Koiran "syömisongelmat"

..jossa terrieri ei suostunut syömään.
eläinlääkäritkin sanoivat että kyllä se syö
ennenkuin nälkään kuolee. mutta epäilisin etä
syömishaluttomuus johtuu siitä kuppipelosta.
mistä johtuu moinen? onko sitä joskus rankaistu
kumauttamalla kupilla? suosittelisin että otat
yhteyttä jonkinlaiseen koiraterapeuttiin ja
paneutuisit ensin siihen että saat kuppipelon
pois. valitettavasti en tiedä kuin yhden
koiraterapeutin helsingin alueelta enkä ole varma
osaako hän juuri tuohon auttaa, on kait
erikoistunut enempi johtajuus-ongelmiin.

Meillä on Collie, joka pelkäsi ennen aivan
suunnattomasti erilaisia ruokakuppeja. Nyt se on
kuitenkin tottunut omaan punaiseen muoviseen
kuppiinsa ja nykyisin sille kelpaavat kaikki
erityyppiset muoviset kupit. Joskus vieläkin kun
se syö ja itse liikuttaa kuppia ja jos siitä
pääsee ääni niin se juoksee kauaksi karkuun.
Pelosta pääsemisessä auttoi, kun ostimme tämän
punaisen kupin ja se pysyi hyvin maassa kiinni
eikä siitä lähtenyt paljon mitään ääniä. Ruokakin
alkoi maistua paremmin.

Tiedän pääkaupunkiseudulla koiran käyttäytymis-
häiriöihin erikoistuneen, ja myöskin menestyneen
koiraterapeutin, jolta kannattaisi kysyä neuvoa.
Ota yhteyttä koiraterapeutti Ismo Nortamoon os.
[email protected]
T.Itsekin koiraongelmien kanssa paininut

Narttumme oli nuorena koirana (n. 1-2 -vuotiaana)
aikamoinen nirsoilija, tilanteemme ei kuitenkaan
ollut aivan sama kuin teillä. Kuppeja se ei
ainakaan ole pelännyt.

Mutta, se jätti usein syömättä muonansa, oli se
sitten mitä tahansa. Se saattoi käydä
haistamassa, mutta saattoi jättää vallan
maistamatta. No, siitähän omistaja tietenkin
huolestuu, kun tuntui ettei koira syönyt koskaan
tarpeeksi. Annoin sille tuohon aikaan ruokaa aina
aamulla ja illalla. Koira oli kuitenkin
hyväkuntoinen, eikä missään vaiheessa mikään
luuviulu, eli kyllähän se siis jotakin söi.
Välipaloja se sai hyvin satunnaisesti, mutta
niihinkin koira suhtautui niin kuin olisin sille
myrkkyä antanut. Se saattoi ottaa esim. nakin tai
tuoreen pullan suuhunsa aivan järkyttyneen
näköisenä. Sitten se hipsi tämän erikoisherkun
kanssa eteisen matolle, maisteli vaivoin herkkua,
ja jätti jopa syömättä.

Lopulta puhuin tästä nirsoilusta isälleni, en
siis asunut tuolloin enään "kotonani" (isälläni
on ollut aikanaan koiria). Hän neuvoi minua
jättämään kaikki ne harvatkin välipalat pois, ja
siirtymään yhteen ruokintakertaan päivässä.
Noudatin hänen neuvoaan ja siirryin sitten
iltaruokintaan. Ja ruokakupin nostin pois
lattialta heti koiran lopetettua aterioinnin. Ja
tämä keino tepsi, koira alkoi syödä oikein
hyvällä ruokahalulla. Ja kunto pysyi edelleenkin
hyvänä, se ei liioin laihtunut, ei myöskään
lihonut. Niin, ja opetin koiran myös pyytämään
ruokansa (istu ja tassu). Eli se sai annoksensa
palkaksi, ja vielä kehujen kanssa. No, sittenhän
syöminen oli jo hauskaa, kun sen eteen oli
joutunut tekeen pikku hommankin.

Nykyisin meillä on koiria kaksi, ja taas on
siirrytty kahteen ruokintakertaan päivässä. Mutta
eipä enään likka nirsoile pätkän vertaa. Ruuat
syödään hyvällä ruokahalulla. Ja erikoisherkuksi
kelpaa vaikka kuivettunut ruisleivänkannikka. No,
nakit katoaa salamaa nopeammin. Eli tuo toinen
koira on sen verran hyvä yllyke, että ruuat
kelpaa. Mutta eivät ne onneksi ruuasta tappele
keskenään. Kun oma kuppi on tyhjä, käydään kyllä
aina kaverin kuppi tarkastamassa. Ja joskus jompi
kumpi saattaa jopa jättää ruokaa syömättä. Eli
meillä nämä syömisjutut tuntuu nykyisin olevan
oikein mukavasti tasapainossa.

Niin, käsiruokinnasta luopuisin kyllä mitä
pikimmiten. Koirasihan pitää sitä kättäsi kohta
itsestäänselvyytenä, ja kuppikammo saattaa vaan
lisääntyä. Kokeile vaikka tarjota ruokaa ensin
lattialta, kupin läheisyydestä.

Ja sellainen liikkumaton kuppi olisi tosiaankin
hyvä ostos. Ettei sitten säiky, jos kuppi liukuu
lattialla kuppimaisesti kolisten. Ja sitähän nämä
tavallisemmat kupit tekee, liukuvat ja kolisevat.

Ja voithan sinäkin koittaa vaikka jotakin
temppusysteemiä. Eli jos koira suorittaisi aina
ennen ruokailua jonkin tempun, niin se voisi
saada palkaksi ruokansa. Palkinnostahan ollaan
sillain innoissaan.