa sanottiin, että suklaa on seksin korvike.
Omasta varusmiespalvelusajasta onkin jo vierähtänyt 10 vuotta. Toivottavasti pääset mieluisaan paikkaan suorittamaan siviilipalvelustasi.
"Ujoudesta, yksinäisyydestä" -nimisessä kirjassa puhutaan ujoudesta. Olenhan aina tiennyt olevani arka ja ujo henkilö. Tosin jotkut ovat väittäneet toisin. Ujouteni ilmenee ongelmina sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kirjassakin puhutaan mm. katseiden väistelemisestä, joka on minullekin tuttua. Jostakin kumman syystä etenkin nuorten naisten katseet saavat minut ujostelemaan. Lisäksi minun on paljon helpompaa jutella hieman vanhempien henkilöiden kanssa. Ehkä nuorempien kanssa koen jotain seksuaalista kipinää.
Minullakin on vierasta puhua vieraille samanikäisille naisille( tai tytöille), juuri tuon seksuaalisen "kipinän" vuoksi. Pelkään että eksrentiivinen persoonani herättää naisissa kiinnostusta vain seksin suhteen, jolloin koen itseni jonkinlaiseksi pervoksi tai roistoksi. Aloitan keskustelut yleensä vähän rajulla vitsillä, joka karkottaa ne pikkusieluisimmat pois. Minua kun tuntee pitemmän aikaa niin näkee tämän pienen, kiltin ja herkän miehen.
Eräällä tavalla en tarvitse parisuhdetta elämääni. En ole sitoutumiskykyinen, ja pelkään läheisyyttä. Sanot, että huonokin parisuhde kelpaisi sinulle. Varmasti tuo on totta, sillä yksinäiseksi jos tuntee itsensä niin silloin on jokin puute elämässään. Mutta silloin kun mies itkee, siinä on rautaa!
"Mutta silloin kun mies itkee, siinä on rautaa!".
Elin varmaan yli 15 vuotta itkemättä. Tässä eheytymisen tiellä sekin kyky on tullut takaisin. Oletko nähnyt tuon rainan? Siinä puhutaan kaltaisistamme herkistä ja tunteikkaista miehistä. Tai kaikkillahan meistä ne tunteet on, mutta monet eivät saa niitä näyttää.
http://areena.yle.fi/hae?keyword=inhi
"Aloitan keskustelut yleensä vähän rajulla vitsillä, joka karkottaa ne pikkusieluisimmat pois. Minua kun tuntee pitemmän aikaa niin näkee tämän pienen, kiltin ja herkän miehen."
Sinulla siis tuntuu olevan kohtaamisia. Minulla sen sijaan ei juurikaan ole tilaisuuksia jutella nuorille naisille. Sosiaalinen verkostoni on liian suppea ja olen hyvin eristäytynyt. Tuntuu pahalta, ettei edes intendentin, eli klopaalin verkon kautta pääse verkkotreffeille. Nykyään kun moni on löytänyt kumppanin verkosta.
Ei minunkaan kiltteys ja herkkyys tule esille kovin pintapuolisessa raapaisussa. Oikeastaan olen pystynyt avautumaan vain turvallisessa seurassa, kuten diakonin, terkkarin, kuraattorin ja psykiatrin luona. Sekä varatut (turvalliset) naiset sanovat, että kanssani on helppo keskustella. Tietysti on!
Yv:n on nyt mentävä nukkumaan, että jaksaa nousta aamulla. Ja alkaahan tuo mirtatsapiini jo lamaannuttaa. Nykyään nukahtaminen on yhtä juhlaa.
Tuosta listasta on se ohjelma.