uusia puolia, kun vähän eri kulmalta katsoo. kai se onkin tarkoitus välillä ryvettyä kunnolla, jotta voisi taas puhdistua... minusta tunteellinen elämä on lopulta kuitenkin sitä täyttä elämää, vaikka se johtais mihin.
Elämä on mysteeri
josta löytyy aina
8550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
toisten ihmisten loukkaamiseen ja vain hetkellisiin suhteisiin ja elämyksiin?
Jossakin vaiheessa et enää puhdistu.
Tämän kerron oman elämäni perusteella.
Joskus kannattaa käyttää järkeäkin ja unohtaa täysin ne omat tunteet. Tunteilla kun on tapana olla äärimmäisen petollisia.
En harrasta hetkellisiä suhteita ja yritän olla loukkaamatta muita. Tunteita on monenlaisia ja jos käy oikein täysillä tunteilla, se voi johtaa esim. maniaan...
Tunne ilman järkeä on kaaos ja järki ilman tunnetta on kylmyyttä. Kyllä se vain niin on, että kumpaakin pitää olla sopivassa suhteessa mukana matkalla, jotta elämä olisi tasapainoista.
Edellisen kanssa samaa mieltä siitä, että kaikesta ryvettymisestä ei puhdistu. Aina ne merkit jää.
on tarkoitus oppia. Jotkut herkät ihmiset saattaa jossain vaiheessa elämää mennä sellaiseen tilaan, että aistit ovat yliherkkiä ja vievät tunteita. Pahimmillaan voi joutua suljetulle, mutta siitäkin oppii jotain. Ainakin sen, että kyttää omia tuntemuksia jatkuvasti, eikä enää muista elää. Mutta sitten kun tajuaa, että elämää kuuluu elää, eikä analysoida, elämä vasta alkaa oikeasti.
täyttä elämää on mun mielestä se kun on löytänyt tasapainon järjen ja tunteen välille,osaat tuntea silloin kun tarvitaan ja käyttää järke sillon kun tarvitaan.En yleensä ajattele elämää tai asioita liikaa tai liian monelta näkökulmalta,koska se horjuttaa tasapainoani ja huomaamatta elämä lipuu ohitse,kun ei ole kerennyt elää -vain ajatella.
Elämää pitää elää eikä istua täällä analysoimassa asioita.
Tunteet kuolee jos aina vaan pohdiskelee mitä ongelmia mistäkin seuraa jne.
Pitää uskaltaa elää, järki mukana toiminnassa tietenkin, mutta tyhjyys ja onttous on pahinta. Silloin ei ole mitään. Onko se edes elämää sellainen?
eikai se oikein ole,pitää silloin pohtia että mistä ne tyhjyys ja onttous tulee elämään ja yrittää ratkaista asia.
Tuli myös mieleen,että miten vaarallista mutta samalla turvallista ihmiselle on paeta haavemaailmaan.
Itsekkin silloin tällöin haavemaailmaan uppoutuvana,tiedän, et siellä kaikki on hyvin eikä elämän realiteetteja,kylmyyttä,pahuutta,muita ihmisiä ym. tarvitse oikeasti kohdata. Mutta onko tämä todella turvallista vai vaarallista sille ihmiselle itselleen?
Voiko järki ja haavemaailma mennä sekaisin,että alkaa oikeasti uskoa haavemaailman olentoihin ym.? Tämähän on erittäin vaarallista ja silloin pitäisi irrottautua siitä ja äkkiä.Ja sehän on vaikeaa,jos on muodotanut haavemaailmasta turvallisen kodin.Mutta se maailma vain ei oo siellä.
Ainoa vaihtoehto mielestäni olisi,että kohtaa sen todellisen elämän sellaisena kuin se on ja alkaa elää oikeasti siellä ja hakee ratkaisua ongelmiinsa/pelkoihinsa,koska nämähän ovat asioita jotka sen ihmisen sinne haavemaailmaan ajavat.
tuli pitkä teksti kun taas rupesin pohtimaan,mutta mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia.
nyt lähden minäkin elämään tätä elämää täältä nettimaailmasta.Olen huomannut että elämäni on elämää oikeassa elämässä (tosi tyhmä lause) tää vain sekoittaa mieltä jos näihin menee tunteilla mukaan,mut eihä tää o todellista.Mielipiteitä?
t. en mä usein tänne kirjota
Onttous ja tyhjyys voi olla sitäkin, että on ihmisten keskellä mutta huomaa olevansa yksin.
Sellaista olen joskus kokenut, ehkä väärä paikka ja väärät ihmiset silloin kyseessä.
Liikaa ei kannata haaveilla, voi alkaa uskomaan kaikennäköistä.
Minä jään tänne nettiin, kun olen sairastunut enkä voi mennä ulos. Muuten olisin jo tuolla juoksentelmassa.