Meillä on kaksi pientä lasta, 3v. ja 1v., ja viime aikoina olen havainnut itselläni merkkejä orastavasta vauvakuumeesta. Siis minun täytyy olla aivan seonnut, koska meillä on todella todella rankkaa jo nyt, ja erityisesti minulla joka olen kotona lapsia hoitamassa. Omaa aikaa ei jää juuri ollenkaan, ja olen usein hirvittävän väsynyt.
Mutta, mutta...en ymmärrä mikä siinä on, aina kun näen jonkun raskaana olevan tulee niin haikea olo...kaipaisin niin saada taas tuntea sen kun uusi elämä kasvaa sisälläni. Samat fiilikset oli pari vuotta sitten esikoisen ollessa vähän päälle vuoden ikäinen, ja siitä oli mitä ilmeisimmät seuraamukset...(:
Haluaisin kuulla kokemuksia miten on mennyt 3:n pienen lapsen vanhemmilla sen kolmannen synnyttyä, onko elämä muuttunut hyvinkin merkittävästi aikaisempaa vaikeammaksi ja rankemmaksi?
Olen ajatellut haluavani 4 lasta, ja suunnittelin ja järkeilin että nyt voisi pitää 5-6 vuotta ainakin taukoa ennenkuin hankkiutuu raskaaksi, ehtisi sitten vähän työelämässäkin taas olla..mutta ei nämä taida olla järjen asioita... Ja entä jos sitten vuosien kuluttua kun lapset on kasvaneet tuntuukin siltä että ei enää halua hypätä uudestaan siihen vaipparalliin ja uhmataisteluihin, pelkään että jos odotamme voi käydä niin että nämä kaksi mussukkaamme jäävät ainoiksi lapsiksemme.
Odotan mielenkiinnolla muiden kokemuksia aiheesta!
Mutta, mutta...en ymmärrä mikä siinä on, aina kun näen jonkun raskaana olevan tulee niin haikea olo...kaipaisin niin saada taas tuntea sen kun uusi elämä kasvaa sisälläni. Samat fiilikset oli pari vuotta sitten esikoisen ollessa vähän päälle vuoden ikäinen, ja siitä oli mitä ilmeisimmät seuraamukset...(:
Haluaisin kuulla kokemuksia miten on mennyt 3:n pienen lapsen vanhemmilla sen kolmannen synnyttyä, onko elämä muuttunut hyvinkin merkittävästi aikaisempaa vaikeammaksi ja rankemmaksi?
Olen ajatellut haluavani 4 lasta, ja suunnittelin ja järkeilin että nyt voisi pitää 5-6 vuotta ainakin taukoa ennenkuin hankkiutuu raskaaksi, ehtisi sitten vähän työelämässäkin taas olla..mutta ei nämä taida olla järjen asioita... Ja entä jos sitten vuosien kuluttua kun lapset on kasvaneet tuntuukin siltä että ei enää halua hypätä uudestaan siihen vaipparalliin ja uhmataisteluihin, pelkään että jos odotamme voi käydä niin että nämä kaksi mussukkaamme jäävät ainoiksi lapsiksemme.
Odotan mielenkiinnolla muiden kokemuksia aiheesta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on jo kolme lasta, ja säännöllisin väliajoin se ajatus vaan alkaa kaihertamaan. Järki sanoo, että ei, mutta se tunne välillä tulee vain, ei sille mitään voi. Niin kauan kuin järki ja tunne (vauvakuume) on oikeassa balanssissa, ei hätää.
Minä olen lapsirikkaasta suvusta, ja meidän "pieni" perheemme on jonkinasteinen kummajainen. Siis meillä on "vain" kolme lasta, ja juuri alkaisi helpottamaan, kun nuorin on 3,5-vuotias. Ja siltikin...
Mikä se sitten olisi se oikea ratkaisu, sitä en tiedä, mutta itse olen "aikalisällä", eli siirrän aina ajatusta tietoisesti "katsotaan sitten vaikka vuodenpäästä"-asenteella. Luulen, että kun vuodet vierivät, niin biologisen kellon tikitys sen kuin voimistuu. Mutta nyt en sitä mieti. Varsinkaan, kun puolisolla ei ole vauvakuumetta enää, muistaa varmaan jotenkin realisitisemmin ne tosi vaikeat ajat, jolloin väsymys oli ajaa meidät eroon, tai vähintäänkin järjiltään.
teillä sitten meni kun kolmas lapsi syntyi, tuntuiko että elämä muuttui paljonkin rankemmaksi ja väsyttävämmäksi kuin mitä se oli kahden lapsen kanssa? Vai menikö se kolmas jotenkin ikäänkuin "siinä sivussa"?
En osaa puhua sinulle järkeä, sillä minullakin on kaksi lasta (nuorempi 4kk) ja haluaisin jo kolmannen lapsen. Rankkaa on ja omia menoja on ikävä, mutta silti haluaisin taas luoda uutta elämää. Sanoin yhtenä päivänä miehelleni, että haluaisin taas raskaaksi. Mies tuijotti mua epäuskoisena ja sanoi, että sähän vihaat olla raskaana. Mikä siinä nyt muka sitten oli niin ikävää... ;)
Minullakin on kaksi lasta, 2v 2kk ja vauva 1kk, ja edellisestä raskaudesta aikaa kulunut tosi vähän mutta nyt jo tiedän että kolmannen (ja ehkä neljännenkin) haluan=)
Meillä on siis kans 2 lasta. 2,5-vuotias ja 1v1kk on nuorempi. Mulla on kans vauvakuumetta ja tuntuu koko ajan vaan kasvavan. Ollaan aateltu kans haluavamme 4 lasta. Nyt mietin et jos tekis putkeen kaikki neljä lasta ja lähtis sit töihin sen jälkeen. Tai sit niinku alunperin on suunniteltu et lähtisin töihin, kun nuorempi on 2-vuotias ja sit melkein samantien yrittään kolmatta. Ja sit vois olla taas kotona pitkään sen jälkeen. Mullakin on ollut välillä todella rankkaa. Mut nyt meillä menee taas loistavasti lasten kanssa päivät. Et heti kun alkais helpottaa ni tulis jo seuraava. Mut oon aina aatellu et haluun lapset pienillä ikäeroilla. Vaikeeta. Mulla oli kans tällanen fiilis sillon, kun kuopus sai alkunsa. =)
Sullahan on selvästikin raskauskuume.
Toista se on mulla kun vauvan haluaisin, mutta raskaus pelottaa. Just sain keskenmenon, ja vaikka en sen lyhyeksi jääneen raskauden aikana kerennyt kunnolla edes pahoinvoimaan, palasi kaikki raskauteen liittyvät vaivat taas liian hyvin mieleen.
Meillä siis aika tasan 3v ja 1v lapset. Vauvakuume on täälläkin. Ajatus uudesta vauvasta houkuttaa mutta pelottaa valtavasti. Meillä mieskin näyttää vihreää valoa kolmannelle joten kai tässä annetaan uuden tulla kun on tullakseen. Hui apua...ihanaa!!