Tuskinpa kukaan on toistaiseksi pitänyt sairaana sellaista ilmiötä, kuin
näläntunne. Siis näläntunne on oire ruumiillisesta tarpeesta. Jos tarvetta
ei voida tyydyttää, niin ihminen kuolee nopeasti pois. Kun nälkä on
tyydytetty jokapäiväisellä leivällä, niin silloin ihminen on taas jonkin
aikaa kylläinen, eli nälätön. Kuinka "tervettä toimintaa" se olisi, että
psykiatria pyrkisi kitkemään ihmiseltä näläntunteen? No ehkäpä se tullaan
vielä kitkemään köyhiltä ihmisiltä, jotta he eivät kokisi enää noita
tärkeitä näläntunteita ja unohtaisivat näin jokapäiväisen leivän
tarpeellisuuden ja kuolisivat pian pois rikkaita rasittamasta. Tätä uutta
psykiatrista projektia voitaisiin kutsua Uusi-testamentillisesti
Lasarus-projektiksi, jossa köyhien terve näläntunne leimattaisiin sairaaksi
ja heiltä kiellettäisiin tuolla diagnoosilla jokapäiväinen leipä.
Natsi-Saksassahan tuota määrättyä mielivaltaista diagnisointia harjoitettiin
juutalaisia kohtaan, eli 100 prosenttinen juutalais-mitätöinti johti
natsi-Saksassa kammottavaan kansanmurhaan. Mikäli psykiatria luokittelisi
vastaavasti köyhät yhteiskunnalliseksi sairaudeksi natsi-Saksan tapaan, niin
se tietäisi köyhien tappamista nälkään.
Jotta köyhiä ei tultaisi tappamaan tulevaisuudessa nälkään psykiatrisin
perustein, niin silloin köyhät ja köyhyys on erotettava toisistaan
täydellisesti, eli 100 prosenttisesti (jotta ihmisyys ja ihmisarvo
säilyisivät). Mikäli tulevaisuudessa köyhyys kuitenkin katsotaan köyhien
syyksi, niin silloin tulevaisuuden psykiatria tulee varmastikin
syyllistämään köyhyyden 100 prosenttisesti köyhien syyksi! Syyllistäminen
onnistuu kun köyhät ja köyhyys liitetään yhteen (mielen ja sairauden
tapaan), jolloin lopputulos katsotaan psykiatrisesti mielisairaudeksi. Voi
köyhää, jos hänet noin syöstäisiin ojasta allikkoon, eli köyhyydestä
mielisairauden valtaan. Koska köyhyys on kuitenkin lähinnä yhteiskunnallinen
ilmiö, niin silloin köyhiä (yksilöihmisiä) ei saa syyllistää, vaan köyhät
on jätettävä rauhaan ja alettava hoitamaan pelkästään köyhyyttä.
Yhteiskunnallisesti köyhyyttä hoidetaankin parhaiten tasa-arvoistavalla
politiikalla, jolloin työtä ja rahaa pyritään jakamaan ja kierrättämään
mahdollisimman oikeudenmukaisesti kaikissa kansankerroksissa ja
kansankerroksien kesken. Toivotaan, että köyhät saavat säilyttää
mielenterveytensä myös tulevaisuudessa, eikä psykiatria tule sitomaan heitä
erottamattomasti yhteen köyhyyden kanssa, jolloin köyhyyden hoito muuttuisi
vain köyhien psykiatriseksi lääkitsemiseksi.
Kaikkihan me toki tiedämme, että psykiatria on ollut julkinen vallankäytön
väline entisessä Neuvostoliitossa, jossa hankalia henkilöitä ja
kansanryhmiä sairastutettiin yhteiskuntakelvottomiksi ja saatettiin näin
aiheettomasti "psykiatrisen hoidon piiriin". Jotta vastaava ei pääsisi enää
toistumaan meidän oloissamme, niin lainsäätäjän ehdoton tehtävä on luoda
laki, joka estää ja kieltää psykiatriassa mielen ja sairauden liittämisen ja
yhdistämisen toisiinsa. Kun ihmisen mieli ja psykiatrian luoma sairaus on
erotettu toisistansa, niin silloin ihmisen mieli tulee suojatuksi
psykiatrisilta väärinkäytöksiltä. Kun ihmisen mieli on näin turvassa
psykiatriselta mielivallalta, niin silloin kukaan ei pääse enää
psykiatrisesti sairastumaan (edes köyhyyden vuoksi), vaan kaikki pääsevät
tervehtymään, koska tällöin jokaisella mielellä on peloton mahdollisuus
tulla vakavasti ja kunnioituksella huomioiduksi (nähdyksi omana itsenään).
