Mulla todettiin epilepsia vuonna -91
Ensimmäisen tajuttomuuskohtauksen tultua...
"Pieniä" kohtauksia oli ollut lapsesta saakka, mutta kun tajunta pysyy mukana, niin kukaan ei huomannut. Itse pidin lähinnä mahavaivoina tms.
Mulla oli loppujen lopuksi syynä se, että oikea ohimolohko oli pelkkää rasvamössöä. Leikattiin pois...
Kumma juttu tää pääkoppa, oikealle puolelle kuuluvat toiminnot on jo sikiövaiheessa siirtyneet vasemmalle.
Testejä on tehty ja en kuulema oo sen hullumpi kuin muutkaan...;)
Sitten itse asiaan...
Mulla on käytännössä kaikki mahdolliset lääkkeet auttaneet noihin yleistyviin kohtauksiin, mutta näihin yksinkertaisiin paikallisiin ei oo auttanut
yksikään "myrkky"
Äkkiä muistan Neurotolin, Deprakinen, Trileptalin,
Neurontinin, Topimaxin, Lamictalin ja parin muun, jonka nimeä en yksinkertaisesti muista)))
Ja vielä näiden yhdistelmiä keskenään...
Nyt sitten puolimukula neurologi yliopistollisessa
keskussairaalassa kysyi,"Eikö sulle ole vielä kokeiltu Keppraa???"
Ja PAM, kohtaukset loppuivat kuin seinään;) En tiedä, mutta ehkä toi Keppra on uutta sukupolvea, uudempaa kuin esm. Lamictal(?)
Tai sitten lekureita pelottaa toi lääkkeen mahdollinen sivuvaikutus, herkkyys itsemurhiin.
Jos ihan väkisin pitää meikäläisen kannalta kaivaa, niin ehkä kuolemanpelko on pikkasen laskenut. Kai se sitten liittyy johonkin itsesuojeluvaistoon tms?
Mutta kun kohtauspelko on ohi, niin tulos on hemmetisti merkkinen)))))
Ja se otsikko... mulla meni 17 vuotta ja nyt vasta löytyi se oikea. Muutti koko elämän)
Jos ei heti osu oikea lääkäri ja lääke kohdalle, niin koittakaa ehdottomasti toista.
Vaatii pitkää pinnaa, mutta kannattaa;)
Ensimmäisen tajuttomuuskohtauksen tultua...
"Pieniä" kohtauksia oli ollut lapsesta saakka, mutta kun tajunta pysyy mukana, niin kukaan ei huomannut. Itse pidin lähinnä mahavaivoina tms.
Mulla oli loppujen lopuksi syynä se, että oikea ohimolohko oli pelkkää rasvamössöä. Leikattiin pois...
Kumma juttu tää pääkoppa, oikealle puolelle kuuluvat toiminnot on jo sikiövaiheessa siirtyneet vasemmalle.
Testejä on tehty ja en kuulema oo sen hullumpi kuin muutkaan...;)
Sitten itse asiaan...
Mulla on käytännössä kaikki mahdolliset lääkkeet auttaneet noihin yleistyviin kohtauksiin, mutta näihin yksinkertaisiin paikallisiin ei oo auttanut
yksikään "myrkky"
Äkkiä muistan Neurotolin, Deprakinen, Trileptalin,
Neurontinin, Topimaxin, Lamictalin ja parin muun, jonka nimeä en yksinkertaisesti muista)))
Ja vielä näiden yhdistelmiä keskenään...
Nyt sitten puolimukula neurologi yliopistollisessa
keskussairaalassa kysyi,"Eikö sulle ole vielä kokeiltu Keppraa???"
Ja PAM, kohtaukset loppuivat kuin seinään;) En tiedä, mutta ehkä toi Keppra on uutta sukupolvea, uudempaa kuin esm. Lamictal(?)
Tai sitten lekureita pelottaa toi lääkkeen mahdollinen sivuvaikutus, herkkyys itsemurhiin.
Jos ihan väkisin pitää meikäläisen kannalta kaivaa, niin ehkä kuolemanpelko on pikkasen laskenut. Kai se sitten liittyy johonkin itsesuojeluvaistoon tms?
Mutta kun kohtauspelko on ohi, niin tulos on hemmetisti merkkinen)))))
Ja se otsikko... mulla meni 17 vuotta ja nyt vasta löytyi se oikea. Muutti koko elämän)
Jos ei heti osu oikea lääkäri ja lääke kohdalle, niin koittakaa ehdottomasti toista.
Vaatii pitkää pinnaa, mutta kannattaa;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
että sinulle löytyi Kepprasta apu. Lääkkenänähän Keppra ei mitenkään uusi ole. Minulta lopetettiin 3000/vrk annostus vakavien sivuoireiden takia, ja myös kohtaukset eivät pysyneet poissa.
Mutta niinhän se loppupeleissä on; joillekin sopii yksi lääke, joillekin taas toinen.
Onnea matkaan ja hyvää "itsepäisyyspäivää"
mullakin on tämä sairaus saanut
alkunsa sikiö vaiheessa
joku valkoinen ja tumma mössö
aivojen päällä ovat sekoittuneet
niin epilepsia olisi voinut tulla
missä iässä tahansa sattui että
jotain tapahtui murkussa en tiedä
mullakin meni 17-18vuotta että
sain oikean diagnoosin.
ja vielä kerran onnea
meitä on tosiaankin moneksi.
toisille yksi lääke auttaa ja
toisille viisi.