Mistä tietää....

tyttöystävälleni olisi kelvannut kuka vaan rakkautensa kohteeksi. Niin suuret olivat tunteet jo huolestuttavan aikaisessa vaiheessa. Ja kova on pelko hänellä että menettää minut, olisi valmis vaikka minkälaisiin myönnytyksiin, pyytelee anteksi turhia asioita ja pelkää kovasti minun negatiivisia reaktioita.
Onko mitään järkeä että tunteet on jo valmiina ja sitten vain etsitään kohde..välillä rasittaa tuollainen käytös, kun en ole sellainen luonne että haluaisin alistaa toisen omaan tahtooni.Siis että nauttisin siitä kun hän on mieliksi minulle koko ajan, eikä tunnu edes miettivän mitä oikeasti ajattelee.

Rakkaushan on juuri itsenäisyyden ja riippuvuuden tasapainottelua. Ihmiset ovat erilaisia, toiselle riittää tieto rakastetun olemassaolosta, vaikkakin näkee tätä harvoin ja toinen taas haluaa olla kainalossa koko ajan.
Läheisriippuvuudeksi suhde muodostuu vasta sitten, jos mihinkään ei voi mennä yksin, eikä viihdy yksin, eikä päästä toistakaan yksin minnekään. Tosin kyseessä voi olla myös mustasukkaisuus, joka sekin voi olla kumppanin toiselle aiheuttamaa. Jotenka hyvin vaikea sanoa, mikä erottaa rakkauden läheisriippuvuudesta, sillä asia on aina yksilöllinen ja tapauskohtainen. Sama henkilö toimii jonkun toisen kanssa toisin kuin taas toisen.

rakkaus taas on toisen parhaan ajattelemista ja sen mukaan toimimista (ei tietenkään aina) mutta esim.sen ymmärtämistä, mitkä omat menot ovat toiselle tärkeitä.

läheisriippuvainen ei päästäisi toista yksin mihinkään. joskus rakastumiseen liittyy läheisriippuvaisia vaiheita, mutta... ajan, toiseen tutustumisen ja luottamuksen myötä ei tarvitse olla koko ajan "kylki kyljessä".

Rakkaus on tunne ja kaipaustakin, mutta halua ennen kaikkea jakaa elämä tai jotain, tukea toista, ajatella toisen parasta... olla saatavilla, vaikka ei olisikaan aina fyysisesti paikalla.

Kyllä varmaan käytännön tilanteet osoittavat näiden eron...