Jouduinpa yllättävään tilanteeseen puolitoista vuotta sitten. Minulle määrättiin huostaanoton kautta kaksi tytärtäni! 7 ja 9 vuotiaat. Elin silloin parisuhteessa, mutta hän ei kestänytkään tätä muutosta. Nyt elellään kolmistaan. Väkisin tulee mietittyä, onko tälläinen 50 vuotias kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaisä todella yksin? Vai onko olemassa naisia jotka oikeasti jaksaisivat tälläistä ihan tavallista elämää? Ilman biletystä, etelän matkoja ym ..jota monet tuntuvat kaipaavan. Minulle tyttöni ovat kaikki kaikessa, mutta joku ihana olisi todella tervetullut vierelleni, vaikka lapsineen.
Onko yli 50 isä yksin?
Nimetön
11855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä näin täytyy todeta, ON.
Ei niitä halukkaita naisia näytä olevan parisuhteeseen kun ilmoittaa että meillä asuu sitten kaksi tulevaa murkkua.
Niitä irtosuhteita kyllä löytyy, mutta saman katon alle niitä ei saa edes yöksi, ellei lapset ole pois.
Kun omat lapset on lähtenyt pois kodista ja ukko on joko kuollut tai ottanut eron, niin tämä vapaa nainen ei sitoudukkaan hepposin perustein.
Tervettä ajattelua. Se sinun entinen nais ystäväsi ei ollut sinun arvoisesi jos ei hyväksy lapsiasi.Et maininnut onko hänellä lapsia, jos niin ilmeisesti isällään. Siinä tapauksessa en ihmettele hänen päätöstään sinua ja tyttöjäsi kohtaan, näin varmasti parempi. Jos joutuisin ite eroamaan niin en huolisi semmoista naista joka ei hyväksy lapsiani.
valmiiseen perheeseen. Kasvata ensin tyttäresi aikuiseksi ja hanki vaimo sitten vsta.
Kyllähän meitä suurinpiirtein saman ikäisiä naisia on samassa elämäntilanteessa ja juuri sinunlaisesi yh-isä olisi meille ihanteelinen kumppani. Kun se elämä on sitä arkea ilman biletystä ja ulkomaanmatkoja niin mielellään sen arjen jakaisi toisen kanssa. Joten älä menetä toivoasi!
Itsekin hötkyilin, että tähänkö elämä päättyy aikoinaan. Kaikkea tuli sitten kokeiltua. Vaan kyllä ne uusioperse kuviot on juuri sieltä. Minun lapset ja sinunlapset meidän lapset ja naapurin pennut.
yhtä helvettiä se oli, yrittää siinä säätää sitä parisuhdetta kenenkään kanssa.
Joten totesin vain että keskityn tähän ja lapsiini. Niin no lapset lähti maailmalle ja nyt sitten on uudelle suhteelle aikaa.
Ehken enää lapsia hanki ja sellanen oon nainenkin joka ei vielä niitä lapsia ainakaan 5 vuoteen halua. Eikä ehken ollenkaan. Vaikka no eihän sitä tiedä. alkaa oma elmä olla sen verran uomissaan että mitäs sitä tässä muutakaan, jos toinen kovasti tahtoo, niin hmmmm voishan sitä itsekin iltatähtiä tehdä.
Tympiä alkaa nuo harrastuksetkin jo.
On tässä huomannut, että turhaan tähän ketään on yrittää sovittaa. Paras on vain ottaa vapaahetkistä sen minkä saa, kun lapset ovat äidillään. On uusioperhe yritykset aikanaan koettu eikä tämä viimeinenkään yritys sitten onnistunut,nimenomaan lasten vuoksi. On nämä niin vaikeita yhtälöitä, mutta eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä :) Koskaanhan ei pidä sanoa ei koskaan.....
Olen paljon miettinyt että onko pakko aina perustaa uusperhe. Eikö molemmat voisi asua omissa kodeissaan ja vain "seurustella? Viikonloppuja voisi viettää yhdessä porukalla ja kun lapset etävanhemmillaan niin sitten kahdestaan. Lomalla voisi käydä kahdestaan ja välillä isolla porukalla. Mutta se perusarki olisi erillään eikä lastenkaan tarvitsisi sopeutua asumaan "vieraiden" kanssa. Minun haave on tällainen kuvio mutta eipä tällaiseen kuvioon tulijoita juuri ole. Yleensä halutaan yhdessä asumista ja tiivistä parisuhdetta. Toki se helpottaisi molempien elämää mutta eihän elämän aina niin helppoa tarvitse olla.
Itsellä kun ei ole lapsia, niin ei kiinnosta sitten kyllä ne muidenkaan lapset.
On harrastuksia työtä ystäviä etc.... Mittä viihdyn.
En viihdy naisystävän luona jos lapset ovat siellä.
Niin ongelma on heti se luottamuspula, että jos lähden vaikka matkalle tai jotakin, että vieraita naisia etsin tai jotain parempaa jolla ei ole lapsia etc.... Sellasta skitsoomista.
Vaikka olen tyytyväinen tähän, että minulla on parisuhde, jossa voi vietää laatuaikaa, enkä naisten kanssa muutenkaan hirveästi viihdy siten omat hjarrastukset on toisaalla.
Mutta aina ne yh-äipäst on sitä perhettä ja isäpuolta lapsilleen kinuamassa.
Kai joku urpo siihenkin sitten aina löytyy, itsensä uhraamaan.
vain, yksin tarvitsee olla.
Riippuu mitä etsit kumppania vai kotitaloudenhoitajaa?
Ei kaikki naiset halua bilettää ja matkustaa etelän rantalomille. Enempi saa iloa lenkkipolulta ja marjametsästä, sekä puutarhanhoidosta.
Hienoa että tyttäresi ovat sinulle numero yksi ja sitten vasta muut. Niin sen pitääkin olla. Aika, aikaansa, miksi suhteeseen on kiire?
Elä tässä ja nyt, nauttien jokaisesta päivästä minkä saat viettää lastesi kanssa, sillä ennen kuin huomaatkaan ne jo lentävät pois kotoa!
kolmen lapsen yksinhuoltja isän ja itselläni on kaksi lasta. En tiedä onko tolla iällä niin merkitystä. Itse olemme sinua 10v nuorempia ja meille tulossa vuodenvaihteessa sitten yhteinenlapsi. Eli kyllä meitä on vielä olemassa. Usko pois kyllä se siteltä vielä kohsille astelee :)) Tsemppiä sinulle ja niin kuin sanoit, sinulla on jo sanoisinko kaikki....tyttäresi. Iloitse ja nauti tästä hetkestä se on katoavaa valitettavasti.
Onnea teille, kun vielä haluatte yhteisenkin lapsen muiden mukaan. Kyllähän se lähentää teitä, mutta ratkaisevaa onkin, oletteko molemmat hyväksyneet toistenne aikaisemmat lapset tasavertaisina sisaruksina/lapsina perheeseenne? Jos siinä tulee vähäisintäkään ristiriitaa, niin vaikeaksi menee. Toivon todella, että olette molemmat niin "aikuisia", "normaaleja" kuin "hyviä ihmisiä", joka yksinkertaisuudessaan tarkoittaa.... Hyväksy puolisosi lapset kuin omasi, ei siihen muuta tarvita.. ÄLÄ koskaan sorru siihen, että tuomitset lasta siksi, ettei hän ole omasi, silloin osoitat vain oman heikkoutesi..lapsi ei osaansa voi valita. Ja tämä "viisaus" on osoitettu kaikille uusioperheille.. ps. Hyvää Joulua kaikille.