näläntunne. Siis näläntunne on oire ruumiillisesta tarpeesta. Jos tarvetta
ei voida tyydyttää, niin ihminen kuolee nopeasti pois. Kun nälkä on
tyydytetty jokapäiväisellä leivällä, niin silloin ihminen on taas jonkin
aikaa kylläinen, eli nälätön. Kuinka "tervettä toimintaa" se olisi, että
psykiatria pyrkisi kitkemään ihmiseltä näläntunteen? No ehkäpä se tullaan
vielä kitkemään köyhiltä ihmisiltä, jotta he eivät kokisi enää noita
tärkeitä näläntunteita ja unohtaisivat näin jokapäiväisen leivän
tarpeellisuuden ja kuolisivat pian pois rikkaita rasittamasta. Tätä uutta
psykiatrista projektia voitaisiin kutsua Uusi-testamentillisesti
Lasarus-projektiksi, jossa köyhien terve näläntunne leimattaisiin sairaaksi
ja heiltä kiellettäisiin tuolla diagnoosilla jokapäiväinen leipä.
Natsi-Saksassahan tuota määrättyä mielivaltaista diagnisointia harjoitettiin
juutalaisia kohtaan, eli 100 prosenttinen juutalais-mitätöinti johti
natsi-Saksassa kammottavaan kansanmurhaan. Mikäli psykiatria luokittelisi
vastaavasti köyhät yhteiskunnalliseksi sairaudeksi natsi-Saksan tapaan, niin
se tietäisi köyhien tappamista nälkään.
Jotta köyhiä ei tultaisi tappamaan tulevaisuudessa nälkään psykiatrisin
perustein, niin silloin köyhät ja köyhyys on erotettava toisistaan
täydellisesti, eli 100 prosenttisesti (jotta ihmisyys ja ihmisarvo
säilyisivät). Mikäli tulevaisuudessa köyhyys kuitenkin katsotaan köyhien
syyksi, niin silloin tulevaisuuden psykiatria tulee varmastikin
syyllistämään köyhyyden 100 prosenttisesti köyhien syyksi! Syyllistäminen
onnistuu kun köyhät ja köyhyys liitetään yhteen (mielen ja sairauden
tapaan), jolloin lopputulos katsotaan psykiatrisesti mielisairaudeksi. Voi
köyhää, jos hänet noin syöstäisiin ojasta allikkoon, eli köyhyydestä
mielisairauden valtaan. Koska köyhyys on kuitenkin lähinnä yhteiskunnallinen
ilmiö, niin silloin köyhiä (yksilöihmisiä) ei saa syyllistää, vaan köyhät
on jätettävä rauhaan ja alettava hoitamaan pelkästään köyhyyttä.
Yhteiskunnallisesti köyhyyttä hoidetaankin parhaiten tasa-arvoistavalla
politiikalla, jolloin työtä ja rahaa pyritään jakamaan ja kierrättämään
mahdollisimman oikeudenmukaisesti kaikissa kansankerroksissa ja
kansankerroksien kesken. Toivotaan, että köyhät saavat säilyttää
mielenterveytensä myös tulevaisuudessa, eikä psykiatria tule sitomaan heitä
erottamattomasti yhteen köyhyyden kanssa, jolloin köyhyyden hoito muuttuisi
vain köyhien psykiatriseksi lääkitsemiseksi.
Kaikkihan me toki tiedämme, että psykiatria on ollut julkinen vallankäytön
väline entisessä Neuvostoliitossa, jossa hankalia henkilöitä ja
kansanryhmiä sairastutettiin yhteiskuntakelvottomiksi ja saatettiin näin
aiheettomasti "psykiatrisen hoidon piiriin". Jotta vastaava ei pääsisi enää
toistumaan meidän oloissamme, niin lainsäätäjän ehdoton tehtävä on luoda
laki, joka estää ja kieltää psykiatriassa mielen ja sairauden liittämisen ja
yhdistämisen toisiinsa. Kun ihmisen mieli ja psykiatrian luoma sairaus on
erotettu toisistansa, niin silloin ihmisen mieli tulee suojatuksi
psykiatrisilta väärinkäytöksiltä. Kun ihmisen mieli on näin turvassa
psykiatriselta mielivallalta, niin silloin kukaan ei pääse enää
psykiatrisesti sairastumaan (edes köyhyyden vuoksi), vaan kaikki pääsevät
tervehtymään, koska tällöin jokaisella mielellä on peloton mahdollisuus
tulla vakavasti ja kunnioituksella huomioiduksi (nähdyksi omana itsenään).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.