Tiedän,

on tunteita mua kohtaan. Hän on hyvä, hellä, kiltti, yksinkertaisesti ihana ihminen. Hän on kaikkea, mitä vain voin naiselta toivoa. Mutta en pysty soittamaan hänelle ja pyytämään häntä kahville tai treffeille tai minne nyt naista ikinä pyydetäänkään. Voin pyytää melkein ketä tahansa muuta naista minne tahansa, viettää heidän kanssaan mukavia hetkiä, koska tiedän, että jossakin vaiheessa se loppuu, eikä se edes kirpaise minua. No, ehkä vähän. Mutta ei halvaannuta, kuten se tekisi, jos se yksi ja ainoa sanoisi, ettei ole kiinnostunut-enää.

Voisi tietysti kysyä, että eikö olisi helpompaa tietää, ettei hän ole kiinnostunut, että voisin jatkaa elämääni. Mutta hän on minun elämäni. Hän on se asia, jonka vuoksi aamuisin herään, jonka vuoksi silmäni ovat kirkkaat, jonka vuoksi jaksan tätä arjen pyöritystä. Se, että luotan ja uskon hänen rakkauteensa. Elän haavemaailmassa, tiedän. En uskalla ottaa yhteyttä, koska se yhteydenotto saattaa särkeä minut nopeammin kuin yksikään pommi. Riippuu siitä, mitä toinen mulle kertoo. 50-50 tilanne.

Sanon vain sen, ettei aina ole helppo ottaa yhteyttä. Olen onnellinen, koska voin ajatella edelleen haaveissani, että hän mua rakastaa ja haluaa. Mutta mitä jos todellisessa maailmassa kaikki olisikin toisin? Mitä jos olen hänelle vain joku kiva mies, joka tarjoaa mukavia hetkiä, kuten ne monet muutkin naiset tuntuvat ajattelevan, ne jotka ovat jättäneet mut.

Kyllä mä vielä joskus otan yhteyttä, lupaan. Ikävöin niin paljon, etten kohta enää kestä. Mutta se yhteydenotto kyllä pelottaa, enemmän kuin mikään koskaan. Ja kaikenlaista on tullut koettua.
5589
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Kirjoituksestasi kuvastuu rakkaus, ehkä kannattaisi sittenkin pyytää, lähettää kaunis viesti, jotain ihan pientäkin, josta nainen tietäisi asian sittenkin olevan totta.Siellä jossain voi olla joku, samoissa ajatuksissa, sittenkin.

Äänestä

mies saattaa ajatella minusta juuri noin. En ala tässä sen tarkemmin selittämään miksi tuntuu, tuntuupa vain. Ja totta - häntä minä täällä pyöriessäni kaipaan. Välillä suututtaa tämä jumittaminen, itselleni silloin olen vihainen. Nytkin. Mutta en sitä ikinä näille palstoille pura. Koska itsepä jumitan, ei se kenenkään muun syytä ole.

En silti tiedä, kuinka pitkään haluan elää näin. Jonain päivänä vastaan voi tulla toinen mies, joka haluaakin elää kanssani ihan oikeasti. Toistaiseksi ei ole ollut suuria tunteita muita kohtaan, mutta voihan sekin päivä vielä tulla.

Äänestä

kauniisti kirjoitettu, tiedän että tunteiden näyttäminen saati kertominen ei ole helppoa toiselle mutta jos jollain pienillä teoilla tai sanoilla tunnustelis.. vois ehkä huomata toisen tunteet.

Äänestä

miettinyt tuota paljon.

Halusin vain kirjoittaa ja rohkaista, koska sittenhän sitä tietää. Ja.. tiedät, että hänellä on tunteita. Se on jo paljon enemmän kuin sellaisessa tilanteessa, jossa miettii aloitetta eikö edes tiedä, tunteeko toinen mitään.

Harkitsevaisuus on hyvä asia, mutta ei kannata liikaa miettiä tuota.. vaikka ei sille oikein voi mitään. Mutta kun viimein tulee se tunne, että "nyt", niin silloin sitten kannattaa.

t. jotain asioiden pyörittelystä päässään oppinut

Äänestä

kaipaan sinua.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


että hänellä kirjoitti:

on tunteita mua kohtaan. Hän on hyvä, hellä, kiltti, yksinkertaisesti ihana ihminen. Hän on kaikkea, mitä vain voin naiselta toivoa. Mutta en pysty soittamaan hänelle ja pyytämään häntä kahville tai treffeille tai minne nyt naista ikinä pyydetäänkään. Voin pyytää melkein ketä tahansa muuta naista minne tahansa, viettää heidän kanssaan mukavia hetkiä, koska tiedän, että jossakin vaiheessa se loppuu, eikä se edes kirpaise minua. No, ehkä vähän. Mutta ei halvaannuta, kuten se tekisi, jos se yksi ja ainoa sanoisi, ettei ole kiinnostunut-enää.

Voisi tietysti kysyä, että eikö olisi helpompaa tietää, ettei hän ole kiinnostunut, että voisin jatkaa elämääni. Mutta hän on minun elämäni. Hän on se asia, jonka vuoksi aamuisin herään, jonka vuoksi silmäni ovat kirkkaat, jonka vuoksi jaksan tätä arjen pyöritystä. Se, että luotan ja uskon hänen rakkauteensa. Elän haavemaailmassa, tiedän. En uskalla ottaa yhteyttä, koska se yhteydenotto saattaa särkeä minut nopeammin kuin yksikään pommi. Riippuu siitä, mitä toinen mulle kertoo. 50-50 tilanne.

Sanon vain sen, ettei aina ole helppo ottaa yhteyttä. Olen onnellinen, koska voin ajatella edelleen haaveissani, että hän mua rakastaa ja haluaa. Mutta mitä jos todellisessa maailmassa kaikki olisikin toisin? Mitä jos olen hänelle vain joku kiva mies, joka tarjoaa mukavia hetkiä, kuten ne monet muutkin naiset tuntuvat ajattelevan, ne jotka ovat jättäneet mut.

Kyllä mä vielä joskus otan yhteyttä, lupaan. Ikävöin niin paljon, etten kohta enää kestä. Mutta se yhteydenotto kyllä pelottaa, enemmän kuin mikään koskaan. Ja kaikenlaista on tullut koettua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu